Minttu sai tänään vähän tuntumaa siihen miltä ihka oikean muotitoimittajan elämä voisi tuntua… Tai ainakin jotain sinne päin. Sain nimittäin kutsun PR-toimisto Bic PR:n showroomiin tutustumaan ruotsalaisen suosikkimerkkini Dagmarin ensi syksyn mallistoon!

Kuva: Meleerattu silkki-puuvillainen neuletoppi ja jännästi toiselta puolelta laskosteltu grafiitinmusta nahkahame.

Ajattelin tehdä ihan kunnon postauksen mallistosta, mutta tässä päällimmäisiä tunnelmia.

Malliston päävärit ovat musta ja luonnonläheinen beige ja luonnonvalkoinen, aksenttiväreinä sinapinkeltainen, sähkönsininen ja voimakas fuksia. Materiaalit tuntuivat ylellisiltä – laadukkaita villakankaita, silkkiä sekä neuleissa mohairia oli paljon ja aivan ihanat nahka-asut pehmeää, hiukan pestyn nahan tuntuista nappanahkaa.

Kuva: Beigenruskea nahkajakku ihanaa pestyn tuntuista nappanahkaa. Poimutetut 3/4 – hihat, hauska kaksirivinapitus ja kiva pikkutasku tekee kokonaisuudesta tosi suloisen!

Aikaisemmista mallistoista (varsinkin A/W 2006/2007) tutut Art Deco -vaikutteet olivat edelleen mukana, mutta vaimeammin – ainakin päätellen niistä asuista, jotka sain nähdä. Ystävällisen Karinin mukaan aika paljon asuja oli lainassa muotikuvauksia varten.

Kuva: Pehmeä sähkönsininen (tai onko tämä nyt se “Klein Blue”?) 3/4 -hihainen mohair-merinovilla-silkkineule. Huomaa näyttävät napit!

Silhuetti on naisellinen, mutta ei ylenpalttisesti vartaloa korostava. Runsas yläosa yhdistetään niukkaan alaosaan – esim. jättineule legginseihin tai niukka yläosa ja runsas alaosa, kuten esim. laajapunttiset housut niukkaan toppiin.

Kuva: Aivan mahtavan upea raidallinen jättineule mohair-merinovilla-silkki -sekoitetta! Pidin erittäin paljon syvästä v-pääntiestä ja eri struktuuria (mahtaako tuo olla mikään suomen sana??) olevista neulelangoista!

Ja kyllä. Oli tosi vaikea päättää, mitä laittaisin päälleni, kun pääsen leikkimään muotitoimittajaa. Testattuani noin ziljoonaa asua päädyin kaikkein yksinkertaisimpaan:

• Harmaat Cheap Mondayt
• Globe Hopen “I recycle Fashion” t-paita
• Mustat Havaianakset
• Musta leveä muovirannekoru HM
• Itse tuunattu hipsu-laukku
• Killer Ray Banit

Muotiblogi-ilmiö on täällä Ruotsissa hiukan vanhempi kuin Suomessa. Tuskin edes suosituimmat suomalaiset muotiblogit pääsee lähelle 50 000 – 60 000 (!!!) uniikkia viikkokävijämäärää niinkuin täkäläiset top-muotiblogit. Ainakaan vielä… En ole myöskään havainnut samaa ilmiötä, että muotibloggareille syydettäisiin ilmaisia tuotteita ja kutsuja erilaisiin pr-tapahtumiin ja muotinäytöksiin, kuten ruotsalaisille “kollegoillemme”.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi, voisi Uppsalan yliopistosta valmistunut gradu “Mode är på modet – en kvalitativ studie av fenomenet modebloggar” olla kiinnostava. (en ole aikaisemmin linkannut pdf-tiedostoja… toivottavasti linkki toimii!) Ainakin gradun perusteella muotiblogien merkitys ostopäätöksiin vaikuttavana mediana on merkittävä – ja mitä ilmeisimmin myös kasvussa.

Edit: Linkki ei kommenteista päätellen toimi, niinkuin vähän epäilinkin… Lähetän kuitenkin tosi mielelläni gradun kaikille kiinnostuneille meilillä – ilmoita vain osoitteesi go4itvol2@gmail.com -osoitteeseen!

Tänään oli Mintulla toimistopäivä ja “oikeita” töitä. Ruokatunnilla ehdin pyörähtämään pikkuisen kaupungilla… Tässä päivän saalis:

Ihana herkullinen hehkuvan oranssi kynsilakka. Matsaisi kyllä vielä paremmin, jos rusketus ei olisi niin vaatimaton!

Dependin kynsilakkoja olen kehunut ennenkin, niissä kun on niin loistava hinta-laatu -suhde. Pysyy tarpeeksi hyvin kynsissä ja värivalikoimaa on vaikka kuinka. Pikkupullon hinta 25,- kruunua tekee ostopäätöksestä aika helpon!

Sitten törsäsin vielä Havaianaksen mustiin lipsuihin – tai flipflopeiksihan niitä ainakin muotiblogeissa taidetaan nykyään kutsua… Minttu on kyllä sen verran old school, että lipsut on lipsut!

Åhlénsilla ei ollut kovin paljon värivalikoimaa. Mustia oli tuota mallia, jotka hankin itselleni ja sitten toista vähän halvempaa mallia mustana, jossa oli valkoinen pohja. Mustien lisäksi oli hopeisia, kultaisia, vaalean violetteja (oli oikein suloinen väri!) ja helmiäis-turkooseja.

Olisin halunnut jotkut kirkkaan väriset (mieluiten keltaiset tai oranssit… tai ehkä turkoosit ilman helmiäistä) toisiksi, mutta niitä siellä ei ollut. Kuulemma NK:lta saattaisi löytyä ja putiikista, jonka nimi on etc (niillä on Tukholmassa parikin eri putiikkia).

Jos mun varpaat näyttää vähän kummallisilta, niin se johtuu vaan siitä, että ne ei ole vielä ihan toipunut maratonista (siksikin tuli akuutti lipsu-tarve, kun ajatus varpaiden tunkemisesta kenkiin tuntui suorastaan tuskalliselta…)! 🙂

Tartuin PreciousGirlin esittämään haasteeseen. Eli esittelyssä Mintun kesägarderobin tukipilarit:

Farkut/housut: Harmaat Cheap Monday –pillifarkut ovat olleet koko kevään tosi kovassa käytössä. Nyt etsiskelen kunnon lökäfarkkuja á la Gwen Stefani. Shortseja olen hinkunut jo vaikka kuinka pitkään (ja tsekkaillut muiden muotibloggarien hankintoja..). Hankintalistalla lyhyet valkoiset ”fiksut” shortsit Zarasta ja korkeavyötäröiset farkkushortsit – todennäköisesti päädyn TopShopin malliin.

Mekot: No se punainen American Apparel –mekko on täällä ollutkin jo esittelyssä ja sitä tulen käyttämään tosi paljon koko kesän. Pari paitamekkoa (haalean vaaleanpunainen pellavamekko Jackpotista ja toinen farkkukankainen) käyvät hyvin, kun pitää näyttää vähän siistimmältä. Syvän violettia mekkoa olen saalistanut jo pitkään ja nyt huhu kertoo, että Sisleyltä voisi löytyä sopiva…

Hameet: Hamevaihe ei ole Mintulla oikein vielä lähtenyt käyntiin. AA-mekko (kiva lyhennys… haha) tosin on toiminut jo monta kertaa korkeavyötäröisenä hameenakin ja farkkuhameen kaivoin esiin pitkästä aikaa. Syksyksi toivoisin mustaa korkeavyötäröistä kynähametta…

Takit: Hilfigerin lyhyt, vähän kipparitakin mallinen trenssi on ollut perustakki tämänkin kevään… Himotuslistalla bomber-jacketin mallinen satiinitakki (mieluiten J. Lindbergin ihanuus – kuvassa). Odottelen myös mielihyvin ennustettua pikkutakin paluuta!

Kengät: Mustat lakeriballerinat, valkoiset ballerinat, matalia ja korkeita sandaaleja, iloisia värejä, valkoiset Pumat… Pitäsikin pitää joka-päivä-eri-kengät-viikko, että tulisi käytettyä edes osaa kenkävarastosta! Valikoimista puuttuu oikeastaan metallivärit. Pitäisköhän tehdä asialle jotain. 😉

Neuleet: Neuleet tuntuu jotenkin niin ei-kesältä. Mutta takin korvikkeena tietty perus preppy-neuleet on ihan ok.

Laukut: Kesällä toivottavasti vain rantalaukku on käytössä… Mintun laukkuvalikoima on kyllä aika tylsä: treenikassi, tietokonelaukku ja siinähän ne sitten olikin. Biletarpeisiin on ihana hopea clutch, tummanpunainen kova clutch ja musta Madonna. Ostoslistalla merkkilaukku – mielellään tosi kallis! (haha)

Paidat/topit: Printtipaitoja ja iloisia värejä. Niitä ei kyllä ei tarvitse onneksi lisää. Syksyllä voisi toimia ihana solmuvärjätty herkku 90-luvun alun malliin..

Päähine: Jaa-a. Ehkä joku huivi joskus ja lippis juostessa, mutta muuten ei kyllä iske…

Uima-asu: Italiasta jo joku vuosi sitten ostetut valkoiset Guru-biksut on vieläkin Mintun lempparit. Ostoslistalla Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemat kokouikkarit.

Korut: Rannekoruja!! Kultaisia renkaita, leveitä muovisia kaikissa mahdollisissa väreissä. Kimalteleva omppu-riipus ja Hello Kitty -kello kitschin nälkään. Ostoslistalla on isoista muovihelmistä tehty musta kaulakoru.

Mintulla oli muutama tavoite ennen maratonia:

– päästä maaliin
– olla iloisella mielellä
– olla hyvässä kunnossa maalissa
– saada riittävästi hyviä viboja juoksuharrastuksen jatkamista varten

Melkein kaikki tavoitteet tuli saavutettua. Pääsin maaliin, joo, ja vaikka tunnelmat oli enemmän epäuskoisen helpottuneet kuin iloiset, niin loppujen lopuksi olin aika tyytyväinen itseeni. Matkan varrella sen sijaan ehti fiilikset vaihdella kiukusta epätoivoon. Onneksi sentään välillä juoksu kulki tolkuttomasta kuumuudesta huolimatta.

Oli aivan käsittämättömän kuuma. Mintulla tosin oli se etu, että pystyin hakemaan numerolapun jo perjantaina ja siten minimoimaan kiehuvan kuumalla lähtöalueella hengailun ennen lähtöä. Mutta silti. Ensimmäisten vajaan viiden kilometrin jälkeen tuntui samalta kuin normaalin pitkän lenkin jälkeen… Kymmenen kilometrin kohdalla ajattelin, että jos ei kohta olo parane, niin en kyllä ikimaailmassa selviä maaliin asti.

Aivan tismalleen samalla hetkellä, kun vilkaisin kylttiä, joka ilmoitti, että nyt on juostu 17 km, tajusin, että olo on ok. Tunne jaloissa ja kropassa oli ihan sama kuin treenilenkeillä (taidan olla pikkuisen hitaasti lämpiävää sorttia…). Mikä helpotus! 17 kilometristä 30 km asti juoksu sujui ihan mukavasti. Vähän otti päähän se, että urheilujuoma loppui 20 km kohdalla ja juomapisteissä tarjottiin vain vettä. Onneksi ystävälliset porilaiset tarjosivat mukanansa kantamista Gatoradeista Mintulle. Suurkiitos! (Kaveria ei jätetä tuumasivat vain)

30 km jälkeen alkoi toinen tuskien taival, jolloin mentaaliharjoitteluna oli mielikuva Mintusta Stockholm Marathon Finisher 2007 -paidassa ja mantra: “minulla on korkea kipukynnys, on on…”

Ikimuistoinen kokemus tosiaankin – ja ensi vuonna uudelleen!!

Ei muillakaan ollut ihan helppoa. Tsekkaa esim: Värmechocken skördade många offer.

Kuvat: maraton.se ja Minttu

Tänään se sitten on – Tukholman maraton. Vähän kyllä jännittää… Varsinkin kun keli on mitä on, eli ihan taivaallinen kesäpäivä, pilvetön ja tuuleton. Tosin maratonin juokseminen 30 asteen helteessä voi olla pikkuisen exra-haasteellista.