Jotenkin kroppa on niin tottunut pyjamassa ja kotiverkkareissa löhöämiseen, että kapeiden, vartalonmyötäisten vaatteiden päälle kiskominen tuntuu sulalta mahdottomuudelta. Tänään käytiin tapaamassa ystäväpariskuntaa, jota ei oltu nähty pariin vuoteen. Sitten viimenäkemän heidän perheensä oli lisääntynyt yhdellä pienellä ihmisellä. Vierailulle piti löytää päälle kiristämättömät mukavat vaatteet, jotka olisivat riittävän sivistyneet joulun välipäivien fikahetkeen.
Vanha palvelija, Helsingistä pikkuputiikista vuonna zero hankittu mekko, sopi tilaisuuteen kuin manteli hampaankoloon. Pikkukukallinen vinoon leikattu viskoosimekko antoi riittävästi liikkumavaraa myös vauvan kanssa lattialla konttailuun.
mekko, vanha…- neuletakki, Monki
- sukkikset, H&M
- kynsilakka, Essien Sole Mate, niinkuin on ollut käytännössä koko syksyn
3 Comments
en tajua miten ehdit kirjoitella uusia postauksia niin usein 😮 oletko joku superihminen?
Anonymous: Hihi! Olisinkin!! 😀
I think I come to the right place, because for a long time do not see such a good thing the!