No, mutta hei perjantai ja hei aurinko!
Mitenkään superliian lämmintä ei ole ollut, mutta sentään ensimmäinen päivä pariin viikkoon, kun ei kertaakaan ripsonut räntää taivaalta! Kevät on ihan hurjan paljon myöhässä. Armaan antiikkisen Macini iPhoto crashasi muutama viikko sitten ja nyt vihdoin sain hankittua todella tilavan irtokovalevyn. Perjantai-illan ohjelmassa on ollut pelastaa vanhoja kuvatiedostoja ja huvikseni katselin, miltä täällä meillä on näyttänyt aikaisempina vuosina toukokuun puolivälissä. Voin kertoa, että arkistoissa on kukkarunsauden lisäksi hyvin paljon bikini- ja auringonottokuvia päivättynä näihin aikoihin.
Tänä keväänä saa olla iloinen, kun voi jättää talvitakin naulakkoon ja palata taas trenssiin.

Säätiloja enemmän päänvaivaa aiheuttaa iPhoton myötä hävinneet kuvatiedostot. Niinkuin ymmärrätte, tilanteen täytyy olla todella vakava, kun se menee mielestäni tärkeysjärjestyksessä ohi kelien päivittelyn!
Kerran jo onnistuin löytämään iPhoto-kirjaston ja jollain vippaskonstilla avaamaan kaikki yli satatuhatta koneelle tallennettua kuvaani – mutta vain miniatyyreinä. Hankkimani irtokovalevy on 3 teran kokoinen, joten sinne luulisi mahtuvan jopa tällaisen huithapelin arkistoijan kuva-arsenaali. Nyt vain en mitekään voi löytää koneelta tiedostoa, jonka siirtämällä saisin kuvani talteen.
Ongelmaa lisää se, että Macini puhuu jostain kumman syystä vain suomea – ja kaikki netistä löytyvät ohjeet on englanniksi. Mitään, mikä muistuttaisi iPhoto/Library/Master en ole kuitenkan etsinnöistäni huolimatta löytänyt.
Eli tässä samalla, kun esittelen perjantaisen toimistopäivän asuani, huhuilen interwebsiin avunhuutoja! Kuvani eivät varmastikaan ole kadonneet, sillä itse tietokone toimii edelleen – vain iPhoto sanoi irti työsopimuksen. Tosin myös macini alkaa olla sen verran ikääntynyt, että senkään toimintavarmuuteen ei todellakaan voi luottaa. Mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tietää mistä ihmeestä löydän kuvani, otan kaikki vinkit superkiitollisena vastaan! Mahdolliset ideat/ohjeet/neuvot voi laittaa myös privaattiin meiliini: mpaakkulainen@gmail.com

Jos kuvakirjaston katoamista ei oteta huomioon, kaikki on muuten tosi hyvin! En ole vähään aikaan kertonut työkuvioistani ja suurin syy on se, että syksyn pettymysten jälkeen ei ole ollut niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea pientä positiivista on kuitenkin tapahtunut. Lupaan ehdottomasti kertoa, jos jotain isompaa ilmaantuu, mutta välillä pienikin hienosäätö voi muuttaa leipääntymisen innostukseksi.
Perjantainen toimistoasuni kuvastaa hyvin fiilistäni: yksi osa rentoutta (farkut), yksi osa fiksuutta (kauluspaita), yksi osa fashionia (silkkiliivi) ja yksi osa klassista naisellisuutta (avokkaat). Hyvä olo on yleensä monien erilaisten osatekijöiden summa.

• kauluspaita, The Shirt Store
• silkkiliivi, Whyred
• farkut, Lindex
• kengät, H&M

Onko kevätflunssan jälkeistä elämää? Ilmeisesti, koska pääsin tänään toimistolle.. Otti kyllä kohtuullisen koville – onneksi illaksi ei ole suunnitelmissa mitään muuta kuin perusteellista chillaamista. Ja huomenna on jo perjantai!
Asukuvien riemukkaista hymyistä voi helposti päätellä, että tässä ei todellakaan ole tänään otetut kuvat. Tänään irtosi korkeintaan vaimeaa myhäilyä – eikä puhki niistetty nenänikään juuri houkuttanut kuvaushommiin.
Kyseessä on viime perjantainen asuni. Eli, kun edellisen kerran olin oikeissa päivävaatteissa.

Tykkään ihan valtavasti tuosta Rikan heavy rock -henkisestä paidasta. Yhäkin jaksaa huvittaa, miten joka kerta, kun se on päälläni, saan rokkiaiheisia kommentteja. Tällä kertaa parhaimmistoon kuului lähikaupan kassan kysymys, että onko tänään joku konsertti (“en, tiedä – tämä ei ole konserttipaita”) ja pomon ilahtunut toteamus “tiesin, että kaikki suomalaiset ovat hevirokkareita”! Haha!
En kyllä oikeastaan ihmettele kommentteja – kyllähän paidan printti tekstityyppeineen, värimaailmoineen ja muotokielineen tuo elävästi mieleen stereotyyppiset bändipaidat. Sehän se on tarkoituskin! Ja ehkä ihmisiä jaksaa huvittaa sekin, että kyseinen paita on tällaisen täti-ihmisen päällä. 😀

• paita, Rika
• raitapaita, Primark
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Rebecca Minkoff

Hei, hoo kevätsää! Joka vuosi jaksaa yllättää, miten hitsin vaikeaa on pukeutua vuodenaikojen taitteessa.

Jos Instagramin ja Facebookin feedeihin on luottaminen, suurimmassa osassa Suomea on saatu nauttia samanlaisesta kelistä kuin täällä meilläkin. Välillä paistaa, välillä vihmoo räntää. Säätila saattaa heitellä ihan tunninkin sisään täysin laidasta toiseen.

Mieli kaipaisi jo kovasti kesäisempää vaatetusta, mutta kovin hentoisesti pukeutuneena ei uskalla lähteä liikkeelle, vaikka asunvalintahetkellä paistaisikin aurinko. Täällä on ollut myös ihan poikkeuksellisen tuulistakin. Jäätävä viima pakotti palauttamaan lämpimämmän takin käyttöön ja jopa sormikkaat käteen.

Halusin kuitenkin hiukan keväisyyttä päivän asuuni. Kaappeja tonkiessa käteen osui viime kesän ykkössuosikki, jonka ristin orvokkitunikaksi (vaikkei nuo kuviot ole orvokkia kai nähneetkään…).

Aika jännä juttu muuten se, että kun jokin vaate kyllästyttää ja tuntuu ihan liian käytetyltä, miten muutaman kuukauden lepo garderobin perukoilla tekee ihmeitä. Syksyllä mietin, että pitäisikö koko tunika pistää kiertoon, mutta nyt tauon jälkeen olen taas aivan ihastunut siihen!

Periaatteessa kannatan toimivia perusvaatteita, jotka sopivat sesongista ja vuodenajasta riippumatta. Toisaalta olen huomannut, että joidenkin vaatteiden elinikä pitenee huomattavasti, kun niiden antaa välillä pitää hiukan lomaa.

Säätila estää stailaamasta tunikaa kovin kesäisesti. Toisaalta olen aina tykännyt sen “taidenäyttelyn avajaiset” -tyylisestä aurasta – ja siihen alle puettu musta ribbi-poolo sopii just kivasti.

Farkkujen rentous saa pisaran skarppiutta Acnen nilkkureista ja messingin värisestä Michael Korsin pikkulaukusta.

• tunika, Lindex
• farkut, Primark
• poolo, Primark
• laukku, Michael Kors
• kengät, Acne

Siis kamoon nyt hei oikeesti! Mikä ihme on tää keli, joka muistuttaa enemmän marraskuun alkua kuin ihanaa kevättä!? Tänäänkin oli päivällä jo lupaavasti arasti pilkistelevä auringonpaiste, joka sitten muuttui tuuliseksi, superharmaaksi ja sateiseksi iltapäiväksi ja illaksi.
Monesti täällä on jo voinut aloittaa parvekesesongin huhtikuun puolen välin paikkeilla. Jo viikkoja ennen vappua on tavallisesti vietetty ensimmäisiä myöhään venyviä grilli-iltoja. Nyt en ole tehnyt edes kevätsiivousta partsilla, kun säät ovat olleet mitä ovat.
No, yritän tolkuttaa itselleni, että turha se on ilmoista nurista – niille kun ei kuitenkaan mitään mahda. Hiukan se vain on haasteellista tällaiselle sääriippuvaiselle auringonrakastajalle.

Onneksi pääsiäisenä Karlskronassa saatiin nauttia ihanista ilmoista ja paisteesta. Totuuden nimessä pitää kyllä tunnustaa, että yhtenä päivänä sielläkin piiskasi ravakka sade, joka iltaa kohti muuttui sankaksi räntäsateeksi.
Peetun synttäripäivänä perjantaina paistoi kuitenkin aurinko. Päivä alkoi Karkin järkkäämällä ihanalla brunssilla täytekakkuineen ja kuohuviineineen. Reippaan ulkoilupäivän päätteeksi (ja pienien päiväunien jälkeen) vaihdoimme kaupunkivaatteet päälle ja läksimme illalliselle Karlskronan parhaimmaksi mainostettuun, 2 Rum & Kök -ravintolaan.

Jotenkin olin kuvitellut mielessäni, että pääsiäisenä sitä varmaan jo liehuskellaan kesämekoissa. Ihan siihen ei nyt päästy, mutta hiukan keväisempää fiilistä tulee pinkin eri sävyistä.
Olen ollut ihan huipputyytyväinen tuohon Lindexin Roosanauhamalliston pinkkilurexiseen t-paidan malliseen neulepaitaan. Se on jotenkin hyvin juuri minun tyyliseni: rento, mutta huoliteltu ja pienellä twistillä.
Mukana juhlaillallisella olivat toki myös rakkaat, Karkilta saamani Efva Attlingin korvikset.

• paita, Lindex
• hame, H&M
• laukku, Michael Kors
• kengät, Acne (Star)
• shaali, By Malene Birger
• korvakorut, Efva Attling

Miltä oikein tuntuu, kun se, mitä on lukenut lehdissä, nähnyt uutisissa ja vain – muka -kauempaa viisaana tarkastellut, tuleekin ihan lähelle, koskettaa?
Varmaan teistä jo kaikki tietääkin, että eilen iltapäivällä joku hullu kaappasi Spendrupsin kaljakuljetuksia hoitavan kuorma-auton, ajoi pitkin suosittua Drottninggatanin kävelykatua ihan Tukholman ytimeen ja lopulta sisään keskustan Åhlénsin isosta näyteikkunasta. Matkalla auto törmäsi kaikkiin ihmisiin, jotka eivät ehtineet alta pois. Neljä on menettänyt henkensä, viisitoista joutui sairaalahoitoon ja ainakin yksi koira silppuuntui hullun raivokkaan ajomatkan vuoksi. Sairaalaan joutuneista vielä yhdeksän tila on epävakaa.
Auton vauhti on ollut aivan järjetön. Tosin Drottninggatanin betonileijonien tarkoitus on ollut pitää asiattomat autoilijat pois kävelykadulta – ei pysäyttää sekopäätä, joka ajaa painavalla kulkuvälineellä tuhatta ja sataa. Auton kaappauspaikka on kätevästi ylämäessä, siitä on tainnut saada hyvät alkuvauhdit terroriteoille.
Olen vieläkin vähän shokissa. En kykene lopettaa uutislähetysten seuraamista, vaikka eihän se enää mitään auta. Kuorma-auton kuljettaja on ilmeisesti pidätetty ja globaalisti ajateltuna vahingot ovat numeroissa mitattuna kuitenkin melko rajalliset. Mikään media ei ole kuitenkaan maininnut sitä koiraa.
Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi mitata numeroilla.

Sain tiedon iskusta, kun olin vielä toimistolla. Tampereen lentokoneeseen astuvat Karkki ja Peetu viestittelivät messengerissä, että kai äiskällä on kaikki hyvin. Silloin en vielä tiennyt mistään mitään.
Pikaiset tsekkaukset täkäläisiltä uutissivustoilta – ja tajusin, että juuri tismalleen se paikka, jossa minun olisi tarkoitus olla noin 28 minuutin päästä, oli joutunut terrori-iskun kohteeksi.
City Åhlénsin pääsisäänkäynti on tosi suosittu treffipaikka. Siinä on tilaa, katos huonon sään yllättäessä, ovista huokuu lämmintä ilmaa kylmällä säällä ja siihen on helppo tulla niin jalan kuin kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä.
Itse olin sopinut treffit neljäksi juuri tuonne Peetun kaverin Linan kanssa. Lina on tulossa pääsiäiseksi kissavahdiksi, kun itse pääsen vihdoinkin Karlskronaan Karkin uutta kotia ja kotikaupunkia tsekkaamaan.
Tarkoitukseni oli lähteä ajoissa kaupungille. Oli yhtä sun toista asiaa. Piti käydä Clasulla (korttelin päässä Åhlénsista Drottninggatanilla) hakemassa pölypusseja ja Åhlénsilla tsekkailemassa meikkivoiteita (tarvitsen jonkun kunnollisen!!). Jäin kuitenkin jumiin toimistolle jonkun triviaalin työhomman kanssa. Muuten olisin ollut tismalleen iskun sydämessä, tismalleen silloin, kun se tapahtui.

Nämä kuvat on ottanut kollegani ja ystäväni Hanna eilen, kun olimme tavallisella lounaan jälkeisellä kävelylenkillä. Tuntuu hiukan oudolta katsella kuvia nyt, kaiken tapahtuneen jälkeen.
Muistan hyvin, miten kuvaustilanteessakin kelasin viikonlopun to do -listaa. Miten tärkeää oli, että pääsen ajoissa kotiin, että ehdin tehdä asiat x, y ja z.
Vielä silloin en todellakaan voinut kuvitellakaan, että asiat eivät mene niinkuin olin suunnitellut. Että on aivan mahdotonta päästä keskustaan – ja jos pääsisikin, sinne ei suositeltu kenenkään menevän. Että jään jumiin toimiston liepeille ja olen kotona vasta yhdeksän jälkeen illalla. Että suunnittelemani tapaamispaikka on tuusannuuskana ja elämä sellaisena, kun sen on tähän asti ajatellut, on loppu.
Läksin perjantaina toimistolta puoli neljän aikaan. Siinä vaiheessa olin jo jossain määrin tietoinen, että jotain on tapahtunut. Ihan tarkalleen mitä, sitä en tiennyt.
Lähimmällä tunnelbana-asemalla tilanteen vakavuus alkoi kirkastua. Kaikki raideliikenne oli pysähdyksissä ja virkapukuiset vaksit kehoittivat kaikkia pysymään kaukana asemasta. Laitoin viestin kissavahti-Linalle ja sain melkein hermoromahduksen, kun hän ei vastannut heti. Pelkäsin, että hän olisi ollut ajoissa paikalla ja siksi yksi iskun uhreista. Tunsin, että en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos Linalle olisi tapahtunut jotain sen vuoksi, että hän on ajoissa ehdottamassani tapaamispaikassa.
Lina vastasi kuitenkin hetkisen kuluttua ja sanoi olevansa turvassa.
Siitä alkoi oma projektini miten päästä kotiin. Kaikki raideliikenne oli tosiaan seis ja bussejakin kulki vain satunnaisesti – ja aina niin täynnä, että huristelivat pysäkin ohi pysähtymättä. Eihän mulla mitään hätää ollut. Käytiin siinä sitten pizzalla parin kohtalotoverin kanssa ja odoteltiin kaaoksen selkiintymistä. Todo-listalla olevat asiat jäivät tekemättä, mutta se tuntui aikas minimaaliselta uhraukselta tällaisessa tilanteessa.

Elämä jatkuu ja täytyy sanoa, että olen itseasiassa aika ylpeä kotikaupungistani. Varsinkin sosiaalinen media on ollut täynnä saman suuntaisia viestejä: meitä ei lannisteta, elämä jatkuu, pelolle ei anneta valtaa.
Jo eilen sai havaita kylmiksi ja cooleiksi moitittujen tukholmalaisten sydämellisyys ja auttamishalu: hastagillä #openstockholm yksityiset ihmiset tarjosivat kyytiapua ja avasivat kotinsa ihan vieraillekin ihmisille, jotka olivat jumissa julkisen liikenteen pysähdyksen takia.
Monet keskustan putiikit ja muut organisaatiot tarjosivat myös suojaa. Riskialueen ulkopuolella, mutta kävelymatkan päässä, sijaitseva Dagmarin putiikki ja entisen kollegani luotsaama Scenkonstmuseet ilmoittelivat sekä Twitterissä että Facebookissa, että heille sopii tulla turvaan.
Päiväkodit ilmoittelivat niinikään Facebookissa, että vanhempien ei tarvitse olla huolissaan, toimintaa pidetään yllä niin kauan kuin tarvitaan. Yksi mahtavimpia esimerkkejä yhteishengestä on mielestäni se, kun paikallinen ruokakauppaketju ilmoitti, että lapset voivat tulla sinne “ostoksille”, jos on tarvis, ja vanhemmat voivat maksaa myöhemmin.
Sosiaalisia medioita parjataan milloin mistäkin, mutta eilen ne olivat todellinen apu. Kaikki puhelinverkot olivat niin ylikuormittuneita, että mitkään puhelut eivät menneet läpi tai katkesivat saman tien. Somen kautta sai kuitenkin tarvittavaa tietoa ja sai ilmoiteltua itsestään.

Yhteenvetona kaikesta: on ihan järkyttävää, kun jotain sellaista, mitä normaalisti on tottunut kuulemaan vain uutisissa, tapahtuukin juuri siinä, missä itse on, omalla kotinurkalla. Toisaalta on ollut ihan mielettömän upeaa nähdä ja kuulla, miten voimakkaasti kaikki kanssaeläjät täällä Tukholmassa on sitä mieltä, että terrorismi ei meitä riko. Me jatkamme elämäämme emmekä anna pelolle emmekä pelon tekijöille valtaa.
Siksi kai tänään tuntuu ihan randomin perjantaisen asun postaaminen melkein kannanotolta.

• t-paita, Marni x H&M
• housut, H&M
• neuletakki, Filippa K
• trenssi, Monki
• tennarit, Adidas Originals, Superstar