Tajusin juuri, että matkaani on jäljellä enää vain kaksi kokonaista päivää!! Onhan kaksi paljon enemmän kuin ei yhtään, mutta kun vielä ihan hetki sitten tuntui, että aikaa on vaikka miten paljon. Mitä oikein tapahtui? Ei nyt sinänsä mitään paniikkia, olen ehtinyt tehdä kaikkea, mitä halusinkin. Mutta silti, jotenkin epäreilua, että lomaviikot menee ihan yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin viikot!

Rakas ystävättäreni, BFF ja matkailuentusiasti, Tinni, sanoo aina, että yksi mitä mainioin tapa tutustua kulloiseenkin matkakohteeseen on laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä aamulenkille.

Tinni taitaa juosta lenkkinsä ihan jokaisena matka-aamuna, mutta Minttu tuntee olonsa varsin tsäpäkäksi ihan näin yhden ennen aamiaista juostun lomalenkin jälkeen. Mistään puolimaratonista ei ollut tosiaankaan kyse. Juoksentelin reilut puolituntia elikkä tämän päivän kunnolla se tarkoittaa reilusti vajaata viittä kilometriä. Mutta so not. Aamulenkillä on käyty!

Tinni on kyllä oikeassa, lenkkeily todella antaa toisenlaisia näkökulmia matkakohteeseen. Tänä aamuna tapasin esimerkiksi kaksi aapiskirjavaa kukkoa kanoineen ja yhden täplikkään lehmän. Lisäksi törmäsin kauniiseen pienehköön ostoskeskukseen. Seinät olivat rapattu hyvän maun mukaisesti elegantisti valkoiseksi ja haalean koralliksi. suuret ikkunalasipinnat rytmittyivät kivasti holvikaari-ikkunoiden ja marmoripintaisten käytävien kanssa. Vain pahoin ruostunut pääsisäänkäynnin ylle tarkoitettu teräsrakennelma ja repsottamaan jätetyt neon-valot kavalsivat, että kyseessä ei ole valmistumassa oleva työmaa. Jotain on tapahtunut noin kymmenen sekuntia ennen kuin vuokralaiset ovat muuttaneet sisään. Kreikan finanssikriisi?

Lenkin, suihkun ja aamiaisen jälkeen suuntasin suunnittelemalleni suunnittelemattomalle pyöräretkelle. Otin mukaan biitsivehkeet – of course – mutta varsinaisesti en ollut tänään millään aurinkopetillämakoilufiiliksillä.

Olin miettinyt pariakin eri kohdetta, minne haluaisin pyöräillä, mutta mitään varsinaista suunnitelmaa ei ollut. Päätin lähteä kohti kartan mukaan 12 km päässä sijaitsevaa Tigakia. Poljeskelin kuitenkin kaikelaisia sivupolkuja ilman mitään hurjaa päämäärätietoisuutta ja törmäsin mm. rakenteilla olevaan todella kauniiseen kirkkorakennukseen. (Tämä näytti olevan ihan oikeasti työn alla). Pysähdyin ottamaan kuvaa ja yhtäkkiä kirkon sisältä alkoi kuulua syvällä, täyteläisellä, koulutetulla äänellä laulettu halleluja, halleluja… Ääni oli niin kaunis – ja kokemus yllättävä, että huomasin ihoni menevän kananlihalle ja kyyneleet nousivat silmiin. Tosin jälkeenpäin tuumasin, että siellä varmaan kanttori kävi testailemassa uuden kirkon akustiikkaa…

Kun käännyin Kosin itäreunalta saaren pohjoisrannalle, muutui ympäristö yllättävän paljon. Luonto on tuolla karumpaa, meri rajumpi ja tuuli – tuuli todella tuntuu. Jossain vaiheessa alkoi melkein naurattaa, koska sivulta tuleva tuuli oli niin kova, että oli ihan tekemistä pysyä pystyssä fillarilla.

Aika mieletön tsägä kävi muuten sen eilisen kolmen saaren purjehduksen kanssa. Tänään ei ollut taas yksikään laiva lähtenyt matkaan kovan merenkäynnin vuoksi. Eilenkin oli kuulemma ollut nelimetrisiä aaltoja (sentään!), mutta tänään on ollut ihan pahin päivä pitkään aikaan sanoivat.

Kuormauslavoista rakennettu näppärä kulkureitti rannalle.

Alitajuisesti olin ajatellut, että ehkä sittenkin polkisin ihan Tigakiin asti tänään. Aivan käsittämätön sivutuuli teki kuitenkin polkemisesta suhteellisen työlästä ja sitten jouduin kohtaamaan vedenpuutosdilemman. Join nimittäin lenkinjälkeisessä nestehukassani viimeiset vesipulloni tyhjiin. Ajattelin, että tuostahan niitä saa, matkan varrelta, kun olen tien päälle kuitenkin suuntaamassa.

Muistin vesivajeeni vasta siinä vaiheessa, kun oli jo sellainen tilanne, että vettä olisi kiva saadaa tyyliin niinku nyt. Siinä kohtaa alkoi olla jo aika asumatonta – tuolla tiellä oli muutenkin hyvin harvakseltaan yhtikäs mitään – enkä ollut yhtään tietoinen siitä, missäpäin karttaa olen menossa. Niinpä päätin kääntyä takaisin ja suunnata ensimmäiseen havaitsemaani Mini Marketiin.

Kyseinen Mini Market sattui sijaitsemaan yhdessä niistä tuon rannan muutamista viiden tähden All Inclusive -resorteista. Pyörähdin hämmentyneenä ympäri ja tuumasin, että siellä vesipullo maksaa varmasti vähintään kolme kertaa enemmän kuin normaalissa putiikissa. (Miten pihi sitä voikaan olla!!) Onneksi ihan tavallinen Mini Market sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä tuosta!

Juomavesitilanteen tasoituttua jätin fillarin parkkiin ja painuin rannalle. Fiilis oli totaalisen erilainen kuin missään, missä aikaisemmin olen täällä käynyt. Tyhjää rantaa oli molempiin suuntiin vaikka miten paljon ja merenkäynti oli melkein kuin suurien valtamerien rannoilla.

En ollut edelleenkään auringossamakailufiiliksillä, joten pienen uintiretken, aallokossa lillumisen, jälkeen laitoin repun selkääni ja kävelin pitkät pätkät edes-takaisin rantaa pitkin. Osuin myös luksus-resortin omalle rannanpätkälle. Tien puolella olin nähnyt kaikki varoituskyltit, ulkopuolisilta pääsy kielletty, etc, joten odotin, että siellä varmaan olisi jotain mahtavan hienoa ja upeaa rakennettuna kaikille viiden tähden vieraille. Mutta ei, Kosin rannoilta tuttu rantapetislummi oli heille rakennettu. Tosin kulkuväylät olivat fiinimpää rimaa kuin lastauslavat ja yhdessä kulmassa oli pieni kioski, josta varmaan sai halutessaan hakea niitä all inclusive -juttuja…

Sen verran tässä on tullut oltua omatoiminen, että olen ihan täysin unohtanut, että olen mukana seuramatkalla! (Vieläköhän sinne matkatoimiston järjestämään “kreikkalaiseen iltaan” voisi ilmoittautua?? heko heko!) Onneksi tänään tuli tekstari, joka muistutti, että kaikenlaisia kivoja paikallisia ruokia voi – ja saa – maistella. Ja jos ei itse osaa, oppaat kyllä auttavat. Kyllä nyt taas on turvallinen olo!

Fillarireissulta palatessani tein pienen henkilökohtaisen finanssi-tsekkauksen ja huomasin, että olen elellyt kovin siivosti. Sen kunniaksi päätin jo toistamiseen tämän reissun aikan laittaa oikein ripsiväriä ja mennä kivaan ravintolaan syömään.

Illan asu on sovellus kesän suosikkijuhla-asustani: Zaran mustasta pitsitopista ja pidä-ja-pese-tyyppisistä valkoisista H&M:n valkoisista shortseista. Tänään päätin olla näille leveysasteille sopivan bling-bling ja ripustin kaulaani Glitteriltä saadun överikaulakorun.

Kenkinä toimivat (no toimivat, toimivat!) mustat Havaianaksen lipsut. On mulla ne Lacosten kiilakorkkaritkin mukana, mutta jotenkin siinä vain meni raja. Ei nyt pystynyt kykenemään koroilla keikkumiseen. Fillarihommiinkin lipsut olivat jokatapauksessa parhaat.

Sarjassamme “peilin kautta kuvausta”. (Vielä minä tämänkin taidon opettelen!) No, ainakin lemppari-fiiniystopin ja kaulakorun detaljit näkyvät tässä vähän paremmin. Enkä kuvassa näytä onneksi siltä, miltä mielestäni livenä näytän. Elikkä auringossa ylivaalentuneelta blondilta, jonka nenä helottaa kärähtäneen punaisena…

Illan ravintolasuosituksen sain matkaoppaalta, kun kysyin hyvää kalaravintolaa.

Barbouni sijaitsee melko heti siinä, kun satama-aukiolta käännytään Lambille päin. Jo kyltti – ja kaikki muukin oheisviestintä ruokalistasta kukkaistutuksiin henkii viileää tyylikkyyttä mielummin kuin letkeää taverna-meininkiä.

Koska olin päättänyt pistää elämän risaseksi, tilasin ensin alkupalat.

Tsatsikia tuli ihan mieletön vuori ja yrttipaahdetut leivät sulivat suussa. En tiedä mitä olivat tehneet oliiveille, kun ne olivat tuollaisia pikkuisen kurttuisia, mutta ihan tajuttoman hyviä olivat eniveis.

Pari vinkkiä Kreikka-ruokafaneille ja muillekin kulinaristeille (Peetu!!): leipädippioliiviöljyyn pikkuisen kuivattua minttua murusteltuna – on hyvää. Tsatsinkin sekaan tuoretta tilliä – mahoton Greece meets grandmum -fiilis!

Pääruuaksi vetelin pienen parven “Day’s fresh fish” -kalaa. Aivan sairaan hyvää tuoretta ja raikasta vaaleaa herkkua. Salaattikin oli oikein mainiota, mutta kyllähän me noiden kalojen takia tuonne mentiin.

Tässä samaisia kaloja ennen Mintun lautaselle päätymistä. Itselläni ei ole aavistustakaan, minkä merkkistä nuo ovat, mutta ehkä joku näiden kuvien perusteella tunnistaa.

Pääruuan jaoin tällaisen suloisen rantapummin kanssa. Minttu söi kalan lihat ja kisu massutti kuoret (kalvon/pinnan nahan..) Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä diiliin.

Ihanan päivän ja reissun ehdottomasti kalleimman aterian huipennuksena sain katsella unenomaisen utuisen pastellista auringonlaskua suoraan pöydästäni.

Niin hieno päivä taas! Huomiselle taitaapi sitten ollakin ohjelmassa enempi vähempi chillailua etc. Ehkä pääsisin mukaan otetussa pokkarissa jo eteenpäin sivulle neljä!

XOXO

PS. Kommenttina molemmista kotimaistani kantautuviin uutisiin fb-ystäväni sanoin: “Elämä on ihme, Nokia on vaan…no, Nokia.”