Tukholmalaisille Uusi Vuosi on yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, jota vietetään näyttävästi kimaltaen ystävien ja tuttavien kanssa. Vaikka aika monet kekkerit pidetäänkin kotona, ovat järjestelyt kaukana nuhjuisesta kotibilemeiningistä. Sampanjaa hamstrataan pullokaupalla ja Östermalmin kauppahallissa käydään kiivasta taistoa viimeisistä hummereista.

Kaikille ei kuitenkaan tipahda kutsua viimeisen päälle järjestettyihin Uuden Vuoden Vastaanottojuhlallisuuksiin, mutta eipä hätää – myös useimmat ravintolat ja isoimmat hotellit tarjoavat perinteisen nyårssupen. Monessa paikassa on myös ohjelmaa.
Uuden vuoden tienoilla Tukholmaan matkustavan tiedoksi: kaupat menevät aattona viimeistään kahden-kolmen aikaan kiinni, samoin kaikki ravintolat sulkevat ovensa iltavalmisteluja varten. Shoppailemaan siis ehtii ihan mainiosti päivällä, jolloin käytännöllisesti katsoen kaikki paikat ovat auki. Jopa Systembolaget ken sellaista kaipaa.

Lounasta ei tosiaan kannata lykätä kovin myöhäiseksi, ettei käy niinkuin meille viime vuonna, jolloin kaikki (oikeasti kaikki) ravintolat pikku pizzerioista lähtien menivät nenän edestä kiinni tasan kolmelta ja me päädyimme tamperelaisvieraidemme kanssa juhlallisesti mäkkiin lounaalle…
Uuden vuoden päivä on yksi niistä erittäin harvoista päivistä, jolloin Tukholman kaupat ovat kiinni. Jotkut isommat ruokakaupat ovat toki muutaman tunnin auki keskipäivällä, mutta mitään shoppailua ei tuohon kannata suunnitella. Tokapäivästä lähtien kaikki on taas business as usual.
Paikallinen Uuden Vuoden Illallinen – nyårssupe – noudattaa saman kaltaista elegantinhienostelevaa kaavaa ravintolasta tai paikasta riippumatta. Ainakin hummeri muodossa tai toisessa on ihan must ja tietysti sampanja. Olennaista on myös, että menu koostuu useasta herkullisesta pikku lajista. Jotenkin kai sitä pitää markkeerata ero joulun mättönoutopöytiin.
Keskiyöllä tukholmalaiset siirtyvät koko muun maailman tavoin ulos skåålaamaan ja paukuttelemaan henkensä uhalla raketteja. Korkokengissä ja paljeteissa lumihangessa hytiseminen yhdistää siis ainakin tamperelaisia ja tukholmalaisia perinteitä.

Skansenin ilotulitus on paikallinen klassikko, jota katsomaan vaeltaa väkeä kauempaakin förortenilta. Laiskanpulskeat ja julkisia liikennevälineitä kaihtavat keski-ikäiset voivat halutessaan seurata Skansenin juhlallisuuksia suorasta lähetyksestä telkkarista.
Ilotulituksen pauketta riittää kyllä ihan muutenkin. Hakeutuminen minne tahansa vähän korkeammalle antaa erinomaisen mahdollisuuden ihastella välkkyvää ja vilkkuvaa Tukholmaa. (Kuva Kungsholmenilta keskustaan päin)

Onko sinulla tiedossa Uuden Vuoden juhlia?
Onko teillä jotain perinteitä, jotka toistuvat joka vuosi?

Hemmottelu, rentoutus ja sekavissa asuissa haahoilu jatkuu. Minttu ja miäs suuntaavat yhdeksi yöksi japanilaistyyppiseen Yasuragi-kylpylään. Ohjelmassa on shiatsu-hierontaa, zen-meditaatiota, Qi Gongia, kumisteluhierontaa sekä väri- ja ääniterapiaa. Oi, miten mahtavaa!!

Matka-asuna ikivanha Whyredin takki ja Miss Marc -kassi.

Koti- ja kissavahdiksi jää Peetu suoristeuissa hiuksissaan. (tässä kuitenkin kaupungille lähdössä cityyn).

• mekko, Gina Tricot
• neuletakki, H&M
• teeppari, H&M
• laukku (Karkin), 2nd hand

Onko tullut vietettyä joulunpyhät ja välipäivät pyjamassa? Tuntuuko paluu arkeen ja oikeisiin vaatteisiin liian ankaralta? Eipä hätää, pienellä fiksauksella pyjamasta kuoriutuu dekadentin elegantti edustusasu.
Dolce & Gabbana tarjoilee silkinkiiltäviä pyjama-asuja keväälle 2009. Korkeat korot, näyttävät korut ja pikkuinen bleiseri vähentää makuuhuonetunnelmaa. Aistikasta feminiinimachoilua 40-luvun mustavalkoisten leffojen tyyliin.
Miesten ei tarvitse vaivautua sitäkään vähää. Nukkumisesta ryppyinen puuvilapyjama saa peitokseen pikkutakin, jalkaan tennarit ja päiväasu on valmis! Mallia voi ottaa Bottega Venetan kevätmallistosta.

Muotiblogosfääriä kiertänyt Syksyn Suosikit -meemi innosti tsuumailemaan omia asuvalintoja ja garderobin sisältöä sillä silmällä. Lempparivaatteiden löytäminen oli oikeastaan aika helppoa – vain paidat/topit ja hameet -kategoriat tuottivat päänvaivaa. Tosin eri syistä. Paitaosastossa oikein mikään ei tuntunut miltään, kaikki vaihtoehdot olivat ihan yhtä tylsiä. Hamepuolella tilanne oli täysin päinvastainen, ykkössuosikiksi olisi ollut tyrkyllä montakin eri vaihtoehtoa.

Farkut/housut
Sen jälkeen, kun kesällä lakkasin tykkänään käymästä ns. oikeissa töissä, ei jalassani ole juuri perinteiset viksut housut viihtyneet. Farkkuja on tullut hankittua parit lisää ja Acnen siistit suorat (tummansininen HEX) ovat olleet varsin ahkerassa käytössä. Ykköslempparit ovat kuitenkin jo muutaman vuoden vanhat Replayn bf-farkut. Ihanan rennot, toimivat sekä matalien että korkeitten kenkien kanssa ja käytännöllisesti katsoen jokaikisen omistamani topin tai t-paidan alaosana.

Mekot
Monkin hauskasti rypytetty vetskarimekko vei mekko-osaston voiton aivan kirkkaasti. En muista, milloin jokin yksittäinen vaate olisi ollut niin ahkerasti käytössä. Välillä on tullut suorastaan kinaa siitä, saako Minttu käyttää omaa mekkoaan, vai onko Karkin vuoro saada lainata sitä! Vetskarimekkoa voi tilata Go 4 it vol. 2 putiikin kautta, mutta montaa kappaletta ei ole enää jäljellä. Violettia tosin hiukan enemmän kuin mustaa…

Hameet
Hame + teeppari/neule on ollut ihan ehdoton perusunivormu koko syksyn. Lähes aina, kun on ollut aika laittaa jotain muuta kuin kotiverkkarit päälle, hame on tuntunut juuri sopivan siistiltä/rennolta/bilehileeltä/mukavalta päällä. Suosikkihameen valinta oli aika vaikeaa, sillä tykkään kovasti oikeastaan kaikista juuri nyt käytössä olevista hameistani. Päätin kuitenkin antaa syksyn suosikki -leiman ihan itse omin kätösin ompelemalleni nahkahamoselle. Rok, rok.

Takit/jakut
Tukholman talvi on lyhyt, lämmin ja vähäluminen. Acnen nahkarotsi on kasvanut kiinni ihooni. I say no more.

Kengät
Whyredin ihanat nilkkurit eivät tosiaankaan ole ne, joita käytän useimmiten, mutta en mitenkään voisi valita valkoisia Puman tennareita suosikeiksi… Se olisi sama kuin sanoisi mikrossa lämmitetyn pastan suosikkiruuakseen vain siksi, että sitä tulee useimmiten syötyä. Whyredin mustat pinta- ja mokkanahkaa yhdistelevät nahkapohjaiset nilkkurit ovat suosikit, jotka sujahtavat jalkaan aina, kun kaipaan sitä jotain. Pientä ekstraa, joka tekee asusta kuin asusta nautinnollisen.

Neuleet
ArelaLizzan pehmoisenlämpöinen kashmirneule on ollut niin ahkerassa käytössä, että jossain vaiheessa piti alkaa pitää pientä rajaa. Kun on kolmatta kertaa tapaamassa samoja ihmisiä lyhyen ajan sisällä ja päälle on eksymässä sama paita, pitäisi hälytyskellojen antaa ainakin pienoinen merkkiääni. Onneksi neule on hyvin sulautuvainen ja toisaalta – jos jokin vaate saa voimaan hyvin, mitä se kenellekään kuuluu, miten usein sitä käyttää!

Laukut
Hmmm. Tässä kategoriassa ei oikeastaan ylipäätään ole olemassa muita vaihtoehtoja kuin trotjänare Marc by Marc Jacobs.

Topit/paidat
Olipas yllättävän vaikeaa löytää yhtäkään toppia tai paitaa, joka olisi noussut edes hitusen muiden yläpuolelle. Kivoja ja hyviä perusteeppareita on vuoden aikana kertynyt garderobiin ihan mukavasti, mutta syksyn suosikki -titteli vaatii kuitenkin hiukan enemmän sykettä. Lopulta päätin valita ykköslemppariksi ikivanhan farkkupaitani, joka Alexander Wangin innoittamana teki vahvan come backin tänä syksynä.

Korut
Mahdetaanko kelloa laskea koruksi? No, hursomhelst kombo macho-rannekello + perusrannehilut on ihan ehdoton suosikkini. Toinen ranne täyttyy tilanteen mukaan erilaisista remmeistä, ketjuista ja pantamaisista rannekoruista. Muuten koruosastolla on aikas hiljaista.

Suosikkien syväluotaus toimii hyvänä kompassina alennusmyyntihuumassa. Garderobini kaipaa selvästi sykähdyttäviä toppeja ja paitoja, laukkuosastolla on hyvin tilaa pienelle kilpailulle (oi vieläköhän Nathalie Schutermannilla on Lanvinin Pise bagia jäljellä…). Koruosasto ei välttämättä kaipaa lisäystä, mutta jo olemassa olevia hiluja voisi kyllä opetella käyttämään.

Muuten jatketaan samalla linjalla.

Paitsi pitäisköhän leikata hiukset lyhyiksi??

Jotenkin kroppa on niin tottunut pyjamassa ja kotiverkkareissa löhöämiseen, että kapeiden, vartalonmyötäisten vaatteiden päälle kiskominen tuntuu sulalta mahdottomuudelta. Tänään käytiin tapaamassa ystäväpariskuntaa, jota ei oltu nähty pariin vuoteen. Sitten viimenäkemän heidän perheensä oli lisääntynyt yhdellä pienellä ihmisellä. Vierailulle piti löytää päälle kiristämättömät mukavat vaatteet, jotka olisivat riittävän sivistyneet joulun välipäivien fikahetkeen.
Vanha palvelija, Helsingistä pikkuputiikista vuonna zero hankittu mekko, sopi tilaisuuteen kuin manteli hampaankoloon. Pikkukukallinen vinoon leikattu viskoosimekko antoi riittävästi liikkumavaraa myös vauvan kanssa lattialla konttailuun.

• mekko, vanha…
• neuletakki, Monki
• sukkikset, H&M
• kynsilakka, Essien Sole Mate, niinkuin on ollut käytännössä koko syksyn

Tsekkasimme eilen miähen kanssa lähes kolme tuntia kestävän spektaakkeli-leffan Australia. Elokuvan tuotanto on yksi Australian historian kalleimmista ja sen kyllä huomaa. Elokuvan ohjaaja Baz Luhrmann ei ole säästellyt sen paremmin pyro-efekteissä kuin eeppisissä maisemakuvauksissakaan.
Juoneltaan Australia on vähän sitä sun tätä. Rakkauselokuva, joka kääntyy sotaleffaksi, petturimainen bisnestarina sekä aboriginaali-kultturin ja valkoisen miehen maailman törmäyksen kuvaus. Jo tekovaiheessa suurelokuvaksi suunnitelluilla tarinoilla on hiukan tuollaista lapamatotaipumusta. Toisaalta se kuuluu genreen – eihän sitä mitenkään jaksaisi pelkästään pohdiskelevia indie-leffoja, joiden tapahtumien kulissina on yksi rähjäinen hotellihuone, jossain kulloinkin katu-uskottavuutta nauttivassa karussa suurkaupungissa.
Nicole Kidman on uskottava roolissaan hemmoteltuna britti-aristokraattina, josta kuoriutuu jämäkkä ja periksiantamaton tilallinen. Ei kai voida syyttää taitavaa näyttelijää siitä, että roolihahmo Lady Sarah Ashleynä on ladattu täyteen ziljoonaan kertaan nähtyjä kliseitä? Elokuvan aikana Kidmanin roolisuoritusta kuitenkin katselee ihan mielikseen ja liekö sitten syynä juorulehdistön syytökset botox-riippuvuudesta, mutta mielestäni juuri ilmeet tekevät tunteista tosia.
Jos Kidmanin rooli on hiukan kliseinen, on australialaisen Hugh Jackmanin esittämä The Drover niin stereotyyppinen macho-hunk kuin vain voi olla! Mua ei omista kukaan, pakko kulkee omia polkujani, vapaus on mulle kaikkein tärkeintä, miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä… etcetera. No, miehen karisma (ja six-pack) antaa kaiken anteeksi ja olen valmis tapetoimaan virtuaalisen huoneeni seinät Hugh Jackmanin kuvilla.
Elokuvan parasta antia on ehdottomasti kaunis kuvaus, maisemat ja tunnelma. Tätä leffaa ei kannata vuokrata DVD:nä vaan se pitää ehdottomasti katsoa isolta valkokankaalta. Mitä isompi kuva sen parempi ja hyvä äänentoisto myös!
Annan pisteitä myös elokuvan puvustukselle. Kauniit yksityiskohdat ja huolellinen taustatyö näkyy joka kohtauksessa.

Kaikesta huolimatta suosittelen Australia-leffaa lämpimästi kaikille, jotka haluavat viettää lähes kolme tuntia oikean tarinan parissa. Hetkeäkään en ollut pitkästynyt, vaikka elokuva onkin pitkä kuin mikä (eikä ollut miäskään – ei ainakaan tunnustanut). Erinomaisen hyvää viihdettä siis. Joskus se riittää.