Tähän asti olen välttänyt katsomasta, koskemasta tahi muuten tekemästä tuttavuutta Crocs-nimisien värikkäitten muovitohvelien kanssa. Olen mennyt jopa niin pitkälle, että olen jättänyt muodostamatta mielipidettä tästä muotimaailmassakin inhonväristyksiä aiheuttaneesta… eh, vaatekappaleesta. Jotenkin varmaan ajattelin, että täydellinen ignorointi johtaisi niiden häviämiseen.
No, tänään sain sitten täyden lastin tietoa, lajityypillistä tulevaisuuden uskoa ja käpälätuntumaa.
Tapahtuman kutsun lupaili, että nähtävänä olisi jotain ainutlaatuista – muodikkaat Crocsit!! Lisäksi esittelyssä olisi heidän entisestään laajennettu mallistonsa. Mitä mieltä olin?
Positiivinen yllätys
Crocsin värikkäät lipsut ja rantasandaalit ovat mielestäni kivan näköisiä ja hyvän tuntuiset jalassa. Viileydessä nämä eivät tietenkään vedä vertoja Havaianaksille, mutta juoksutossuissakin käytetty umpisoluvaimennus tekee varmasti terää käyttömukavuudelle.
Tosi mehevä turkoosi ja eleetön design. Olin oikeasti todella positiivisesti yllättynyt!!
Nämäkin menettelee ihan ok…
Pikkuisten lipsut vaikuttavat turvallisilta, kestäviltä, kevyiltä ja hyviltä jalkaan. Ihan varmasti harkitsisin näiden hankkimista, jos tytöt olisivat vielä siinä iässä…
Helmiäisenhohtoiset pikkuiset maryjanet… Voisin kuvitella, että samat perusteet kuin lasten lipsujen kohdalla saattaa puoltaa näiden olemassaoloa.
Helmiäishohtoiset ballerinat aikuisille + violetti timangikoriste?? I say no more.
Aikuisten maryjanet päätynevät mukavuutensa ja helppohoitoisuutensa ansiosta jälleen “jonkun” kansanosan suosioon. Täytyy kyllä sanoa, että Peetun jalassa nämä eivät näyttäneet ollenkaan niin tampioilta. Mintulla mummvibat tulivat pintaan välittömästi.
Tilausuus pidettiin vanhassa skatteskrapanissa 24 kerroksessa, josta oli huikaisevat näköalat yli aurigossa paistatelevan Söderin.
Tiesittekö muuten, että Crocsien lempinimi täällä on Foppa-tofla (Foppa-tohveli), koska alunperin NHL-jääkiekkoilija Peter “Foppa” Forsberg toimi niiden maahantuojana?
7 Comments
Kyllä, itsekin olen iloisesti yllättynyt! Mutta silti… ne ovat CROKSIT. Eivaankunei.
Ja nyt… hetkonen. Olen täysin sekaisin! Olen seurannyt blogianne muutaman kuukauden ja vieläkään en ole kärryillä. Siis kuinka monta siellä blogailee…? Kaksi? Ja minkä ikäisiä olette…? Olen täysin missannnut nämä tiedot… Eikä siis näillä mitään merkitystä ole, mutta kun häiritsee, niin häiritsee :’D
Mutta kiitos, pidän blogistanne (oli teitä kuinka monta tahansa) kovasti! Jatkakaa kiitos samaan malliin 🙂
Joskus olen jalassa pitänyt noita varpaanväli sandaaleja ja kyllä täytyy sanoa että ihan kivat olivat. Hyvin pysyivät jalassakin.
Kyllähän ne kieltämättä parempaan suuntaan on kehittyny 🙂 Noita varvassandaaleja voisin jopa harkita, ainakin mökkikäyttöön, tosin ehkä jotkut halvemmatkin kävis siihen 🙂
Takku: Ajattelin itsekin joistakin malleista, että “ihan kiva, mutta voi kun siinä ei lukisi Crocs niin isolla”!
Ei ihme, jos tämä meidän epämääräinen bloginpitäjäporukka häiritsee – kyllähän systeemi on vähän sekava! 🙂 Blogi on siis minun elikkä Mintun. Peetu ja Karkki on mun tyttäriäni (Peetu 15 v. ja Karkki 18 v.), mikä tarkoittaa, että olen itse ikäloppu. Karkki kirjoittelee silloin tällöin harvakseltaan juttuja tänne. Peetu on esiintynyt toistaiseksi vain kuvissa ja esitellyt Mintun välityksellä päivän asujaan, mutta kovasti yritän ylipuhua, että hänkin kirjoittaisi ihan itse joskus jotain.
Toivottavasti tämä selvensi hiukan! 🙂
Jenny: Arvelinkin, että nuo lipsut eivät olleet mikään uutuus. Ihan hyviltä tuntuivat jalassa – materiaali on uskomattoman joustavaa ja kevyttä.
A.K.: Sehän noiden crocsien suurin ongelma taitaa olla – eli siihen tarkoitukseen, mihin ne olisivat ihan passelit, löytyy kyllä halvempiakin vaihtoehtoja.
Hah, en olisi arvannut crocsien menevän näin pitkälle. 😀 Nuo Peetun jalassa (?) olevat mustat näyttävät jopa vähän siedettäviltä! 😀
Itse ostin työkengiksi crocsit ja täytyy kyllä sanoa, että parempia en ole tavannut. Jalaksen raskaat nahkaiset lapikkaat vaihdoin heti crocseihin. Ensi vaikutelma oli kuin olisi laittanut jalat vaahtokarkkiin. 😀
Rosa: Jeps! Vähän sellainen uskomatonta-mutta-totta -ilmiö… 🙂
Sakari: Älyttömän hyvä vertaus! Tuntuu tosiaan siltä, kuin laittaisi jalkansa vaahtokarkkiin! Ja onhan ne älyttömän mukavat jalassa…. hmh. ;D