Melkeinhän tässä oli tulla varsinainen viihdepaniikki, kun tajusin, että pimenevien syysiltojen iloksi ei ole sen paremmin kuvaustauolla olevaa True Bloodia kuin Solsidaniakaan. Onneksi Peetu haravoi jostain esiin visuaalisesti ihanan ja ainakin näin kolmen ensimmäisen jakson perusteella erinomaisesti viihdyttävän Pan Am -uutuussarjan.

Pan Am sijoittuu ihan 60-luvun alkuun – aikaan, jolloin lentomatkustaminen oli luksusta ja lentoemäntien työssä hohtoa. Pääosassa on nimenomaan lentoemännät ja purserit. Kapteenit, lentoperämiehet ja muut sarjan miehet saavat tyytyä perinteisesti naisille varattuihin sivurooleihin. Näin kolmen jakson perusteella luvassa on sopivassa suhteessa pientä jännitystä, ripaus romantiikkaa, yllättävänkin monisävyisiä henkilöhahmoja, hienovaraista yhteiskuntakritiikkiä ja roppakaupalla tajuttoman ihania vaatteita – puhumattakaan eleganteista Pan Am -univormuista.

Ilahduin siitä, että kerrankin on tehty naisten liidaama tv-sarja, jossa miehet eivät varasta pääosaa olemalla ainoa päähenkilöiden toimintaa liikuttava moottori, kuten esmes SATC:ssa. Pan Am on kehittymässä maukkaaksi draamaksi ilahduttavan itsetäänselvällä tavalla. Tuskin maltan odottaa seuraavia jaksoja!

Eilisen jakson seikkailut sjoittuivat taivaalla liitelyn lisäksi Berliiniin. Aika passelisti, kun Minttukin lennähtää – tosin huomattavasti vähemmän glamouristi – torstaina samoille hoodseille. En mitenkään panisi pahakseni, jos voisin kipsutella ympäriinsä samanlaisessa hurmaavassa kukkamekossa kuin Christina Riccin roolihahmo Maggie. Tosin kelit eivät taida tähän aikaan Berliinissäkään olla ihan sopivat paljaille olkapäille…

Olipas mahtavan onnistunut viikonloppureissu Helsinkiin!

Indiedaysin palaverissa puhutiin asiaa blogien mainonnasta ja piilomainonnasta. Jonna oli kahlannut läpi kaikki aiheeseen liittyvät pykälät ja liudan ennakkotapauksia. Blogit ovat niin uusi media, että tulkinnanvaraa varmasti löytyy, mutta peruspelisäännöt tuli kyllä selväksi varmasti kaikille. Lukijoita ei saa johtaa harhaan epämääräisellä sanankäytöllä ja blogin kautta tai muuten markkinointimielessä ilmaiseksi saadut kamppeet on aina selkeästi kerrottava. Toivotaan, että lain mukaisten käytäntöjen vakiintuessa päästäisiin eroon siitä melko ärsyttävästä tavasta mainita milloin kysymyksessä ei ole mainos.

Palaverin ja ihanan lounaspäivällisen jälkeen siirryttiin Kaapelitehtaalle Voicen Muotiviikkohulinoita katsastamaan.

Salla ja Moksu VIP-tiloissa – hillittyinä  vielä tässä vaiheessa iltaa…

Indiedaysin pisteellä hengaili väkeä tsekkailemassa, kun rohkeat tyylitaiturit kuvauttivat oman outfitinsa.

Tyylinsä kuvaamalla oli mukana kisaamassa unelmien Pariisin matkasta. Innokkaita, ennakkoluulottomia osallistujia riitti ainakin lauantaina pitkäksi jonoksi asti.

Veera kuvaa… Huikean frakkitakista tuunatun liivin rinnuksia, kaulusta ja selkää koristaa satojen hakaneulojen rivistöt. Tuunaushommeli sujui kuulemma leppoisasti televisiota katsellessa. Nykyajan ompelukerho?

Lisää mahtavia tyylejä löytyy Lookbookin kuvagalleriasta. Käy tsekkailemassa kuvat ja äänestä lemppariasi!

Hilpeä Indiedays-bloggariporukka Sofia, Hanna ja Nata.

Ihana Pupulandian Jenni ja nimikirjoitusta metsästävä fani. Vaikea sanoa kumpi oli iloisempi – Jenni, koska häneltä pyydettiin nimmaria vai nimmarin vastaanottaja. 🙂

VIP-parvelta oli mukava näköala catwalkille. Ihan täydellistä käsitystä asuista ei tietty yläviistosta saa, mutta… Oh well. Fiilis oli hyvä ja tarjoilu pelasi! 🙂

Joskus aikoinaan luin päivittäin yli viittäkymmentä blogia. Viittäkymmentä!! Ja lisäksi tsekkailin sattumanvaraisesti muutaman kerran viikonssa vielä noin pariakymmentä lisää…

Nykyään luen vain ihan muutamaa blogia. Lisäksi rakastan inspiroitua valokuvablogeista, joissa ei turhia höpötellä. Yksi niistä on The Impossible Cool. Pääosin mustavalkoiset kuvat, tyyli-ikoneita vuosien varrelta – inspiroivaa eskapismia.

Ranskalainen esiintyjä ja taiteilija Francoise Hardy.

Ever-so-cool Faye Dunaway.

Catherine Deneuve, Mintun suosikki siitä lähtien, kun noin vuonna -83 näin Inhon Solariksen leffakerhossa.

Carole Lombard

Brigitte Bardot

Tänä viikonloppuna on juhlittu messeviä julkkishäitä sekä Monacossa että Iso-Britanniassa. Monacon raikuliprinssinäkin tunnettu ruhtinas Albert päätyi vihdoin alttarille etelä-afrikkalaisen ex-kilpauimarin Charlenen kanssa ja Kate Moss nai rokkaribf:nsä Jamie Hincen. Yksi viikonlopun ahkerimpia oli Naomi Campbell, joka teki visiitin molempiin häihin.

Monacon häissä Naomilla oli Alexander McQueenin PreAW09 malliston mekko. Väriä, mallia, materiaalia myöten aivan täydellinen asu! Myös päähärpäke on todella kaunis ja sopii hyvin kokonaisuuteen – vaikka yleensä en juuri moisista piittaa…

Charlene oli erittäin viisaasti valinnut olla jäljittelemättä edellisen ruhtinattaren legendaariseksi muodostunutta hääeleganssia. Armani Privén Swarovski-kristallein koristeltu puku on silkkaa mannaa käsityötaiteen ihailijoille.

On todella huikea nähdä, mihin couture-ompelijat pystyvät, kun työtunteja tai vaivaa ei tarvitse säästellä. Lopputulos on laadukkaan – ei – täydellisen käsityön juhlaa. Se, että lopputos fiilikseltään muistuttaa viileää jääprinsessaa on sitten eri asia.

En tiedä vaikuttaako häiden tunnelmaan jotenkin se, että Charlene tuntee koko Monacon kohtalon lepäävän harteillaan. Mikäli ruhtinas Albert ei onnistu saamaan poikajälkeläistä, liitetään maa Ranskaan ruhtinaan kuoleman jälkeen.

Etenkin ylhäältäpäin otetuista kuvista tulee kuitenkin aavistuksen sellainen olo, että Charlenen puku olisi pikkuriikkisen liian iso.  Kyseessä on aivan varmasti optinen harha – tai jotain – eihän Armani Privé tekisi moista mokaa. Eihän?

Kaikkein ihanin kaikista oli kuitenkin fashion royal Kate Moss. Ja verrattuna  Monacon häähäppeningiin Brittein saarilla näyttää pariskunta aidosti onnelliselta ja kuplivan kepeältä.

Kate Moss on täydellisen kaunis upeassa John Gallianon suunnittelemassa hääpuvussa. Rakastan erityisesti helman kultakirjailuja! Ja nyt kun katselen hurmaavan Jamie Hincen tyylikkään kyyhkysenharmaata pukua, voinkin pyörtää vain pari päivää sitten antamani tuomion ja todeta, että kyllä kaksirivinapitus vaan on särmä juttu ja aika veikeällä tavalla ryhdikäs. Parhaimmillaan kuitenkin yhdistettynä kapealinjaisiin täyspitkiin housuihin.

… tai ehkä oikeastaan olisi pitänyt laittaa otsikoksi Karl Lagerfeld <3 Diet Coke. Legendaarinen Karl Lagerfeld on suunnitellut kolme erilaista limited  edition kuosia Cokis-pulloille. Design pullot eivät ole myynnissä ollenkaan. Toisaalta ihan hyvä, säästyypähän pohtimasta sitä ankaraa ongelmaa, että voiko pulloja tyhjentää kitusiinsa vai ei. Keisarilla itsellään ei taida olla moisia ongelmia, koska omien sanojensa mukaan: everybody knows, I drink Diet Coke day and night.

Yhteistyöllä on oma sivusto, joka löytyy täältä: Karl Lagerfeld for Coca Cola Light.  Suosittelen ainakin kaikkia Karl Lagerfeld -faneja tsekkaamaan “kulissien takana” -videon – ihan mieletöntä, miten mr Lagerfeld voi olla niin tajuttoman coool.. 🙂

Samalla sivustolla on käynnissä kisa, jossa on mahdollisuus voittaa Karl Lagerfeldin laitti kokikselle suunnittelemia asusteita. Olen pelannut ihan simona periaatteessa aika simppelin oloista palapelipeliä. Haluaisin niin hillittömästi saada edes jonkun asusteista itselleni (no, okei, mieluiten ehkä tuon paidan kuitenkin…)! Olen onnistunut parantamaan aikaani vähän alle kahdesta minuutista 52 sekuntiin erittäin ankaralla harjoittelulla. Valjastin palkintojahtiin myös suhteellisen myötämielisen bf:n. Sinnikkään nakuttamisen jälkeen paras tulos hänellä on huikeat 34 sekuntia. Valitettavasti kummallakaan tuloksella ei ole vielä mitään asiaa voittolistoille… Jos joku keksii, miten näihin alle 20 sekunnin tuloksiin oikein pääsee, saa kyllä pistää vinkkiä tännekin päin! :))

Tänä iltana on ohjelmassa Eva Dahlgrenin monologi “Ingen är som jag” bf:n ja kompiksen Camillan kanssa Rivalissa Söderissä. Itseasiassa näin monologin jo syksyllä Helsigissä Savoyssa, mutta esitys oli niin mainio, koskettava, hauska, ajatuksia herättävä ja nautittava, että olen ihan onnessani, kun nyt saan uuden mahdollisuuden päästä katsomaan sen. Viimeksi Helsingissä tupsahdin vain paikalle, enkä oikein tiennyt mihin olin menossa (luulin, että kyseessä on konsertti… haha!), nyt osaan asennoitua oikein heti alusta asti.

Vaikuttavan ja pitkän taiteilijanuransa lisäksi (E.D. on paitsi muusikko myös kirjoittanut lastenkirjoja), Eva Dahlgren on valittu useasti Ruotsin parhaiten pukeutuvien listalle. Eikä todellakaan syyttä. Dahlgren näyttää äärimmäisen mallikkaasti esimerkkiä, miten aikuisenakaan ei tarvitse pukeutua tylsästi tai tanttamaisesti, miten musta on ilmeikäs ja muuntautumiskykyinen väri ja miten oman tyylinsä voi aivan mainiosti pitää, vaikka olisikin täyttänyt 50 v. –  ilman että vaikutelma on pateettinen pidän kiinni nuoruusvuosieni tyylistä maksoi mitä maksoi…

Tulossa on siis aivan huippu ilta loistavassa seurassa! Suosittelen “Ingen är som jag” -esitystä kaikille, jotka nyt vaan hippasenkaan pysyvät ruotsinkielisessä höpötyksessä jyvällä.

Nämä muutamat tunnit ennen näytöksen alkua fiilistelen ensimmäisiä Eva Dahlgren -muistojani… Teiniaikojen boyfriendin isosisko, idolini ja sittemmin hyvä ystäväni tutustutti yläasteikäisen Mintun Ruotsin ihmeeseen biisillä “Titta på mig”… 🙂