Sovitaanko niin, että tällä mennään koko ens viikko!?

Viimeistään eilinen inspiraatiopostaukseni sai vakuuttuneeksi, että kevätgarderobini tarvitseen graafisen mustavalkoista terästystä. Pikainen kierros suosikkinettikaupoissani selvensi tilannetta huomattavasti: Kivojen perustasaraitahousujen löytyminen saattaapi tulla tuottamaan ongelmia. Muuta hienoa black & white -linjaa löytyy kyllä vaikka miten paljon!

H&M:n huippuhienoa musta-valkoraitaista mekkoa olen jo ehtinyt ihastella aina niin tyylikkään Irenen päällä. Muotiviikkojen aiheuttaman raitaherätyksen jälkeen  taitaa olla aika laittaa tilausta Henkalle menemään. (Juu, tiedän ihan hyvin, että Stockiksessa on about ziljoona H&M:n putiikkia, mutta tilaan silti mielummin netistä…)

Samaan tilaukseen voisi sujahtaa hihaton läpikuultava raitakauluspaita. Mustan jakun alla toimisi varmasti kivasti officella, eikä erotuomarivibat olisi välttämättä liian voimakkaat oikein asustettuna.

Kivojen raitahousujen metsästys ei ainakaan näin ensi yrittämällä tuottanut kovin kaksista tulosta. Forever21:ssa iski silmiin söötit polka dots -pöksyt. Kuosi olisi sopivan iisi tällaiselle nössölle, mutta en ole ihan vakuuttunut tuosta leveäkaarrokkeellisesta vyötäröhommelista. Se ei ei näyttänyt hyvältä 90-luvulla, joten tuskin nykyäänkään.

Shopbopista äkkäsin aivan mielettömän kivat ruudulliset silkkisekoitepökät. Lahkeen pituus, vinot taskut, musta vyötärökaitale ja muutkin detaljit ovat just kohdillaan. Ainoastaan hinta on se mikä nyt tökkäisee. Parilla tuhannella kruunulla ompelen kyllä itsekin jo vastaavat.

Lähimmäksi toiveitani osuvat Forever21:n pyjamahousuja muistuttavat raitapöksyt. Oikeastaan ajattelin, että haluaisin tasaraitaiset housut, mutta hauskathan nuokin ovat oikeastaan. Materiaali on tosin 100 % polyesteriä, mikä osaltaan selittää lähes naurettavan alhaisen, reilun 17 euron hinnan.

Sen verran sattuu kuitenkin olemaan pukeutumisluurankoja garderobin perukoilla, että kapeisiin, farkkutyylisiin musta-valkoraitahousuihin en ryhdy, vaikka miten olisivat Balmain!

Kuvat: H&M, Shopbop ja Forever21

Kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista. Kengät, laukku, korut, hiukset, värit – kun kaikki sopii yhteen tai muodostaa kiinnostavan kokonaisuuden, ollaan jo aika lähellä inspiroivaa pukeutumista. Ulkoiset puitteet asettavat yleensä reunaehdot: mikä on tilaisuus, ketä ollaan tapaamaamassa ja mikä on vuodenaika + säätila. Töihin sopii eri vaatteet kuin bileisiin (daaa!), tärkeänä palaveripäivänä on eri dress code kuin casual Fridaynä. Säästä taidan lätistä vähän liiankin kanssa omia asujani esitellessäni, mutta niin vaan suuremmatkin fashionistat soveltavat pukeutumistaan olosuhteiden mukaan. Tai ainakin suurin osa.

Tässä vielä muutamia bongauksia Tukholman muotiviikolta. Oikeastaan näiden kuvien oli tarkoitus päätyä vain omaan inspiraatiokansiooni, mutta sitten ajattelin, että täällähän ne on huomattavasti paremmin arkistoituna kuin oman kovalevyn sumean logiikan säilytysjärjestelmässä.

Ostoslistalle: kiva lippis joka ei ole liian sporttinen eikä liian trucker. Ei tosin tarvitse olla myöskään ihan niin peilibling kuin kuvan neitokaisella. Muistilistalle: selkeästi markkeeratut kulmakarvat, hyvä ripsiväri ja muuten nude(hko) make up.

Harkintalistalle: lierilätsä. Ei varmaankaan nahkainen old school Grand Canaria -malli, mutta huopakankainen voisi ehkä toimia. Tai sitten kesällä ihan rehellinen olki-/niiniversio aiheesta. Muistilistalle: käytä enemmän sitä ihanaa Henri Lloydin villakangastakkia, joka aina vaan jää roikkumaan eteisen naulakkoon!

Kaikenlaisia tukkapantoja erilaisin niittihommelein koristeltuna on kieltämättä nähty jo jonkin aikaa. En usko, että kohdalleni osuu tilaisuutta, johon haluaisin mennä piikkipäänä, mutta aika nastat nämä Bea Åkerlundin niittisarvirivistöt kuitenkin.

Muistilistalle: reppu on jees, eikä tekoturkkikaan olisi hassumpi. Sporttiversio camo-kuosista ja kermanvalkoinen kisupörrö luo aika kivan kontrastin.

Muistilistalle: reppu on tosi jees. Tässä kontrasti toisin päin – sporttisen kiiltävä pusakka ja tunnelmallisen pehmo retroreppu.

Ostoslistalle: mustat graafisesti kuvioidut housut – ehkä jopa pallolliset. Valkopohjaiset loafer-creepersit on stailit mutta vaikeat… Muistilistalle:  törkeässä lumi-/sohjo-/vesi-/jäämössössä stiletoilla kiikkeröiminen ei ole tyylikästä, vaikka asukuvista tulisikin siistejä. Onneksi tuolla kuvan korkokenkäneidolla oli tukeva käsikynkkä käytössä koko pitkän päivän.

Ostoslistalle: siistit city-sneakersit. Siivet plussaa.

Ostoslistalle: mustavalkoiset graafiset housut. Raidalliset olisivat ehkä enemmän mun juttu kuin pallolliset. Siispä laitetaan hankintalistalle mustavalkoraitaiset pöksyt!

Eri tyttö, mutta vastaavat raitahousut. Ja mitä tämä on!? Yleensä aina järkyttävän korkeissa koroissa keikkuva Sofi Fahrman on front row:lla virttyneissä mustissa farkuissa ja lenkkareissa! Mielettömän hyvän näköisenä tietenkin, mutta…

Sori nyt, että jankutan, mutta tässä on nyt vielä yksi syy, miksi pitää hankkia vähintään yhdet kivat city-käyttöön sopivat lenkkarit! Valkoiset tossut, löysät paljettihousut ja nonchalantti musta neulepaita – just got to love the outfit!

Muistilistalle: söpö musta rusetti valkoisten kaulusten ja astetta rokumman jakun kanssa. Toimii. Lisäksi tämä kuva on täydellinen esimerkki osaavasta muotiviikkojonglööristä. Toisella kädellä pidellään (painavaa) järkkäriä ja tsekataan päivän kuvasaalista. Toisella kädellä pidetään huolta päivän ohjelmalapusta, muistikirjasta, iPhonesta ja kameran linssisuojuksesta.

Muistilistalle: Eri pintojen kontrastit, pöyhkeä – rapea, pehmeä – kiiltävä… etc. Pintojen kontrastit on helppo tapa luoda jännitettä asuun.

Hankintalistalle: omat Dr. Martensit. Kaksi kolmasosaa muotiviikkovieraista sukupuoleen katsomatta käytti ko. maihareita ja voisin pikkuhiljaa varmaan jättää Peetun Vagabond-maiharit odottamaan neidon paluuta tänne roudan keskelle. Yleisimmin muotiviikkomartens esiintyi 8-reikäisenä ja perusmustana, toiseksi suosituimmat olivat samat mutta kiiltonahkaisina. Muitakin versioita tuohon väkimäärään ja Dr. Martens -esiintyvyysprosenttiin toki mahtui.

Muistilistalle: vaalea hame toimii myös näin kevättä kohti mentäessä kunhan materiaali on oikea, sekä: Mustavalkoinen lyhyt jakku klassisesta kukonaskelkuviosta toimii ihanasti vähän leveämmän hameen kanssa.

Hankintalistalle: iso lyhytsankainen shopperi tukevasta nahasta valmistettuna. Tuollainen olisi niin hieno treenikassina! Muistilistalle: muista suihkutella kosteussuojalla kaikki mokkakengät.

Harkintalistalle: 50-lukuhenkiset spittarikärkiset nilkkurit mustavalkoista eläinkuosia (lumileopardi!). Mustat kuminauhapanelit varressa ihan must. Yhdistetään vajaamittaisiin mustiin farkkuihin, pohjemittaiseen kynähameeseen tai  vahapintaisiin capreihin.

Tästä inspiraatiolistasta onkin sitten varmaan hyvä alkaa rakennella hankintasuunnitelmaa ja kevään garderobibudjettia!

Vielä täällä hengittelen syvään ja yritän palata muotiviikon jälkeen takaisin maanpinnalle mahdollisimman hellävaraisesti. Ihan hurjasti törmäystä arjen kanssa ei tosin pehmentänyt se, että toimistolla odotti superkiireinen kymmenen tunnin työpäivä. Lounastakin tuli syötyä pitkästä aikaa toisella kädellä tietokonetta naputellen. (Niin että jos sieltä ppt:n sivujen välistä löytyy burriton muruja – minä olen syytön!)

Onneksi iltapuhteiksi voi “järjestellä muotiviikkokuvia”. Eli unohtua inspiroitumaan kaikesta kauniista ja innovatiivisesta, mitä kameran muistikortille on saanut tallennettua. Ja tosiasiahan on se, että catwalkin ulkopuolella näkee vähintään yhtä paljon upeita asuja kuin varsinaisesti näytöksissä.

Tässä muutamia poimintoja. Näyttäisi siltä, että takkuisen oloinen tekoturkki pitää pintansa fashionistojen lempparitalvitakkina – ja laukku saa olla ihan rehellisesti maksikokoinen matkalaukku!

Ja pipa. Pipa pitää olla! Klassisen mustan pipan lisäksi muotiviikkoväen suosiossa tuntui olevan kirkkaan oranssinpunainen versio aiheesta. Se oli tosi kätsyä, koska aina joku punaheltta oli näytöspaikan jonossa kärkipäässä ja pipan liikkeitä seurailemalla oli helppo päätellä oliko ovet jo avattu ja sisäänpääsy alkanut, vai vieläkö piti venttailla pitkäänkin!

Yllättävän monessa näytöksessä oli säestyksenä elävää musiikkia. Tässä itselleni tuntemattomaksi jäänyt duo luomassa äänipuitteet Menckelin näytökselle. Punahihainen mekko/tunika on Menckelin syys/talvi 2013 malliston helmiä.

XXXL-kokoinen clutch-tyyppinen laukkuviritys tuntui olevan THE laukkumalli juuri nyt. Sinänsä kätsyä, että sellaisen voi muokata melkein mistä tahansa veskasta, kun vaan piilottaa kantohihnan laukun sisään ja kantaa pokkana viritystä kuin se olisi clutch.

Käytiin Karkin kanssa viime viikolla Systembolagetin (= meikäläisten Alko) järkkäämällä parin tunnin kurssilla, jonka tarkoitus oli opettaa punaviinin maistelun alkeita. Itseasiassa kyseessä oli Karkin jo yli 2 vuotta sitten joululahjaksi saama vinprovning-lahjakortti, joka nyt sitten vihdoin käytettiin.

Parituntisen tavoitteena oli tosiaankin opettaa vain ihan ne perusalkeet viininmaistelusta. Kaikille kurssilaisille oli katettu viisi lasia viiniä ja vesilasi. Tarjolla oli myös sylkykuppeja niitä varten, jotka eivät olisi halunneet varsinaisesti juoda tarjolla ollutta viiniä. En kyllä nähnyt kenenkään – ohjaajien lisäksi – käyttävän ko. kuppeja.

Karkki pisti toisen kahdesta ohjaajista aikamoisen ahtaalle kysymyksineen. Sivukorvalla kuulin, miten siellä arvioitiin  erilaisia pohjois-italialaisia viinilaatuja.

Ei se oo niin helppoo…

Ensimmäisenä kuuluu kuulemma arvostella viinin väri – onko se siniseen vai ruskeaan taittava ja miten “paksua” väri on. Nyrkkisäännön mukaan nuoremmat viinit ovat sinipunaisempia ja vanhemmat lämpimämpiä väriltään. Kevyet viinit ovat useimmiten hyvin kevyitä myös väriltään, kun taas vahvojen viinien intensiteetti on niin voimakas, että niistä tuskin näkee läpi.

Provningissa tarjotuista viidestä viinistä kolme kuului Bolagetin toiseksi edullisimpaan hintaluokkaan, yksi oli siitä hieman kalliimpi ja yksi kuului hintaluokkaan 200,- kr/ pullo. Arvatkaapa laitoinko tuon “palauttaisin viallisena” -kommentin juuri siihen… No, tietenkin laitoin. Haha! Täällä ollaan näköjään todella hienostuneita punaviininjuojia. Puolustauduin sillä, että olen kuitenkin enemmän samppanjan ystävä ja punaviini tulee vasta toisella sijalla. Hah!

Pelkän parin tunnin alkeiskurssin jälkeen ei olo ollut mitenkään erityisen viisastunut. Lähinnä todettiin Karkin kanssa, että nyt tosiaan vasta ymmärretään kaikki se, mitä ei osata. Älyttömän hauska oli silti bongailla testiviineistä erilaisia ohjaajien osoittamia elementtejä.

Aika mielenkiintoista oli se, että ohjaajien mukaan viinin tärkein ominaisuus on tuoksu. Itseasiassa kuulemma ihmisten makuaisti on aika surkea ja suurin osa siitä, mitä koemme “makuna” onkin oikeastaan hajuaistin ansiota.

Ensin tuntui, että sitä tuskin havaitsee eroja eri viinien välillä. Tai paremminkin niin, että erot kyllä havaitsee, mutta miten sen pukisi sanoiksi? Runojen ja taulujen tulkitseminen ei ole koskaan ollut mikään vahvuusalueeni. Pikkuisen samalta tuntui maistelutilanteenssa. Miten ihmeessä kaikkia makuja ja tuoksuja voisi kuvailla niin, että muutkin tajuaisivat.

Parin tunnin kurssilla ehdittiin käydä läpi tavallisimmat rypäletyypit ja Systembolagetin perusjako eri viinityyppeihin.

Ei tästä nyt kyllä uutta harrastusta tainnut tulla sen paremmin Mintulle kuin Karkillekaan. Sen verran tuli kuitenkin perusymmärrystä, että jonkunlaista viinikeskustelua voi käydä varmaankin, jos sattuu törmäämään johonkin viini-hifistiin. Karkki on aikaisemmissa töissään saanut myös aika paljon tietoa aiheesta – joten taisin kyllä olla se, joka oli eniten pihalla.

Kiva – ja erittäin mielenkiintoinen – kokemus tuollainen lyhytkin kurssi. Selvisin ihan hyvin henkisesti siitä, että totaalidissasin koko tastingin hienoimman viinin, kun ohjaajakin sanoi, että kyseinen viini on nimenomaan ruokaviini – eikä ollenkaan tarkoitettu tälleen itsekseen naukkailtavaksi.

En tiedä, miten Suomessa vastaavia tilaisuuksia järjestetään, mutta suosittelen kyllä osallistumaan, jos sattuu osumaan kohdalle.