Sorppa otsikosta – en vaan voinut vastustaa… 😀

Tänään päätin soveltaa bloggari-kaverin Moksun metodia ja houkutella kunnon kevättä takaisin Tukholmaan harmaata sadekeliä uhmaavalla asulla. Tosin aamulla töihin lähtiessä, kun kiskoin vaateita päälleni, paistoi aurinko ihan suhteellisen vakuuttavasti vastapäisen talon ylimpiin kerroksiin… Silloin pukeutuminen neon-oransseihin farkkuihin tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Päivän mittaan kelit huononivat dramaattisesti ja vaikka toimistolla tulikin kehuja huomionkeräysfarkuista aika paljonkin, tunsin pakottavaa tarvetta selitellä, että oikeasti yritän hämätä säiden haltijoita loihtimaan lämpimät aurinkoiset ilmat takaisin.

Ärtsyn huomionkipeät farkut olen saanut Karkilta.

Oikeastaan tää juttu menee näin: havaitsin viime kesän lopulla, että Karkilla oli mahtavan makeat neon-oranssit Calvin Kleinin farkut. Ikinä en nähnyt neidon kuitenkaan niitä käyttävän ja jossain vaiheessa myöhemmin syksyllä päätin kokeilla niitä (salaa) päälleni. Ja nehän istuivat kuin hansikas! Jonkin ajan kuluttua uskalsin tunnustaa Peetulle, että olin sovittanut salaa Karkin hienoja farkkuja. Peetu kertoi, että Karkki inhoaa niiden kirkuvanräikeää väriä – ja niin ollen myös itse housuja. Tästä ilahtuneena kerron Karkille, että erittäin mieluusti lainaan ko. farkkuja, jos vaan sopii. Karkki tuhahtaa antavansa neon-kammotukset mielellään äiskän käyttöön. Housuparat ovat kuitenkin päätyneet Karkin opiskelijakämppään Uppsalaan ja inhimillisistä logistisista ongelmista johtuen päätyvät Mintulle vasta, kun Karkki luopuu Uppsalan kämpästään ja muuttaa Ericin kanssa yhteen Tukholman Kungsholmenille. Minttu odottelee malttamattomana vajaamittaisiin kevätfarkkuihin matsaavaa keliä kunnes viime viikonloppuna sunnutai-päivällisellä Karkki alkaa kummastellen miettiä, että on varmaan heittänyt ihan väärän pussin UFFin keräyslaatikkoon, kun on monia vaatteita ihan kadoksissa muuton jäljiltä. Esimerkiksi yhdet hienot neon-oranssit Calvin Klein -farkut. No, Minttu tietenkin kertoo heti tietävänsä, että ainakaan ne farkut eivät ole päätyneet UFFille – vaan että Karkki on ihan hyvässä järjestyksessä antanut housut pois. Tästä seuraa pieni – meidän perheelle hyvin tyyppillisen kaoottinen – sunnuntai-päivälliskeskustelu aiheesta “miten tässä nyt oikeastaan kävikään”. Kaikki päättyi siihen, että Karkki tunnusti, että saattoi olla ehkä niin, että mahdollisesti hän on ihan kokonaan antanut farkut äiskälle mutta jos mitenkään voisi olla mahdollista, hän kyllä hyvin mielellään niitä lainaisi aavistuksen omaisen lyhyiksi periodeiksi silloin tällöin.

Summa summarum, niinkuin meillä oikein hienoksi ulkomaaksi sanotaan, päätin nyt sitten käyttää näitä mageita Calvin Kleinin farkkuja, joiden mahottoman upea neon-sävy on jotenkin määrittelemättömästi oranssin ja pinkin väliltä, sen aikaa, kun siihen on mahdollisuus. Yleensä kun nämä laina-ajat tuppaavat venähtämään kalenteriaikojen ulottumattomiin…

Farkkujen huikean neon-värin kanssa halusin pukea jotain tosi hillitttyä ja konservatiivista. Ylös asti napitettua valkoista kauluspaitaa konservatiivisempaa vaatetta tuskin löytyy, joten sillä mentiin. Lisäksi MTWTFSS:n luonnonvaalea kapeapalmikkoinen neule ja palaset alkoivat olla mielestäni kohdallaan. Oikeastaan olisin halunnut pitää koko outfitin tosi simppelinä (paitsi farkut så klart…) ja laittaa jalkaani nudet/vaaleanruskeat kengät. Äärimmäisen väri-rajoittuneesta garderobistani ei sellaisia kuitenkaan löydy, joten päädyin DonDonnan perusnilkkureihini.

Mustat nilkkurit vaativat mielestäni jotain mustaa myös yläosaan. Tykkään simppelistä ja selkeästä pukeutumisesta, siksi käytän tosi harvoin mitään erityisiä kaulakoruja ja tai muita epäfunktionaalisia asusteita. Acnen mustan nahkaisen kaulapussukan sisällä on oikeasti avainrengas ja muutenkin tuollainen pikkukukkarolla varustettu hässäkkä sopii vanhalle avainkaulalapselle paremmin kuin hyvin.

•  farkut, Calvin Klein (Mintun, vaikka Karkki toisin väittääkin)
• neule, MTWTFSS
• kauluspaita, H&M
• nilkkurit, DonDonna
• kaulapussukka, Acne