Minttu ei ole mikään suuri keittiötaituri. Jossain vaiheessa Karkki esitti hämmästynyttä, kun äiskä onnistui keittämään pastaa… Hyvä äiti – sää osasit!! (Meillä on aina uskottu positiivisen kannustuksen rakentavaan voimaan). No, nykyisin tilanne ei ole ihan yhtä karu vaan Mintun repertuaarista löytyy muutama testattu ja taatusti toimiva perusresepti. Tosin kovin usein taitoja ei tule harjoitettua, koska kaikki muut kolme perheenjäsentä ovat sekä kiinnostuneepia että taitavampia keittiöhommissa.

Yksi bravuureistani on perunalaatikko. Alun perin ohje on peräisin entiseltä naapuriltani joka on tunnettu taiturimaisesta ruuanlaitostaan. Lupaan, että Go 4 it vol. 2 -blogista ei ole tulossa ruuanlaitto/reseptiblogia, mutta joulun kunniaksi ajattelin, että muutkin voisivat nauttia ihanasta perinteisestä imelletystä perunalaatikosta. Vassokuu:

Anne-Marin perunalaatikko

• Keitä reilu 1 kg perunoita kuorineen tavalliseen tapaan kypsäksi.
• Jäähdytä pikkuisen (että sormet kestää) ja kuori ohuesti vielä lämpimänä.
• Laita kuoritut perunat astiaan ja muussaa mahdollismman hyvin.
• Lisää 1 dl tavallisia vehnäjauhoja ja sekoita perunoiden joukkoon.
• Peitä liinalla ja nosta lämpimään, vedottomaan paikkaan imeltymään. Anna imeltyä vähintään puoli vuorokauttaa (itse annan usein miltei vuorokauden). Sekoita muutama kerta imeltymisen aikana.
• Jos seos on jonkin verran löystynyt imeltymisen aikana, se on oikein hyvä. Sekoita joukkoon n. 5 dl maitoa (hylamaito sopii oikein hyvin), 50 gr voita tai margariinia sulatettuna, 2 tl suolaa ja hiukan (vajaa 1/2 tl) hienonnettua mustkottipähkinää.
• Sekoita hyvin käsin tai sähkövatkaimella. Tarkista, että seos on jonkin verran löysää, jos ei, lisää maitoa varovasti.
• Voit varmistaa imeltymisen lisäämällä hiukan siirappia ( 1-2 rkl).
• Paista isossa uuniastiassa 150 asteessa n. 2 tuntia. Perunalaatikko kuohuu jonkin verran paistuessa, siksi jätä tilaa.

Nom, nom, nom!!

Joulukuu on ihan ultimate ajankohta mennä naimisiin. Vuoden pimein ajankohta tiukuu jo valmiiksi läheisyyttä, kynttilänvaloa ja henkeäsalpaavan haikeaa romantiikkaa…
Odenplanilla, ihan lähellä morsiusparin kotia sijaitseva Gustaf Vasa -kirkko huikeine barokkiveistoksineen antoi täydelliset puitteet vihkimiselle.
Morsiamen puku oli olkaimeton, yläosaa koristi helmin ja kristallein koristeltu pitsi. Katseenvangitsijana uumalla kaksi kapeaa satiinirusettinauhaa.
Pisaran muotoinen morsiuskimppu oli koottu tummanpunaisista ruusuista ja valkoisista perinteisistä pikkukukista. Vuodenaikaan sopivaa vihreää kokonaisuuteen toi muutama polveileva muratinoksa. Murattia oli käytetty myös kattauksen koristeena.
Kaunis ja linjakas hääpuku sopi täydellisesti sirolle morsiamelle. Laahuksen sai nostettua hakasen avulla kivaksi drapeeraukseksi halutessaan – eli käytännössä kaikkialla kirkon ulkopuolella.

Morsiuspuku toi mieleeni Grace Kellyn ja muut 40- & 50-lukujen mustavalkoisten Hollywood-elokuvien kaunottaret.
Puvun helmikoristelu toistui morsiamen kampauksessa ja koruissa. Morsiuskimpun punaisia ruusuja oli tietenkin sulhasen ja best manien rinnuksilla ja kummankin kaason kampauksen koristeena.
Morsiamen vaatetuksen viimeinen paniikki oli sopivan päällysvaatteen löytäminen. Lukuisien eri vaihtoehtojen jälkeen (kiitos ruotsalaiselle kuluttajajärjestölle öppet köp -meiningin yleisyydestä!) täydellisesti sopiva tekoturkki inkarnoitui pikkuiseen 2nd hand putiikkiin, jonne morsian hetken mielijohteesta päätti kurkistaa sisään!
Valkoinen Rolls Royce!!! I say no more!

EDIT: Tsekkaa lisää kuvia morsiamen omasta blogista!

Vartin päästä – eli tasan klo 21.00 täkäläistä aikaa – tulee telkkarista yksi kaikkien aikojen mahtavimmista joululeffoista: Love Actually. Ykkönen ehkä heti It’s a wonderful life -elokuvan jälkeen. Kovin moni teistä tuskin ryntää kanssani ruudun ääreen, kun Dolcekin taitaa olla mökillä, mutta pikku vinkkinä: tuo leffa kannattaa hankkia käsiin ja katsoa, mikäli et sitä vielä ole nähnyt! Ja vaikka olisitkin. Taattua nektaria romantiikannälkään ja joulufiilistä uskolla, toivolla, rakkaudella ja huumorilla kuorrutettuna.

Pieniä maistiaisia:

Täällä tuoksuu ihanalle! Karkki ja Peetu leipovat pipareita!! 🙂

Eilisiltaiset näyttelyn avajaiset olivat erittäin onnistunut häppeningi. Rennoniloista väkeä oli paikalla juuri sopivasti ja tunnelma sen mukainen.
Enpäs nyt hokannut kysyä, miten kauan näyttely on pystyssä, mutta pelkkä kahvilakin on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Aguéli Cafe & Galleri tarjoilee joka päivä erinomaista lounasta ja tunnelma on sitä aitoa Södermalmia… Paikka löytyy ihan Mariatorgetin läheltä osoitteesta Blecktornsgränd 9.“Ainoa todiste siitä, että osaa säilyä hengissä, on se, että näyttää vanhalta”. Ehe ehe.

Eilisistä päivänasukuvista puuttui kokokuva, joten päätin olla näppärä ja räpsäistä sellaisen gallerian vessassa. Selventää varmaan tosi paljon outfitin rakennetta, mutta kuvaaminen peilin kautta alkaa pikkuhiljaa sujua vähän luonnikkaammin. Tärkeää. ;D

Kuvittele lisäksi leppoisaa musiikkia ja miellyttävällä tasolla kupliva puheensorina. Tällaiset onnelliset ja tasapainoiset hetket pitää tallentaa muistoihin pahan päivän varalle.
Tanskasta asti tullut näyttelyvieras oli bongannut lähes käyttämättömät harmaanlilat ylipolvensaapikkaat samana päivänä Söderin Emmauksesta. Toisilla käy ihan uskomaton tsägä!
Minttu tilittää gallerian omistajalle Liisalle jotain toooosi tärkeää.
Sarjakuvaoriginaaleja. Jotenkin koko sarjakuvapiirtämisen työprosessi muuttui paljon kokreettisemmaksi originaaleja katsellessa. Mieletön työ saada yksi albumi valmiiksi. Jutun idean ja kärjen keksiminen on vasta ihanihan pieni osa. Sitten pitää vielä piirtää ja kirjoittaa ja sovittaa yhteen ja ja.. Respect.
Tunnelmaa…

Pitkästä aikaa esittelyssä päivän – tai paremminkin illan asu! Päivä on mennyt vertseissä koneen ääressä niinkuin niin monena muunakin päivänä. Kuvien vähäisyyttä lisää käsittämättömän ankarat valaistusolosuhteet ja innokkaiden vapaaehtoisten valokuvaajien puuttuminen. Sain ylipuhuttua Peetun näppäämään pari kuvaa ja maestron pyynnöstä ne otettiin pikkuruisessa eteisessämme.

Tänäiltana ohjelmassa on Arne Anka -näyttelyn avajaiset Söderissä sijaitsevassa kahvila-galleria Aguélissa. Nahkis rokkaa kivasti ja korot tuo säihkettä sääriin…

• nahkahame, Mintun ompelimosta
• teeppari, Filippa K
• neuletakki, Monki
• niittvyö, Filippa K
• kengät, Zara
• laukku, Adax

Gotta RUN!!!

Kivasti järjestetty show eilen illalla Göta Källaressa antoi uskoa siihen, että lahjakkaita suunnittelijoita ja intoa pyrkiä alalle riittää vielä tulevaisuudessakin. Tillskärarakademin oppilasnäytös esitteli syksyn aikana valmistuneita luomuksia.

Selkein ero tavallisiin näytöksiin on mallistoajattelun puuttuminen, sillä oppilaat valmistavat asut yksitellen opetussuunnitelman mukaisesti. Takkijaksolla kaikki suunnittelevat ja ompelevat päällystakin, alushamejaksolla tulee toteuttaa asu, jossa käyvät ilmi jaksolla opitut asiat alushameen rakenteesta ja niin edelleen.
Näytöksen pituudesta ja ymmärrettävästä hajanaisuudesta huolimatta tapahtuma oli oikein mukava ja piristävä. Se mikä ammattimaisuudessa menetetään, otetaan takaisin innostuksessa, tunteen paloa ja upeaa amatööritsemppausta unohtamatta!





Tyylikästä näytösyleisöä.

Pikkuisen tuli kyllä nostagiset fiilikset ja mieleen tulvi muistoja omasta oppilasnäytöksestä silloin joskus ziljoona vuotta sitten. Mahtaisinkohan löytää jostain tapahtumasta otetut kuvat… Voisi olla naurussa pitelemistä! ;DD