Kimalletta arkeen!

Uusi vuosi – jeee!! Tykkään uudenvuoden kaltaisista merkkipaaluista ihan valtavasti – niinkuin monet teistä tietääkin. Uusi alku tuntuu jotenkin ihanan freesiltä ja lupaavalta. Ihan kuin uusi kalenteri tai päiväkirja, jonka sivut on vielä ihan puhtaat, tyhjät ja toistensa kaltaiset, mutta sitä tietää jo, että kohta sivut pursuilee elämää. Huimaannuttavan ihana vapauden tunne siitä tiedosta, että oikeastaan voi ihan itse päättää, mitä niille sivuille tulee kirjattua!

En nyt tietty (enää) ole aivan niin naivi, että kuvittelisin elämän jotenkin kertaheitolla mystisesti muuttuvan yhden – lopulta aivan randomin – yön aikana. Enkä niin sinisilmäinen, ettenkö tietäisi, että monet arkiset asiat, elämän raamit ja vaatimukset, ovat sellaisia, että ne ensinnäkin täyttää vuorokauden 24 h aika helposti – ja toisekseen niitä on vaikea tuosta vaan muuttaa.

Mutta vanhan kliseen sanoin: se mihin keskittyy, mille antaa huomionsa ja mitä ravitsee, se kasvaa ja lisääntyy. Roger that!

Eli vaikka nyt ei olisikaan halua tai tarvetta millekään täyskäännökselle tai totaaliselle uudelleen arvioinnille, voi uuden puhtaan kalenterin valkoiset sivut nähdä mahdollisuutena keskittyä niihin itselle tärkeisiin juttuihin. Oma uudistus tälle vuodelle on “taidetreffit”. Haluan sekä tehdä että kokea taidetta ja kulttuurielämyksiä enemmän kuin aikaisemmin – ja näin Tukholmassa asuvana on kyllä tasan nolla syytä, miksi en kävisi enemmän näyttelyissä, teatterissa, konserteissa etc.

Tai no, koronatilanne on tietty varsin hyvä syy, mutta se ei estä itse tekemistä. Enkä voi väittää rampanneeni alvariinsa nauttimassa tukholmalaisesta kulttuurielämästä ennen koronaakaan…

Jotenkin tuntuu, että olen ennenkin messunnut, miten haluan myös lisää glitteripölyä ja kimallusta elämääni. No, maailmantilanne on sellainen, että mitään kovin suuria juhlia tuskin on taas hetkeen tiedossa, eikä sen kummempaa muutakaan glamouria. (Vitsit, että olen iloinen, että ne työpaikan pikkujoulut pidettiin! Ja kummitytön valmistujaiset!!) Niinpä päätin, että pyrin parhaani mukaan käyttämään juhlavahkoja vaatteita ja asusteita ihan arjessa.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tuo päälläni oleva & Other Storiesin Rodarten (rrrakastan Rodartea btw!) yhteistyömallistosta vuonna 2016 (!!) hankkimani kashmirneuletakki. Ajattelin, että sille on suunnattomasti “ladies who lunch” -tyyppistä käyttöä, mutta koska se on ollut mielestäni liian bling toimistolle, en ole onnistunut pitämään sitä kuin pari hassua kertaa. Peetu on tainnut lainata neuletakkikaunokaista useammin kuin mitä itse olen sitä käyttänyt.

Tähän on tultava muutos!

Lupaan siis pyhästi itselleni, että vastedes en hilloa näteimpiä vaatteitani kaapissa odottamassa jotain mystistä erityistilannetta, jota joko ei tule tai vasta jälkikäteen tajuaa, että no olipas spesiaali hetki! Kaikki kiva päätyköön käyttöön aina kuin vain mahdollista. Alan viedä roskia pihalle paljettihameessa, jos siltä tuntuu!

Tässä esittelen diskreetisti uudeksivuodeksi kynsiini hankkimaa diskopalloglitterilakkausta. Lapsenlapseni Bönis, 16 kk, on sitä mieltä, että kynnet on aivan valtavan upeat!

Koko asu on itseasiassa uudenvuoden aatolta. Valitsin timangineuleen ja löysät prässihousut samppanjabrunssin asuksi. Valkoinen ei ehkä ole kaikkein järkevin valinta, kun on tarkoitus sukeltaa kyynärpäitä myöten valtavan (ja valtavan herkullisen!) merenelävätarjottimen kimppuun, mutta itsellenikin yllätyksenä selvittiin aivan täysin ilman vahinkoja!

Tässä taas on tarkoitus esitellä neuletakin hihojen kauniita palmikkoyksityiskohtia. Tykkään aivan valtavasti, kun tavallisissa vaatteissa on sporttisia detaljeja (vaikka toisaalta en oikein voi kuvitella, että käyttäisin varsinaisia urheiluvaatteita esim. toimistolla) ja mielestäni nuo palmikkoiset vauhtiraidat on juuri sitä.

Samalla tässä näkyy erittäin (liian??) selvästi, miten tuskaisen hitaasti etenee vanhojen, värjättyjen hiuslatvojen kasvattaminen pois. Viimeksi kampaajalla leikattiin taas muutama sentti ja laitettiin sävytystä pehmentämään rajakohtaa, mutta kyllähän tuo aikamoinen sateenkaari on edelleen. Noooh… eiköhän se siitä, kun vaan jaksaa katsella muutosprosessia vielä hetken.

Kuvauspaikkana on muuten meidän taloyhtiön kasvihuone, jos joku ihmettelee merkillistä taustaa. Talvikelillä kamerajalustan ja kaiken muun kanssa sählääminen on aika ekstremeä, joten ajattelin ilahduttaa armaita naapureitani ja pöllöillä kuvanottohommissa tuolla toistekin.

  • neuletakki, & Other Stories Rodarte -yhteistyömallisto
  • housut, H&M
  • kengät, Aldo
  • korvikset ei nyt näy oikein missään kuvassa, mutta korvissa on suosikki-Kalevalat: hopeiset Kuuttaret

4 Responses

  1. Onpa kiva neuletakki ja kauniit kynnet! Pitäisi itsekin käyttää rohkeammin koko vaatekaapin tarjontaa nyt kun on taas lähitöissä. Ehdin tehdä useamman vuoden töitä vain kotoa käsin jo ennen koronaa. Niiden vuosien aikana tottui tekemään töitä kotiasuissa.

    Ihanaa ja onnellista uutta vuotta!

    1. Kiitos, sitä samaa sulle!

      Meillä siirryttiin taas etätöihin – nyt tosin vain tammikuun loppuun. Ehkä “kaupunkivaatteet” ei tässä ajassa ehdi hautautua aivan yhtä syvälle kuin viimeksi!

  2. Ihana asu, täydellinen brunssille! Olen päättänyt etten kerta kaikkiaan suostu odottelemaan enää maailman aukeamista, että alkaisin pukeutua kauniisti. Niinpä tänään pukeuduin ihanaan mekkoon kotona loppiaisen kunniaksi😁.

    1. Aivan oikea asenne! Kyllä sitä omakin mieli ilostuu, kun on jotain kaunista päällä! Itse olen ottanut tavaksi laittaa myös korvakorut ja vähän väriä kulmiin (vaikka muuten en kotosalla ollessa meikkaakaan) ja siitäkin tulee niin hyvä mieli.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

code