Aloitin tämän ihanan aurinkoisen keskiviikon Dagmarin ja päivittäistavarajätti ICA:n tarjoamalla ekologisella aamiaisella. Pressitilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Dagmarin ja ICA:n yhdessä WWF:n kanssa ensi syksyksi suunnittelema kampanja. Lyhyesti tiivistettynä: Dagmar on suunnitellut ICA:lle kassin, jonka tuotosta osa menee WWF:lle.

Aamun asuun liittyi pieni ongelma. Olen varannut kampaajan täksi iltapäiväksi, joten hiusten peseminen aamulla ei tullut kysymykseen. Pressitilaisuudessa sitä kuitenkin mielellään olisi edes kutakuinkin freesi. Peetu lupasi söderkids-popparihattuaan lainaksi ja muu asu on suunniteltu sen mukaan. Printtiteepaidan ja vetskarihameen oli tarkoitus himmentää epäedustuskelpoisten hiusten peitoksi vedetyn huopahatun seriöösiä ilmettä.

Aivan mielettömän ihanaa, että aurinko paistaa ja on lämmintä ja kesäistä! Perinnepuukkarit ovat näköjään kasvaneet jalkoihini kiinni – muita kenkiä en paljoa ole viimeaikoina käyttänyt. Kyseenalainen saavutus tyypiltä, joka jaksaa tilittää huippukorkeitten korkojen ylivertaisuutta! No, sen verran puolustukseksi, että yritän vähän säästellä sekä jalkoja että etenkin nilkkoja lauantain maratonia varten.

I luv my sunglasses!!

Filippa K:n pikkulaukku on ihan törkykätsy silloin, kun ei halua kantaa niska jumissa puolta omaisuuttaan mukana. Tilaihme nielee sisäänsä välttämättömimmän: puhelimen, avaimet, huulikiillon, T-bana-kortin ja luottokorttikotelon. Sekä tietty pötkön Lakrisalia, pienen peilin, nenäliinoja ja kameran!

Kynsilakkana sormen kynsissä edelleen cool Rock Star Skinny Essieltä ja varpaan kynsissä saman sävymaailman, mutta muutamaa astetta tummempi Midnight in Moscow OPIn valikoimista.

• printtipaita, MTWTFSS
• vetoketjuhame, MTWTFSS
• sandaalit, Knulp
• laukku, Filippa K
• sanikat, Karl Lagerfeld

Aamulla esitelty yhteistyökassi on mielestäni varsin onnistunut. Dagmarin suunnittelema printti on sukua heidän ensi syksynä omassa mallistossaan esittelemälle vahvoista ja itsenäisistä naisista inspiraationsa saaneelle kuviolle. Voin kuvitella, että ekologisesti tuotetusta Fairtrade-puuvillasta valmistettua kassia tulee käytettyä ainakin kauppareissuilla, mutta todennäköisesti nyt kesällä myös uimarantareissuilla etc.

(Tukka on joo tosiaan ihan kauhee… Ajattelin muuten leikata vino-otsiksen vaihteeksi. Saahan sen sitten vedettyä suoraksi, jos ei viihdy.)

No entäs se hattu!?

En ole ikinä ollut hattu-ihmisiä. En vaikka miten olisi muotia. Jotain olkihattuja tms. kesävirityksiä olen omistanut elämäni aikana, mutta muuten pipa on ainoa päähine, jonka vedän järkeni suojaksi, jos sää niin vaatii. Ja lenkillä pitää olla lippis. Lumilautaillessa ja maastopyöräillessä päässä on tietty asiaan kuuluva kypärä, mutta niitä ei kai lasketa päähineeksi?

Voin kertoa, että hattu jäi kotiin. Maailma ehkä selvisi siitä, että olin ihmisten ilmoilla pesun tarpeessa olevan tukan kanssa…

Päivän soundtrack:

Mainiota Minnan-päivää kaikille Minnoille ja miksei samalla ihan kaikille muillekin! (Tällaisena päivänä sitä on niin helppo olla höveli… ;D)

Loistavan upea kesäpäivä auringonpaisteineen olisi melkein riittänyt nimpparilahjaksi, mutta Söderin kierroksella poikkesin Pet Soundsissa ja ostin lipun Where the Action is -festareille! Jeee!! Vähänkö hianoo!
Festareitten esiintyjälista vaikuttaa vähintäänkin lupaavalta. Ihan eniten eniten odotan Pretendersiä, joka oli joskus muinoin ykköslemppari, vaikka viime aikoina sitä ei olekaan paljoa tullut kuunneltua ja Duffya, jonka “löysin” vähän jälkijunassa vasta viime syksynä, mutta koukkuunnuin hetpaikalla.
Tukholman yliopiston alueella järjestettävä festari on passeli vähän mukavuudenhaluisemmallekin musadiggarille. T-banalla pääsee kätsysti perille ja yöksi kotiin omaan punkkaan nukkumaan. Onhan sitä aikoinaan tullut telttailtua kuravellissä, nukuttua koulumajoituksessa lattialla pelkän viltin päällä ja mitä kaikkea vielä. Just nyt tuntuu kuitenkin loistavalta kombinaatiolta nauttia hilpeästä festaritunnelmasta ja sivistyksen tarjoamista mukavuuksista, ilman että kummastakaan tarvitsee oleellisesti tinkiä.

Pääsiäisreissulla Italiassa ehdin havaita selvästi, että sikäläinen tyyli poikkeaa linjoiltaan ja yksityiskohdiltaan suomalaisesta ja ruotsalaisesta, vaikka pukeutumispalapelin perusosat ovatkin sitä samaa eli farkkuja, jakkuja, t-paitoja jne. Erojen osoittaminen sormella on silti hankalaa, koska kyseessä on enemmänkin asenne pukeutumiseen kuin totaalisesti erilainen tyylimaailma. Stereotypiat eri kultturien välisistä tyylieroista perustuvat johonkin, vaikka kultalameeseen pukeutuneita yliseksikkäitä italialaisdonnia ei kyllä kohdalleni osunut ainoatakaan.

Päätin tutkailla asiaa hiukan tarkemmin ja haastatella paria paikallista muodista kiinnostunutta nuorta neitoa ja antaa heidän kertoa mielipiteensä. Ensimmäisenä vuorossa 17 vuotiaan Jonian ajatuksia.

• farkut, Gina Tricot
• ballerinat, Armani
• jakku, H&M
• t-paita, pikkuputiikista Reggiosta
• satiinikauluspaita, samasta pikkuputiikista

Jonia on puoliksi suomalainen ja puoliksi italialainen. Monet reissut vanhaan kotikaupunkiin Tampereelle ovat vakuuttaneet, että Reggion nuoret arvostavat pukeutumisessa enemmän yksityiskohtia ja koristeellisuutta, kun taas Suomessa pukeudutaan pelkistetymmin. Rokkityyliä ei tytöillä Italiassa juuri näy – ainakaan kokonaisena outfitina – vaikka joitakin rouheampia yksityiskohtia, kuten rannekoruja, bootsit tai nahkatakki saattaakin olla käytössä.
Omaa tyyliänsä Jonia kuvailee tyttömäiseksi farkkutyyliksi. Farkut ja t-paita yhdistelmä pehmentyy helmenvalkoisten ballerinojen ja suloisesti leikatun jakun avulla juuri sopivasti. Hiukset ovat aina huolellisesti laitetut ja muutenkin kokonaisuus laukkua, kenkiä ja koruja myöten mietitty.
Italialaisille ovat Jonian mukaan kalliit merkkivaatteet ja asusteet tärkeämpiä kuin suomalaisille. Tosin Gina Tricot ja H&M, joita kumpaakaan ei löydy Reggiosta, ovat ihan suosikkeja juuri siksi, että “kaikilla” ei ole mahdollisuutta käydä niissä shoppailemassa.
Italialainen high end farkkumerkki Liu Jo on Jonian suuri suosikki – ja kuulemma juuri se vaatemerkki, jota monet hänen ystävänsäkin himoavat.
Merkkiasusteita näkyi Reggiossa jo ihan pienilläkin tytöillä ja pojilla. Jonia kertoo, että monet toivovat esimerkiksi kalliin vyön tai aurinkolasit synttärilahjaksi ja sitten koko kaveriporukka yhdessä kerää rahaa ja ostaa toivotun lahjan. Toisaalta ihan mainio tapa saada juuri sellainen lahja, minkä haluaa, mutta toisaalta kyllä tuntuu, että hurjat ovat paineet saada statussymboleita, kun tuollainen käytäntö on muuttunut ihan normiksi.

Onko sinulla kokemuksia eri kulttuurien välisistä pukeutumiseroista?
Ovatko tyylistereotypiat ihan huuhaata vai voiko eri maissa mielestäsi olla yhtenäisesti tunnistettavia piirteitä pukeutumisessa, jotka eroavat esim. täkäläisestä tyylistä?

Ihana auringonpaiste ja kesäinen lämpö houkuttelee lötköttelemään bikineissä parvekkeelle. Ompelimon puolella on kuitenkin sen verran ruuhkaa, että auringonotto jää kakkoseksi. No muutaman pikku tauon ehtii aina pitää. Täytyy vain katsoa, ettei Stieg Larssonin Millenium -trilogia vie täysin mennessään. Olen juuri aloittanut kolmososan – kaksi ensimmäistä tuli ahmittua aivan putkeen…

Työn alla on Karkin lakkiaismekko. Täkäläisten perinteiden mukaisesti lakkiaismekko on valkoinen. Perusinspiraatio löytyi jälleen Burdasta, mutta tarkoitus olisi tehdä jonkin verran muutoksia kaavaan. Ihan hääpuvulla ei sentään ole tarkoitus koulun päättymistä juhlistaa!
Karkki haluaa korsettimaisen yläosan, mutta olkaimet pitää olla, ettei tarvitse olla huolissaan puvun päällä pysymisestä. Tarkoitus olisi myös katkaista yläosa empire-tyyliin jo rinnan alta ja laittaa helmaosa levenemään maltillisesti kohti helmaa.
Kaava löytyi viime huhtikuun Burdasta, jossa mielestäni oli muuten kyllä harvinaisen vähän käyttökelpoisia kaavoja. Eniten sellaisia peri-saksalaisen näköisiä krimskramssu-malleja, jotka eivät näytä kovin hyvältä edes kuvissa – saatika sitten itse toteutettuna. Ostin eilen toukokuun numeron ja se vaikutti huomattavasti lupaavammalta. Useampikin malli näytti helposti muokattavalta ja toteuttamiskelpoiselta.

Päädyttiin Karkin kanssa valitsemaan ihan puhtaan valkoisen sijaan iholle lempeämpi kermaan taittava luonnonvalkoinen. Yläosassa käytän pinnalta hiukan rosoista raakasilkkiä ja helmaosassa hyvin laskeutuvaa viskoositwilliä.
Mintun idea on, että ylä- ja alaosan saumakohtaan laitetaan musta satiininauha (rimmaisi niin kivasti ylioppilaslakkiin!) ja mahdollisesti vielä vitivalkoisia kukkasia. Karkin minimalistisen maun tuntien kukkaset saavat varmaan kyytiä, mutta nauha ehkä pääsee mukaan.

Peetun balklänning on valmis!!

Ompelimon pystyttämiseen, mikä käsittää koneiden kaivamisen esiin muuttolaatikoista, varastona toimivan vaatehuonen nurkassa sijaitsevan silityslaudan & -raudan onkimisen käyttöetäisyydelle sekä ompelutarvikkeiden jäljittämisen kaaoksen keskeltä, meni takuulla enemmän aikaa kuin itse ompeluun. Siitä huolimatta, että onneton saumuri päättikin sanoa irti työsopimuksensa juuri nyt. Liekö reppana saanut köniinsä muuttotouhuissa.

Ensimmäisessä sovituksessa saattoi jo melkein huokaista helpotuksesta. Toteutus vastaa riittävästi mielikuvia ja Peetu näyttää erittäin tyytyväiseltä ainakin tässä vaiheessa.
Muutamia muutoksia pitää tietty tehdä. Vyötärölle pieni sisäänotto ja vyötäröviivaakin sai nostaa melkein kolme senttiä.
Taakse Peetu toivoi syvempää pääntietä.

Ja tässä lopputulos:

Mekon kaunis syvä turkoosi kieltäytyy totaalisesti ikuistumasta kuviin…

Todennäköisesti Peetu laittaa Mintun kiiltonahkaiset kiilasandaalit (Vagabond) jalkaansa juhliin, koska kivoja juhlakenkiä ei ole kuulemma etsinnöistä huolimatta löytynyt. Laukuksi valikoitunee hopeinen paljettilaukku, joka näkyy Karkilla tässä postauksessa.

Hyvä ystäväni Camilla opettaa muotisuunnittelua ja designia tukholmalaisessa Textila Gymnasiet -lukiossa. Koulun tavoitteena on antaa oppilaille monipuolista opetusta ja runsaasti kansainvälisiä kontakteja.

Tällä hetkellä Textila Gymnasiet etsii yhteistyölukiota Suomesta. Tavoitteena on löytää joko lukiotason tai yo-pohjainen koulutus/koulu Tampereen, Helsingin tai Turun alueelta. Camilla kyseli minulta vinkkejä hyvämaineisista kouluista, mutta havaitsin, että omista Suomen ajoistani on niin kauan, että olen pudonnut aika hyvin kelkasta.

Osaisikohan joku blogini lukijoista auttaa sopivien kandidaattien löytämisessä? Eli kaikki vinkit lukiotason tai yo-pohjaisista muotisuunnittelu-/designkouluista ovat tervetulleita!