Perinteinen moderni länsimainen aikakäsitys on lineaarinen. Aika etenee kuin juna, jonka lähtölaituri on syntymässä ja päätepiste kuolemassa. Samaa kaavaa noudattaa pienemmät aikayksiköt tunnista päiviin, viikkoihin ja vuosiin.
Tästä ei nyt kuitenkaan ole tulossa mikään synkeä aika-loppuu-ja-kuolema-lähestyy -postaus (vaikka oikeasti kaikki aika on rajallista ja kuolema as we know it -lähestyy, on fakta), vaan ennemminkin päivittely siitä, että eikös kuitenkin itämaisen perinteen syklisessä aikakäsityksessä olekin vinha perä.
Siis ainakin oma kokemukseni on se, että ihan koko ajan on joko maanantai tai perjantai. En yritä mitenkään unohtaa tai työntää pois ajatuksistani tavallisia arkipäiviä tai normaaleja viikkoja – päinvastoin. Viihdyn erinomaisen hyvin töissä, vaikka alkuvuodesta officella onkin ollut yhtä sun toista turbulenssia. Tykkään työpöydälläni olevista haasteista ja tunnen, että siinä pikkuisessa lokerossa, jossa vaikutamme, teemme hyvää ja tärkeää työtä, joka parhaimmillaan helpottaa sen kuuluisan Matti Meikäläisen elämää.
Siitä huolimatta tuntuu siltä, että aika on viikon mittainen ympyrä, joka tekee pienen seisahduksen maanantaisin ja perjantaisin. Viikot vain häviävät jonnekin.
(Viikon lisäksi hahmotan vuoden ja vuorokauden ympyränä, mutta kuukausi on jostain syystä päässäni lineaarinen…)

Kimmoke pohdintaan tuli siitä, että tänään taas kerran mietin sitä, miten ihmeessä voi taas olla maanantai ja toisekseen siitä, että 11. maaliskuuta on Karkin syntymäpäivä.
Karkin synttäreillä on aina jo kevättä ilmassa – ja talvi selkeästi ohi. Siis nyt ihan oikeasti tuntuu siltä, että mihin se talvi hävisi. No, ei siinä mitään, ihan ihanaahan kevään tulo on. Tuskin maltan odottaa kevätkenkien korkojen kopinan ääniä hiekoitushiekasta puhtaaksi harjatulla asfaltilla. Jo nyt ilahduttaa se, että aamulla on taas herätyskellon soidessa valoisaa ja ihan kohtapian sitä pääsee iskemään sormensa multaan ja muutenkin muuttamaan kesäolohuoneeseen, jota myös parvekkeeksi kutsutaan.

Mutta päivän asiaan, eli yhteen eniten käyttämistäni toimisto-univormuista.
Maanantaisin valitsen yleensä aina päälleni jotain tuttua, lempeää ja helppoa, mutta kuitenkin sellaista, missä on pieni ryhdikäs twisti tuomaan terävyyttä viikon aloitukseen.
Elloksen alesta loppusyksyllä hankitut ruutuhousut nousivat nopeasti lemppareikseni. Kuosi ja malli on kivalla tavalla pikkuisen skarppi (ainakin farkkuihin verrattuna), mutta kokonaisilme sitten kuitenkin aika rento. Itseäni jaksaa myös huvittaa se, että housut muistuttavat etäisesti klassisia kokkien käyttämiä työvetimiä.
(Printti-) teepaita yhdistettynä joko neuletakkiin tai jakkuun on eniten toimistolla käyttämäni yläosa. Hyvänä kakkosena tulee sileä neulepaita, jonka alle puen mielelläni kaulukset – tai sitten ihan simppelin sileän topin.
Useimmiten vaihdan töissä sisäkenkiin, avokkaisiin tai ballerinoihin – mutta toisinaan (ja varsinkin juuri näiden ruutupöksyjen kanssa) hengailen koko päivän tennareissa. Siistit valkoiset tossut on mielestäni ihan sopivat officelle sellaisina päivinä, kun ohjelmassa ei ole mitään asiakastapaamisia tai tärkeitä palavereja.

• kauluspaita, H&M
• neulepaita, H&M
• housut, Ellos
• tennarit, Nike