Maanantaiterkut Helsingistä!
Pötköttelen tässä vielä hotellissa hetken sulattelemassa jättimäistä hotelliaamiaista ennenkuin pinkaisen lentokentälle ja kohti kotia. Samalla sulattelen eilisen Madonna-konsertin jälkeisiä, ehkä hiukan ristiriitaisiakin fiiliksiä.
Hetken pohdinnan jälkeen jätin järjestelmäkameran hotellille. Periaatteessa kai sen olisi voinut ottaa mukaan, koska siinä ei ole mitään ammattilaiskäyttöön tarkoitettua objektiivia. En sitten kuitenkaan viitsinyt uhmata kohtaloani ja kohdalle mahdollisesti sattuvaa yli-intoista turvatarkastushenkilöä, joten mukana konsertissa oli ainoastaan iPhonen kamera. Tässä on paras (ja noin ainoa) muistikortille tallentunut kuva konserttiasustani. Haha! Mutta näkyyhän siinä tärkein – eli Madonnan edelliseltä Helsingin keikalta hankittu virallinen kiertuepaita. 🙂
Sää oli eilen oikeastaan aika ihanteellinen, kirkas ja ennakko-odotuksia lämpimämpi. Mikä oli oikein mukavaa. Aavistuksen vähemmän mukavaa oli se, että konsertti alkoi puolitoista tuntia myöhässä. Tosin hyvässä seurassa se ei harmittanut ollenkaan niin paljon kuin se tuntuu facebook-päivitysten perusteella monia kiusanneen. Show oli perusteellisesti tuotettu ja viimeistä lantion keikautusta myöten hiottu visuaalisesti hieno esitys. Madonnan täytyy olla ihan järjettömän hyvässä fyysisessä kunnossa, kun pystyy tanssimaan ripaskaa ja laulamaan samanaikaisesti. Tosin on aika mielenkiintoista, että minkälaisesta konsertista on kysymys, kun tuollainen nousee esityksen meriitiksi…
Mutta olihan se hieno show. Kaikkein eniten lämmitti vanhat hitit Like a Prayer, Vogue ja Express Yourself, jotka esitettiin kutakuinkin tunnistettavassa alkuperäismuodossaan. Muuten olo oli monesti kuin olisi ollut katsomassa jotain näytöstä – tyyliin teatterissa tms. – eikä niinkään konsertissa. Toisaalta Madonna onkin kutsunut itseään aina enemminkin taiteilijaksi kuin muusikoksi – että sikäli tuo on ihan loogista.
Madonnan konsertti oli toki tämän Helsingin reissun syy ja päätarkoitus. Toisaalta tällainen pikkuinen matka hotelliyöpymisineen hyvän ystävän kanssa ja koko suureen tapahtumaan liittyvä ihana kihinä olivat vähintään yhtä tärkeitä. Lopputuloksena aivan ihana miniloma, loistava kesäkauden päätös ja mahtavan upea fiilis! Kiitos Tuike!! <3
12 Comments
Showhan se nimenomaan oli! Musta on hassua, miten ihmiset kiertue toisensa jälkeen jaksaa yllättyä/jopa harmistua siitä, että M vetää aina uusimpia biisejä ja esittää vahvojakin statementeja (kuten eilen ne pyssyleikit) – niinhän se on aina tehnyt ja se on sen tyyli. Tämä ei nyt ollut suunnattu Minttu sulle, koska tekstistäsi ei välittynyt tuollaista reaktiota, olipahan vain yleinen huomio. 🙂
Olen melko varma, että se odotuttaminen johtui yksinkertaisesti siitä, että keikalle haluttiin tarpeeksi pimeät olosuhteet. Lisäksi Madonnahan oli saapunut paikalle aika viime tipassa, ja veti soundcheckiä vielä kun yleisö oli jo päästetty kentälle. Sen näkeminen+kuuleminen oli muuten mulle yksi illan kohokohtia… 😀
Mä muuten seisoin ja keikan aikana heiluin koko pitkän illan jostain klo 18:sta asti täysin samassa kohdassa paikan menetyksen pelossa. Eikä käynyt puuduttamaan, vaikka olin ilman kavereita kentällä, koska siinä tutustui kivasti ympärillä oleviin ihmisiin. Madonna-fanit on pääosin aika mahtavaa porukkaa! 🙂
Olen aivan samaa mieltä, että Madonna-fanit ovat ihan huippua porukkaa!
Ja tosiaan tuosta showsta vielä sen verran, että mun mielestäni on ihan epärelevanttia “arvostella” sitä samalla tavalla kuin jotain tyypillisiä rokkikonsertteja. Sehän olisi vähän sama kuin menisi teatteriin ja tuumaisi, että olipa huono elokuva… 🙂
Allekirjoitan ilonan kommentin. Pimeässä valoshow oli mieletön.
Ja mäkin juttelin muiden Madonna fanien kanssa, me fanit ollaan mukavaa kansaa.
Valoshow – ja sen myötä koko show – olisi todellakin ollut huomattavasti laimeampi auringonpaisteessa! 🙂
Ilona, olet täysin oikeassa! Se, joka ei tajua asioiden kulkua, pysyköön kotonaan! Ja tosiaan yllättävää, että jos kiertueen nimi on sama kuin uusimman albumin niin kiertueella tosiaan kuullaan niitä uusimpia biisejä. Konsertti oli mahtava 2h-show alusta loppuun! Ja ei, en ole todellakaan mikään hardcorefani kun kirjoitan tämän.
Olen ihan samaa mieltä, että show oli mahtava elämys. Kuitenkin – ja juuri niiden kantaaottavien ja aika rajujenkin osuuksien vuoksi – olo ei ollut kokoaikaa mikään “party party”, vaan ajateltavaa jäi vielä näin jälkikäteenkin. Enkä siis sano tätä kritiikkinä sen paremmin kuin yllättyneenäkään. Uskon, että Madonnan tarkoituskin oli pysähdyttää ihmisiä ajattelemaan ja pohtimaan asioita. Ja se on mielestäni hieno asia, vaikka se tarkoittaakin, että kaikki vaikutelmat ei olisikaan niin helposti pureskeltavissa.
Hahaa, ihan mahtava tuo teatteri/elokuva-vertaus! 😀
Kiteytit Minttu myös hienosti tuossa alemmassa kommentissa sen, että niiden hämmentävämpien osuuksien tarkoitushan nimenomaan oli herättää katsoja-kuulijat ajattelemaan. Mitä, sitä ei tarjottu täysin valmiiksipureskeltuna vaan kukin muodostakoon oman mielipiteensä – niinku nykytaiteessa yleensä, ja se tuntuu monia ärsyttävän.
Tuosta huolimatta oli se kuitenkin sen verran keikka, että yleisön olisi suonut elävän mukana eikä pönöttävän hiljaa paikallaan koko parituntista jos ei erikseen lavalta ohjattu taputtamaan.
Toki olisi ollut kivaa, että yleisön meninki noin yleisesti ottaen olisi ollut riehakkaampaa. Mutta yleisö on mitä on – ja se on aina yksi livetapahtumien yllätysmomenteista. 🙂
Tuntuu että olit kuitenkin tyytyväisempi keikkaan mitä mä joten hyvä niin! Itse olin odottanut tapahtumaa kuin kuuta nousevaa mutta jouduin kyllä pettymään. Se että biisit koostuivat suurelta osin uuden levyn tuotannosta ei millään lailla ollut yllätys, enemmänkin harmittelin sitä että monesta ihanista vanhoista oli tehty toimimattomia versioita. Ymmärrän että Madonnaa kyllästyttää esittää 20 v vanhoja kappaleita uudestaan ja uudestaan mutta toisaalta, niitähän yleisö kuitenkin tulee myös kuulemaan.
Joten en tiedä.. Mahtava kokemus kaikin puolin ja Helsingissä on aina kiva käydä mutta itse keikka ja sen anti oli kyllä mulle pettymys.
PS. ja mä luulen että yleisön pönötys on aika verrannollista siihen miten hyvän (tai huonon) fiiliksen artisti onnistuu luomaan 🙂
Nojuu.. Olen samaa mieltä kanssasi, että yleisön reaktiot ovat suoraan verrannollisia esitykseen. Sen sijaan itse reaktioita ei mielestäni voi ihan suoraan vetää hyvän tai huonon fiiliksen piikkiin. Koskettavat tai ajatuksia herättävät esitykset ovat harvemmin yhtäkuin hillitön biletysfiilis…
Enkä oikeastaan usko, että Madonnaa varsinaisesti kyllästyttää vanhojen biisien esittäminen. Mielestäni kysymyksessä on ennemminkin haluttomuus antaa periksi ja rahastaa vanhoilla hiteillä. Aidon taiteilijan tapaan Madonna haastoi showssa katsojat/kuulijat ja kieltäytyi ajattelemasta, että hän on yksi niistä ysärin kehäraakeista, jotka kiertävät maailmaa antamassa ihmisille “mitä he ovat tulleet kuulemaan”.
Myönnän, että olisin viihtynyt paremmin, jos Madonna olisi esittänyt vanhoja hittejä energisenä ja vain sopivasti radikaalisti pukeutuneena. Tosin aika pian tajusin, että jos olen nostalgiatrippiä vailla, voin aina katsoa “In Bed With Madonna” ziljoonannen kerran. Olen siis sitä mieltä, että kaikessa haastavuudessa ja epämukavuudessaankin show oli parempi ja huomattavasti johdonmukaisempi hänen taiteilijan urallaan ja siitä syystä täältä ainakin tulee ihan täysi rispekti! 🙂
Musta se Madonnan konsertti oli ihan hirveen raaka… siis silleen epäolennaisen ja pointittoman raaka, en tajunnut että mikä sen kaiken verikarkelon idea oli. Biisilista oli mulle periaatteessa ihan ok, mutta mua häiritsi se shown rakenne ja sekavuus vaan tosi paljon. Yleisfiilikseksi päällimmäiseksi jäi, että tämä oli tosi lame ja raaka versio Confessions showsta. Tai siis se alku ainakin. Harmittaisi, jos tämä olisi ollut minkä tahansa muun artistin keikka, mutta voinpahan sanoa, että olen Madonnan kerran nähnyt elämässäni. 🙂
Voi himputti kun en tullut ajatelleeksi että tulet varmaan kattomaan Madonnaa Helsinkiin, olis ollu kiva nähdä… 🙁 Milloin tuut taas? Laitellaan FB:ssä viestiä! xx
Äh – meidän täytyy ehdottomasti treffata, kun tulen seuraavan kerran Helsinkiin!! Olin ihan varma, että oot Björkiä katsomassa etkä Madonnaa… siksi en laittanut sulle mitään viestiä!
Mun mielipiteeni konsertista on kai jo tullut selväksi noissa edellisissä kommenteissa. Mutta joo, kaikkea en tajunnut minäkään ja huomasin kaipaavani jotain “helpompaa”. Samanaikaisesti sain ihan törkeät inspiraatio-kicksit siitä, että ei todellakaan tarvitse antaa periksi ja luottaa “vanhojen hittien” voimaan vain sen takia, että on sattunut olemaan täysi-ikäinen jo 80-luvulla… 😛