Lontoossa on ihan hillittömästi näkemistä ja kokemista. On ihan hyvä funtsia vähän etukäteen, mitä haluaa reissullansa tehdä, muuten sitä jää helposti jumiin yhteen paikkaan koko lomaksi. Mintun ja bf:n suunnitelma oli aika selkeä – aikataulu ei saa olla liian tiukka, päätavoite oli kuitenkin rentoutua ja ottaa iisisti. Perjantai omistettiin shoppailulle, lauantaina tunnelmoitiin Portobello Roadin markkinoilla ja sunnuntaina chillattiin Hyde Parkissa ja harrastettiin hiukan kulttuuria.
Yllättävän hyvin jopa Lontoon kokoisessa kaupungissa pääsee liikkumaan kävellen paikasta toiseen. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti, metro ja punaiset kaksikerroksiset bussit kulkevat niin usein, että aikataulujen kyttäileminen on ihan turhaa. Tällä kertaa ajelimme vain busseilla, kakkoskerroksesta maisemien katseleminen kun on niin hauskaa, vaikka metrolla pääsisikin ehkä hiukan nopeammin perille. Matkailijakortti, “Oyster Card” on ehdottomasti helpoin ja edullisin tapa matkustaa. Se käy sekä metroon että busseihin ja sen voi tilata etukäteen kotiin, kuten me tehtiin. Periaatteessa sillä pääsee kaupunkiin myös ainakin Heatrown lentokentältä, mutta Heatrow Express (joka ei siis kuulu Oyster Cardiin) on kyllä niin paljon nopeampi, että me päätettiin hypätä siihen…
Hyvää, kivaa ja suhteellisen edullista majoitusta etsivän kannattaa suunnata Bayswaterin/Paddingtonin alueelle, joka on täynnä mukavan hintaluokan hotelleja. Me yövyttiin Hotel Indigossa, joka ei ehkä ole alueen halvimpia hotelleja, mutta nautin erittäin suuresti juuri remontoidusta erittäin freesistä atmosfääristä + suihkusta, josta tuli kunnolla vettä ja 24 h huonepalvelusta… 🙂
Booking.com on hyvä sivusto hotellien etsimiseen ja varaamiseen.
Perjantaina suunnattiin Lontoon pääostoskadulle Oxford Streetille.
Oxford Streetillä majailevat lähestulkoon kaikki mahdolliset ketjut ja putiikkeja + tavarataloja on vierivieressä joka makuun. Jotta ei tulisi hiki ja itkupotkuraivari, kannattaa miettiä, missä putiikeissa ainakin haluaa käydä ja suunnitella aikataulua sen mukaan. Muuten sitä huomaa äkkiä viettäneensä koko viikonlopun pelkästään Oxford Streetillä…
Mintun vinkit:
Primark – Primarkissa on edullista, suorastaan hämmästyttävän edullista. Korut, kengät, vyöt ja etenkin nahkajäljitelmälaukut näyttävätkin juuri niin halvoilta, mitä ovat. Sen sijaan vaatepuolelta löysin paljon ostettavaa. Perusteepparit 2 – 2,50 puntaa, mekot 5 – 1,20 puntaa, kivoja pikkareita 1,50 puntaa…. Ja laatu vaikuttaa oikeasti ihan hyvältä. Ensimmäiset vaatteet olen jo pessyt ja kuivannut kuivausrummussa eikä mitään “en maksanut mitään ja siksi hajoan ensimmäisessä pesussa atomeiksi” -ilmiötä ollut havaittavissa. Primarkiin kannattaa mennä heti aamulla, kun ovet avataan. Väkimäärä on ihan käsittämätön ja sotku kaupan sisällä alkaa olla iltapäivästä sietämätön. Jonot sovituskoppeihin on ihan tajuttomat, joten varusteeksi suosittelen joko hyviä hermoja tai sellaisia vaatteita, että sovittaminen onnistuu hyllyjen välissä.
Uniqlo – Odotin tosi innolla visiittiä japanilaisten henkkamaukkaan. Pettymyksekseni myymälä ei ollut mitenkään cool tai inspiroiva. Itseasiassa ensivaikutelma oli todella mitäänsanomaton ja tylsä – eikä hinnatkaan Primark-vierailun jälkeen tuntuneet kovin edullisilta. Melkein tyrkkäsin Uniqlon “Minttu ei suosittele” -kategoriaan, kunnes tajusin, että ostin sieltä aivan tajuttoman ihanan pehmeän mustan basic-neuletakin, joka on käytännöllisesti kasvanut kiinni ihooni matkan jälkeen. Lisäksi ostin hyvän perustopin, jossa on sisäänrakennetut liivit, bf hankki kivan pellavaisen pikkutakin ja muutaman erittäin toimivan kesäpaidan. Niinpäsiis tajusin, että Uniqlohan oli ihan huippu putiikki. Erityisesti suosittelen tsekkaamaan UV-käsitellyt neuleet!
TopShop – Periaatteessa en viitsi käydä ulkomailla kaupoissa, jotka löytyvät täältä Tukholmastakin. TopShop on poikkeus isolla P:llä. Täkäläisiä hintalappuja tavatessa olen tajunnut, että TopShop on kotimaassaan aika edullinen ketju. Kruunuiksi muutettuna ja Sergelin kadulle kuljetettuna tapahtuu jokin kummallinen metamorfoosi ja täällä vetimet tuntuvat välillä suorastaan tyyriiltä. Varsinkin nyt, kun kruunun (ja ilmeisesti myös euron?) kurssi puntaan nähden tekee puntahinnat varsin edullisiksi. Oxford Streetillä sijaitsevassa putiikissa on myös hauskoja pieniä “shop in shopeja”, joka tekee kivan eläväisen tunnelman kolmikerroksiseen putiikkiin.
Bubbling under: Vanhastaan ykkössuosikkejani on ollut Next, Monsoon, Miss Selfridge…Näissä en nyt tällä reissulla käynyt kuin pikaisesti oven suussa pyörähtämässä. Kaikkea ei vaan ehdi ja tavara ei maailmasta ostamalla lopu… 🙂
Minttu ei suosittele: Monien suosimista ketjuista ainakin River Island, Pull & Bear ja Bershka tuntuivat aivan turhanaikaisilta. Hinnoiltaan nuo voivat olla suht edullisia, mutta laatu vaikutti aika kyseenalaiselta. Lisäksi sekä River Island että Pull & Bear tuntuivat kyllä aika farkku-trash-teinimäisiltä Mintun makuun.
Oxford Streetin sivukaduilla on noin about ziljoona toinen toistaan houkuttelevampaa pikkuputiikkia ja yllättävänkin jyrkästi pääkadun ketjumuodista poikkeavaa tarjontaa. Mielummin kannattaa siis eksyillä sivukaduille kuin unohtua penkomaan tusinahyllyjä tuntitolkulla.
Lounaspaikoista ei ole pulaa, joten kiva ruokapaikka löytyy varmasti ihan fiiliksen perusteella. Aivan kertakaikkiaan loistava on korttelin päässä Oxford Streetiltä sijaitseva Le Comptoir, libanonilainen ravintola. Suosittelen lämpimästi, mikäli raikas lähi-itämainen ruoka ja supermaukkaat mezet houkuttaa.
Lontoon Marimekon myymälän ulkopuolella mötkötti kaksi surrur -kirjasta tuttua rahia. Vähänkö siis hienoja!!
Sokeritasapainosta on erittäin helppo pitää huolta. Ylisöpö muffinsimyymälä TopShopin sisällä.
Lauantai omistettiin Portobello Roadille.
Perinteiset Portobello Roadin markkinat järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin. Väkeä on yleensä paikalla tungokseen asti. Mutta leppoisan tunnelman ansiosta yleisfiilis säilyy oikein mukavana. Kauniina päivänä kannattaa hyvinkin lähteä kiireettömällä mielellä vain nauttimaan meinigistä.
Tarjolla on kaikelaista kampetta aidoista antiikkitavaroista kivaan 2nd handiin ja edulliseen kirppiskamaan. Ihan silkkaa krääsääkin on tietty tarjolla ja varsinkin nyt tänä vuonna Royal Wedding -aiheisia matkamuistokammotuksia.
Noin Portobello Roadin puolestavälistä alkaa kadunpätkä, jossa on vierivieressä kaikenlaisia herkullisen näköisiä ruokia myyviä kojuja. Varmasti muutkin on testaamisen arvoisia, mutta ainakin Happy Vegetarian -kojun wrapsit olivat niin tajuttoman hyviä, että tekisi mieli palata paikalle ihan vaan niiden takia!
Kirppis- ja markkinapöytien lisäksi Portobello Roadin varrella on kaikenlaisia kivoja putiikkeja. All Saints -myymälä on jo itsessään nähtävyys, Office Shoes ja Kurt Geiger aiheuttavat sydämentykytyksiä kenkäfriikeille. Kadun pohjoispäässä sijaitsee Portobello Road Green Market, jossa pitää majaansa lukuisia aloittelevia ja jo pikkuisen jalansijaa saaneita designereita joko pienissä – usein työhuoneen kanssa yhdistetyissä – putiikeissa tai markkinapöydillä. Aivan mahtava elämys kierrellä, katsella ja fiilistellä….
Muistiinpanoja kartalla seuraavaa reissua varten. 🙂
Lontoon museot ansaitsisivat ihan oman lukunsa. Yhdessä museossa vierähtää helposti useita päiviä, jos niin haluaa. Victoria & Albert museum olisi juuri sellainen, jossa mielellään haahuilisi päämäärättömästi insporoitumassa vaikka miten pitkään. Välillä voisi pistäytyä napakalla espressolla Harry Potter -henkisellä sisäpihalla. Ehkä sitten ensi reissulla on aikaa siihenkin. Tällä kertaa kävimme katsomassa erittäin hyvin toteutetun näyttelyn Yohji Yamamoton tuotannosta ja elämästä. Ja espressot ehdittiin kyllä hörppiä! 🙂
Muotiaiheisia näyttelyitä varten ei tosin tarvitse välttämättä mennä edes museoon. Selfridgen tavaratalon Project Ocean on tuonut mm. Hussein Chalayanin legendaarisen pallomekon nayteikkunaan ihailtavaksi.
Punnan kurssi on nyt sellainen, että Lontoo tuntuu aikas edulliselta paikalta. Ei nyt tietenkään halvalta, mutta ainakin Stockiksen hintatasoon nähden selkeästi huokeammalta. Mikä tekee lomailusta oikein mukavaa.
Tässä oli nyt muutamia valikoituja vinkkejä perustuen Mintun & bf:n viikonlopun mittaiseen reissuun. Monta asiaa jätettiin tekemättä ja paikkaa katsastamatta. Parin, kolmen päivän aikana kun ei mahottomia ehdi. Omia mieltymyksiä vastaavia häppeningejä voi käydä katsastelemassa esmes London TimeOutin sivuilla. Ja on hyvä muistaa, että seuraavalla reissulla voi sitten käydä niissä paikoissa, mihin juuri tämän loman aika ei riitä! 🙂
