Monet ovat jo varmaan lähteneet pääsiäislomilleen ja siinä mielessä nämä Åre-vinkit tulevat vähän myöhään. Toisaalta noin ziljoonannetta kertaa “Pohjoismaiden Alpeilla” lomailleena voin vakuuttaa, että valtaosa vinkeistä toimii sesongista/vuodesta toiseen.
Ja hei, täytyy tunnustaa, että juuri nyt tekisi todellakin mieli häipyä jonnekin lumivarmaan laskettelukeskukseen pääsiäispyhien ajaksi. Ihan liian harvoin tulee nykyään hypättyä laudalle, mutta kun sen kerran tekee, ei millään haluaisi sesongin päättyvän..

1. Matkustaminen Åreen
Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: omalla autolla, junalla tai lentämällä.
Omalla autolla matkustaminen on sikäli mukavaa, että mukaan otettavan kaman määrän kanssa ei ole niin tarkkaa. Muistan kerrankin, kun pääsiäisreissulle lähtiessämme heitimme kuorman päälle vielä rai-ruohot lomamökkiä somistamaan ja toisen kerran puoliksi syödyn lasagne vuoan. Ajaminen sinänsä vie aika kauan aikaa, noin 8 – 9 tuntia Tukholmasta ja iso osa matkasta on aika rasittavia pikkuteitä. Toisaalta, jos ajajia on kaksi tai enemmän, tuo ei ole niin paha – paitsi hiihtoloman ja pääsiäisen aikaan, jolloin Åreen johtavilla maanteillä voi kokea suurkaupunkimaisia tungosruuhkia.
Juna on ihan hillittömän kiva ja mutkaton vaihtoehto. Tukholmasta lähtee yöjunia puolenyön aikaan sesonkina vähintään puolen tunnin välein. Saapuminen Åreen on aamusella noin kahdeksan aikaan. Juna-asema on noin kahden korttelin päässä Åren kylän keskustasta (ja samassa rakennuksessa suomalaisomisteisen Holiday Club -hotellin kanssa). Ainoat rajoitteet ovat se, että kamat pitää kantaa itse ja jos majoitus on muualla kuin keskustassa, pitää kuljetus hoitaa jotenkin muuten.
Tämän kevään reissulla matkustin ensimmäistä kertaa Åreen lentämällä. Sinänsä aika vinkeä kokemus, koska aikaisemmilta reissuilta takaraivoon oli jäänyt fiilis, että matka kestää tosi kauan, mutta nyt olimme tsekanneet sisään hotelliin, vaihtaneet lasketteluvaatteet ja ostaneet hissiliput vain muutama tunti sen jälkeen, kun läksimme matkaan. Itse lentolippu ei ole kuin marginaalisesti kalliimpi kuin meno-paluu junalla (meno yöjunan makuupaikalla ja paluu iltapäivällä normaalilla paikalla), mutta lentokenttäkuljetukset sekä Tukholmassa että Åressa plus laskettelukamoista maksettava extra-maksu nosti kustannukset enemmän kuin tuplaksi.
Kaikki sujui kuitenkin tosi mukavasti – edes paluumatkan viivästyminen reilulla puolella tunnilla ei haitannut, sillä kuulemma junayhteyksissä oli ollut vielä enemmän häikkää..
2. Paras majoitus

Aikaisemmilla reissuillani olen ollut aina perheen kanssa ja silloin on ollut jotenkin erityisen luonnollista, että asumme niin, että käytössä on keittiö ja riittävä määrä makuuhuoneita. Etenkin isompien lasten kanssa suosittelen lämpimästi Åre Fjällbyn tarjoamia majoitusvaihtoehtoja. Se sijaitsee tosi kätsysti ihan VM8-hissien vieressä, joten päärinteille on vain muutaman metrin kävelymatka. Samoilla rinteillä on myös alkutalvesta iltarinteet, joten paikka sopii hyvin porukalle, joka haluaa tulla ja mennä jaksamisen, kelien ja mielihalun mukaan. Äre Fjällbystä kävelee Åren keskustaan, torille, ihan muutamassa minuutissa.
Tällä viimeisellä Åren reissullani olin ensimmäistä kertaa matkassa ihan aikuisporukassa (kaksi on jo porukka – eikö niin?) ja jo ihan heti aluksi totesimme, että haluamme ehdottomasti asua hotellissa. Päädyimme valitsemaan perinteikkään, jo 1800-luvulla perustetun ja hyvästä palvelustaan kuuluisan Åregården -hotellin. Sijainti oli myös aivan loistava, samoin aamiainen. Kahden aikuisen seurue ei todellakaan kaivannut omaa keittiötä, mutta safety ja minibaari (kylmäsäilytystä varten) olisi kyllä ollut kivat. En ollut varsinaisesti puulla päähän lyöty kaiken ihanuudesta, mutta voisin hyvin kuvitella yöpyväni hotellissa toistekin.
Jos Åregården olikin meidän aikuisten mieleen kovasti ja lapsiperheille suosittelen Åre Fjällbyn loma-asuntoja, niin suomalaisen Holiday Clubin melko uusi hotelli on varmasti kiva vaihtoehto isompien lapsien kanssa matkustaville. Itse en ole paikassa koskaan käynyt, mutta ystävättäreni Tinni, tyttärensä (= kummityttäreni) kanssa yöpyi siellä joku vuosi sitten ja olivat kovin tyytyväisiä. Aamuinen patikointi rinteille on aavistuksen pidempi, mutta hotellin tarjoamat kylpyläpalvelut ja kuulemma aivan mielettömän ihana aamiainen kompensoivat varmasti. Erityisesti silloin, kun Åren tunnetusti arvaamaton säätila näyttää ne ei-niin-toivotut puolensa.
3. Parhaat rinteet

Rinteet on kyllä ehdottomasti Åren paras puoli!
Yleensä kaikki rinteet ovat erittäin hyvin pistattuja aamulla, mutta etenkin sesongin huippuina, hiihtolomalla ja pääsiäisenä, laskijoita on vaan niin paljon, että iltapäivästä homma alkaa olla aikamoista kumparemäkisurffausta. Eli suosittelen lämpimästi ajoittamaan mahdolliset after skit alkuiltaan, menemään ajoissa nukkumaan ja olemaan valmiina hissijonossa klo 9.00, kun homma alkaa taas pyöriä.
Kannattaa seurata säätiedotuksia, sillä joskus käy niin, että alhaalla kylässä tihkuu vettä, mutta pilvipeite on niin alhaalla, että ylärinteillä saa lasketella auringonpaisteessa. Toisaalta joskus taas huipulla on ihan älytön sumu, mutta alarinteillä laskee ihan mainiosti. Joskus kantsii myös ottaa päärintenteiltä hiihtobussi (ilmainen) noin 9 km päähän Duvediin. Rinteet ovat siellä hiukan eri suuntaan ja etenkin kovin tuulisella säällä Duved voi tarjota tosi mainioita laskukelejä, vaikka Åre By:ssä tuntuisi, että tilanne on ihan mahdoton.

Tässä on pakko olla sellainen “fashion-photo-shoot”-efekti… Siis että silmä on muka niin tottunut kaikkiin huikeisiin extreme-snoukkakuviin, että tällainen normaalissa rinteessä otettu kuvasarja ei näytä yhtikäs miltään. Tietty laskin vähän iisimmin, että Veera ehtii napsia kuvia (en halunnut kuitenkaan  vaivata häntä yhtä laskua enempää), mutta silti… No, voin kertoa, että keli oli aivan täydellinen, rinteet eivät olisi voineet olla paremmassa kunnossa ja muutenkin kaikki oli niin kohdallaan kuin ne vaan joskus voi olla.
4. Paras After Ski
I got one word for you: Fjällgården. Aivan mielettömän hauskan railakkaat monotanssit mahtavan livebändin säestyksellä. Päädyttiin sinne hiukan sattumalta perjantai-iltana (to-iltana käytiin vain syömässä) ja meno oli niin hulvattoman hauskaa, että päätettiin mennä samaan paikkaan vielä lauantainakin.
Fjällgården sijaitsee Bergbanan yläasemalla, mikä on varmasti yksi syy siihen, että tasan kaikki ovat oikeasti tulossa suoraan rinteestä. Monot, hienhaju ja kypärän alla liiskaantunut fleda on standari dress code. Paikalla kannattaa olla suht ajoissa, sillä jo puoli neljän, neljän aikaan jono alkaa olla aika pitkä eikä kaikki mahdu sisään edes tällaisena ei-niin-kiireisenä viikonloppuna. Bändi aloittaa puoli viiden aikaan ja bileet loppuvat reilun tunnin päästä siitä kuin seinään, kun setti on lopussa. Bergbanalla pääsee turvallisesti after skin jälkeen torille, ja itseasiassa kaikki alas johtavat rinteet on periaatteessa suljettu turvallisuussyistä.
Peetun mukaan meidän olisi ehdottomasti pitänyt käydä toisena iltana Verandanin after skissä. Varmasti hyvä meno sielläkin, mutta suhtaudun aina hiukan varauksella after ski -paikkoihin, joihin ei voi saapua laskettelemalla.
5. Parhaat ruokapaikat

Jo edellisessä Åre-postauksessani (siitä on jo kuusi vuotta, miten voi olla!!) sanoin, että Åre tuntuu ihan pikku-Tukholmalta, etenkin, jos katsoo ravintolatarjontaa. No, sekä hyvässä että pahassa – asia ei ole muuttunut. Eli jos haluaa syödä edullisesti, pitää varata majoitus, jossa on ruuanlaittomahdollisuus ja vältellä ravintoloita. Myös kahviloiden, lounaspaikkojen ja ravintoloiden kanssa on ihan Tukholma-meininki. Mikään ei ole erityisen halpaa, mutta jos et pidä varaasi maksat itsesi kipeäksi eineslihapullia ja pulverimuusia sisältävästä lounaasta.
Rakastamme Veeran kanssa molemmat hyvää ruokaa tosi paljon – mutta hiihtoreissulla prioriteetti nro yksi on laskettelu eikä erilaisten hyvien ravintoloiden metsästys. Niinpä palasimme jokainen päivä lounaalle kerran hyväksi havaittuun Timmerstuganiin. Kaikki eri salaatit, pastat ja keitot, joita söimme lounaaksi, olivat tosi hyviä – ja palvelu kaikkina päivinä vähintäänkin erinomaista. Hintataso on toki piirun verran eineshampurilaispaikkoja korkeampi, mutta todellakin vain sen piirun, Åressa kun ollaan.
Kahtena ensimmäisenä iltana kävimme illallisella Wersen’s -nimisessä ravintolassa. Samassa paikassa olen käynyt monta kertaa edellisilläkin reissuillani ja laatu sekä palvelu on aina yhtä hyvää. Wersen’s ei ota pöytävarauksia, mutta jopa kiireisimpinä hiihtolomaviikkoina paikka löytyy vähintäänkin kohtuullisen odotuksen jälkeen (usein Suomessa saa odottaa tuplasti kauemmin, että tarjoilija tulee ottamaan juomatilaukset kuin Wersen’sissä pöydän saaminen). Annokset ovat runsaita, pitsat to die for ja palvelu todella mutkatonta ja mukavaa. Suosittelen lämpimästi yksinkertaisemmalle illalliselle ja myös lapsiperheille.
Yritin haravoida blogihistoriastani vanhempia vinkkejä ravintoloihin, sillä muutaman kerran tiedän syöneeni Åressa tosi hienosti ja hyvin. Mitään kovin perusteellista en löytänyt, mutta muistan tykänneeni lounaasta Fjällpuben -ravintolassa.
Ihan kaikkein paras illallinen tällä viime reissullamme nautitimme Vinbarenissa. Paikka on tosi suosittu ja sinne ei oteta pöytävarauksia, joten paikalla kantsii olla hiukan ennen arvioitua nyt-on-pakko-saada-ruokaa -aikaa. Voisin myös kuvitella, että ihan pienten lasten kanssa tuonne ei kannata mennä, mutta aikuisporukalle ravintola on ihan mahtava! Perusidea on se, että menu koostuu pienehköistä annoksista, joita tilataan 2 – 4 nälkätilanteesta riippuen. Itse söin annoksen tonnikalaa ja voissa paistettua turskaa, jotka molemmat maistuivat aivan taivaallisilta!
Muuta…
Åre on kuuluisa myös yöelämästään. Testasimme Country Clubia ja se oli oikein kiva ja aikuiseen makuun. Bygget olisi toinen vaihtoehto, mutta siellä pyörähdimme vain jonon tuntumassa ja totesimme, että vähemmälläkin tulee selväksi, että olemme jo täyttäneet 29 vuotta…
Åre Bageri -leipomo toimittaa leivät about kaikkiin paikallisiin hotelleihin ja ravintoloihin. Jos asuu loma-asunnossa, kantsii todellakin käydä hakemassa aamiais- ja välipalaleivät leipomosta mielummin kuin ostaa jotain randomia ruokakaupasta.
Pakollinen ja aina yhtä herkullinen tuliainen on Åre Chokladfabriken -suklaa. Kivoihin paperitötteröihin pakattua suklaata voi Åressa ostaa ihan mistä tahansa kaupasta tai jopa kioskista. Todellisille suklaa-faneille ja lapsiperheille suosittelen kuitenkin visiittiä itse tehtaalle. Siellä saa maistella monia eri konvehteja ja samalla nähdä miten niitä tehdään. Hinnat ovat myös pikkuisen halvemmat kuin Åren keskustassa (ja merkittävästi halvemmat kuin Tukholmassa).

Odotellaan tässä juuri Veeran kanssa hotellin aulassa lentokentälle lähtevää kuljetusta. Selailin odotellessa kameran kuvia – ja tajusin, että nyt on ihan pakko laittaa tuoreeltaan muutama reissun hailaitsi tänne blogiinkin.

Mahtava reissuseura!! Ollaan nähty Veeran kanssa IRL vain pari kertaa ennen matkaa, mutta voi mieletön, miten hauskaa meillä on ollut! Ette ikinä usko, miten montaa sekä Ruotsin että Suomen murretta joku voi osata matkia!

Jeee! Best things in life!!

Kelien puolesta saatiin kokea melkein kaikkia vaihtoehtoja superkovaa pakkasta lukuunottamatta. Varsinkin eilinen oli ehkä täydellisin mäkipäivä evö. Aurinko paistoi, rinteet aivan älyttömän hyvässä kunnossa edellispäivän lumisateen jäljiltä, lämpötila nollassa ja kaikin puolin huippu fiilis!

Laskettelun vastapainoksi hurjasti hyvää ruokaa ja juomaa, After ski -meininkiä ja ihan pikkuisen rillutteluakin! Ihanaa!
Tulossa on vielä vinkkipostaus, mutta tässä nyt nämä päällimmäiset!

Terkkuja toiselta Åre-päivältä! Tänään on ollut lumisateinen ja hiukan sumuinen keli, mutta rinteet ovat olleet ihanassa kunnossa. Mikä tarkoittaa sitä, että reidet ja pohkeet huutavat hoosiannaa tällä hetkellä. Huomiseksi on luvattu reilusti plus-asteita ja täyttä auringonpaistetta. Missä tahansa tänään ollaan oltukin, ainoa puheenaihe on ollut, että huomenna on tiedossa koko sesongin paras päivä! Sitä odotellessa.
Tässä lista kevätrinteiden must-asioista á la Minttu:
1. Kypärä. Okei, kypärä on must ihan aina, mutta pitää nyt rehvastella uudella K2-versiollani, jossa on sisään rakennettu sound system, joka toimii myös puhelimen kanssa! Ei enää pelkoa siitä, että kännykkä lipeää hississä kohmeisista käsistä!
2. Laskettelulasit ja säilytyspussi. Säilytyspussi on paras lasien kuivaamiseen – sitä ei saa unohtaa laskettelutakin taskusta.
3. Kasvoille sopiva aurinkorasva, tuulessa ahavoituneen ihon rauhoittaja ja 20 aurinkosuojakertoimen huulirasva. (saatu blogin kautta)

4. Aurinkolasit – mieluiten kahdet – after ski -hengailua varten.
5. Kuullokkeet ja piilarit. Erityisesti jälkimmäiset pitää olla meikäläisellä ihan erityisellä muistilistalla. Normaalisti käytän niin harvoin linssejä, että ne unohtuu helposti, mutta rinteessä ei kyllä selviä ilman. Karvatassuinen assistentti onneksi muistaa aina olla avulias!
6. Kevyemmät hanskat. Keväällä tulee helposti niin järkyttävän kuuma, kun aurinko paistaa ja on muutenkin ihanaa. Ihan ilman hanskoja en uskalla laskea – pyllähdykset vaanivat rutinoituneempaakin lumilautailija, joten hanskat on ihan must. Itse olen havainnut, että pyöräilysormikkaat toimii tosi hyvin tässä tarkoituksessa.
7. Kauluri. Pakollinen talvella, mutta tarpeellinen myös keväällä – viima kaulassa ei ole kiva milloinkaan. Oma lempparini  on toisesta päästä kevyttä jerseytä ja toisesta lämmintä fleeceä. Toimii niin pakkasilla kuin kevään plus-keleilläkin.

Siihen, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti haluaa, on aina aikaa ja rahaa. Pitää vain osata kuunnella itseään ja olla vertailematta muihin. Juuri nyt kurvailen jo lähes eläkeikäisellä Burton Customillani pitkin rakastamani Åren rinteitä. Kuka haluaa uutta laukkua tai muuta kampetta, jos samalla hinnalla voi saada kaiken tämän!?
Ensimmäinen reissupäivä alkoi tosiaan herätyskellon piristessä ennen viittä vain muutaman tunnin yöunien jälkeen. En ole koskaan aikaisemmin mennyt Åreen lentämällä ja matkanteon nopeus ja vaivattomuus yllätti. Mitä nyt onnistuin urpoilemaan lentokentällä jo Tukholman päässä, kun en tajunnut, että kotimaan lennot lähtevät eri terminaalista kuin “tavalliset” SASin lennot.
Olimme ehtineet tsekata sisään hotelliin ja ostaa hissiliput vain vähän puolen päivän jälkeen. Aikamoinen ero siihen, että istuu ziljoona tuntia autossa tai nukkuu yön yli junassa!
Keli on ollut täällä tänään hiukan haasteellinen. Pakkasta on kuutisen astetta ja täälläkin viime viikkoina vallinneet pluskelit on muuttanut rinteet aika jäisiksi esityksiksi. Lisäksi tuuli on ollut parhaimmillaan messevät 27 metriä sekunnissa. Vähän saatiin silti hankittua maitohappoa reisiin – kaiken adrenaliinin lisäksi. Loppuviikonlopuksi onkin sitten luvattu vähän vähemmän extremejä lasketteluolosuhteita. Ihanaa!
 

Kaukana ovat ne ajat, kun reissuun lähteminen tarkoitti käytännössä sitä, että mentiin matkatoimistoon ja varatiin valmismatka. Vaikka charter vieläkin puolustaa paikkaansa tietyissä tilanteissa, taitaa kaikenlainen omatoimimatkailu olla monelle se tavallisin tapa lähteä ulkomaille. Netistä on niin kätevä varailla lennot juuri itselle sopivimmille päiville ja valkata kaikkein omimmalta tuntuva majoitus.
Muutos on tapahtunut luonnikkaasti ja vähitellen. Seuraava iso askel on valtavalla vauhdilla kasvanut järjestäytynyt yksityismajoitus. Suurin alalla on ympäri maailmaa – Pekingistä New Yorkiin, Taipeista Puerto Ricoon – erilaisia vaihtoehtoja tarjoava Airbnb.
Airbnb:n idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että verkostossa yksityiset ihmiset tarjoavat omia asuntojaan vuokralle lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Ensin olin vähän ihmeissäni, että mistä tässä nyt oikein on kysymys, mutta sitten tajusin, että homma toimii periaatteessa hiukan samaan tyyliin kuin esim. hiihtokeskuksissa loma-asuntojen vuokraus. Useinhan nekin on jonkun yksityisen omistamia. Airbnb:ssä ollaan kyllä enemmän henkilökohtaisesti tekemisissä, kun taas hiihtokeskuskämpät menee melkein hotellimeiningillä.

Airbnb:n majoitustarjonta on aivan valtava. Kuulin juuri yhdestä tutusta, joka on lähdössä pidemmäksi aikaa Los Angelesiin isolla porukalla. Yöpyminen merenrantatalossa tuli kuulemma varsin edulliseksi, kun sen jakaa kaikkien osallistujien kesken. Ihanalla paikalla sijaitsevan erittäin hyvin varustellun talon vuokraa vastaavalla summalla seurueen jäsenet olisivat tuskin kyenneet asumaan edes vaatimattoman tason hotellissa. Ei hassumpaa.
Käytännössä majoitusta etsivä (tai tarjoava!) rekisteröi itsensä Airbnb:n sivuille. Sähköpostiin kilahtaa vahvistusviesti, jolla varmennetaan, että sinä olet juuri sinä. Kun kivan tuntuinen majoitus on löytynyt, laitetaan viesti asunnon omistajalle ja hän saa itse päättää haluaako tarjota majoitusta juuri sinulle.

Toisin sanoen, jotta saa kaikki toivomansa majoitukset, on syytä pitää huolta maineestaan. Sekä majoittaja että majoituksen tarjoaja antavat toisistaan arvostelun reissun päätyttyä. Jos palaute on vähemmän mairittelevaa, voipi olla että seuraavaksi ei saakaan unelmiensa kämppää vuokralle. Majoituksia ei niin vain varata, vaan vasta, kun majoittaja on hyväksynyt varauksesi, on homma selvä.
Nelikymppisen naisihmisen on varsin helppo antaa luotettava kuva itsestään, mutta olen kuullut, että nuoremmilla vuokraaminen ei onnistu mitenkään automaattisesti ilman tahratonta track recordia. Sama pätee tietysti majoittajiin ja kannattaakin lukea huolella, mitä muut on sanonut vuokranantajasta.
Airbnb toimii koko vuokraprosessin ajan matkustajan turvana ja asiat luvataan korvata tai löytää vaihtoehtoinen majoitus, jos homma ei toimi. Majoittaja saa varaustilanteessa maksetun maksun vasta 24 tuntia sen jälkeen, kun matkustaja on kirjautunut sisään – eli nopeasti toimimalla saa varmimmin apua.
Tosin enpä ole vielä kuullut pieleen menneestä Airbnb-majoituksesta! Itse yövyin nyt viimeksi Berliinissä ensimmäistä kertaa tuon verkoston kautta, mutta Peetu on käyttänyt Aibnb:tä jo monet kerrat ja monessa paikassa samoin ystäväni Camilla.

Nämä tämän jutun kuvat ovat suloisesta – suorastaan romanttisesta – ja valoisasta yksiöstämme ihanalla paikalla Berliinin Prenzlauer Bergissä. Camilla on kuulemma majoittunut Berliinissä paljon halvemmallakin, mutta silloin ympäristö ei välttämättä ole ollut aivan yhtä viihtyisä, vaikka asunnossa muuten ei mitään valittamista olisi ollutkaan. Itse halusin tuollaiselle rauhallisemmalle ja mukavalle alueelle, koska olin ensimmäisen yön yksin – enkä tosiaankaan halunnut viettää sitä ulkoa tulevia ääniä säikkyen.
Berliinin reissun asuntomme omistaa viehättävä vanhempi rouva Angelika. Viestittelimme jonkin verran ennen matkaamme ja sain hänestä heti todella ystävällisen ja auttavaisen kuvan. Kaikki tuntui hyvin henkilökohtaiselta ja helpolta. Angelika antoi mm. seikkaperäiset ohjeet, miten löydän perille ja kantoi vastusteluistani huolimatta matkalaukkuni hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.

Varustelu asunnossa on kautta linjan siistiä ja toimivaa, freesiä, muttei luksusta. 95 % kaikesta oli hankittu Ikeasta, mutta kaikki tuntui varsin uudelta ja tosiaan puhtaalta ja hyvin hoidetulta. Sängyn virkaa tekee Ikean futon-tyyppinen vuodesohva, johon mahtuu nukkumaan kaksi henkeä ja yhden hengen vuodenojatuoli, niin ikään Ikeasta. Suosittelen toisin sanoen lämpimästi Angelikan asuntoa, jos on lähdössä matkalle Berliiniin. Paitsi, jos haluaa asua villimmällä ja boheemimmalla seudulla tai jos selkä ei kestä Ikean vuodesohvaa.
Asunnon tiedot löytyy täältä: Sunny Studio in Prenzl. Berg.

Camillan mukaan melkein kaikki – ainakin edullisemman luokan Airbnb-majoitukset Berliinissä – on sisäpihoilla sijaitsevissa hissittömissä rakennuksissa. Meidän majoituksen sisäpiha oli tosi siisti ja melkein suorastaan viihtyisä. Reissun aikana oli todella kuumat ilmat, joten oli mahtavan ihana pitää läpi yön parvekkeen ovea auki. Vaikka oli viikonloppu, pienintäkään metelin ääntä emme kuulleet!

Ja olihan se muutenkin aikas mukavaa, että oli parveke. Tosin sellaisen “miinuksen” antaisin, että kämpän merkillinen kahvintekokone valmisti niin surkeaa kahvia, ettei mitään kovin pitkiä aamuhetkiä jaksettu omalla partsilla viettää.

Tässä vielä pari kuvaa, miltä loma-asuntomme kulmilla näyttää.
Jotenkin on ihan erilainen fiilis asua lyhyelläkin lomalla ihan oikeassa kämpässä – eikä upota jonnekin hotellikoneistojen standardoitujen palvelukoneistojen syövereihin. Siis rakastan asua hyvissä ja kalliissa hotelleissa, mutta mieluiten sellaisilla matkoilla, jolloin hotellissa oleminen on iso osa koko reissua. Suurkaupunkilomalla on ihan huippua, jos saa sellaisen tunteen kuin olisi oikeasti yksi paikallisista. Vaikkei tietenkään ole, mutta yksityisasunnossa asuminen kyllä parantaa illuusiota.
Jos nyt joku innoistui liittymään mukaan Airbnb-majoitusverkostoon, niin rekisteröitymällä tämän linkin kautta: Liity Airbnb:een, saa noin 20 euroa alennusta seuraavasta majoituksesta (itselläni näkyy hinta kruunuissa, siksi “noin”)! Tämä ei ole mikään yhteistyökampanja, vaan kaikki Airbnb:tä käyttäneet saavat samanlaisen suosittelulinkin, jonka avulla voi antaa liittyjille alennusta ensimmäisestä varauksesta. Palkkioksi saa sitten itse saman verran alennusta omasta seuraavasta majoituksestaan.
Ai että, tällaisia postauksia ei kyllä pitäisi kirjoittaa – nyt iski niin älytön matkakuume, että on pakko alkaa tsekkaileen lentolippujen hintoja ja majoituksia. Jos vaikka vihdoin sinne New Yorkiin…