Sanonko suoraan, miltä tuntuu? No sanon: I HA NAA, että on perjantai! Ja edessä viikonloppu, jolloin ei ole yhtikäs mitään suunniteltua tekemistä!
Oikeastaan vasta nyt, illalla kotona, makoisat sushit masussa ja ihanasti lämmittävä viinilasillinen kourassa, sitä huomaa, miten intensiivinen työviikko on totaalisesti vienyt mehut. Takana on parikin isoa dead linea, jotka tuli klaarattua pienellä stressaamisella ja takaraivossa jyskyttävällä tunteella, että kaiken olisi voinut tehdä paremmin, perusteellisemmin, huolellisemmin ja – ennenkaikkea – aikaisemmin. Mutta ainakin tänään toimiston ovea sulkiessani tunsin, että parhaani olen tehnyt ja – koska varsinkin eilen ja toissapäivänä sähköpostiin rapisevien korjauspyyntöjen tulva tuntui tänään jo aamupäivästä ehtyvän, oletan, että muutkin osapuolet alkavat olla tyytyväisiä.
Tykkään kyllä kovasti siitä, että töissä on välillä intensiivisen tekemisen hetkiä ja deadlinen jälkeisiä suvantokohtia. Yleensä kuitenkin tiedän aika tarkasti, mitä minulta odotetaan, mutta nyt päädyin keskelle härdelliä kolme kuukautta sitten aloittaessani uudet tehtävät. Kaaosfiilistä on alleviivannut se, että en ole oikein ollut kartalla kaikista työn vaatimista yksityiskohdista, mutta sehän yleensä tuleekin vasta kokemuksen myötä. Onneksi tiimissä on ihania kollegoita, jotka ovat jaksaneet opastaa novisiia ja tsempata tiukan paikan tullen. He eivät varmastikaan lue suomenkielistä lifestyle-blogia, joten täytyykin muistaa sanoa iso kiitos heti maanantaina…
Deadline-päivää juhlistin pukeutumalla mustaan nahkahameeseen ja silkkiliuhukeneuleeseen. Olen tosi iloinen, että törmäsin vanhoja varastoja penkoessani tuohon kivikautiseen H&M:n Stella McCartneyn suunnittelemaan hiekan väriseen neuleeseen! Malli on rennon armollinen, pehmoinen merinovilla hyväilee ihoa ja silkkiliehukkeet tuovat sopivasti epäkäytännöllistä hurlumhei-fiilistä. Ei tosin sovi keittopäivien asuksi, mutta muuten ihan täydellinen.
- neule, Stella McCartney for H&M
- hame, Mintun ompelimosta
- saappaat, Diane von Furstenberg
