Karkki ja Minttu superkisuina – eli ensimmäiset kuvat Indiedays Blog Awards – Halloween edition -juhlista!
Illan teema oli “Haunted Circus” – ja tosi monet olikin pukeutunut ihanan creepyihin monster-halloween-sirkus -asuihin. Minttu oli jo ennen teeman julkistamista ehtinyt saada päähänsä, että nyt pitää saada pukeutua kissanaiseksi, kun siihen kerran on mahdollisuus. Karkin kanssa Skypessä pyöriteltiin ideaa pariinkin kertaan ja lopulta päätettiin, että ollaan superkisuja! Tarvitaanhan sitä siperkisut paikalle vainottuun sirkukseen, jos vaikka pitää alkaa sähistä pahiksille – eikö!? 😀
Oli tosi mahtavan hauskaa, että Karkki pääsi avecikseni juhliin! Kaiken muun lisäksi oli niin kätsyä ja kivaa, että oli joku, joka otti kuvia. Yleensä jätän itse aina kameran iltatapahtumissa kotiin, mutta nyt Karkki oikein erikseen sanoi, että tottakai se otetaan mukaan!
Kuvausolosuhteet olivat tietty aika haastavat ja suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Yökerhon pimeys toisaalta ja värikkäät superkirkkaana pyörivät spotit toisaalta, eivät varsinaisesti tukeneet kuvien onnistumista. Siihen nähden täytyy sanoa, että kyllä löytyy Olympus PEN Lite E-PL7 kamerasta ja 17 mm kiinteästä linssistä hyvin vääntöä – niin monta ihan ookoo hyvää kuvaa muistikortilta kuitenkin löytyi. (Salamavaloahan ei siis kertakaikkiaan voi käyttää!)

Superkisu yhdessä superihanan At Maria’s Marian ja hänen supercharmikkaan miehensä sekä superduunin illan onnistumiseksi puskeneen Indiedaysin Veeran kanssa.

Seuraavaksi löysimme supersuloisen nuken, joka osoittautui Uuden Kuun ihanaksi Emiliaksi!
Se täytyy kyllä sanoa, että yllättävän monia oli ihan älyttömän vaikea tunnistaa, vaikka Halloween asu ei olisikaan ollut mikään kokovartalonaamari. Esimerkiksi yhtäkin tyyppiä katselin pitkään, että sillähän on ihan samanlainen upea punainen pitkä hame kuin Polka Dotsin Jonnalla, mutta eihän sitä nyt pelkän hameen perusteella viitsi mennä toista hihasta nykimään. Onneksi Jonna sitten a) tunnisti minut, b) otti pois silmikon (tai miksi niitä vain silmien päälle tulevia elegantteja naamareita kutsutaan?) ja c) tuli moikkaamaan.
Monelle muulle jäi varmasti sanomatta heipat, kun en vaan tunnistanut. En, vaikka aikaisemmin samana päivänä Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa monien kanssa jo vähän juteltiinkin, että millaisessa asussa ollaan illalla.

 
Yhden silti tunnistin huolimatta huikean upeasta, kasvot puoliksi peittävästä maskista. Tuosta hymystä ei vaan voi erehtyä! Tässä jo aika loppuillasta (huomaa superkisun seitsemän peninkulman saappaat edellisten kuvien korkojen sijaan… Haha!) aivan hillittömän upeisiin asuihin pukeutuneiden Are You Feelin Fashionable Nadjan ja poikaystävänsä Aleksin kanssa.
Täytyy toivoa, että kuvausseinäkuvat onnistuivat, että saadaan myös Karkin superkisu-asu tänne näytille. Kameravapaata iltaa viettävälle Mintulle ei tullut mieleenkään napata taisteluparin asusta ainoatakaan kuvaa. 😀

Hei! Terkkuja Helsingistä!!
Mulla on ollut niin älyttömän kiva viikonloppu! Oli tosi hurjan hauska tavata Karkkia ja nähdä niitä hoodseja, missä lapsi on nyt nämä viime kuukaudet asunut. Karkki on viihtynyt ihan mielettömän hyvin Helsingissä harjoittelunsa ajan. Oikeastaan ainoa pieni miinus on se, että omilta kämpiltä on ihan mahdoton päästä nettiin (mikä tietty johtaa siihen, että ei voi rennosti tikuttaa 12 tuntia putkeen Gilmores Girlsiä sohvalla löhöten). Toisaalta pieni nettipaasto tuskin tekee pahaa kenellekään – etenkään, jos työpäivien jälkeen olisi vielä tarkoitus keskittyä lopputyön tekemiseen!
Karkin harkkarikämppä sijaitsee ikivanhan talokompleksin sisäpihalla – paksut kiviseinät eivät ole ihan harvinainen nettiyhteysongelmien syy. Ymmärrän nyt myös paremmin sen, että Karkin pitää mennä suurlähetystön keittöön aina, kun meillä on Skype-treffit (ja siksi ei ole niin kiva, jos olen 10 min myöhässä…). Mutta tässä on myös syy, miksi olen ollut hiukan poissaoleva nyt viikonlopun aikana. Ei ollut mikään vaikea valinta priorisoida Karkin kanssa hengailua, kun nettiyhteyskin on ollut hiukan epävakaa tai täysin olematon nämä viime päivät..
Ja jos nyt ihan totta puhutaan – sen verran ihanalta tuo tyttären kanssa vietetty rentoiluviinkonloppu tuntui, että vasta nyt – vaikka vähän myöhässäkin – tuntuu olevan juuri hyvä hetki esitellä perjantainen asuni.

Olen saanut yllättävän paljon negatiivista palautetta tuosta Acnen  hienosta “Nevada” -teepparista. Ehkä se johtuu siitä, että se on hiukan liian lähellä niitä ihan oikeita randomeita turistipaitoja? Kuviot, väritys, tekstityyppi – ne on tietty paidassa ihan tarkoituksella just tosi stereotyyppisiä.
Itse vaan oon niin patologisen positiivinen ja naivikin, että mielestäni paidan on tarkoitus vain ja ainoastaan olla hauska, kiva vitsi. Olen toki skidinä viettänyt vähintäänkin oman osani charter-possujuhlissa – mutta rakastan paitaa silti (tai ehkä juuri siksi?) ihan vilpittömästi! Ja en vaan jaksa olla kyyninen. On niin paljon hauskempaa, jos voi olla iloinen siitä, mitä on, ja olla suhtautumatta epäilevällä negatiivisuudella siihen, mitä yllättäen tulee eteen. Olkoon se sitten vaikka tuollainen “sample salesta” löytynyt huvittava t-paita. 🙂

 

• t-paita, Acne Studios
• farkut, Esprit (saatu)
• jakku, Monki
• tennarit, Adidas Originals

Luin justiinsa jostain, että poolokaulus on tänä syksynä jotain, mitä vähän aikaa sitten kutsuttiin nimityksellä “kuumintahottia”. Kyseinen titteli ei taida enää käydä edes huonosta vitsistä, joten sanotaan nyt vaikka, että nyt kannattaa kaivella poolot käyttöön vaatekaappien perukoilta.
Itse elän täydellisessä viha-rakkaussuhteessa poolokauluspaitojen kanssa. Toisaalta tykkään mallin cooliudesta ja helppoudesta. Poolokaulus jotenkin “täyttää” asun niin, että kaikki korut, huivit ja muut ylimääräiset härpäkkeet tuntuvat ihan liioittelulta. Toisaalta etenkin sellaiset ohuet versiot näyttävät helposti pakkopaidoilta, vaikka niille olisi julistettu miten korkea trendiasema tahansa.

Varsinaisia poolopaitoja ei garderobistani löydy kuin pari-kolme ja lupaan esitellä niistä jokaisen vielä tämän poolo-buumin aikana. Ja nyt on todella paikallaan puhua boomista, sillä poolokaulusten esiintyminen trendikkyyslistoilla on erittäin säännöllistä ja kuumuusaste menee supernopeasti nollasta sataan ja sitten taas takaisin nollaan. Eli näin aikuisen pukeutujan näkökulmasta ei ole todellakaan pienintäkään syytä tehdä mitään päivitystyypisiä shoppailupäätöksiä. Parasta on hankkia poolokauluksellisia vaatteita rajoitetusti: yhdestä kolmeen kappaletta paitoja, mekkoja tai muita yläosia ja siinä se melkein jo onkin.
Yhden trendipyörähdyksen aikana vaatetta ei todennäköisesti ehdi käyttämään kovin montaa kertaa, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Poolokaulus on muotimaailman “Jack in the Box” – eli se pompsahtaa takaisin trendihuipulle pikemmin kuin monet meistä tajusi sen sieltä poistuneen. Fiksun shoppailijan kannattaa pitää tämä mielessään, sillä lyhyen aallonpohjan aikana voi tehdä vain vähän ajan päästä helposti käyttöön otettavia löytöjä.

Oma maitokaakaon ruskea paksu puuvillaribbineule on selkeä “aallonpojahankinta”. Neulepaita oli hintalapun mukaan yli 250 ,- euroa lähtöhinnaltaan. Silloin kun tuon ostin Tukholman Quality Outletin Filippa K:n kaupasta noin – 80 % alennuksella se oli selvästi jo kiertänyt normaalit alennusmyynnit sun muut. Ihastuin ensimmäisenä neuleen väriin, joka on niin kermaisen kaakaoinen, että melkein kykenen matkaamaan ajassa takaisin Italian alpeilla viettämääni hiihtolomaan ja elämäni täydellisimpään kaakaoon!
Nyt on sellainen tilanne, että vaikka voisin tässä höpistä vaikka miten pitkään kaikista arkisista asioista…
(niinkuin esim. siitä, että joku ajattelematon idiootti on laittanut meillä toimistolla, meidän (markkinointiosaston) kerroksen vessoihin lapun, jossa “ystävällisesti” kehoitetaan a) vetämään vessa, b) pesemään kädet, c) käyttämään harjaa mahdollisiin vauhtiraitoihin ja varmaan vielä jotain muuta, en muista mitä. Kaiken lopuksi on huomautus: “äitisi on ehkä täällä töissä mutta aikuiset %#&! kykenevät varmasti huolehtimaan omasta siisteydestään”.
Olen rauhaa rakastava kansalainen ja kollega, mutta tällaiset infantiilit, äärimmäisen passiivisagressiiviset laput kieltämättä ärsyttävät ihan älyttömän paljon. Tänään töiden jälkeen tiskatessani kotoista megatiskiä (käsin) suunnittelin jo ihan vakavissani, että käyn liimaamassa näihin Trivselregler-nimisiin ohjeisiin pienen lisähuomautuksen: Trivselregel nro: 1 “passiivisagressiivisten lappujen liimaaminen yleisiin tiloihin (koskee myös vessoja) on kielletty” “Äitisi on ehkä täällä töissä, mutta ei %#&! päiväkodin tätisi”! No, en todellakaan tule ikinä sitä tekemään. Ihmetyttää vain, että kuka oikeasti kuvittelee, että jos edes teoreettisesti joku kollegoistamme, joka on siis aikuinen ihminen, ei esimerkiksi pese käsiään vessakäynnin yhteydessä (yksi lappusen “ohjeista”), niin tekisikö hän sen nähdessään lapun vessan ovessa? Siis kuvitteleeko lapun liimaaja, että joku meidän kollegoista on niin tietämätön henkilökohtaisesta hygieniasta, että yksi A4 voi muuttaa hänen käyttäytymisen?)
… mutta nyt pitää kyllä suoriutua jo hipitivii nukkumaan, sillä huomenna on jänskä ja kiva päivä – Helsinki-reissuni alkaa ja pääsen näkemään Karkin hoodseja Kauppatorin laidalla. Nyt siis kameran akku lataukseen ja Minttu peiton alle lataukseen myöskin!

 

• neulepaita, Filippa K
• housut, Lindex
• tennarit, Adidas Boost

Jos pitäisi kuvailla täydellinen sunnuntai – mitä se pitäisi sisällään?

• laiskanpulskean aamun, aamiaisen sängyssä ja nautiskellen luetun sunnuntain sanomalehden (+ poikkeuksellisen antoisan kulttuuri-osaston)
• kultaisen auringonpaisteen, joka alkaa heti aamusumun hälvettyä ja loppuu vasta auringonlaskuun
• reippaan kävelylenkin (aka powerwalk..) kirpeänraikkaassa syysilmassa, pikkuhiljaa puna-keltaiseksi muuttuvassa luonnossa
• datailuhetken kisu kaunalossa, toinen jalkojen päällä pörisemässä
• visiitin mielettömän upeassa fashion-aiheisessa näyttelyssä hyvän ystävän kanssa
• kaffe-hetken samaisen ystävän kanssa yhdessä Tukholman viehättävimmistä kahviloista

Voisihan tuota listaa jatkaa vielä vaikka miten, mutta juuri nyt tuntuu, että nyt on hyvä.

Syksy on ollut niin uskomattoman kaunis, lämmin ja aurinkoinen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Eihän edes tällainen syksyn vastustaja voi olla negatiivisella mielellä, kun meitä hemmotellaan näin ihanilla keleillä.
Yleensä pakkaan kaikki viikonloput niin täyteen kaikkea tekemistä – kivaa toki – että välillä tuntuu, että olen vapaapäivän tarpeessa jo heti maanantaina. Nyt päätin kuitenkin, että tänä sunnuntaina otetaan iisisti. Loikoilin sängyssä melkein kymmeneen saakka (I know – right!!), luin kaikessa rauhassa aamun lehden samalla, kun kittasin noin litran kahvia ja nautiskelin mustikoilla maustetusta kaurapuurosta. Kaurapuuro on mielestäni ihan parasta, joten ihan turha tulla leuhkimaan millään croissanteilla tai vohveleilla tai mitä näitä nyt on…

Laiskanpulskean sunnuntain kruunasi visiitti Liljevalchin taidemuseoon. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että ihmisen pitäisi päästä jokaikinen sunnuntai katsomaan jotain kiinnostavaa taidenäyttelyä. En voi kuvitella mitään, mikä paremmin purisi sunnuntaisin iskevään melankoliseen blues-fiilikseen – ja toisaalta olisi tekemistä, ilman että varsinaisesti tarvitsisi suorittaa mitään.
Liljevalchissa on juuri nyt ja aina 7. helmikuuta asti meneillään aivan mielettömän upea näyttely: Utopian Bodies – Fashion Looks Forward. Teen tuosta ihan oman postauksen vielä, mutta jos joku sattuu tulemaan tänne visiitille jo ennen sitä, sanoisin lyhyesti: tätä ei todellakaan kannata jättää väliin!

Sunnuntaisen taidenäyttelyvisiitin asu on mukavuudenhaluisen kompromissi “olen-menossa-ihmistenilmoille” -ajatuksen ja “en-halua-poistua-pyjamasta” -toiveajattelun välillä. Lopputuloksena rennot farkut saivat kaverikseen lämpöisen villasekoiteneulepaidan ja maailman mukavimmat Dr. Martensit. Puuvillasilkkihuivi toimittaa asusteen virkaa ja virallinen viikonloppulaukkuni myös.
Kengät, jotka ovat hyvät jalkaan, on ihan must tällaisissa tilaisuuksissa, toisaalta laukkuun voisin toivoa aavistuksen enemmän tilaa niin, että kameraa ei olisi ihan pakko änkeä sisään hirveällä ähräämisellä. Muuten kyllä tykkään asuni rennosta ilmeestä ja näköjään tämän syksyn vakioksi muodostuneesta sinivihreästä sävymaailmasta.



 

• neulepaita, WeSC
• farkut, Esprit (saatu)
• kengät, Dr Martens’
• laukku, Rebecca Minkoff
• huivi, Alexander McQueen

Niin se on kuulkaas taas tämäkin työviikko melkein taputeltu.  Kai se on vanhuuden merkki, kun tuntuu että aika menee vain nopeammin ja nopeammin. Ihankuin aina olisi maanantai tai perjantai.
Perjantaista tuli mieleeni, että huomenna alkaa Helsingissä monissa blogeissa tosi paljon hehkutetut I love me -messut. Olisin halunnut tosi kovasti päästä paikalle. Sekä messuohjelma että runsaslukuiset erilaiset näytteilleasettajat vaikuttavat todella kiinnostavilta. Lisäksi paikalla tuntuu olevan 90 % Suomen muoti-, kauneus- ja lifestyle-blogistaniasta, eli tiedossa olisi ollut varmasti monta ihanaa kohtaamista messuvilinässä.
Olin jo suunnitellut reissun tälle viikonlopulle ja bloggaripassi messuille on hankittuna, samalla olisin voinut moikata Helsingissä tällä hetkellä majailevaa Karkkiakin. Valitettavasti jouduin perumaan matkani, enkä siis suureksi harmikseni pääsekään messuilemaan.
No, onneksi vaikuttaa siltä, että blogien kautta tulen saamaan erittäin kattavaa raportointia paikanpäältä. Vaikka eihän se nyt tietty ihan sama asia ole…

Onneksi seuraava tilaisuus tavata upeita bloggari-kollegoja tarjoutuu jo aivan pian. Reilun parin viikon päästä, sopivasti Halloween-viikonloppuna, on Indiedaysin perinteinen bloggareitten inspiraatiotapahtuma Bloggers’ Inspiration Day ja illalla Indiedays Blog Awards -gaala. Kaikenlaisia blog awardseja tuntuu olevan vähän siellä sun täällä, mikä on mielestäni vain ihan mainio juttu. Onhan jääkiekkoilijoillekin kaikenlaisia mustamakkara-cup -kisoja, eikä kukaan valita, että voiku tylsää, kun taas on jotain häppeningiä.
Sinänsä Indiedaysin Blog Awards on ollut aina vähän oman tiensä kulkija, että tavoitteena on palkita nimenomaan inspiroivin blogi – eikä niinkään korosteta vähän oudosti asiayhteyteen sopivaa “paras blogi” -ajattelua. Toisaalta hutaisten ja ilman sydäntä rakennettu blogi tuskin koskaan erityisesti inspiroi, joten hiukan käsi kädessähän nämä kaksi kulkevat.
Jos nyt tässä kohtaa tuntuu siltä, että Go 4 it vol. 2 olisi joskus antanut jotain inspiraatioon viittaavaa, niin olisin ihan superonnellinen, jos haluaisitte käydä äänestämässä blogiani Blog Awardsin Lifie-osastossa (täällä). Äänestys löytyy myös tuosta oikealta awards-logon kohdalta. Sinänsä tuo on tosi kiva äänestys, että siinä voi antaa äänensä niin monelle blogille kuin haluaa. Mintulle ja Go 4 it vol. 2 -blogille annettu ääni ei siis ole keneltäkään muulta pois. Äänestys on myös helppoa: klikkaa vain blogin banneria, joka löytyy kohdasta “G”. Yhteystietoja ei ole pakko jättää, jos ei halua osallistua arvontoihin.

Tässä vielä läpileikkaus torstaisesta toimistoasusta!

• sifonkipaita, Samsøe & Samsøe
• farkut, MTWTFSS
• bootsit, Dr Martens’