Tag: Matkailu

Jostain iski tajuntaan aivan hillitön hinku päästä Barcelonaan. En tiedä onko se tämän auringottoman kesän syy vai mitä, mutta bikineissä-rantsulla-loikoilu -abstinenssi tuntuu lähes fyysisenä kipuna. Pitkään kaukomatkaan ei juuri nyt ole minkään valtakunnan tsäänssiä, mutta (sopivasti pidennetty) viikonloppureissu Barcelonassa hoitaisi kyllä varmasti riittävästi niin päänuppia kuin kroppaakin.

Näin syyskuussa pahin turistihärdelli Barcelonan city-biitsillä on jo rauhottunut, mutta kelit ovat vielä ihan kesää. Kyllä sitä melkein kolme kokonaista päivää pitäisi pystyä (vähintään… ;D) olemaan paikan päällä, että raatsii uhrata yhden kokonaisen päivän rantsuhommeleihin. Toisaalta voisihan sitä ajatella pakenevansa johonkin, missä ei juuri muuta tekemistä ole, mutta matkakohteiden valinnassa olen helposti more-is-more -tyyppiä.

(kuva)

Oi kyllä! Hyvää ruokaa – mieluiten ulkoilmassa nautittuna. Salaattia, tapaksia, paellaa… Laiskaa lounastelua rantabaarissa ja illan hämärtyessä tapas-rundi vanhan kaupungin tunnelmallisissa ravintoloissa. Maut ovat niin tärkeä osa matkailua. Ja muistoja.

(kuva)

Olen ollut Barcelonassa kerran aikaisemmin – silloin vain kaksi yötä perillä. On aivan selvää, ettei tuollaisen pikavisiitin aikana ehdi koluta kuin pienen murto-osan kaikista niistä paikoista, jotka haluaisi nähdä. 

(kuva)

En ole mikään super-hinku-nähtävyyksien-kiertelijä.  Olen käynyt esim. Pariisissa kuusi kertaa, mutta Eiffel-tornin olen nähnyt vain ulkopuolelta. (Tosin olen käynyt Pariisissa sekä Pradan että Chanelin putiikeissa, joissa molemmissa on ovi lukossa ja ovimies avaamassa… Haha!).  Mutta kyllähän nyt esmes tuo Sagrada Família -temppeli pitää nähdä ennenkuin se valmistuu!

(kuva)

Edellisellä reissulla jäi shoppailut Barcelonassa aika vähäisiksi.  Himottaisi kovasti päästä kiertelemään sivukujien pikkuputiikkeihin, koluta muutama 2nd hand -kauppa – ja kieltämättä olisi ihan mahtava päästä penkomaan Zaran tarjontaa. Täällä Tukholmassa kun tuo Zara ei todellakaan tunnu erityisen edulliselta, mutta Espanjassa hinnat vaikuttivat olevan enemmän kohdallaa.

(kuva)

No, toistaiseksi ei ole mitään tarkempia suunnitelmia matkan suhteen – mutta onneksi aina voi vähän haaveilla!

Syksy saa nyt minun puolestani tulla! Lomailtu on ihan perusteellisesti ja akkuja tullut ladattua sen verran, että normi niin-ja-niin-monta-päivää/viikkoa/kuukautta-seuraavaan-lomaan – angsti loistaa poissaolollaan. Töihin meno ja arki tavallisine rutineineen tuntuu oikeastaan erittäin hyvältä. Varasin justiinsa liudan jumppia SATSiin ja tsekkailin Folkhögskolan syys-tarjontaa. Tiedän kuullostavani tosi mummolta, mutta joku akvarelli-kurssi himottaisi. Ainakin enemmän kuin ilmoittautua noin sadatta kertaa “italiaa vasta-alkajille” -kurssille…

Suurin mullistus ja elämänmuutos on itseasiassa se, että Peetu lähtee Aasian ja Australian turneelle siskonsa tapaan lokakuun alussa ja tiedossa on todennäköisesti hyvin hämmentävältä tuntuva syksy ja talvi. Yksin kotona kisun kanssa, syksyisissä työkiireissään silloin tällöin piipahtava poikaystävä ja aikaisempaa tiheämpään osuvat Tampereen reissut ovat todennäköisin skenaario tuleville… niin… ainakin kahdeksalle kuukaudelle.

Onneksi elämä on täynnä ihania asioita. Vaikka olo ei jatkukaan sellaisena kuin aina ennenkin ja myös ne upeat ja kivat asiat päättyvät, on jokainen muutos myös tsäänssi, joka on – kuten tiedetään – myös mahdollisuus… (ja siis enemmän kuin suon Peetulle tuon reissun! Ettei nyt vaan tule mitään väärinkäsitystä. Tämä nyt on vain tällaista äiskän itsekästä nillitystä… Lähtisin itsekin samanlaiselle reissulle, jos olisin samassa tilanteessa – ja voi olla, että jonain päivänä vielä lähdenkin!)

Ettei nyt mene ihan tilittämiseksi, niin tässä kuvia Suomen loman highlightseista:

Heti ensimmäisenä iltana sain Tampereelle kotiuduttuani iltapalaksi uunissa lämmitettyä leipäjuustoa ja Tammelan torilta ostettuja lakkoja. Niiiiin hyvää!!

Tampereen reissut ovat jostain syystä aina jotenkin nostalgisia ja oikeastaan aika positiivisella tavalla haikeita. Tälläkertaa tuon suuntaiset fiilikset nousiva ihan erityiseen potenssiin Kuuma Kesä -85 -näytöksen myötä. Juuri tuollainen samanlainen – mutta tummansininen – Datsun 100A, joka oli näytelmässä ihan keskeisessä roolissa, liittyy omaan historiaani. Niinkuin kai aika monella muullakin saman ajan kasvatilla…

Rauhaniemi on ihan ykkösmesta! Vesa käy siellä saunomassa ja uimassa vähintään pari-kolme kertaa viikossa vuoden ympäri. Tähänkin lyhyeen Tampereen lomaan ehdittiin sovittaa parikin visiittiä legendaariseen kansankylpylään. 🙂

Tammelan tori on vähintään yhtä must kuin Rauhaniemi. Vesa asustelee ihan torin laidalla, joten kaffet ja lounaat tuli nautittua siellä useamman kerran. Tuo Eurokalan (Eurolohen??) lohihampurilainen on aivan törkeän hyvää!! Suosittelen lämpimästi lounaaksi niinä päivinä, kun mustamakkara ei syystä tai toisesta toimi.

Torikaffetta ja Munkkimiesten juustokakkua @ Tammelan tori. <3

Aivan ehdottomasti reissun highlights-osastoon päätyy tapaaminen Tuiken uuden perheenjäsenen kanssa! Miten toinen voikaan olla niin käsittämättömän suloinen!! Tuhkanharmaa turkki, kahvipavun ruskeat polkuanturat ja häkellyttävän meripihkan väriset silmät riehakkaassa ja höyhenen keveässä kissa-paketissa. Noin sekunnin sadasosan jälkeen huomasin toistelevani päässäni: “meille ei mahdu uutta kissanpentua, meille ei mahdu uutta kissanpentua, meille ei mahdu uutta kissanpentua”… jne. Eikä mahdukaan. Mutta kyllä vaan tuokin otus on niin pudottavan ihana, että ei mitään rajaa!

“Hei! Nimeni on Cleo ja minä olen aika suloinen!”

Tyttiksen kruunasi itse poimituista mustikoista tehty piirakka. Kuulemma Lempäälän seuduilla on aika niukasti mustikoita, mutta sieniä löytyy sitäkin runsaammin!

Lauantaina lähdettiin posottamaan jo kukolaulun aikaan – mahdollisesti jopa hieman ennen sitä – kohti Suomen Turkua. Vesa hipsi työhommiin ja Minttu jäi fiilistelemään Kauppatoria, Kauppahallia ja käppäilemään kaikessa lomalaisen rauhassa pitkin Aurajoen rantoja. Aivan mahtava fiilis olla liikkeellä, kun kaupunki vasta heräilee lauantai-aamuun, ilma on yön jäljiltä kirpeä ja raikas, mutta aurinko lämmittää jo ihanasti.

Ehdin seikkailla myös Turun Linnan pihalla. Tosi merkillinen fiilis ajatella, että ihan oikeat ihmiset – sellaiset kuin sinä ja minä – ovat eläneet tuolla omine haaveineen, toiveineen, pelkoineen ja se on ollut niiden koko elämä. Niinkuin nyt tämä todellisuus on meidän elämää…

Lauantai oli todellinen Suomi-turnee -päivä, sillä pyrähdettiin vielä pikavisiitille Naantaliin. Olen joskus lapsena käynyt tuolla, mutta eipä siitä ole juuri muistikuvia jäänyt.. Ihana ja tunnelmallinen kesäkaupunki! Vanhaa Naantalia tuli kuvattua noin ziljoonan kuvan verran.. 😀

Erään kaffe latte -hammasta kolottaa yleensä taukoamatta…

Viimeinen lauantai ennen koulujen alkua oli aika mielenkiintoinen elämys Naantalissa. Kapeahkot kulkuväylät olivat aivan tukossa Muumimaahan vaeltavia vankkurijoukkioita. Kuvassa tosin tyypillisen romanttinen Naantalin vanha kaupunki -näkymä. 🙂

Ja sitten takaisin Rauhaniemeen ja loman paras luontoelämys! Sorsanpojat olivat niin kesyjä, että tulivat ihan rapsutteluetäisyydelle. Sweet! <3

Lomasäät olivat varsin viileät, mutta hetken ehdin myös ulkoiluttaa bikineitä Rauhaniemessä. Aivan mielettömän hyvä tuo Carofiglion dekkari! Yritän tosin aina, jos mahdollista, lukea kirjat alkuperäiskielellä. Käännöksessä häviää yleensä aina osa jutun juonesta, vaikka olisi miten hyvä kääntäjä kyseessä. Valitettavasti kuitenkaan ihan niillä italian kielen taidoilla, mitä olen lukuisilla alkeiskursseilla ehtinyt saavuttaa, ei ihan vielä edes dekkaria lueta!

Siinä siis pääpiirteissään Suomen loman huippukohdat. Kyllähän sitä näillä eväillä starttailee syksyyn ihan kummasti!

Ei tarvitse matkustaa sen pidemmälle kuin entiseen kotikaupunkiinsa, kun sitä jo oppii paljon kaikenlaista. Pääasiassa itsestään. Niinkuin, että miten voi olla mahdollista, että tämä on noin ziljoonannes kalenterin mukaan kesään ajoittunut matka, jolle lähden matkalaukku pakattuna täyteen vaatteita, mutta päädyn kulkemaan about samoissa vetimissä koko reissun ajan? Opin siis, että ikuisen aikaoptimistin lisäksi sisälläni asuu patologinen kesäsääoptimisti. Toki tällä reissulla ehti hiukan tuulettaa shortsejakin. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että päälläni on ollut tasan kaikki mukaan varaamani lämpimät vaatteet, kaikki yhtäaikaa. Plus tennarit. Käyttämättöminä kotiin palaa epälukuinen määrä hellemekkoja ja parit bikinit – eikä niitä lipsujakaan paljoa mökkijuhannuksen jälkeen ole kaivannut.

Aikuinen – siis ilman lapsia – toteutettu visiitti Särkänniemeen oli myös avartava.  Eipä enää nykypäivän lapsukaiset voi lähteä iltasella kävelyretkelle katsomaan hylkeitä tai muuten vaan fiilistelemään Näsinneulan juurelle. Koko alue on suljettu fun factoryksi ja maksu peritään kaikilta porttien sisään hinkuaville. Nooh, maailma muuttuu Minttusein, niin se vaan on. Toisaalta tuollainen kaiken kattava ranneke on kieltämättä kätsy. Eipähän tarvise olla kaivamassa kuvetta jokaikisessä käänteessä.

En nyt mitenkään voi olla tässä leuhkimatta, että pienen kannustuksen ja tsemppauksen jälkeen uskaltauduin Särkässä hyppäämään sekä Tornadon että MotoGeen kyytiin!! En olisi ikinä uskonut, että selviän hengissä moisista yrjömyllyistä – saatika, että olisin sitä mieltä, että se oli ihan tajuttoman kivaa! Adrenaliini-kicksit pani polvet tärisemään ja tasaisin väliajoin piti muistuttaa itseään, että kannattaa välillä myös hengittää, mutta en muista, milloin olisi ollut niin kreisihauskaa!

Lomaviikko hulahtaa ohitse vielä nopeammin kuin tavalliset arkiviikot, mutta kotoa poistuminen kannattaa. Tuskin muistan enää aikaisia aamuherätyksiä ja työpaikan ovikoodeja. Vielä olisi muutama päivä lomaa jäljellä. Enhän ole epäreilu, kun itsekkäästi toivon muutamaa bikini-aurinkoista päivää tähän? Eihän se keleistä ole kiinni… mutta ihan aikuisten oikeesti olisi nyt kiva kerran tämänkin loman aikana vaikka ihan läkähtyä kuumuudesta. Lupaan, että en valita.

Matkailu avartaa välillä myös aivan ennalta-arvaamattomalla tavalla. Kehräsaaressa Tampereella törmäsin söpöön pieneen käsityöläisten pitämään putiikkiin. Siellä silmäni osui tutunnäköiseen nimeen…

Onkohan multa mennyt nyt jotain ohi, vai onko Moksu tosiaan ryhtynyt myös designeriksi? Vai onko nyt koittanut se hetki, kun bloggarienkin pitää tuotemerkkisuojata oma nimensä?

Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa…

Mintun Juhannusviikonlopun rakennuspalikat:

  • aurinkoa (olisi saanut olla enemmänkin)
  • sadetta (vähempikin olisi riittänyt)
  • saunomista rantasaunassa (koko pitkä pilvinen juhannuspäivä!)
  • uimista ja talviturkin kastaminen (vesi oli kyllä kylmää Roineessa)
  • rillausta (mikään ei voita grillattua ruokaa, ei mikään!)
  • henkeviä keskusteluja (maailma on taas paaaljon parempi paikka)
  • vähemmän henkeviä keskusteluja (keskeinen ongelma: kuka esittää männävuosien hitin “Läähätän ja läkähdyn”)
  • litrakaupalla mansikoita (päästivät Mintun torille, ostin sitten “kotimaisia” – eli ruotsalaisia. Kelpasi kyllä kaikille)
  • huikeita break dance -esityksiä Raptorin tahtiin (ou beibi)
  • maailman parasta avotulella savustettua lohta (herkuttelukeskeisen juhannuksen tähti)
  • nurmikkotanssit Popedan tahtiin (kyllä, olen kotoisin Tampereelta :D)
  • pottujen rapsuttelua saunarannassa (meditatiivisempaa kuin jooga)
  • hyviä ystäviä (luv u 4 evö!)
  • ja ihanihan pikkuriikkisen jalkapalloa (viva Italia!!)

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään olisi vielä tiedossa ihana – ja yllättävästi myös ihanan aurinkoinen – päivä Tampereella ennen huomista kotimatkaa.. On varmaan pakko ehtiä pyörähtämään myös Stockan tänään alkaneessa alessa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka löytyisi jotain kivoja tuliaisia kotiin!

Berliini on aivan mielettömän kiva kaupunki. Paljon nähtävää ja tekemistä, ihana tunnelma ja leppoisa meininki – sehän on todettu täällä jo aikaisemminkin. Peetun reissu oli vähintäänkin onnistunut – kuulemma niin mahtavaa ei ole ollut vielä ikinä missään!

Ja mikäs siinä, kun on parhaat kaverit matkassa ja retkeilymajassa saa nukkua pinkin kuplavolkkarin sisällä!

 

 

 

 

 

 

EDIT: on kyselty, minkä merkkinen Peetun t-paita on tässä Berliinin reissullelähtökuvassa. Paita on tosiaan jo varmaan pari vuotta vanha ja ostettu Brysselistä, joten voipi olla hankala löytää samanlaista rakastuneet robotit -paitaa. Mutta merkki on nyt tarkistettu niskalapun virkaa toimittavasta sisäpainatuksesta ja siellä lukee: Springfield.

Old stuff