Tiedän olevani ihminen, jonka to do -lista on ikuisesti täynnä tekemättömiä asioita. Yleensä en siitä juuri piittaa – päinvastoin ajattelen, että toteutettuja asioita tulee aina ruksittua noin 10 % listalla olevista ja täysin riippumatta siitä, miten monta kohtaa olen kulloinkin kirjannut ylös. Tällä logiikalla on yli laitojen pursuileva tehtävälista vain positiivinen asia.

Yleensä siis näin, mutta tänään oli poikkeus.

Facebook-päivitysten perusteella Suomessa on jo tosi monessa paikassa ollut useita päiviä putkeen upeaa aurinkoista ja lämmintä kesäkeliä. Niin ei ole ollut täällä meillä Tukholmassa. On ollut kyllä ihan mukavaa kevätkeliä. Ei siinä mitään. Lämpötila on aurinkoisina päivinä kivunnut hyvinkin lähelle kahtakymmentä. Keskellä päivää, tuulettomassa, aurinkoisessa paikassa on hyvinkin tarjennut istuskella hetken t-paitasillaan. Tosin melkein joka päivä on ripsauttanut pienen sadekuuron, mistä toki perheen siitepölyallergikot kiittää.

Mutta tänään oli toisin! Tunsin alkavan hellepäivän jo aamulla, kun vähän kahdeksan jälkeen kävin hakemassa jogurttia (miksi, miksi se on aina loppu??) ja sunnuntain lehden lähikaupasta. Ja aivan oikein, hyvä kun olin saanut parvekkeella nautitun aamukahvin hörpittyä ja Dagens Nyheterin luettua (no okei, siinä meni kieltämättä yli tunti…), kun elohopea oli kivunnut jo selkeästi kahdenkympin yli ja kevyt aamusumu hälvennyt paljastaen technicolor-sinisen taivaan.

Sillä samalla sekunnilla, kun tajusin lämpömittarin lukemat, iski aivan käsittämätön kesästressi! Kellon viisarit hipoivat jo kiusallisen läheltä puolenpäivän henkistä rajapyykkiä ja tekemättömien tehtävien lista ilkkua rätkätti kovaan ääneen korvien välissä.

Myönnän auliisti olevani täysin aurinkoriippuvainen lämpöaddikti. Viime kesästä jäi niin paha abstinentti, että tämänpäiväinen yllätyshelle tuntui aivan epätodelliselta kaikessa ihanuudessaan.

Mutta nauttiminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Levottomuus ja – kyllä – huono omatunto tekemättömistä töistä teki lähes mahdottomaksi keskittyä rentoon loikoiluun ja olemisesta nauttimiseen. Toisaalta sisälläkään ei voinut olla. Tuntui täydellisen rikolliselta heilutella tiskiharjaa ja harhailla ruokakaupan kalseassa viileydessä, kun ulkona oli oikea kesä! Viime kesän jälkeen kun on ihan perusteltua olettaa, että tämä tämänpäiväinen saattoi olla kesän ainoa hellepäivä.

Kesästressi on selkeästi kaukaista sukua kaikille on-ihan-liian-hieno-ilma-olla-neljän-seinän-sisällä -angsteille, joista varmasti ihan jokaikinen suomalaisen koululaitoksen läpikäynyt kärsii. Tosin sillä erolla, että kesän kauniista päivistä nauttiminen ei välttämättä pidä sisällään rusoposkista hurttia ulkoilmaliikuntaa, päinvastoin, kesällä on ihan sallittua loikoilla auringossa, rillata ja hengailla paisteisilla terasseilla.

No, miten kesästressipäivä sitten meni? Ihan hyvin kiitos. Kävin ruokakaupassa tekemässä ostokset alkavaa viikkoa varten ja tiskasin semisuureksi paisuneen tiskivuoren. En silittänyt kauluspaitaa töihin (valkoinen t-paita on ihan yhtä hyvä) enkä pessyt pyykkiä (mikä saattaapi parin päivän päästä harmittaa…) vaan kävin loikoilemassa tunnin verran bikinit päällä brygganilla ja harrastin suurpuutarhanhoitoa nyt jo vähän viihtyisämmäksi muuttuneella parvekkeellamme.

Niin – ja päätin napsaista bloggailuajan yöunistani! Haha!

Nyt täytyy kyllä painua kiireesti peiton alle! Hyvää yötä ja aurinkoista hellekesän jatkoa kaikille sitä janoaville (minulle!!)!

PS. Kuvissa näkyy vähän parvekkeen nykytilaa. Teen vielä ihan erillisen parvekkeensisustuspostauksen, kunhan pääsen käymään Ikeassa ja ostettua uudet tuolit (nuo lahoaa alle… valitettavasti!). Muutamia yrttejä on myös hankintalistalla, mutta keskiviikkona kotiin palaava Peetu saa päättää niistä.