Sanon aina, että en ole taikauskoinen. Eniten kai siksi, että yritän tällä väittämällä viedä pahimman karman ainakin huonoilta ennustuksilta. Musta kissa ei tiedä omassa maailmassani ikinä epäonnea. Hei – miten kissa voisi mitenkään merkitä mitään huonoa?? (paitsi tietty, jos lasketaan kynsityt sohvanpäälliset, eksperimentointimielessä pöydältä hajalle tiputellut juomalasit & meikkiputelit ja kissankarvoilla tukitut viemärikaivot. Mutta ei meillä lasketa! ;D). Enkä myöskään usko perjantain 13. päivän onnettomuuksia tietävään voimaan.
Vaikka aika vähältä piti kyllä tänään. Eilen oli aika vetinen keli täällä, mutta yön aikana kaikki – and I mean kaikki – työmatkani varrella olevat tienpätkät olivat jäätyneet peilikirkkaaksi niljaskaksi. Paikka paikoin oli yritelty jotain hiekottamisen tapaista, mutta eihän mikään pure sellaiseen nopeasti kivikovaksi jäätyneeseen tienpintaan. Mintun mustissa DonDonnan nilkkureissa ei ole järin korkea korko. Siitä huolimatta tuntui, että perjantai 13. päivä täytyy olla mun onnenpäiväni, koska en a) halkaissut päätäni b) katkassut koipeani c) aiheuttanut itselleni mitään muutakaan kiusallista ruumiinvammaa keekoillessani varsin vaatimattomilla koroillani tämänpäiväisillä työmatkoilla.
- paita, MTWTFSS
- hame, H&M
- kengät, DonDonna
- sukat, DIM
- kaulakoru, KappAhl (Vintage Stories, saatu)
Kuvat: Katriina Mäkinen
