Hurjasti kiitos kaikille Maybelline Big Eyes -arvontaan osallistuneille! Ja tosi paljon kiitoksia myös niistä kaikista kauniista kommenteista, joita niin monet laittoivat liittyen omaan kissansilmämeikkiini! Taidan ehkä tosiaan uskaltautua toisenkin kerran hurjastelemaan rajaustussin kanssa.

Kilpailukysymykseen: ”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?” tuli tosi paljon hurjan kivoja vastauksia. Itseäni hämmästytti eniten se, miten monella tapaa alaripsien meikkaamiseen voidaankaan suhtautua!

Joidenkin mielestä uusi trendi tuo kivaa vaihtelua, mutta monien mielestä alaripsien jättäminen ilman maskaraa ei todellakaan tule kysymykseen – ja lähes yhtä monet olivat sitä mieltä, että ei tosiaankaan voi laittaa ripsaria alaripsiin.

Itse olen vähän laimeasti siinä keskitiellä. En välitä kovin voimakkaasti meikatuista alaripsistä – tuntuu, että ilme muuttuu alavireiseksi, jopa vähän surumieliseksi, jos silmämeikki on kovin alapainotteinen. Toisaalta ihan paljaaksikaan en halua alaripsiäni jättää. Itseasiassa olenkin tykännyt tuon Big Eyes -maskaran kanssa erityisesti juuri siitä pienemmästä, alaripsille tarkoitetusta harjasta. Sillä saa kivan luonnollisen näköistä jälkeä aikaiseksi. Toki volyymiakin irtoaa, jos niin haluaa. Ei muuta kuin lisää kerroksia peliin vaan!

Ja nyt varmaan olisi korkea aika paljastaa arvonnan voittaja. Onnettaren suosiossa tällä kertaa – ja näin ollen ihanan Maybellinen meikkipaketin onnellinen voittaja – on…. TITTIDII …. Nimimerkki:

anu

Anun vastaus: “Pidän. Pakko kai, kun en tiennyt että niin ei olisi välillä kuulunut tehdä ja nyt kuuluu taas 😀 Ja luomivärinkäyttöohjeetkin taitaisivat olla tarpeeseen. Plus, miinuslaseja käyttävälle sopii kyllä silmiä suurentava trendi!”

Hurjasti onnea voittajalle!!

(voittajalle on ilmoitettu myös sähköpostitse!)

Hyväntekeväisyys on helposti hiukan mutkikas juttu. Niin kovin mielellään sitä osallistuisi ja tukisi kaikenlaisia kannatettavia asioita eläinsuojelusta ympäristöön, lastensairaaloista maailman hätää kärsivien auttamiseen. Jotenkin kuitenkin helposti tulee käveltyä keräyslippaitten ohi kuvetta kaivamatta. Osittain kai syynä on se, että ainakaan omassa kukkarossani ei yleensä majaile penniäkään käteistä.

Ehkä hiukan juuri noista käytännön syistä johtuen olenkin huomannut kantavani korteni hyväntekeväisyyskekoon lähinnä shoppailemalla. Tykkään kun jo muutenkin mielestäni ok yritykset lanseeraavat johonkin hyvään tarkoitukseen erikoismallistoja ja -tuotteita. Ymmärrän, että kysymyksessä on myös kaupallisen voiton tavoittelu. Yritykset ottavat kaikesta myynnistä oman osuutensa ja useimmiten hyväntekeväisyyteen menevä summa ilmoitetaan sanamuodolla “osa tuotosta lahjoitetaan” tai “jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan X euroa”. 

Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, että kauppa haluaa oman osansa tehdessään hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin voisin kuvitella monen järjestön olevan aika tyytyväinenkin diiliin. Saavathan he myös osansa markkinointihuomiosta, kun yritykset kampanjoivat hyväntekeväisyystuotteita.

Itse suhtaudun näköjään vuosi vuodelta nihkeämmin shoppailuun yleensä. Tuntuu, että kaikkea on – ja jos ei ole niin sitten tehdään harkittu, vuosikausia kestävä investointi. Kuitenkin sellainen vähän turhanaikainen hyvänmielenostiskelu on kyllä aina joskus oikein nautinnollista. Silloin on omatunnon paljon helpompi hyväksyä sellaisten juttujen shoppailu, joista ainakin osa menee hyvään tarkoitukseen.

Niinkuin nyt esimerkiksi tuo Essien rintasyöväntukmuksen tukemiseen lanseeraama ihana purukumipinkki “Pink About It” -kynsilakka. Lakkavalikoimani ei todellakaan kaipaa täydennystä – ja yhdessä Peetun varastojen kanssa voisimme varmaan perustaa pienen kynsilakkapuodin. Mutta hyvillä mielin tein meitä molempia ilahduttavan ostoksen, kun tiesin, että tuotosta osa menee tärkeän asian tukemiseen.

Toinen hetki, jolloin tykkään tehdä “tiedostavia” päätöksiä, on silloin, kun täydennän käyttötuotevarastojani. Itse sain tuon Lumenen Roosa Nauha -kampanjapaketin esittelykappaleeksi, mutta vastaavat olisin voinut hyvin ostaa itsekin. (Tuota Suomen Roosa Nauha -kampanjan Lumene-pakettia ei täältä Ruotsista saa, jos nyt joku ihmettelee, miksi jossittelen.)

Kampanjapaketin Time Freeze -päivävoide on itselläni ihan peruskäytössä. (ja itseasiassa myös Peetulla. Tuote sopii erittäin hyvin kuivalle atooppiselle iholle, vaikka onkin varsinaisesti tarkoitettu vähän aikuisemmalle iholle. Peetu on tosi tyytyväinen, kun siinä on vähän normaaleja nuorelle iholle tarkoitettuja voiteita enemmän “potkua”). Silmänympäryksen pikakaunistaja on tyypillinen sellainen tuote, jonka voisin suoda itselleni juuri tällaisen hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä, vaikka muuten se tuntuisi jotenkin liian hemmottelulta.

Lumene on paketoinut tuotteita Roosa Nauha -kampanjaa varten joko tuplapakkauksiin tai mietittyihin yhteispakkauksiin. Jokaisen paketin myynnistä lahjoitetaan euro tai kaksi rintasyöpätutkimukselle.

Ja onhan niitä Roosa Nauha -lenksujakin myynnissä siellä sun täällä. Jotenkin kuitenkin tykkään itse enemmän tuollaisista asioista, joita voi oikeasti käyttää…

Miten on mahdollista, että viikonloppuisin aika tuntuu menevän vielä nopeammin kuin normaalisti? Ei ollut todellakaan tarkoitus pitää mitään blogilomaa tässä, mutta aikaoptimistin perjantai ja lauantai meni sellaista haipakkaa, että tässä sitä ollaan, sunnuntai-illassa, vaikka tuntuu, että ihan juuri sekunti sittenhän sitä laittoi työtietokoneen kiinni ja läksi viikonlopun viettoon.

Eilen juhlittiin kollegan tupareita. Piti kyllä laittaa eetterin kuvat illan asustuksesta, mutta sitten se kuuluisa “pitäs-olla-jo” kiire muuttui niin konkreettiseksi, että edes jo kai melkein perinteeksi muodostunutta “en-oikeastaan-ehtisi-ja-nyt-pitäisi-jo-juosta” -postausta en ehtinyt tehdä.

Kuvat ehdittiin kuitenkin ottaa ja tässä nyt ensimmäisenä illan ehostus.

Olen aina ajatellut, että normaali silmämeikkini on suhteellisen voimakas, käytän päivittäin tummia rajauksia etc. Kuitenkin niin, että se on ok myös arkisin esmes töihin toimistolle. Bloggausvuosien aikana on tullut otettua päivänasukuva poikineen – ja kieltämättä välillä itsekin ihmettelen, että miksi meikki näyttää välillä suoraan sanottuna aika valjulta.

Pääsin mukaan Indiedaysin kampanjaan, jossa yhteistyössä Maybellinen kanssa on tarkoitus toteuttaa livenä catwalkilla nähtyjä tyylejä. Jo siinä vaiheessa, kun hain mukaan kampikseen, piti ilmoittaa, että minkä catwalk-lookin haluaisi toteuttaa.

Itselleni oli aika itsestäänselvää, että halusin kerrankin – hyvällä syyllä – testata oikein kunnollisia kissarajauksia. Niinpä laitoin ehdotuksen, että toteuttaisin oman tulkintani Dolce&Gabbanan AW13 -lookista Maybellinen tuotteilla.

Suureksi ilokseni pääsin mukaan kampanjaan! Ja tässä nyt sitten on tuo hurja kissarajausmeikki IRL. Yritin kaikkeni, että osaisin myös poseerata kuvassa yhtä viileänä kuin tuo yllä oleva style.comista bongaamani mallineito. (haha!)

Peilistä kun katsoin oli sellainen olo, että silmämeikkiä on ihan jo liikaa. Kuvista kyllä näkee, että eihän tuo nyt niin mahoton ollut ollenkaan.

Tässä on silmämeikkiin käyttämäni tuotteet. Aika ihana idea tuo, että luomiväripaletin takana on ohjeet, miten värejä tulisi käyttää.

Miau?

Maybellinen Big Eyes -ripsarin idea on se, että yläripsille ja alaripsille on omat harjat. Yläripsille tarkoitettu harja antaa aivan hurjasti volyymia – jopa suorastaan niin paljon, että mietin, mahtaako tuota tohtia tavallisena arkipäivänä edes käyttää..

Alaripsille tarkoitettu pikkuharja on mielestäni aivan upea! Ripseni eivät ole mitenkään fantastisen tuuheat ja varsinkin alaripset ovat välillä suorastaan olemattoman surkeassa kunnossa. Maybelline Big Eyes -ripsivärin alaripsille tarkoitetulla pikkuharjalla sain tosi kivan ja luonnollisen värin myös hentoihin alaripsiini.

On se kyllä hassua, miten itse ajattelin, että olen niin kovasti ja normaalia enemmän meikattu, että kuvittelin suunnilleen kaikkien kommentoivan olemustani eilisillan juhlissa. Olin jopa miettinyt valmiiksi, miten selostan olevani mukana juuri tässä Maybellinen kampanjassa… Ero tavalliseen taisi kuitenkin olla liian pieni, sillä kukaan ei sanonut mitään edes mielestäni aika räväköistä rajauksista! Haha!

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa nuo samat jutut (rajaustussi, luomiväripaletti, ripsari, yhteensä 40 eurolla meikkejä) vastaamalla tämän postauksen kommenttilaatikkoon kysymykseen:
”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?”

Vastausaikaa on torstaihin 17.10. klo 21.00 asti!

Ps. jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi, että saan tarvittaessa otettua yhteyttä!

Kirjaimellisesti kamalan ihana tai ihanan kamala, ihan miten vaan, on viimeksi testaamani kynsilakkasävy. Lakkasin kynnet matsaamaan sunnuntaiseen silkkipaita-asuun – tosin vasta asukuvien ottamisen jälkeen. (Kyllä. Allaolevat kynsilakkakuvat on otettu Helsinki-Vantaan lentokentällä… Mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi, haha!!)

China Glazen hernesopanvihreä lakka päätyi omistukseeni jostakin muotiviikon goodie-bagista. Peetun tuomio tuli välittömästi: aivan kauhea. Itsekään en juuri ruokaisasta sävystä piitannut, joten pullo jäi pölyttymään meikkihyllyn nurkkaan.

Kunnes sitten tajusin, että tuollainen lämpimään taittava vihreä voisi olla aikas mehukas silkkikuosipaidan kaveri. Ja tavallaan mikäettei. Sävy on kieltämättä aika hirveä, mutta sitten aika hieno kuitenkin. Ihanan kamala, kamalan ihana. Niin se kai on.

En nyt todellakaan väitä, että tästä olisi tullut lempparilakkani, mutta kynnet ovat pysyneet hernesoppaisina sunnuntaista lähtien. Itseasiassa tuo lämmin, pienellä kullanhohteella terävöitetty vihreä toimii yllättävän hyvin erilaisten sinisävyisten asujen kaverina.

Kynsilakkasävyn nimeäminen ei ole mikään pikkujuttu. Joihinkin sävyihin olen rakastunut lähes pelkästään nimen perusteella (vaikka onhan se Essien “Rock Star Skinny” ihan kivan värinen… ;P). Sikäli siis rohkaisevaa, että hernesoppa = 1000 Trendsetter!!

Laadullisesti China Glaze -lakoissa ei ole mitään valittamista. Hyvin tuo pysyy suht kiiltävänä ja lohkeilemattomana useammankin päivän. Pientä kulumisjälkeä on muutaman päivän jälkeen näkyvissä, mutta harva lakka enää neljäntenä päivänä on täysin lyönnissä.

Päätin heittäytyä oikein hurjaksi ja kreisiksi – ja testata, miltä hillityt aikuismaisella sävyllä lakatut kynnet tuntuvat. Mustanpuhuvat, räikeänräiskyvät, karamellinmakeat ja kimallushilpeät vaihtoehdot saivat väistyä seesteisen kanervanliilan tieltä.

Sain Lumenelta testattavaksi syksyn uutuussävyjä. Gloss & Care lakoissa on ideana, että sävy löytyy sekä metallinkiiltoisena että ilman hilettä.

Lakkojen mukana seuranneessa tiedotteessa sanottiin, että tämä metallinen vaihtoehto on suorastaan peilikiiltävä. Ja kyllähän tuo selkeästi perinteisiä helmiäislakkoja kiiltävämpi on, mutta ihan peiliksi en nyt menisi kuitenkaan kehumaan. Sen verran kiillossa on kuitenkin potkua, että tällainen rauhallinen aikuissävykin on yllättävän kiinnostava.

Herkän kanervanliilan sävyn nimi on Kevättuuli. Ja kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kynsilakan värin nimellä on väliä!

En ole mitenkään hurjasti tutustunut Lumenen kynsilakkoihin – Peetun loputtomasta varastosta löytyviä Lumene Natural Code -lakkoja lukuunottamatta. Tästä syystä en osaa sanoa, onko noissa nyt uusi sivellin, mutta eniveis haluaisin antaa erityiset plussat litteälle, kynsinauhanpyöreäksi muotoillulle sudille. Paras evö – eli ihan omaa luokkaansa ja todella helppokäyttöinen!

Ja kivahan tuo sävykin on kuin mikä! Vastustin automaattista impulssia sivellä päälle mustaa hilelakkaa – ja nyt päivän jälkeen tuntuu, että olen tullut ihan sinuiksi aikuiskynsieni kanssa. Porttitteorian mukaan seuraavaksi täällä nähdään haalean vaaleaa vaaleanpunaista helmiäislakkaa… Just kidding!!!