Eilisilta ei mennyt ihan kuin Strömsöössä, mutta kivaa oli silti. Mert Otsamon näytös oli oikein vaikuttava. Suorastaan huikea. Pikkuisen olen pudonnut kartalta Suomi-fashion skenestä, mutta eilinen näytös tärähti kyllä tajuntaan ihan täysillä.

Tässä on ainokainen kuva, jossa näkyy vähän asuani. Epäsymmetrinen MTWTFSS:n sifonkipaita sai kaverikseen Kookain kaulakorusta tuunaamani helmihässäkän, ikivanhan viininpunaisen clutchin ja Zaran stiletot, jotka ei nyt kylläkään näy kuvassa… Bloggarikollegat MouMou ja Casey erittäin cooleina.

iPhone ei ole ihan maailman paras näytöskuvien ottamista varten, mutta näkyy näistä ainakin Mert Otsamon upea siluetti. Vaikutelma on samanaikaisesti sekä hyvin feminiininen että vahva ja voimakas – yleensä jostain syystä erittäin vaikeasti toteutettavissa oleva yhdistelmä.

Kuvat ovat vähän så där, mutta videolta asut näkyvät vähän paremmin.

Ihana Teemu oli superahkera koko illan.

Seuraavaksi pitääkin sitten lähteä pinkomaan Indiedaysin palaveriin. Se hyvä puoli siinä on, että ihan kaikki ei mennyt eilen illalla täydellisesti putkeen, että olin hotellilla ajoissa nukkumassa ja heräsin hyvissä ajoin (ja erittäin nälkäisenä!) aamiaiselle.

Hotelliaamiaiset ovat parasta, mitä tiedän! Viereisessä pöydässä istuneet kaksi italialaisrouvaa katselivat aika epäuskoisena lastia, jonka kasasin eteeni… Haha!

Nyt kello on melkein kaksitoista – eli on aika pakata kone laukkuun ja tsekata ulos hotellista. Palaverin jälkeen illalla sitten lento takaisin kotiin – eli kuullaan taas huomenna!

Alkaa jo taas pikkuisen pukata kiirettä. Heräsin tänään aamulla melkoisen huonosti nukutun yön jälkeen aika vetkuna, mutta kuitenkin ajoissa. Tarkoitus oli kuvailla ennen lähtöä tämän päivän matkustusasua ja illaksi kaavailemaani outfitia, mutta kuinkas kävikään. Tukka putkella sain kiitää – ja just ja just ehdin lentokoneeseen. Kuvista oli turha haaveilla – hyvä, kun ehdin vähän ripsiväriä sutimaan.

No, nyt olen täällä Helsingissä ja vedän hiukan henkeä sängyllä ennenkuin on aika lähteä illan rientoihin.

Aika harva asia vaatii niin paljon sisäistä zeniä kuin junan odottelu siinä vaiheessa, kun on jo oikeastaan aika hurja kiire. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että taksi ei todellakaan ole Tukholmassa aina se nopein vaihtoehto.

Tässä sitten sitä “asukuvaa” lentokentän vessassa kuvattuna – haha! Kiinnostuneille tiedoksi, että tummansininen villakangastakki, josta tykkään kovasti, on Boomerang, huivi Gudrun Sjöden, farkut H&M, laukku Filippa K ja tennarit Converse. 🙂

Sinivalkoisin siivin… Olisin niiiiin halunnut matkustaa sellaisella hienolla Marimekko-kuvioisella lentsikalla, joista oli kuhinaa joku aika sitten. Tosin niitä ei taida vielä olla liikenteessä ja keväälläkin ne tulee vain Aasian linjoille.

Ensimmäinen pysähdys Helsingissä: Ravintola Rafla! Ja niinkuin kuvasta näkee, olen Safkaa- keittokirjan onnellinen omistaja. Tiedä millainen tähtikokki sitä vielä meikäläisestä kuoriutuukaan.

Nautin Raflassa myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi illalliseksi – ihan miten vaan – aivan mielettömän hyvän korianteri-inkivääripestopastan. Jälleen huomasin, että harvoin sitä on niin huonolla mielellä, etteikö hyvä ruoka auttaisi näkemään elämää huomattavasti enemmän valoisalta kantilta!

Majapaikkamme on tällä reissulla GLO Art -hotelli. Ihan kivan oloinen mesta, vaikka Mintun maailmassa hotellien paremmuus mitataan vasta aamiaisella! Paria asiaa silti ihmettelen. Ensinnäkin, että mikä on tää juttu, että suihkusta pitää olla lasiseinä itse huoneeseen? Sama on ollut jokaisessa hotellissa, joka liittää itseensä määreen “trendi-“, “lifestyle-“, “art-” tms. Ja toisekseen, että missä ihmeessä on mun kämppikseni Veera?? Eikö meidän pitäisi olla jo suunnilleen valmiina lähtemään? (No tosin en ole kyllä valmis vielä itsekään…)

Tekisikö mieli paeta hetkeksi marraskuun pimeyttä, kylmyyttä, kosteutta, viimaa etc? Tervetuloa lämpimän aurinkoiselle mielikuvamatkalle Aasiaan!

Peetu halusi lähettää reissultaan näiden muutamien kuvien välityksellä paljon terkkuja kaikille blogin lukijoille!

Tyttöjen ensimmäinen pysähdys oli Singapore. Tosin siellä vierähti vain yksi päivä, mutta kyllä sitä aika paljon ehtii nähdä, kun on liikkeellä aikaisesta aamusta iltamyöhään.

Suoraan Singaporesta neidot lennähtivät Balille. 

Balilla aika itsestäänselvä kohde oli Kuta Beach. Bailaamisen ja biitsihengailun lisäksi Peetu ehti jopa opetella surffaamaan. Taisi käydä hippasen nopsempaan aaltojen valloitus kuin Mintulta, joka nieleskeli muutaman päivän suolavettä ennenkuin edes jonkunlaisesta laudalla pysymisestä voitiin puhua.

Peetun matkaseurue: (vas.) Peetu, Anna, Malin ja Malin.

Kuta Beachin remuamisen jälkeen matka jatkui Mintullekin tuttuihin maisemiin Gili Trawanganille.

Vajaan viikon Gili-chillailun jälkeen neidot hyppäsivät taas speed boatiin ja suuntasivat takaisin Kuta Beachille. Pikkuisen jäi kuulemma biletyshammas kolottamaan – ja taisi siellä joku komea aussi-kollikin odotella… 

Paluu Kutalle ei sujunut ihan niinkuin Strömsössä… Heti ensimmäisenä (toisena?) iltana, kun tytöt olivat sheikkaamassa ulkona, heidän hotellihuoneeseen murtauduttiin. Ja juu, johonkin vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen matkaseurue oli ilmeisesti vajonnut, koska huoneeseen oli jätetty tyyliin Aivan Kaikki. No, rosvot olivat ilmeisesti siinä mielessä “ammattilaisia”, että mitään ei ollut sotkettu – tai otettu mukaan vain huvin vuoksi.

Väliaikaiset passit kourassa retkue matkusti Bangkokiin hankkimaan uusia passeja, pankkikortteja ja muita matkustusasiakirjoja hävinneiden tilalle.  

Alunperin tyttöjen ei ollut tarkoitus pysähtyä Bangkokissa koneen vaihtoa enempää. Passien teko kesti kuitenkin melkein kaksi viikkoa, joten aika nopsaan piti ajatella tilanne uusiksi.

Shoppaamisen ja Khao San Roadilla maleskelun lisäksi Peetu & co. tekivät useita retkiä mm. kultaiseen kuninkaanlinnaan, viikonloppumarkkinoille, vesiputoukselle ja yksi päivä meni jokilaivalla noin 3 h matkan päässä Bangkokin ulkopuolella. 

Peetun “päivän asu” viime keskiviikolta. Lievää Halloween-hulinaa havaittavissa… Haha!

Eilen tuli tieto, että uudet passit ovat saapuneet, samoin äiskän lähettämä pankkikortti ja uusi SIM kännykkään. Bangkok taisi olla jo aika nähty – ainakin tältä erää – sillä jo tänään tuli viesti, että retkue on saapunut seuraavaan matkakohteeseensa, joka on Vang Vieng Laos.

Tässä vielä tunnelmia tältä päivältä…

Sen verran voin kertoa, että kaikki läsnäolevat – kissa mukaanluettuna – selvisivät ilman merkittävää vetistelyä.

Todennäköisesti kaikki, joilla on lemmikkejä, ovat kokeneet tämän saman, mutta kyllä taas sai ihmetellä, miten Sunshine riehaantuu ilmassa sähisevästä jännityksestä. Sama otus saattaa nukkua ja loikoilla kaksi vuorokautta putkeen, mutta nyt viime päivät ilma on täällä meillä ollut niin täynnä jännitystä, että kisukin on vaan riehunut ihan taukoamatta. Tässä saa kyytiä pöytäliina.

Tasan 56 minuuttia ennen, ennenkuin Peetun lentokenttäkuljetus starttasi ulko-oven edestä kohti Arlandaa, neitokainen fiksaili vielä tyynen rauhallisesti suklaakeksejä. Pitäähän sitä nyt lähtökahveille olla jotain kastettavaa…

Ou jeah – I got some dollars!! Ja tsekkaa myös aivan pudottavan hienot reissunaloituskynsilakkaukset!

And there she goes…

Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa äiskän piti vähän nieleskellä…

Tässä näkyy myös Peetun pakkaukset. Reppu näyttää hämmästyttävän pieneltä… Pakkaussuunnitelmia on toki tehty jo kesästä lähtien ja kaikki mukaan otettava kampe on harkittu moneen kertaan. Siltikin on aikasmoinen ihme, että reppu on noinkin väljästi pakattu. Satun mm. tietämään, kuinka monta kynsilakkaa Peetu on pakannut mukaansa. Melkein voisin järkätä arvauskilpailun aiheesta, mutta en malta olla paljastamatta totuutta heti. Haha! Siis voitteko uskoa, että tuohon pakkausmäärään Peetu on saanut mahdutettua (lue: priorisoinut) yhteensä seitsemän eri kynsilakkaa!

Facebookin uumenista löysin vastaavan kuvan Karkista. Karkki lähti siis omalle Aasia – Australia -seikkailumatkalleen 9. lokakuuta 2009. Reppu ja meininki on sama – vaikka kieltämättä pikkuisen hankala ajatella Karkkia noin tumma- ja pitkähiuksisena. Reppu on myöskin pakattu aavistuksen täydemmäksi kuin pikkusiskolla tänään. 🙂

Lentokentälle lähdössä. Liz sai ajokortin viime perjantaina. Tilanne on aivan rauhallinen, kuten kuvasta näkyy. Haha!

Ensimmäinen tekstari Peetulta Lontoon välilaskulta tuli vähän aikaa sitten – eli so far so good… 🙂

Haaveilin tässä juurikin viikonloppureissusta Barcelonaan, mutta tänään taisi mieli hiukan muuttua. Peetu näytti kuvia parin viikon takaiselta pyöräreissultansa Gotlantiin ja oikeastaan tuli ihan hirveä hinku pyöräilemään raikkaaseen ilmaan ja pittoreskeihin maisemiin.

Gotlannin saari on vain 50 km leveä ja about 180 km pitkä. Eli viikon pyöräreissulla ehtii halutessaan kiertää lähes koko saaren, kuten Peetu likkajenginsä kanssa teki. Maasto on siellä hyvin tasaista, joten mikään extreme-pyöräilijä ei tarvitse olla ja kulkupelikin voi olla ihan normi city-bike.

Tukholmasta pääsee Gotlantiin tosi helposti. Visbyssä on kuulemma lentokenttäkin, mutta paikallisjunalla (johon käy normaali Tukholman julkisten liikennevälineitten kk-kortti) pääsee suoraan satamaan ja noin kolmen tunnin lauttamatka ei kustanna kuin jokusen hassun euron.

Itse välttelisin pahinta turistisesonkia – ja erityisesti tukholmalaisen bile-nuorison kansoittamaa Stockholms veckania. Tosin Visbyn ulkopuolella taitaa aina olla kuitenkin riittävästi tilaa hengittää. Tähän aikaan vuodesta Gotlannissa on vielä selkeästi kesäisempi ilmasto kuin Tukholmassa. Jotkut väittävät, että Golf-virta törmää nimenomaan Gotlannin rannoille ja siksi siellä kesäkelit kestävät niin paljon pidempään kuin muualla Ruotsissa.

Ihan hurjan myöhään syksyyn ei Gotlannin reissua kuitenkaan kannata ajoittaa. Sen verran tsekkailin jo mm. majoituksia, että huomasin monen paikan sulkevan ovensa syksyn edetessä. Tosin kai sitä vanha partiolainen muutaman yön voisi viettää teltassakin Peetun & co. esimerkkiä noudattaen.

Olen tainnut jo joskus kertoakin, että käytän päivittäin työmatkoihin aika tasan tarkaan kaksi tuntia – tunnin aamulla ja vähän vajaan tunnin iltapäivällä. Paluumatkalla työmatka sujuu nopeammin, koska tunnelbana kulkee useammin ja vaihtoihin ei mene aikaa. Nuo kaksi tuntia käytän yleensä lukemiseen. Parasta työmatkalukemista ovat dekkarit, koska jotenkin tuntuu, että vaihtojen pätkimä lukuhetki ei ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla sovi haasteellisemmasta kirjallisuudesta nauttimiseen.

En ole mitenkään erityisen nirso sen suhteen, mitä kirjoja työmatkoillani luen. Yleensä työmatkalukemistoon päätyy Karkin ja Peetun hankinnat, kavereilta perityt kirjat ja randomilla kauppareissulla mukaan tarttuneet pokkarit. Tajusin juuri, että olen viime aikoina lukenut putkeen ainakin viisi Gotlantiin sijoittuvaa dekkaria (Mari Jungstedt, Anna Jansson). Jo pelkästään sen takia olisi ihan mahtava päästä käymään samoissa maisemissa.

Vuosi 2012 tulee jäämään muistiin kesänä, jolloin kesä ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Gotlannissa on Ruotsin hienoimmat rannat, mutta vesi oli kuulemma ihan älyttömän kylmää tyttöjen reissun aikaan. Edelleen pikemminkin kuin jo.

Tässä olisi vielä muutama viikonloppu potentiaalisesti kaunista ja lämmintä syyskuuta jäljellä.  Melkein tekee mieli vaihtaa Weekend Getaway suunnitelmat Barcelonasta Gotlantiin.

Kaikki kuvat on Peetun viikon kestäneeltä Gotlannin pyöräreissulta, jolta tyttö kotiutui noin kaksi viikkoa sitten.