Hei kaikki,
Olen ollut blogissani hiljaa jonkin aikaa ja en ole edes pystynyt vastaamaan kommentteihinne. Haluan nyt avata syyn tÀlle hiljaisuudelle.
Pari viikkoa sitten minun piti jĂ€ttÀÀ hyvĂ€stit rakkaalle kissalleni, tÀÀllĂ€ blogissakin monelle teille tutuksi tulleelle Sunshinelle. Tuntuu kuin asian ÀÀneen sanominen jotenkin muuttaisi asian todemmaksi â ja siksi en ole pystynyt siitĂ€ puhumaan. En juuri kenellekÀÀn.
Sunshine, Musta Kisu, oli pitkÀÀn sairaana, sen sydÀmessÀ todettiin vika jo kolmisen vuotta sitten. EnsimmÀiset pari vuotta sydÀnvian kanssa menivÀt mukavasti ja kisu vietti lokoisia kissanpÀiviÀ aivan entiseen malliin. Viimeisen vuoden aikana ongelmat alkoivat lisÀÀntyÀ. EnsimmÀisenÀ riehumisen ja mÀyhem-kohtausten aiheuttama kipu ja hengenahdistus rajoitti loppuun asti elÀmÀniloisen, reippaan ja onnellisen kisun elÀmÀÀ. Viime kesÀ meni kuitenkin vielÀ mukavasti alkukesÀn onneksi lyhyeksi jÀÀnyttÀ hellevaihetta lukuunottamatta. Sunshine oli selkeÀsti tyytyvÀinen elÀmÀÀnsÀ, leikkisÀ, innostunut ja kiinnostunut kaikesta. Toki seniori-ikÀinen karvakuono otti pÀÀasiassa rennosti pÀivÀt, mutta sÀÀnnöllisesti kyytiÀ sai niin tennispallo, sisÀÀn eksyneet kÀrpÀset kuin oma hÀnnÀnpÀÀkin.
Muutos ratkaisevasti huonompaan tapahtui yllÀttÀen ja nopeasti. MenemÀttÀ sen tarkemmin surullisiin yksityiskohtiin, aika pian kÀvi selvÀksi, ettÀ mitÀÀn ei ole enÀÀ tehtÀvissÀ. Mustan kisun kannalta ainoa oikea ratkaisu oli sanoa lopulliset jÀÀhyvÀiset. Se oli sydÀntÀ sÀrkevÀ pÀÀtös, ja sen jÀlkeen olen tarvinnut aikaa suruun ja toipumiseen. Sunshine oli meille perheenjÀsen, ja sen menetys on jÀttÀnyt suuren tyhjiön elÀmÀÀni, meidÀn kaikkien elÀmÀÀn.
TiedĂ€n, ettĂ€ olette olleet kiinnostuneita kissani kuulumisista, sillĂ€ olen usein â varsinkin Sunshinen nuoruusvuosina â jakanut sen seikkailuja blogissani ja some-kanavissani (tĂ€stĂ€ linkistĂ€ löytyy kisuliinin ensiesiintyminen blogissa: No outfit is perfect without cathair). Nyt, kun olen hieman toipunut ja pystyn jĂ€lleen kirjoittamaan, haluan jakaa teidĂ€n kanssanne muiston Sunshinesta ja kiittÀÀ teitĂ€ siitĂ€, ettĂ€ olette olleet osa tĂ€tĂ€ matkaa. On ihmisiĂ€, joille kotielĂ€in on âvain elĂ€inâ, mutta itse en jaa tuota ajattelutapaa. Meille Sunshine oli hyvin tĂ€rkeĂ€ osa meidĂ€n elĂ€mÀÀ neljĂ€ntoista vuoden ajan ja viimeiset vuodet ainoa, joka asusteli kanssani. Viisas, herkkĂ€, lĂ€mminsydĂ€minen otus, joka tuntui osaavan lukea ajatuksiani.
Koti tuntuu nyt niin tyhjÀltÀ.
Kiitos ymmÀrryksestÀnne ja tuestanne. Mustan kisun muisto elÀÀ sydÀmessÀni, ja olen kiitollinen, ettÀ voin jakaa sen teidÀn kanssanne.
14 Comments
Otan osaa đą. ErittĂ€in ymmĂ€rrettĂ€vÀÀ, ettĂ€ blogissa on ollut hiljaista. Take care đ€.
Kiitos! Aaltoina tulee ja menee, mutta esimerkiksi töistĂ€ tyhjÀÀn kotiin tuleminen on edelleen vaikeaa. Suurkiitokset osanotosta â€ïž
LĂ€mmin osanottoni đ„
HyvÀÀ matkaa Musta Kisu đ
LĂ€mpimĂ€t kiitokset Anne â€ïžđ
Musta Kisuđ§â„ïžđ§. Minttuâ„ïžâ„ïžđ«â„ïžâ„ïž
Elmeri â€ïž
LĂ€mmin osanottoâ€ïž. LemmikistĂ€ luopuminen tekee niin kipeÀÀ. Me jouduimme kesĂ€llĂ€ luopumaan 12-vuotiaasta kissastamme. Manolito sairasti diabetesta 4,5 vuotta ja lopussa ei enÀÀ insuliini auttanut. YritĂ€ jaksaa pienin askelin eteenpĂ€in. Kun aikaa kuluu, muistot ei tee enÀÀ niin kipeÀÀ. Sari
LĂ€mpimĂ€t kiitokset Sari â€ïž – ja osanottoni teidĂ€nkin suruun â€ïž Ei tĂ€tĂ€ taida oikein muut ymmĂ€rtÀÀ kuin ne, jotka ovat itse lĂ€pikĂ€yneet saman ja joutuneet luopumaan lemmikistÀÀn.. Pikkuhiljaa eteenpĂ€in â€ïž
Hei Minttu!
Otatko tuosta yo. kommentista pois sukunimeni? Kiitos. T. Sari
Ilman muuta! â€ïž
Voi ei, lÀmmin osanotto <3
Voi kiitos Maarit! Ja pahoitteluni poissaolosta – tĂ€mĂ€ on ollut raskaampaa kuin osasin aavistaa..
Voi, jaksamista, Eeva KilpeÀ mukaillen, nyt sun yö on toista hengitystÀ vajaa.
No niin on. Edelleen. â€ïž