Koronakriisi – Ruotsi vs. Suomi


Taisin jossain vaiheessa uhota, että en kommentoi päällä olevaa koronakriisiä kuin korkeintaan muiden juttujeni sivulauseissa. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että saan sen verran kysymyksiä, äimistelyä ja kauhistelua osakseni Ruotsin valitseman korona-strategian vuoksi, että en nyt sitten kuitenkaan voi pitää leipäläpeäni kiinni. En todellakaan ole tartuntatautien asiantuntija, epidemiologi (“I’m not a doctor” ha ha) tai muutenkaan perehtynyt aiheeseen normaalia huolestunut kansalainen -tasoa enempää.
Mutta mihinkäs sitä kaikkien alojen erikoisasiantuntija (tunnetaan myös nimellä “besserwisser”) karvoistaan pääsisi. Joten tässä nyt siis vastaus myös kaikille niille suomalaisille kaikkien alojen erikoisasiantuntija -kollegoille, jotka ovat mananneet kolumneissaan, lausunnoissaan ja muissa sellaisissa, kammottavaa tukehtumiskuolemaa kaikille ruotsalaisille, koska täällä yhä vaan käydään koulua, shoppaillaan ja syödään ravintoloissa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ensinnäkin – täällä ei todellakaan “eletä kuin ennen”. Lukiolaiset ja sitä vanhemmat, kaikki aikuiskoulutuslaitokset, yliopistot sun muut ovat siirtyneet etäopetukseen jo muutama viikko sitten. Yli 50 hengen julkiset kokoontumiset on kielletty – ja yrittäjät (ravintoloitsijat, kauppiaat etc.) on velvoitettu huolehtimaan, että kokoontumisrajaa ei ylitetä myöskään heidän tiloissaan ja että ihmiset pystyvät pitämään toisiinsa noin 1,5 metrin turvavälin.
Ihmisiä kehoitetaan välttämään matkustamista ja suurempia yksityisiäkin kokoontumisia. Kaikille on tehty päivänselväksi, että kotiin pitää jäädä varmuuden vuoksi, jos tuntee itsensä vähänkään kipeäksi ja riskiryhmien tulee ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pitää itsensä eristyksissä mahdollisimman huolellisesti.
Mutta muuten on ok elää ihan normaalisti. Ja eletäänkin. KTH:lla opiskeleva Peetu on etäopetuksessa, mutta esim. sekä Karkin että Cissin työpaikoilla ei ole siirrytty työskentelemään kotitoimistolle.

Henkilökohtaisesti olen 100% täällä valitun korona-strategian kannalla. Se ei kuitenkaan estä sitä, ettenkö ole maha kuolemanpelosta kipeänä joka kerta, kun olen puhunut aiheesta jonkun suomalaisen tuttuni kanssa. Siellä kun järjestettiin syyllistäviä painostuskampanjoita kotona pysymisen, ravintoloiden sulkemisen ja ties vaikka minkä puolesta, jo kauan ennen, ennenkuin käsienpesupropaganda oli ehtinyt Pihtiputaalle.
Paniikki tarttuu älyttömän helposti.
Silti olen sitä mieltä, että Ruotsissa valittu toimintatapa on oikein. Aluksi kaikki puhuivat, että pitää “flatten the curve” – hidastaa tartuntojen leviämistä niin, että sairaanhoidon kapasiteetti ei ylity, mikä tapahtui esim. Pohjois-Italiassa. Yhteiskunnan sulkeminen ja tartuntojen estäminen on tietenkin sekä järkevää että ainoa oikea tapa toimia silloin, kun sairaanhoitoa ei pystytä järjestämään kaikille sitä tarvitseville. Ruotsissa tilanne on toki hankala, mutta lähimainkaan kaikki kapasiteetti ei ole vielä käytössä. Näin siis viranomaisten mukaan.
Suomalaisten kanssa puhuessani en ollenkaan käsitä sitä, mihin perustuu sikäläinen “sitten kun tämä on ohi” -ajattelu. Mihin se virus yhtäkkiä häviäisi? Miten siellä voidaan saavuttaa laumaimmuniteetti, kun yhteiskunta on suljettu? Kyllä, siten estetään tartuntojen leviäminen, mutta ihmetyttää silti, että mikä on pläni. Pitää yhteiskunta suljettuna siihen asti, kun rokote on valmis? Mikä on se yhteiskunta, johon silloin saadaan palata?
Eihän sitä kukaan täällä ääneen sano, mutta “ruotsalaisten eksperimentti” lähtee siitä, että annetaan lasten, nuorten ja terveiden aikuisten hankkia lievillä oireillaan laumaimmuniteetti koko kansalle. Hidastetaan yhteiskunnan toimintaa juuri ja juuri sen verran, että ei ylitetä sairaanhoidon kapasiteettia ja pidetään erityistä huolta riskiryhmistä. Viimeksi mainitussa ei Tukholman alueella valitettavasti ole onnistuttu mitenkään erityisen hyvin, sillä tartunnat on päässyt leviämään myös vanhusten hoitokodeissa. Asia, minkä ei pitänyt päästä tapahtumaan.

Koronavirus ei ole ainakaan tämän hetkisen tiedon valossa häviämässä minnekään. Todellisuus, mitä me kaikki nyt eletään, on lyhyessä ajassa muuttunut aivan toiseksi. Kukaan ei tiedä miltä näyttää ja tuntuu se maailma, johon sitten lopulta palaamme, mutta jotenkin elän vahvasti toivossa, että se voisi olla parempi, pehmeämpi, ymmärtäväisempi ja kestävämpi kuin tähän saakka. Toivon kovasti, että saan olla paikalla sitä todistamassa!
Kuvituksena jokakeväiset klassikot, kirsikankukat kotinurkiltani. Voikaa hyvin! Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta!

7 Comments

  1. Anonymous

    Hyvä kirjoitus. Mä mietin täällä samaa,että miten tätä meininkiä muka voidaan ylläpitää tarpeeksi kauan,koska joka tapauksessa virus ei katoa mihinkään.
    Mitä tuohon ymmärtäväisempään yhteiskuntaan tulee,niin samaa toivon minäkin,mutta vaikea siihen on uskoa. Tämän pandemian hinta on pelkästään taloudellisessa mielessä niin järkyttävä ja koskee niin jättimäistä määrää ihmisiä ihan henkilökohtaisella tasolla,että vaikea olla positiivinen. Toivottavasti olen väärässä.

    Reply
    • Minttu

      Joo, siis oikeastaan uskon, että viruksen kannalta “normaaliin” päästään vasta, kun rokote on kaikkien saatavilla. Onhan tietty mahdollista, että tapahtuu mutaatio, joka muuttaa viruksen vaarattomammaksi, mutta ennemmin laitan toivoni rokotteeseen.
      Mitä muihin vaikutuksiin tulee, on pelot ehkä vielä suuremmat. Ahdingossa ihmiset alkavat helposti käyttäytyä kaikkea muuta kuin solidaarisesti – ja se ei valitettavasti tiedä mitään positiivista asenneilmastolle… Yritän silti jaksaa toivoa parasta!

      Reply
  2. Ellu

    Siis minä todellakin toivon, että ruotsalaisten toimintamalli ei johda turmioon enkä missään tapauksessa toivo kenellekään tukehtumiskuoloa. Toivon koko sydämestäni, että Suomi on vain ylireagoinut. Tuntuu vain aivan hirvittävältä katsoa kuvia Tukholman täpötäynnä olevista terasseista kun ihmiset juhlivat viikonloppuna kylki kyljessä. Ja samaan aikaan satoja ihmisiä (myös työikäisiä ja peruskuntoisia) taistelee hengestään teho-osastoilla Tukholman sairaaloissa.
    Ja kyllä tiedän, että rokotteita ei saada ainakaan vuoteen, mutta samaan aikaan testataan myös muita lääkkeitä ja hoidon teho paranee. Jokainen sosiaalisella eristäytymisellä ostettu päivä voi pelastaa jonkun hengen. Eikä vain vanhuksen hengen (jotka myös ovat arvokkaita), vaan myös lasten, nuorten ja työikäisten henkiä. Koska länsimaissa on myös näitä kuolemia raportoitu.

    Reply
    • Minttu

      Kiitos kommentista Ellu! Mainitsit tuossa juuri sen asian, mikä minun on ollut kaikkein vaikein tajuta. Tiedän, että koronaviruksen aiheuttama tauti voi olla kohtalokas myös “perusterveelle” nuorelle ja työikäiselle (vaikka useimpien taustalta onkin sitten kyllä löytynyt riskitekijöitä kuten tupakointia ja liikalihavuutta…), mutta nuo ovat kuitenkin yksittäistapauksia. On myös yksittäistapauksia, joissa 102 vuotias espanjalaismummo parantui ja täältä meiltä Ruotsista yksi 99 vuotias selviytyjä. Mutta yksittäistapausten perusteella ei käytännössä milloinkaan tehdä niin kaikenkattavia ja murskaavia päätöksiä kuin mitä nyt osassa valtiota tehdään.
      Miten nyt on oikein ajaa kymmeniä, jopa satoja yrityksiä konkurssiin, tuhota ihmisten toimeentulo ja elämäntyö sillä perusteella, että ehkä mahdollisesti säästetään yksi henki?
      Jos nyt karusti verrataan: Ruotsissa kuoli juuri yksi lapsi ja toinen loukkaantui vakavasti laskettelurinteessä tapahtuneessa onnettomuudessa. Näitä yksittäistapauksia sattuu aina silloin tällöin, mutta laskettelurinteitä ei silti sen vuoksi olla kieltämässä. Puhumattakaan liikenteessä menetetyistä hengistä – miksi ei säädetä, että kaikilla teillä saa ajaa vain 30 km/h ja pimeän aikaan ei ollenkaan? Juuri niin, siten säästyisi varmasti huomattavan monta ihmishenkeä, nuoria, terveitä, työikäisiä, mutta siitä olisi kohtuutonta haittaa kaikille muille. Nyt kuitenkin kyseinen “kohtuuton haitta” yhtäkkiä onkin ok.
      Ruotsalaiset nauttivat keväästä ripirinnan aurinkoisilla terasseilla pitäen taloutta (vähän paremmin) pystyssä ja luottaen siihen, että sekä riskiryhmäläiset että ne, joilla on oireita, ymmärtävät tilanteen ja pysyvät kotona.

      Reply
  3. Saana

    Olen melkolailla erimieltä. Sukulaisia asuu Torniossa ja he kauhulla seuraavat tilannetta, kun Ruotsista tulee tartuntoja. Toki siellä toistaiseksi tilanne, että tartuntaketjuja pystytään seuraamaan. Ja tämän päivän (tai eilisen ilmoitettiin tänään) Ruotsissa kuolleiden määrästä oli hurja.
    Tuttavani sairasti koronan hän sai sen työpaikaltaan sairaalasta. Kertoi että sairaus oli todella kamala ja paljon pahempi kuin influenssa ja hän ei edes joutunut sairaalaan.
    Olen iloisesti kotona jos vain yksikin henki pelastuu tai joku ei sairastu. Teen parhaani, että omalta osaltani käytän paikallisia palveluja, tilaan mm. Lounaat kotiin.
    En kuitenkaan näe tarpeen ”jeesustella” toisten tavasta toimia. Kukin tavallaan ja tänään tuli thl:stä huojentavia uutisia

    Reply
    • Minttu

      Tässä tilanteessa ei oikeasti ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Itselläni on kanssa parikin tuttua, jotka ovat sairastaneet tuon. Kumpikaan ei joutunut sairaalaan ja ihan samaa sanoivat, että kauhea tauti. En siis missään tapauksessa Toivo kenellekään tartuntaa, vaikka se ei olisikaan mikään kohtalokas sairastuminen. Monet ovat samoilla linjoilla kanssasi: ihan mielellään kotona etenkin kun näin tuntevat tekevänsä hyvin ja oikein. Kun taloudellinen tilannekin on sellainen, että voi tilailla lounaita kotiin, niin mikä ettei.
      Itseäni vain huolettaa ihan valtavasti se, millaiseen kuntoon koko kansantalous tuollaisesta yhteiskunnan sulkemisesta menee. Miten monen monta työpaikkaa katoaa, epätoivo ja taloudellinen ahdistus voi lopulta viedä enemmän ihmishenkiä kuin mitä kotona oleskelemalla säästettiin.
      Siis mieluitenhan stä valitsisi sellaisen vaihtoehdon, että kukaan ei sairastu eikä kenenkään tarvitse kuolla – mutta se ei nyt tainnut olla enää vaihtoehto… Sulkemalla yhteiskunta saadaan toki tartuntojen määrää laskettua, mutta koska virus ei katoa, se myös sitten pitkittää epidemian kestoa.

      Reply
  4. Anonymous

    Hyvä teksti ja mielenkiintoinen aihe! Itseäni huolestutti vielä muutama viikko sitten taudin eteneminen ja mahdolliset kuolemat. Nyt kun tilanne on kuitenkin jatkunut jo viikkoja, olen alkanut huolestumaan enemmän ja enemmän lomautuksista, työttömyydestä ja taloudesta. Velka varmasti kasvaa pelkästään jo siksi, että vienti takkuaa. Toivoisin kuitenkin, että mm. ravintolarajoituksia alettaisiin pikku hiljaa purkamaan, jotta ihmisiä työllistyisi jälleen ja jotta yrittäjät pääsisivät jatkamaan.

    Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *