Eilinen ja tämä päivä on mennyt aamusta iltaan yliopistolla meidän maisterikurssin lopputöiden opponoinneissa. Olo on melkein ahkera, vaikka itse en ole kyllä oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin osallistunut vähän keskusteluun. Opponoitavana oli siis niiden reippaiden työt, jotka onnistuivat kirjoittamaan valmiiksi ensimmäiseen annettuun deadlineen mennessä.
Tämän päivän töistä eniten mieleen jäi Johannes S:n tekemä tutkimus muotijournalismista (käytetäänhän suomeksi sanaa journalismi käytetäänhän??). Johannes on tutkinut mm. Ellen, DN:n, Aftonbladetin ja Rodeon muodista julkaisemia juttuja ja tullut siihen tulokseen (noin niinkuin aika raa’asti yksinkertaistaen), että aito muotijournalismi on melko harvinaista. Jopa sellaisessa perinteikkäässä ja arvostetussa muotijulkaisussa kuten Ellessä, suuri osa jutuista on Johanneksen mukaan ennemminkin shoppailujournalismia. Ja varsinkin iltapäivälehtien sinänsä ihan perusteelliset jutut muodista ovat lähes puhtaasti shoppailujournalismia. Mikä ei sinänsä ole tietenkään hyvä tai paha, mutta jotta keskustelu muodista ja sen merkityksestä ylipäätään päätyisi joskus hiukan syvemmälle tasolle, olisi ehkä syytä pitää erillään nuo kaksi journalismityyppiä.
Siitä pääsimmekin mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta onko muotia olemassa ilman shoppailua. Osa ryhmästä (mm. yksi muotisuunnittelija ja stylisti) olivat vahvasti sitä mieltä, että muotia voi olla olemassa ilman kulutustakin, mutta ainakin Minttu ja muutamat muutkin olivat sitä mieltä, että ainakin muoti-ilmiö ollakseen ylipäätään olemassa tarvitsee kulutuksen todentamaan itsensä. Sen sijaan yksittäinen asu voi olla muotia ilman, että joku on ostanut nimenomaan juuri sitä– mutta silloinkin itse ilmiö on muodostunut kulutuksen kautta.
Olisi tosi kiinnostavaa saada tähän vähän kommentteja. Mitä mieltä olette – onko muotia olemassa ilman shoppailua?
3 Comments
Viikonloppu meni ihan ulkoillessa, joten tämä vastaus tulee vähän ehkä myöhässä.
Mutta siis. Jos muodin näkee taiteena, niin silloin voi kai sanoa, että se olisi olemassa ilman shoppailuakin. Harva fashionista kuitenkaan arvostaa pelkkää estetiikkaa, mukana on myös sosiaalinen aspekti, jossa punnitaan minkälaista viestiä tietty vaate kertoo muille ihmisille kantajastaan. Tämän vuoksi itse ainakin pidän muotia yhtenä itseilmaisun muotona, eli sinänsä sitä voisi kai kutsua taiteeksikin, mutta ero on siinä, että muodin avulla myös tuodaan itseä, omaa persoonaa, esille. Tämä tapahtuu vertailuasetelmassa muiden kanssa eli muodin “merkitys” peilautuu sosiaalisesti muiden kautta.
Näin asian näkee yhteiskuntatieteilijä… Mielenkiintoinen keskustelunaihe!
Hely: Kyllähän näitä kommentteja tulee luettua vanhemmistakin postauksista! Varsinkin kun oikein toivoin tähän vähän kommentteja!
Pidän itsekin muotia ehdottomasti erittäin vivahteikkaana itseilmaisun muotona, mutta tosiaan tuo, että merkitys muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tekee siitä ongelmallisen taiteen näkökulmasta. Yksittäinen vaate tai “luomus” voi tietty olla taidetta, mutta onko se silloin muotia vai teos?
Yksinkertaistaen voi ajatella, että muodin ja sen esittelyfoorumi vaikuttaa myös siihen miten muotia tulkitaan. Esim. Haute Couture -asu 50-luvulta voisi olla esillä sekä pukuhistoriasta, käsityöhistoriasta tai muodin historiasta kertovasta näyttelyssä ihan yhtä hyvin kuin se voisi edustaa muotoilua, kulttuuria tai taidetta…
Eli ei tähän varmasti mitään yksiselitteistä vastausta ole. Valerie Steele (Fashion Institute of Technology -museon johtaja ja “Fashion Theory” -lehden päätoimittaja) sanoi viime syksynä Tukholman symposiumissa, että “Art is, what is said to be art”…
Muotia ilman shoppailua? No tuskin. Muotoilu tai taide, jota kukaan ei osta, ei varmaankaan ole muotia.
Arkkitehtuurissakin muotia eli vallitsevaa tyyliä voivat olla vain sellaiset ratkaisut joita tarpeeksi monet rakennusyhtiöt/pienemmät rakennuttajat ostavat toteutettaviksi. Kun puhutaan vaatetusmuodista, jossa kuluttajia eli “toteuttajia” on enemmän kuin rakennuksissa, niin tietynlaisia vaatteita täytyy todellakin shoppailla melko lailla, että niitä voi sanoa muodiksi.
Pukeutumistyylejähän ei tarvitsisi/voisi vaihtaa niin usein, ellei olisi muodin vaihtelua ja muodin vaihtelua ei voisi olla ilman jatkuvaa, vaatteiden funktionaalisen käyttötarpeen ylittävää “uuden” ostamista. Yksi, mikä tekee muotivaatteiden ostamisesta shoppailua on se, ettei oikeastaan ole mitään todellista tarvetta (olo voi olla pakottava, sitä ei lasketa) ostaa uusia housuja, jos käyttökelpoisia housuja on jo riittävästi. Siitä shoppailun keveys ja ilo suhteessa jokapäiväisen leivän ostamiseen.
Shoppailua ilman muotia? No, ei varmaan sitäkään. Jos kaikissa kaupoissa olisi aina samanlaisia mantteleita ja t-paitoja, ei shoppailussa olisi mitään tyydytystä.