Pitkään garderobissa viihtyneet lempparivaatteeni saavat helposti oman luonteen. Alunperin oli varmaan niin, että esimerkiksi ne siistit housut saivat olon tuntumaan skarpimmalta ja asialliselta. Eipä aikaakaan, kun niitä alkaa mielessä nimittämään pankijohtajahousuiksi – ja sen jälkeen fiilis on kuin paremmallakin pampulla aina, kun ne on jalassa.
Ilmeisesti tämä epäortodoksinen vaatekategorisointi kulkee meillä perheessä, sillä Peetu on nimennyt tämän päivän asussa näkyvän neulepaidan “opettajatarpaidaksi”. Alunperin Mintun omistuksessa ollut paita on peräisin ikivanhasta Viktor&Rolfin H&M:n yhteistyömallistosta, miesten puolelta. Ehkä se on tuo siistin reipas klassinen neulepaitaruutukuvio, siveän siisti pääntie tai raikkaan hillitty väritys – tai kaikki nämä yhteensä – mikä antaa Peetulle opettajatarvibat. Lyhyen minarin, kirkkaanpunaisten huulien ja traktoripohjaisten klopotennarien kanssa kokonaisuus ei ainakaan ole tylsä!
Itseasiassa aika älyttömän kiva neulepaita! Oliskohan nyt korkea aika vaatia se takaisin?
- neulepaita, Viktor&Rolf for H&M
- hame, Forever21
- kengät, H&M
- huulipuna, M.A.C. / Russian Red
2 Comments
Tuo on ihan yleinen ilmiö 🙂 Kun itse luokittelee jonkin vaatteen tietynlaiseksi, niin vaateparka ei pääse koskaan siitä leimasta eroon. Joskus käy myös niin, että joku toinen sanoo vaatteesta jotain sellaista, mitä itse ei ole ajatellut, mutta sen jälkeen kun pitää tuota vaatetta, ajattelee sitä joka kerta.
En yhtään ihmettele, että tuosta paidasta tulee opettajatarvibat 🙂 Mulla on ollut vähän vastaava lilaruudullinen paita, jossa oli vielä kauluspaidan kaulukset ja se oli mun “virkanainen”-paita, joka päällä tuli skarppi olo 🙂
Ihana kuulla, että emme ole yksin outouksiemme kanssa! Tai eihän se nyt oikeastaan ole yhtään kummallista… Perustuuhan pukeutuminen muutenkin hyvin paljon fiiliksiin ja mielikuviin.