Hei vähänkö mielettömän ihania nämä muutamat kirpeänkauniit aurinkoiset joulukuun alun päivät!? Ystävieni ja Instagramin perusteella samaa herkkua on saatu nautiskella myös siellä Pohjanlahden itäpuolella. Mahtavaa – eikö vain?
Olen jo aikaisemminkin tunnustanut, että olen aikas sääriippuvainen tyyppi – ja siksikin kesken pimeimmän syksyn tällaiset valoisat päivät tuntuvat ihan lahjalta. Vaikka tarkkanahan sitä saa olla, ettei missaa yhä lyhenevää keskipäivän valoisaa aikaa. Kävelylenkit lounastunnilla ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan.
Tänne Tukholmaan ei ole vielä saatu yhtään lunta, joten sekin maiseman “valaistuminen” puuttuu. Tosin edellisestä oikeasti lumisesta talvesta täällä on jo vuosikausia ja suurin osa täällä viettämistäni 20 (!!) talvesta on ollut sellaisia, että lunta on ollut vain satunnaisesti ja hyvin vähän. Välillä iskee kieltämättä kova kaipuu Tampereelle Pyynikinharjun lumihuuruisten mäntyjen luo.
Päivän – tai itseasiassa eilisen päivän – toimistoasuni, joka on tässä esittelyssä, on yksi niistä noin kuudesta asusta, joiden varassa pyöritän pukeutumispalapeliäni tällä hetkellä. Eli keskimäärin kerran viikossa puen päälleni ruutuhousut, joita mielessäni kutsun pellehousuiksi ja ihanan pehmeän rantahiekan värisen kashmir-ponchon.
Ponchon alle valikoituu vähän eri paitoja – eihän ne nyt oikeastaan lopulta edes näy juurikaan. Tällä kertaa vuorossa on mielestäni tosi kiva musta puuvillainen kauluspaita, johon on aplikoitu kauttaaltaan valkoisia palmuja. Löysin paidan noin 5 eurolla Henkkamaukan miesten osaston kesäalen loppurysäyksestä, kun kävin etsiskelemässä edes jotain kauluksellista, missä olisi tarpeeksi leveä hiha robocop-käsivarrelle.
Love-pinni on sekin uusi (ostoslakkolainenkin haluaa laittaa hiuksensa joskus kiinni ja pinni on yksikätiselle ainoa vaihtoehto), mutta ihan jokaiseen työpäivään sen leikkisä tyyli ei sovi. Eikä tarvitsekaan.
Olen periaatteessa ja aika ehdottomasti sitä mieltä, että legginsit eivät ole housut. Nyt yksikätisenä toimiessani olen saanut huomata, että housujen napin kiinnittäminen ja vetskarin vetäminen eivät ole mitään itsestäänselvästi helppoja juttuja. Niinpä näiden pellehousujen kaltaiset housumaiset legginsit tai legginsien tapaiset housut ovat olleet aivan pelastus.
Kuulin juuri että kyynärpääni korjaava leikkaus menee todennäköisesti helmikuulle, joten voi olla, että harkitsen toisten, vähän vähemmän silmiinpistävän housuleggariparin hankkimista. Tuollaisten näyttävien vaatekappaleiden, kuten reippaan ruudullisten pellehousujen, ongelma kun on se, että vaikka niitä käyttäisi “vain” kerran viikossa, ne jää ihmisten mieleen ja antaa vaikutelman, että sillä on AINA toi sama vaate päällä. Kun taas jotain neutraalia vaatetta voi pitää vaikka kolmena päivänä viikossa, eikä kukaan huomaa mitään!
Ei nyt niin, että pääsääntöisesti pukeutuisin miellyttääkseni muita – en todellakaan – mutta en myöskään halua naivisti väittää, etteikö sillä, mitä esim. työympäristöni ajattelee, olisi mitään merkitystä.
- kauluspaita, H&M
- poncho, H&M
- housut, H&M
- kengät, Ellos (saatu blogiyhteistyön kautta)
- pinni, Glitter
- laukku, Mulberry
2 Comments
Kiva asu taas. Sulla on tosi hyvä ja omanlaisen näköinen tyyli. Mulla oli joskus kauan aikaa sitten yksi musta mekko,johon pukeuduin ihan jatkuvasti,kun se oli niin helppo ja pidin siitä ihan tosi paljon. Työssäni olin joka päivä tekemisissä lasten kanssa,niin eräänä päivänä yksi lapsista kysyi multa vakavasti,että olenko mä niin köyhä,ettei mulla ole kuin yksi vaate😂😂. Niin että kyllä ymmärrän tuon ihanan rehellisen kommentin siitä,että vaikka sitä tietty pukeutuu itseään varten,niin kyllähän ympäristö tekee myös havaintoja pukeutumisestani. Itsekin olen viimeksi tänään ihaillut monenkin tuntemattoman ihmisen tyyliä. Näin ollen tietenkin haluaa itsestään lähtevien viestien olevan ikäänkuin oikeita,vaikka en missään tapauksessa aamulla vaatekaapilla sinänsä pohdi mitään muuta kuin omia mieltymyksiä.
Voi kiitti! Just nyt on kyllä aikamoisia haasteita pukeutua, mutta toisaalta tämä on hyvää treeniä siihen ajatukseen, että käytössä olisi oikeasti vain tosi rajallinen perusvaategarderobi.
Ja siis juuri noinhan se tosi usein menee: ihan oikeasti sitä ei pukeudu miellyttääkseen muita kuin itseään, mutta elämä on vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja ilman muuta positiiviset reaktiot liittyivät ne sitten käyttäytymiseen, tekemisiin tai ulkoisiin asioihin kuten pukeutumiseen, vaikuttaa tuleviin valintoihin.