Ensimmäisen loma-arkipäivän kunniaksi päätin puhallella pölyt ompelukoneesta ja väsätä jo jonkin aikaa todo-listalla keikkuneen simppelin pellavajakun valmiiksi.
Malliksi valitsin helmikuun Burdasta löytyneen, vähän laatikkomaisen jakun kaavan. Kaupoista tuota vanhaa Burdaa ei enää saa, mutta tietääkseni kirjastoista sen voi lainata. Ja ainakin ennenvanhaan Tampereen kirjaston lehtienlukusalissa sai piirtää kaavoja ihan sille varatulla pöydällä. Kirjasto tarjosi jopa silkkipaperit ja hyvät viivottimet kaavan jäljentämistä varten. Mahtaakohan olla edelleen yhtä hyvä palvelu?
Burdassa jakku oli toteutettu kirkkaan vihreästä satiinista. Itse valitsin materiaaliksi huomattavasti leppeämmän luonnonvaalean pellavakankaan. Pellava on erittäin kiitollinen ja ompelijan kannalta helppo materiaali. Jo luonnostaan pikkuisen kurttuinen kangas antaa anteeksi satunnaiset harhatikit ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi Burdassa käytetty satiini.
Malli on mielestäni kivan suoralinjainen ja selkeä. Takasauman leikkaus ja rintamuotolaskokset antavat silti jakulle pikkuisen muotoa niin, ettei se näytä tönköltä päällä. Ohjeen mukaan tuohon kuuluisi pienet olkatoppaukset, mutta yritän pärjäillä ilman… Jotenkin jakun keveys katoaisi maltillistenkin toppausten myötä. Tosin olkasaumaa on mallissa laskettu hiukan ja siitä syystä en jaksanut lähteä pohtimaan, miten olisin saanut kätevimmin olkatoppausvaran poistettua. Etenkin, kun olin jo tuossa vaiheessa ehtinyt leikata kappaleet.
Tällä kertaa en tehnyt kaavaan mitään muita muutoksia kuin, että suurensin pääntietä 1/2 cm takakappaleen puolella ja 1 cm etukappaleen puolella. Mallissa on todella niukka pääntie ja enemmänkin sitä olisi voinut suurentaa ilman, että kokonaisuus olisi kärsinyt.
Tikkasin myös melkein kaikki saumat. Pellava on tietystä jämäkkyydestä huolimatta aika lörppö materiaali ja ajattelin, että tikkaukset antavat vähän ryhtiä.
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen! Jakkusesta tuli juuri sellainen kevyt paidan ja päällysvaatteen välimuoto, mitä halusinkin. Hyvä vaihtoehto sille iänikuiselle neuletakille… Se, että jakussa ei ole napitusta tai muutakaan kiinnitystä, lisää keveyden ja helppouden tuntua.
Kaava on mielestäni oikein hyvä ja hyvin mitoitettu. Kahden kappaleen hiha istahtaa kädentiehen ilman ähellystä – siitä yleensä tietää, onko kaavan piirtäjä ollut tehtäviensä tasalla. 🙂
