“When you smell like that, I just want to fuck you and bite you and rub myself all over you”

Eric Northman oli selkeästi aika vaikuttunut ihanan Sookien tuoksusta…

Onkohan Calvin Kleinin uuden miesten tuoksun teho samaa tasoa?

Ainakin hyvin vampyyri-Ericmäisen intensiivinen katse Alexander Skarsgårdilla – ja kutsuva Lara Stonen kasvojen hiplailu – herättää toiveita… Toivotaan, että Encounter lunastaa odotukset.

Onneksi on yksi asia, mitä ei enää tarvitse odottaa hetkeäkään. True Bloodin viitossesonki alkoi jenkeissä viime yönä – niin mahtavaa!!

Trailerin perusteella tulossa on vähintäänkin yhtä verinen ja mystinen sesonki kuin aikaisemminkin…

Hiustenhoitorintamalla on jo jonkin aikaa riehunut varsinainen öljykuume. Varsinkin Moroccan Oil on löytänyt tiensä celebrityjen monien bloggareitten lempparituotteeksi. Hiuslaatuni on muutenkin kuiva, eikä vaalentaminen ole todellakaan parantanut asiaa, joten kiinnostuin kovasti uusvanhasta villityksestä.

En kuitenkaan hankkinut hypetettyä Moroccan Oilia. Sain testata sitä kollegaltani ja ainakin tuolloin se tuntui vähän liiankin raskaalta ja öljyiseltä.

Bonacuren Oil Miracle on mielestäni kevyempää ja se sopii kuulemma hyvin myös ohuille hiuksille ja hienolle hiuslaadulle.

Laitan öljyä pienen tilkan hiuksiini jokaisen pesun jälkeen. Tuotteen tuoksu on miellyttävän mieto ja hiuksista tulee huomattavasti terveemmän ja elinvoimaisemman näköiset. Vaalennuksen jälkeen varsinkin latvat muuttuvat helposti tosi hamppumaiseksi, mutta öljy antaa juuri sopivasti luonnollista himmeää kiiltoa.

Ihan aluksi tuntui kyllä hullulta levittää öljyä puhtaisiin hiuksiin. Juurihan sitä on yrittänyt päästä “rasvaisesta” tukasta eroon! Ja kyllä kannattaakin varoa laittamasta öljyä liian lähelle hiuspohjaa, jos ei halua pestä hiuksia ihan joka päivä. Latvoihin levitettynä pesuväli ei lyhene yhtään.

Tiedän, että jotkut lisäävät öljyä myös kuiviin hiuksiin. Olen kokeillut sitäkin pari kertaa, mutta mielestäni lopputuloksesta tulee silloin helposti raskaan oloinen. Bonacuren puteli on ollut nyt käytössäni maaliskuusta asti ja olen ollut erittäin tyytyväinen! Hyvin riittoisaa tuon on, kaiken muun hyvä lisäksi. Hiustenpesutahtini on noin kaksi kertaa viikossa ja kuvasta näkee hyvin, että öljyä ei ole kulunut juuri nimeksikään.

Hiusöljyt ovat aika kalliita, mutta suosittelen silti lämpimästi varsinkin kaikille, joilla on vaalennetut tai raidoitetut hiukset!

Nyt kävi kyllä klassisesti sanottuna hyvä tsagä. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, Karkki kävi tutustumassa Carmexin tuotteisiin ja toimintaan reilu viikko sitten. Tyttö oli aivan innoissaan koko tapahtumasta ja varsin vaikuttunut siitä, miten vanha perheyritys vielä nykyisinkin tekee ihanan hoitavia ja toimivia huulivoiteita lähestulkoon samalla reseptillä melkein samanlaisiin purkkeihin kuin aikoinaan isoisoisän aikaan!

Heti tapahtuman jälkeen Karkki raportoi myös, että sai mukaansa muutamia Carmex-tuotteita testattavaksi. En paljoa elätellyt toiveita, että niistä päätyisi yhtäkään itselleni asti. “Eric vaati sen kirsikanmakuisen”, “oli pakko antaa yksi Tovelle, kun se välttämättä halusi”, “Peetun pitää saada se perusversio, kun ei sille oikein mitkään muut huulirasvat käy” etc… Harvoin on nähnyt yhtä kovaa kysyntää testaukseen saaduille tuotteille!

Sunnuntaina Karkki tuli koti-kotiin päivälliselle – ja ilahdutti äitiä varmaan enemmän kuin arvasikaan!  Jakojäännöksenä Mintulle päätyi Carmexin uutuus, kevyesti vaaleanpunainen, hoitava Moisture Plus -huulivoide.

Olen erittäin konservatiivinen kosmetiikkatuotteitteni kanssa. Testailen kyllä mielelläni uutuuksia, mutta äärimmäisen harvoin mikään on tarpeeksi hyvä syrjäyttämään jonkin jo vakikäytössä olevan luottotuotteen. Tällä kertaa salamarakastuin Carmexin kosteuttavaan ja sävyttävään huulivoiteeseen ja nyt  – noin viikon aktiivisesti voidetta käytettyäni olen aivan varma, että se on tullut käyttööni jäädäkseen.

Kuvassa huulivoide näyttää pinkimmältä, mitä se oikeasti todellisuudessa on. Väri on hyvin diskreetti ja oikeastaan vain hiukan syventää ja kirkastaa huulien omaa sävyä. Sopii toisin sanoen aivan täydellisesti tällaiselle huulipunia karttelevalle  värikammoiselle. 

Ylenpalttisen värin ja maalatun oloisen fiiliksen välttely on tähän asti johtanut siihen, että olen pääasiassa käyttänyt erilaisia huulikiiltoja. Tosin inhoan myös liikaa tahmeutta ja tahmaiseen huulikiiltoon tuulessa liimautuvat hiukset on ehkä ällöintä, mitä tiedän. Tästä syystä myös sopivan huulikiillon löytäminen on ollut varsin haasteellista.

Huulipunakammoissani olen testaillut muidenkin huulirasvavalmistajien sävyttäviä huulivoiteita. Niissä on kuitenkin yleensä aivan liikaa helmiäistä – big no-no sekin Mintun maailmassa. Lisäksi monet tuntuvat huulissa yllättävänkin kuivilta, vaikka saman valmistajan tavallinen huulirasva olisikin mielestäni ihan hyvää ja toimivaa.

Carmexin Moisture Plus tuntuu huulilta täydellisen kosteuttavalta ja luonnolliselta. Valmistusaineissa taitaa olla jotain mentholia tms. koska se antaa jotenkin ihanan raikkaan olon. Lisäplussia tulee 15 aurinkosuojakertoimesta. Jos nyt jotain negatiivista pitää sanoa, niin sinänsä hyvin toimiva ja näppärä hylsy ei mielestäni ole valitettavasti lähimainkaan yhtä katu-uskottavan cool kuin muiden Carmex-huulivoiteiden. Mutta tuon kanssa voin kyllä elää, kun tuote itsessään on vastaus kaikkiin huulipunaongelmiini.

Olen aivan seonnut glitterikynsilakkaan – ei auta muu kuin tunnustaa tosiasiat. Viimeksi, kun lakkasin kynteni, yritin tyytyä aikuismaiseen nude-beigen sävyyn, mutta ilman kimallusta lopputulos näytti jotenkin surullisen keskeneräiseltä ja alakuloiselta. Sipaisu multikiiltävää lakkaa päälle ja – a vot! Kyllä nyt taas kelpaa säihkytellä kynsiään kilpaa auringon kanssa.

Tämänkertaiseen yhdistelmään päätyi sama Lumenen glitterilakka (Natural Code 16 Go Glittery), jota olen muutenkin käyttänyt. Ei meiltä muuta vaihtoehtoa ainakaan tietääkseni löytyisikään. Eikä tarvitsekaan, sillä olen edelleen sitä mieltä, että tuo minipikkuisia glitterihippusia sisältävä, lempeästi sateenkaaren väreissä kimaltava lakka on aivan täydellinen. Toivottavasti se on edelleen Lumenen valikoimissa. Tällä tahdilla tuo pieni puteli tyhjenee ennenkuin kimalluskiintiöni on täynnä.  Suorastaan pelottava ajatus! 😀

Perusvärinä on hiukan kellertävän nude/beige lakka Make Up Storelta. Sävyn nimi on Charlotte. 

Lakkayhdistelmä on mielestäni kaunis ja kesäinen. Kynsien yleisilme on suhteellisen hillitty, mutta fiilikseltään tuo on silti aavistuksen vauhdikkaampi  kuin edellinen keijukaisversio.

Mutta noille kynsinauhoille pitäisi kyllä ehdottomasti tehdä jotain. Rasvata vaikka…

Joskus oikea päätyö haittaa varsin olennaisesti blogihommaan liittyviä kivoja juttuja. Niinkuin nyt esimerkiksi viime tiistaina, kun Carmex järkkäsi exklusiivisen pressitapahtuman täällä Tukholmassa. Olin etukäteen suunnitellut, että pidän pikkuisen pidemmän lounaan ja ehdin siinä välissä äkkiä singahtamaan tapaamaan Carmexin toimitusjohtajaa ja perheyritysperheen vesaa Paul Woelbingia. Mutta toisin kävi. Arki, todellisuus, kiire ja hässäkkä – nuo armoitetut ystävät, jotka onnistuvat olemaan aina paikalla silloin, kun sitä vähiten toivoo, sotkivat suunnitelmani.

No onneksi olen siinä upeassa asemassa, että innokkaita blogiassareita kyllä löytyy…

(kuva: Stefan Holm)

Peetulla oli tiistaina koulupäivä, mutta Karkilla on menossa “lukuloma” – eli kevään luennot ovat ohitse ja nyt tyttö pänttää hikipäässä lukukauden loppukokeeseen. Kirjastossa istumisen lomaan sopi hyvin piipahdus Carmexin pressitilaisuudessa ihanassa Lydmar hotellissa.

Paul Woelbing oli tosiaan ihan itse täällä paikalla ja Karkki oli tosi ihastunut, kun charmikas herra kertoili, miten hänen isoisänsä oli jo aikoinaan valmistanut hoitovoiteena rohtumia vastaan käytettyä yleisrasvaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuollaiset omakohtaiset tarinat saavat ihan uutta potkua tuotteeseen… Siis tarkoitan että kun tähän asti Carmex on ollut minulle vain semi-hypetetty trendihuulirasva (joka tosin on ollut yksi niitä harvoja huulirasvoja, joka sopii hyperallegiselle atoopikko-Peetulle…), tuntuu jo pelkästään Karkin juttujen perusteella, että tässähän on aivan päivänselvästi uusi Eight Hour Cream!

Harvoja ja valittuja… 😀 Yksi toinenkin suomalainen tukholmalaisbloggari oli paikalla. Karkki on siis tuo neito, joka seisoo oikeanpuolimmaisena.

Sinänsä aika hassu kirjoittaa tätä postausta – ja olla ihan aidosti innostunut ja vaikuttunut – sillä kaikesta huolimatta en ole koskaan edes testannut mitään versiota Carmex-voiteesta. Tunnistan toki tuotteen ja tiedän Peetun käyttäneen huulirasvan perusversiota ainakin purnukan tai kaksi. Ihan hyvä suositus mielestäni tuotteelle on kuitenkin se, että Peetu, joka tosiaan allergioittensa ja atooppisen ihonsa kanssa on hyvin hankala kosmetiikka-asiakas, on ollut erittäin tyytyväinen Carmexiin.

Lintun juttujen mukaan tapahtumasta sai mukaansa ihan kohtuullisen kattavan testituotepakkauksen.  No, Karkki ja poikaystävänsä Eric on tulossa huomenna koti-kotiin syömään sunnuntaipäivällistä. Saas nähdä päätyykö tänne asti yhtään Carmexia, vai pitääkö edelleenkin luottaa vain kuulopuheisiin. Pressitapaamisen jälkeen Karkki tosin laittoi tekstarin ja kuulemma Eric oli myös ihastunut tosi paljon etenkin kirsikan makuiseen purkkihuulirasvaan. Että taitaapi olla parempi mennä ihan kauppaan ostamaan oma testikappale! 🙂