[mittaustagi]
Suhteeni auringonpalvontaan on muuttunut hurjasti vuosien aikana. Kun olin pieni, auringon vaaroista sen paremmin kuin haitoistakaan ei tiedetty yhtikäs mitään. Päinvastoin tuolloin tyyli oli se, että mitä ruskeampi iho, sitä parempi. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä P20-aurinkosuojien kanssa.
Lapsena en ollut niin kovin innoissani, kun äiti oli koko ajan työntämässä aurinkoon, että saisin vähän tervettä väriä pintaan. Mutta kyllähän sitä sitten viimeistään varhaisteininä tuli seottua kaikenlaisiin hullutuksiin. Ehkä järkyin muisto on se, kun joskus yläasteikäisenä roikuin pää pitkällä ikkunasta käsissäni strategisesti taiteltua foliolevyä pidellen, että saisin maksimoitua kasvojen rusketuksen.
Olen ollut siinä mielessä onnekas, että vaikka ihoni on aina ollut vaalea, olen ruskettunut varsin nopeasti, enkä ole palanut kovin helposti. Nyt viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että en todellakaan voi loikoilla auringossa yhtä huolettomasti kuin ennen. Varmaankin iho on tässä iän myötä ohentunut sen verran tai jotain.
Samaa tahtia ihon herkistymisen myötä suhteeni aurinkorasvoihin on muuttunut aivan täysin. Siinä missä ennen laitoin vähän suojavoidetta dekolteelle ja poskipäihin, rasvainen nykyään tunnollisesti kaikki auringolle altistuvat ihoalueet.
Yksi syy, miksi olen vastustellut aurinkorasvojen käyttöä, on se, että useimpia on hankala levittää ilman, että jää ikäviä valkoisia raitoja sinne tänne ja parhaimmillaankin olo on vähintäänkin tahmainen tai niin öljyinen, että tuntuu ällöltä laittaa vaatteita päälle.
Vasta Suomeen saapuneet P20-aurinkosuojatuotteet on muuttanut käsitystäni aivan täysin. Niiden kevyt geelimäisen koostumuksen ansiosta iho tuntuu kuivalta ja miellyttävältä lähes välittömästi levittämisen jälkeen. Osittain varmasti juuri tästä syystä olen alkanut käyttää aurinkosuojaa aina, kun olen menossa ulos – enkä ainoastaan silloin, kun vartavasten aion makoilla auringossa.
Enää pitkään aikaan en ole palvonut aurinkoa siksi, että ruskettuisin mahdollisimman paljon – päinvastoin olen hyvinkin tietoinen liiallisen auringonoton haitoista, pigmenttiläiskistä, ihon vanhenemisesta, rypyistä etsetera. Rakastan kuitenkin auringossa loikoilua, eikä kesä tunnu oikein kesältä, jos en ole saanut vuosittaista kiintiötäni täyteen.
P20-aurinkosuojatuotteet sisältää erittäin valonkestäviä UVA- ja UVB-suodattimia. Suoja kestää jopa 10 tuntia – eli ihan joka välissä ei tarvitse myöskään olla voidetta lisäilemässä. Tosi hyvä uutinen sikäli, että kesällä tulee usein muutettua suunnitelmia lennossa ja auringossa oleilu venähtää aiottua pidemmäksi. Paistattelua hyvällä omallatunnolla – me likes!
Ihan erityistä plussaa siitä, että P20-aurinkosuojatuotteet kestää myös tosi hyvin uimista ja vesileikkejä. Vasta, kun on pulikoinut neljä kertaa 20 minuuttia, on syytä lisätä suojaa. Asia on tietty eri, jos välillä hankaa tarmokkaasti ihon pyyhkeellä kuivaksi – sellaista käsittelyä ei kestä mikään voide.
Tykkään myös siitä, että P20-valikoimassa on pumppusuihkeita monessa eri suojakertoimessa. On tietysti ihan makuasia, miellyttääkö lotion vai suihke enemmän, mutta omasta mielestäni suihke on siistein ja mukavin käyttää. Kasvoille tosin ei kannata suihkuttaa suoraan, vaan levittää suoja käsien kautta. Ja tosiaan siis, tutkitut, lapsille ja hyvin herkkäihoisillekin sopivat P20-tuotteet käy myös kasvoille.
Kävi muuten tosi hyvä tsägä, että tälle kevään ja alkukesän periodille, jolloin testailin P20-aurinkosuojatuotteita, osui todelliset auringonottokelit. Voin siis todeta, että tuotteet selvisivät armottomassa alkukesän auringossa suoritetusta testistä kiitettävin arvosanoin!
Ja nyt seuraa ihana ARVONTA!
Onko sinulla joku ihana/kamala/hauska/hävettävä/pölhö tai muuten vain mukava muisto tai ajatus liittyen auringonpalvontaan?
Jätä vastaus tämän postauksen kommentteihin ensi maanantaihin 18.6. klo 23.59 mennessä ja olet mukana mahtavan monipuolisen P20-aurinkosuojatuotepaketin arvonnassa (palkinnon arvo n. 46 €). Lue kilpailun tarkemmat säännöt täältä.
30 Comments
Ei sen kummempaa ole, olen aina ottanut aurinkoa maltilla ja palanut olen joskus nuorena hieman.
Täytyy tylsästi sanoa, että ei tule mieleen mitään erikoista auringonottokokemusta.
Yleensä en pala kovin herkästi (tai sitten otan kohtuudella aurinkoa) ja mun “kauhuauringonottokokemukset” ovat olleet sitä, kun olen kauhuissani katsonut joidenkin muiden kirkkaanpunaisia ihoja 🙂
Kuulosti myös kovin tutulle tuo sun elämän auringonottokaari, intohimoisesta auringonottajasta järkevään varovaisuuteen.
Itse en nyt muista mitään erityisiä muistoja, ekan kerran kylläkin paloin tänä vuonna, vaikka luulisi, että ikä olisi viisastuttanut siinä suhteessa 😀
Kauhuja on ikävä kyllä montakin! Esim. solariumkerrat 1980-luvun lopulla ja eka etelän reissu samoihin aikoihin. Solariumissa en palanut, mutta täysin huolettomasti sitä kyllä silloin otettiin :/ . Etelässä en tajunnut, että pilvipoudallakin voi palaa ja sen jälkeen sitten makasin päivän hotellihuoneessa paikallisella jugurtilla kuorrutettuna koko selkäpuolelta. Se jugurtti muuten auttoi 🙂 . Söpö hotellipoika = lomaromanssi toi ruusuja lohdutukseksi 😀 😀
Oma tarinani ei liity auringonottoon vaan aurinkorasvaan itseensä. Ollessani pieni nallereppuuni levisi Nivean sininen aurinkovoide. Sain deja vu -kokemuksen ja väitin kiven kovaan sen olleen jo toinen kerta. Valitin kuinka purkeissa oli todella huonot korkit.
juu on kyllä tullut aikojen saatossa poltettua itseään ja melkein tarkoituksellakin…. nykyään aina aurinkosuojaa, laukussakin kulkee mukana aurinkorasvastick hätätilanteita varten 🙂
Itse olen tänä päivänä suorastaan neuroottinen omien punapäisten lasteni suojaamisessa auringolta ja suojaan kyllä itsenikin “viiskymppisellä” 🙂 Tuleepa mieleen, että ei moisia harrastettu, kun itse olin pieni ja selkä tuli poltettua todella kivuliaasti varmaan harva se kesä. Meillä aurinkosuojia kuluu kesällä melko lailla paljon, joten olisipa tervetullut arvontavoitto! 🙂
Ensimmäinen aurinkorasva mitä olen käyttänyt oli öljy ja suojakerroin oli jopa 2… Sillä mentiin monta kesää teininä. Ja silloin oltiin rannalla aamusta iltaan, huh.
P20 on huipputuote. Itse tykkään siitä, että imeytyy hyvin eikä tarvitse lisäillä.
Teini-ikäisinä moni kaverini laittoi vain vauvaöljyä ruskettuakseen paremmin:D Varmaan olisin itsekkin tehnyt yhtä tyhmästi, mutta jo silloin en ikinä ruskettunut vaan paloin, joten en liikoja auringossa ollut.
Eräällä ulkomaan reissulla kevätaurinko pääsi yllättämään ja onnistuin polttamaan nilkkani vajaamittaisissa housuissani. Sillä matkalla ei paljoa kehdannut sen jälkeen shortseja tai lyhyitä hameita käyttää 😀
Varmaan kaikki hauskat rusketusrajat,mitä on auringossa liikkuessa jäänyt ja sitten ei olekaan iljennyt pitää toppeja tms. 😀
Nuoruudessa tuli auringonoton kanssa hölmöiltyä; Kyproksella sain auringonpistoksen,hirmu paha olo, oksetti, paleli, lämpö nousi ja polvitaipeet paloivat niin että kiristi ja poltti oikein urakalla, lisäksi sain käteeni isohkon vesirakkulan, jonka lääkäri poisti. Aurinkoa en olisi saanut enää ottaa, mutta ei kun side pois ja lisää aurinkoa! Onneksi vanhemmiten viisastuin ja löysin P20:n 🙂
Eipä oikeastaan, mutta nykyisin pyrin karttamaan suoraa auringonpaistetta, jos minulla ei ole aurinkorasvaa.
Aika maltillisesti otan aurinkoa nykyisin. Auringonpistoskin on koettu, kun ei tajunnut pitää nesteytyksestä huolta eikä sitä hattuakaan ollut… Ja olenpa nuorena vetäissyt aurinkorasvaa iholle ja mennyt sen jälkeen bikineissä heinäpellolle. Ei toiminut, heinät liimautuivat ihoon kutiamaan 😀
Nuorena parikymppisenä tytönhupakkona poltin selkäni viikon etelänlomalla Kreikassa. Pitihän sitä aurinkoa saada, kun ulkomaille oli matkustettu, että tutut ja vieraatkin huomaavat, että reissussa on oltu. Luonnonjogurtilla sitten selkää hoideltiin. Kotona selän iho kesikin sitten isoina “lastuina”. Onneksi vuosien myötä auringonotto sujuu maltillisesti. Olisi mukava testata näitä tuotteita.
Varmaan muistat, Minttu, miten yläasteikäisinä väkisin roikuttiin iho kananlihalla yläosattomissa Ailan ja Pertin purjeveneen laidalla raikkaassa tuulessa Jurmon juhannustansseista palattaessa.
Ei tule mieleen erityisen hauskoja kokemuksia, yleensä palan joka alkukesä vahingossa
Noloja muistoja ovat palamiset etelänmatkoilla eka päivinä, kun “ihan vähän vaan ollaan auringossa”. Huh, ehkä olen jo oppinut…
Aikanaan meidän alakerran vanha rouva, tosi iäkäs ja ryppyinen, istui aina keväästä syksyyn parvekkeellaan hiukset kiinni, panta päässä ja valkoinen pyyhe leuan alla ruskettamassa itseään ja oli kesän lopulla yleensä aina ihan musta 🙂 Me lapset sitä aina ihmeteltiin että miten voi ihminen saada itsensä tuon väriseksi 😉
En ole varsinainen auringonpalvoja mutta liikun paljon pyörällä ja tykkään uida ja ulkoilla, jolloin aurinkoa tulee luonnostaan ja kuin huomaamatta – tällöin suojaus on oltava kohdillaan. tykkään myös matkustaa aurinkoisiin maisemiin, joten haluan suojautua uv-valolta!
Joka kesä onnistun polttamaan itteni, ja unohdan suojata ihoni. Muutama vuosi sitten poltin shortseissa istuessani jalkani pahoin, olimme lomamatkalla Indonesiassa. Istuin paikoillani noin 10 minuuttia. Ravintolan nuori miestarjoilija oli ihmeissään punaisesta suomalaisesta naisesta, ja mieheni vertasi minua keitettyyn hummeriin. Ei siis ihan kaunein rusketus
Ei ole sen kummempia muistoja, mutta kyllä näin jälkeenpäin vähän hirvittää, miten huolimattomasti sitä on auringolta nuorempana suojautunut ja tuntitolkulla maannut ruskettamassa itseään.
Ihan nyt keväällä nenäni paloi niin pahasti, että iho lähti kokonaan irti… En ollut yhtään edes pelännyt että voisin palaa, mutta jotenkin se aurinko onnistui yllättämään!
Minulla oli myös teininä sama folion kanssa ruskettamisen halu. Tosin en paljon rusketukaan kun olen hiukan punatukkainen ja vaalea ihoinen. Nykyään en varsinaisesti ota aurinkoa mutta liikun kyllä auringossa ja käytän aina aurinkosuojavoiteita. Näitä tuotteita en olekaan vielä kokeillut.
Olimme häälomalla Mauritiuksella. Ensikertalaisena aurinkolomalla ajattelin,että ei tässä nyt voi palaa kun on niin tuulinen päivä ja melkein palelee bikinit päällä. Levitin rasvaa vähä huolimattomasti ja lopputulos olikin tosi nätti punavalkolaikukas iho
Ihana arvonta 🙂 Itse en ole koskaan (onneksi) ollut sen suurempi auringonpalvoja, mutta viime vuosina olen huomannut palavani entistä herkemmin. Nykyään aktiivisessa käytössä onkin spf50 kasvoille ja spf30 vartalolle. Lomailin juuri viikon Kreikassa ja huolellisen rasvauksen ansiosta en palanut juuri ollenkaan, mutta en toisaalta ruskettunutkaan erityisemmin. Ehkä kuitenkin parempi niin, vaikka kevyt päivetys kaunis onkin!
Siskoni kanssa nuoruudessamme halusimme kunnon rusketuksen pintaan joten aina auringon paistaessa mentiin meidän lapsuudenkodin parvekkeelle biksut päällä ja suihkittiin vettä iholle spraypulloista..oltiin kuultu, että vedessä ruskettuu hyvin joten tietysti iho piti saada vedestä märäksi jotta se ruskettuisi..apua miten tolloja olimmekaan! 😀
Onneksi nykyisin aurinkorasva käytössä veden sijaan!!
Jonkun tuossa ylempänä mainitsema foliotouhu rusketuksen edistämiseksi kuulostaa valitettavan tutulta…
En ole auringonpalvoja muutoin kuin ihan ongelmallisen ihon hoitamiseen tarkoitettuna auringonottoa. Kasvimaalla kun puuhailee.niin siellä saa aurinkoa.
Halusin teininä ruskettua, joten menin ulos ja istuskelin auringossa päivän kirjan kanssa. Oli niin mukaansatempaava kirja, etten kiinnittänyt huomiota juuri muuhun. Sisällä huomasin toisen olkapääni palaneen, rusketuskin oli oikein kauniin toispuoleinen, olin kääntynyt aina niin, että selkä oli aurinkoon. Olihan se mukavaa kun selkä on punaisenruskea ja etupuoli vitivalkoinen. :’D
Nykyisin en juuri auringossa tykkää oleilla, palan todella herkästi ja pelkään myös lasteni ihon puolesta, vaikka heillä aurinkorasvaa onkin käytössä. Inhoan tosin sen laittamista, koska vaikka siinä luvataan ettei tahmaa, niin kylläpä hiekka niin mukavasti tarttuu ihoo! Olisi ihan mukavakin kokeilla jotain uutta, että aurinkoisella säällä ulkoilu muuttuisi vähemmän stressaavaksi.