Ensin maanantai-aamun virallinen säätiedotus: Täällä satoi eilen ensimmäisen kerran tänä syksynä lunta!! Tai räntää se oikeastaan oli, mutta maa oli hetken upean vitivalkoinen.

Sitten päivän kisakysymykseen. Tämän viikon maanantai-arvonnan aiheena on tatuoinnit ja kysymys kuuluu:

Mitä mieltä olet tatuoinneista?

Kaikki maanantain aikana tämän postauksen kommenttilaatikkoon vastanneet osallistuvat viikon palkinnon arvontaan, joka on:
Ihana puuvillainen isohko shaali Noa Noalta. Väri on aavistuksen vihreään taittava grafiitinharmaa Crayon.

Tämän maanantain kysymys on siis:

Tatuoinnit kyllä/ei/muilla ookoo, mutta itsellä ei/jotain muuta mitä?

Inspiraatio haaremihousujen hankkimiseen syttyi joskus loppukesästä/alkusyksystä. Ihan pikkuisen syytän näitä viileitä muodin edelläkävijöitä, joiden hengästystä aiheuttava tyyli on valloittanut katumuotisivustot…
Haaremihousut kaipaavat selkeästi kaverikseen huikeat korot ja särmän yläosan, jotta kokonaisvaikutelma toimisi. Tarkoitus ei ole tosiaankaan näyttää siltä, että olisi matkalla joko tuhannen ja yhden yön naamiaisiin tai aikakoneella takaisin ’80-luvun loppuun.

Mintulla oli kiikarissa Rei Kawakubon H&M:lle suunnittelemat pöksyt, mutta päivää ennen yhteistyömalliston lanseerausta osui eteen upeat vajaamittaiset haaremit Whyredin mallikappaletangosta!
Materiaali on upeaa ohutta ja sileää villakangasta, jossa on 4 % elastaania lisäämässä käyttömukavuutta. Housut ovat lisäksi kokonaan vuoritettu, joten kutiamisvaaraa ei ole. Vaikka ei kai niin ihanan sileä ja pehmoinen villakangas muutenkaan kutittaisi!
Lahkeensuut on ommeltu hauskasti muotoon korostamaan lahkeitten pussimaista ilmettä. Kolme somaa samalla kankaalla päällystettyä nappia sulatti Mintun sydämen ihan täysin.
Vyötärökaitale on taitettu edestä hauskasti kaksinkerroin ja takaa löytyy kiristettävä tamppi. Mikä onkin ihan hyvä, sillä vyötärö on hiukan turhan löysä…

Mallikappaletangosta 20 euron hintaan! Joskus ei harmita, vaikka arvontavoitot eivät ikinä osukaan kohdalle… 🙂

Jokaisen (ulko)suomalaisen sisuksissa asuu mollivoittoisia iskelmiä rakastava nyyhky? Eilinen reissumme Eskilstunaan, jossa miäs toimi Mäntysoopa ShoWn vieraana ja Minttu ja Peetu live-yleisönä, antoi ainakin vahvistusta olettamukselle.

Tiedä sitten oliko syynä rokkitaustainen erinomaisen tiukka bändi, valloittava eskilstunalainen Suomi-yleisö vai mikä, mutta Minttu oli tippa linssissä ja pala kurkussa silloinkin, kun tuli vähän iloisempia ralleja… Tai ehkä sitä on tullut aikoinaan vedettyä Uralin Pihlajat niin tarpeeksi monta kertaa iltanuotiolla, että rokkitytönkin sieluun on pesiytynyt sentimentaalinen iskelmäfani. Kikan Sukkula Veenukseen sai tosin kyllä edelleenkin ihan vanhan kunnon myötähäpeän kuristamaan hengityselimiä.

Ohjelma sinänsä on aika leppoisaa jutustelua (vaikka eräät yrittivätkin olla vähän vastahankaan ;D), pieniä haastattelunpätkiä ja sekä live- että levymusaa. Ohjelma on kuunneltavissa kokonaisuudessaan netissä noin kuukauden ja eilisen lähetys löytyy täältä: ShoW lauantaiviihdettä.
Peetulla on uudet kakkulat! Tosi hienot ja so söder-indie, jos Mintulta kysytään!

Mintun virallinen radioyleisö asu…

• huivi, Monki
• rotsi, Acne
• hame, tooosi vanha, ostettu jostain pikkuputiikista Helsingistä
• neule, Zara
• saappaat, Vagabond

Minttu is COPY CAT!!
Niinkuin täällä on dokumentoitu läksin viime maanantaina liikkeelle harmaaseen Tukholmaan vuotavissa bootseissa ja ohut sifonkihuivi kaulassa. Tunnelbana-matkan aikana keskimääräinen syyskeli muuttui varsin päättäväiseksi marraskuun myrskyksi ja käsite palelen kuin eläin sai ihan uuden sisällön. Pakkotilanteessa tehty pikahankinta – Monkin muhkea kaulahuivi – osoittautuikin varsinaiseksi aarteeksi ja fiksun bloggarikollegan vinkin avulla suhteellinen lyhyyskään ei muodostunut ongelmaksi. Mintun solki on peräisin siitä anopin skottiruudullisesta hameesta, jonka lyhentämistä en vieläkään ole uskaltanut ottaa puheeksi… Kiitti inspiraatiosta Nelliina! Tämän perusteella luotan siihen, että et pistä matkimistani ainakaan kamalan pahaksesi.
Tässä on vielä kuva uutukaisesta punaisesta pikkulaukustani. Imee sisuksiinsa lompakon ja kameran, huulirasvan, kännykän ja t-bana -kortin saa ujutettua päällä oleviin pikkutaskuihin. Ei siis mikään tilaihme, mutta juuri tällaista olen ollut vailla. Passeli korvike, kun menivät kurjat myymään loppuun sen luunvalkoisen Marc by Marc Jacobsin, jonka olin jo päättänyt tilata…

Peetukin poseeraa Sisuradion toimituksen edessä.

• mekko, H&M
• neule, H&M
• leggarit, Monki
• tennarit, Converse
• rotsi, Mintun ompelimosta
• laukku, “vintage” Mintun vanha Three Bags
• kamera, Canon

Ihan ensikuulemalta ei ehkä tule mieleen, että jossain Eskilstunassa suomalaisen Sisuradion lähetyksessä soittaa Suomi-iskelmiä mielettömistä muusikoista koottu bändi. Kitarassa Fatboy-bändin Hannu Kiviaho, bassossa Heikki Kiviaho ja rumpuja sekä välillä kitaraa soitteli yhdestä vähän isommasta bändistä aikoinaan tuttu Harri Mänty. Solistilla Heidi Kaartolla on vankempi iskelmämenneisyys ja hänet on nähty mm. Suomen Tango-kuninkaalliskisojen finalistina.
Mintun pikkuisella digipokkarilla videoitu esitys ei todellakaan tee oikeutta bändille, mutta kyllä kuulkaa Paratiisi on ihana biisi!

En voinut vastustaa kiusausta, vaan oli ihan pakko käydä Acnen putiikissa hiplaamassa jumalaista red carpetillakin hyvin viihtyvää pikkupunaista. Mekon malli poimutettuine helmoineen ja tyylikkäine laskosteluineen olisi ihan mahtava katseenvangitsija juhlassa kuin juhlassa. Cravings!!!

Selkäpuolella mainio, juhlava tulkinta metalliketju näkösällä -trendistä. Miten pienestä onkaan kiinni ihan kivan ja just täydellisen välinen ero… Eikö joku voisi ystävällisesti lähettää Mintulle kutsun bileisiin, joita varten voisin perustella mekon hankinnan!?
Kuvan on tarkoitus demonstroida sitä, miten loistavasti mekko sopisikaan Mintulle! Pituus, muoto, väri – mitään en haluaisi muuttaa! (Vaikka oli se luunvalkoinenkin versio aikasmoisen namu…) Onneksi malli itse näyttää aivan seipään nielleeltä.

Jotain pientä ja sievää punaista on sentään päätynyt ihan kotiin astikin.
Keskiviikon visiitillä Stockholm Quality Outletissa löysin sattumalta Part Twon mallikappaletangosta roikkumasta pienen, mutta kohtuukokoisen cross body -laukun. Aikamoista tsägää, että osuin ylipäätään koko liikkeeseen – yleensä reittini on Acne-Hope-Whyred-Filippa K.-Nike-Puma -akselilla enkä oikeastaan muualla poikkea. Paitsi aina joskus Vagabondilla ja Peakilla sekä Linumilla. Vagabondilla on muuten Outletissa vaikka miten paljon mustia perus biker-bootseja lyhyellä varrella noin 60 euron hintaan. Joku niitä joskus kyseli…

Olen viettänyt koko lauantain Eskilstunassa – kaikissa maailman paikoista! Syy visiittiimme (Peetu ja miäs olivat myös mukana) oli se, että Eskilstunassa on Ruotsin radion suomenkielisen radiokanavan Sisu Radion toimitus ja tänään heillä oli iskelmäaiheinen Mäntysoopa lähetys, jossa sain kunnian toimia studioyleisönä. Lisää siitä, kunhan saan ladattua Youtubeen vähän ihanaa Suomi-iskelmää tajuttoman hyvän bändin esittämänä…

Ensin kuitenkin esittelyssä uutukaiset raksuni: Vagabondin pitkävartiset mustat täydellisen upeat ja ihan mahtavan ihanat bootsit – TaDaaa:
Tarvelistallani on ollut jo pidempään mustat täkäläiseen talveen sopivat saapikkaat. Tavoitteena oli jalkineet, joiden edustuskyky on täydellinen, mutta joita sietäisi pitää jalassa vähän pidemmänkin ravauspäivän. Mielessäni siinteli vetoketjuin somistetut kiilabootsit, “JAM”-nimeltään, jotka ovat olleet loppu putiikeista jo jonkun aikaa. Kun niitä sitten vihdoin tuli, en saanutkaan rakkautta roihahtamaan. Jotenkin ne vaan olivat liian kesyt, vähän liian matalat ja vähän liian main stream, joten päätin kuitenkin odottaa Minimarketin vetoketjunilkkureita (jotka tosin ovat varmasti tuplahintaiset Vagabondeihin verrattuna…).

Vetoketjubootsien aiheuttaman pettymyksen jälkeen korvaavaa himotuksen kohdetta ei ole löytynyt, vaikka olen yrittänyt asettaa itseni alttiiksi niin TopShopissa kuin Rizzossakin. Vastaus saapaspulmaan tuli kuin salama… eikun sade kirkkaalta taivaalta. Maanantaina, kun läksin kotoa aamusella oli vain pikkuisen syksynkostea keli, joka päivän mittaan muuttui varsin ravakaksi sateeksi, suorastaan syysmyrskyksi. Jo vuodesta 1992 Minttua kiitettävästi palvelleet Vagabondin bootsit olivat teoriassa mainio vaihtoehto.
Karut prätkäbootsit ovat palvelleet niin yökerhossa kuin sienimetsälläkin. Periaatteessa pieni syysmyräkkä sopisi kuvaan erinomaisesti. Paitsi että ennen niin paksu traktorinkumimainen kengänpohja on kulunut lähes olemattomaksi ja sadevesi hyökkää kastelemaan sukat pohjassa olevasta reiästä vähän vähemmänkin ankarissa olosuhteissa.
Ruskeat lyhytvartiset prätkäbootsit säilyvät toki edelleen ihan suosikkeina ja kuivan kelin kenkinä toimivat roudarin teipillä sisäpuolelta vahvistettuna varmasti vielä monet kerrat.

Jotenkin olen kuitenkin ihan hirmu iloinen näistä uusista kaunokaisistani!
Saappaiden linja on bikers-henkinen, mutta pidempi varsi ja kapeampi lesti tekevät niistä oikeastaan aika tyttömäiset.
Vanhoista bootseista olisin ehkä kaivannut näihin karkean harkkoisen pohjan antamaa särmää, mutta päätin, että sievempi sileä pohja on kiva eikä siinä ole lainkaan Vagabondille välillä ärsyttävän tyypillistä kompromissin makua.
Tässä vielä lähikuva! Me tulemme tapaamaan täällä vielä monet monet kerrat! 🙂

Wranglerin eilinen muotinäytös oli hieman erilainen verrattuna perinteiseen catwalk-näytökseen..

Rokimpi ja rennompi tunnelma sopii tietty farkkumerkille kuin puntti cowboy-saappaaseen (OBS! runollinen ja osuva kielikuva! ;P). Tavalliseen tapaan kävellä viuhtovat mallit olisivat näyttäneet vain hassuilta – farkut kun nyt varsinaisesti eivät ole mitään catwalk-kamaa.
Osa näytöksen malleista oli todennäköisesti jonkun mallitoimiston listoilta, mutta suurin osa vaikutti raikkaasti amatööreiltä. Rokkimusa ja rento meininki lavalla villiinnytti yleisönkin erittäin epämuotinäytömäiseen hilpeään hurraamiseen ja vislailuun.
Ihka oikeita harrikkatyyppejä ja muita tuffiksia… nice!

Farkutkin ovat ihan jees, mutta antakaa mulle nuo bootsit! PLZ!!!11!

Wranglerit oli aikoinaan just ne farkut, jotka olivat piirun verran tyyriimmät kuin kalliiksi luokitellut, mutta melkein joka jalasta löytyvät Levikset. Kaikenlaisten design-farkkujen tultua markkinoille moinen kategorisointi on menettänyt merkityksensä, mutta Mintun mielikuvissa Wranglereihin liittyy yhä tavoittamatonta cooliutta. Vähän samalla tavalla kuin ysiluokan siistiin tyyppiin, kun itse on seiskalla…
Ehkä oikeasti vähän liian old school rock- ja teinimeininkiä Mintun makuun, mutta fiilis oli kyllä mahtava.

Mä haluun kanssa olla born to be wild…