Kultaiset Oscars pystit jaettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palkiten vuoden 2016 parhaimmat elokuvat. Lopulta ilmeisesti kaikki patsaat päätyivät oikeille voittajille. Itse olin sen verran nössö, että valitsin nukkua työpäivää edeltävän yön – enkä tänäkään vuonna siis seurannut juhlallisuuksia livenä.
Interwebsi on onneksi pullollaan mahtavaa materiaalia tapahtumasta. Avauspuhe, Justin Timberlake tanssittamassa Hollywoodin kermaa, “Hope your friends are fine”, kun ruotsalainen Linus Sandgren pokkasi Oscarin parhaasta kuvauksesta (La la land).. etc.
Mielestäni oikea filmi voitti parhaan elokuvan tittelin. Moonlight on jotain erityistä, vaikka La la Land on myös aivan ihana. Ja ollaan mitä mieltä tahansa Casey Affleckistä off-screen, Mancehster by the Sea ei olisi ollut sama elokuva ilman hänen pienieleistä mutta supervaikuttavaa tulkintaa roolistaan.
Mutta punaisen maton puvuistahan täällä oli tarkoitus puhua. Jostain ehdin jo lukea, että kylläpäs oli tylsä ja konservatiivinen red carpet. Mutta sehän se on just se Oscarsien juttu – pitää hengissä vanhaa Hollywood-glamouria. MET-gaala on se paikka, missä kuuluu revitellä luovuudella ja kekseliäisyydellä, kun taas Oscarsit on tyyliltään perinteisemmät. Molemmissa on oma viehätyksensä, mutta mielestäni on hiukan moukkamaista haukkua Oscarsien gaalavieraiden pukeutumista tylsäksi.
Oscarseista bongatut trendit noudattavat samaa linjaa kuin gaalapukeutuminen muutenkin: vaaleat värisävyt, maltillinen metallisuus ja peittävät leikkkaukset, korkeat kaulukset sekä pitkät hihat ovat täysosuma. Suosikkini vuoden 2017 Oscarseista ei missään erityisessä järjestyksessä:
Brie Larson – Oscar de la Renta

Rakastuin erityisesti puvun kukanterälehtimäiseen miehukseen. Sametti on tehokas juhlapukumateriaali, joka näyttää aina upealta kuvissa – toisin kuin esimerkiksi satiini. Orkideamaisesti hörsyilevä helma on sekin upea ja keveät sandaalit täydentävät asun tyylikkäästi. Kampaus olisi mielestäni saanut olla aavistuksen tyylitellymmän oloinen, vaikka periaatteessa visuaalisesti tuollainen sivulle laskeutuva lainekampaus sopiikin kokonaisuuteen.
Dakota Johnson – Gucci

Niinkuin tuossa edellä sanoin, satiini on upeudestaan huolimatta vaikea valinta punaiselle matolle. Valokuvissa näkyy armotta, että taksissa on tullut istuttua, vaikka varmasti helma on vielä viimeiseksi ennen juhliin lähtöä höyrytetty sileäksi. Yhtäkaikki kokonaisuus on todella upea! Körttityylinen kampaus täydentää loistavasti modernin elegantin juhlalookin.
Emma Stone – Givenchy Haute Couture

Eipä taida täällä Mintun tontilla olla red carpet -postausta ilman Emma Stonea. Mutta niin kertakaikkiaan upea on taas tämäkin helmasta hapsuinen, helmin kirjailtu Givenchy Haute Couture -kokonaisuus, että ei voi mitään. Kullan sävyt on suosittu valinta Oscarseihin (no se patsas hei!), mutta ihan aina tulkinnat eivät ole niitä onnistuneimpia. Emma Stonen puku on selkeästi saanut inspiraatiota teemasta, olematta kuitenkaan mikään festivaaliasu. Lisäpisteitä täydellisestä Hollywood-kampauksesta!
Isabelle Huppert – Armani Privé

En ole (vielä) nähnyt Isabelle Huppertin elokuvaa Elle, josta irtosi nominee-paikka tämän vuoden Oscarseihin. Sen sijaan leffan “Tämän jälkeen” näin loppusyksystä ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille aikuisille naisille. Miten sitä voikaan pelkällä katseella ilmaista kaiken sen, mitä itsekin haluaisi sanoa. No, Emma Stone sai pystin – ja ihan oikein sekin. Kaikki kun ei voi olla voittajia tässäkään skabassa.
Pukeutuminen ei myöskään ole mielestäni mikään kilpailu, mutta Isabelle Huppertin Oscars-asussa on kyllä kaikki voittajan elementit: upea leikkaus, valuvat linjat, pitkät hihat, laineikas kampaus, elegantti kimallus, asenne.
Jessica Biel – KaufmanFranco

Nyt täytyy tunnustaa, että en ole ikinä kuullutkaan KaufmanFranco-merkistä, joka on Jessica Bielin huikean upean kultamekon suunnittelija. Jos heidän tavoitteenaan oli saavuttaa nimeä pukemalla Jessica Biel Oscars-gaalaan, he ovat todellakin onnistuneet! Etnohenkinen kaulakoru ja sileälinjainen kampaus tekevät kokonaisuudesta todella tyylikkään. Toisenlaisen stailauksen kanssa puku näyttäisi helposti hiukan halvalta.
Karlie Kloss – Stella McCartney

Stella McCartney on varsin tuttu merkki MET-gaalan punaisella matolla, mutta harvemmin nähty Oscarseissa. Karlie Klossin valkoinen mekko tuo mieleen juhlapuvun, johon itse Wonder Woman voisi pukeutua. Eleganttia graafista linjaa pehmentää tyylikäs ja perinteinen Hollywood-kampaus ja romanttinen choker.
Nicole Kidman – Armani Privé

Yksi kestosuosikeistani, Nicole Kidman, ilahdutti pitkästä aikaa todella elegantilla pukuvalinnalla. Metallic + nude, kirjailut, harkitun huolellinen kampaus, syvän punaiset huulet – aivan täydellinen kokonaisuus!
Kuvista kiitos: Popsugar.com & Whowhatwear.com

Tukholman muotiviikolla tuli ikuistettua niin paljon upeita ja inspiroivia tyylejä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen kuvakavalkadi (edellinen löytyy täältä: Tyyli-inspiraatiota Tukholman muotiviikolta) tänne blogiinkin. Itse ainakin kaipaan hiukan uusia ideoita – tuntuu, että nyt on ollut niin harmaata jo niin pitkään, että pukeutuminenkin alkaa olla pliisua ja mitäänsanomatonta. Tosin tänään kyllä paistoi päivällä aurinko, joten ei pitäisi aina olla valittamassa.. 😀
Vahvimmat muotiviikolta bongatut trendit tiivistettynä:

• Polvesta alaspäin levenevät lahkeet housuissa, näyttävimmillään kunnon trumpetit.
• Erittäin kirkasväriset aksenttiyksityiskohdat musta-harmaa-valkoinen -akselilla liikkuvissa asukokonaisuuksissa.
• Tunikat ja mekot housujen kanssa.
• Etniset yksityiskohdat.
• Laukku joko säkkimäinen pussukka tai pieni ja napakka.
• Punk-henkisyydellä leikittely.

 

Trumpettilahkeista en nyt niin tiedä, mutta tunika-housut -yhdistelmää tulen varmasti testailemaan ihan lähiaikoina. Samoin hankintalistalla on jo jonkin aikaa keikkunut pussukkalaukku, joka pitänee tässä kevätsesongin lähestyessä hankkia garderobia täydentämään.
Tosin varsinaisen merkkilaukun sijaan ajattelin investoida Olympuksen pussukkamalliseen Bucket Bag -kameralaukkuun. Olen sitä jo livenäkin hiplaillut ja se vaikuttaa ihan täydelliseltä valinnalta mm. ensi kesän lomareissuja ajatellen.

Talvipukeutumisen ei tarvitse olla ollenkaan harmaata ja tylsää. Nappailin juuri päättyneillä muotiviikoilla muutamia kuvia, jotka todistavat värikkyyden ja vaaleiden sävyjen paluuta.
Itse en ehkä ensimmäiseksi valitsisi kovin vaaleaa – tai ihan valkoista – villakangastakkia kurasesongin käyttövaatteeksi. Sen verran lahjakkaasti onnistun itseni aina sotkemaan johonkin tai vähintäänkin ohi ajava auto roiskauttaa kurat kintuille. Siihen on syynsä, miksi talvinen katukuva täällä Pohjolassa on kovin monokrominen musta-harmaa-tummansininen -linjalla.
Toisaalta voisihan sitä pikkuhiljaa alkaa laajentaa talvista päällysvaatevarastoaan, joka tällä hetkellä käsittää tasan kaksi takkia, ulkoiluun ja liikuntaan tarkoitettujen lisäksi. Silloin voisi kietoutua ylellisen vaaleaan villakankaaseen aina, kun keli on tarpeeksi kuiva.
Muotiviikolla käytännöllisyys ei ole mikään pointti monien pukeutumisessa. Sinänsä hyvä, sillä näin me konservatiivisemminkin pukeutuvat voimme ammentaa roppakaupalla inspiraatiota!

Pikkuisia bandana-huiveja näkyi kaulaan sidottuina todella paljon. Vaikuttaa myös siltä, että tyylikikka on läpäissyt kaikenlaiset muotikerrostumat. Tiukasti kaulan ympärille sitaistut huivit vilahtelivat niin rajuissa rock-henkisissä kokonaisuuksissa, city-sport -tyylissä kuin klassisissakin lookeissa, kuten kuvassa.
Käärmekuosit näyttävät edelleenkin pitävän pintansa. Varsinkin liskohenkisiä kenkiä tuli bongattua useampia.

Turkiksistakaan ei olla vielä luovuttu. Ajankohtaisimmillaan karvat on värjätty, eikä luonnollisuutta ole tosiaankaan haettu. Myös kikkurakarvaisia, vintage-henkisiä krimiturkkeja näkyi jonkin verran.

Kultanyörinen orkesteritakki ja kiiltävä hopea on hyvä valinta, jos kaipaa näyttävyyttä. Itse en ehkä hankkisi kumpaakaan varsinaiseksi päällystakiksi, mutta juhla- ja bilekäyttöön molemmat olisivat kyllä mitä passelimmat. Peilikiiltävää hopeaa näkyi muutenkin tosi paljon. Bongasin ainakin ihanan vekkihameen, muutamatkin kengät ja laukun tuon farkkutakin mallisen jakun lisäksi.
Takkisuunnitelmien lisäksi huomaan, että mieleni tekisi kovasti vajaamittaisia trumpettihousuja. Sitä se inspiroituminen teettää! 😀

[mittaustagi]
Terkkuja 80-luvulta -tekisi melkein mieleni sanoa eilisistä Linnan juhlista. Naisten juhlamuoti ei ole vuosikausiin ollut presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolla yhtä reippaan värikästä. Kasarin loppupuoliskon suosituinta juhlamateriaalia, jalokiviväreissä hehkuvaa, olemukseltaan ryhdikästä shantungia ja thai-silkkiä näkyi poikkeuksellisen paljon. Sinänsä mainiota, sillä materiaalin (shantung ja thai-silkki on käytännössä olemukseltaan samanlaisia; ensinmainittu on vain kotoisin Kiinasta ja toinen Thaimaasta) krouvi sidostyyppi antaa ompelijalle paljon enemmän anteeksi kuin viimevuosien suosikki, satiini.
Myös muita 80-luvun lemppareita vilahteli kättelyjonossa. Kukkakuosiset iltapuvut ja mekot olkatoppauksilla tekivät näyttävän paluun Suomen suurimpaan iltajuhlaan.
Omat suosikkini eivät olleet sen paremmin thai-silkkisiä kuin kukallisiakaan. Piti tehdä top 5 -listaus, mutta en saanut karsittua enää ketään pois, joten tässä tulee kuusi mielestäni upeinta kokonaisuutta. Lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä, sillä kaikkien puvut on omalla tavallaan ykkösiä.
Sofia Vikman


Valkoinen iltapuku on haastava valinta. Kokonaisuus näyttää helposti siltä kuin morsian olisi erehtynyt tilaisuudesta – etenkin, jos asuun yhdistetään perinteinen juhlastailaus. Helpoiten sitä onnistuu, kun valitsee valkoiseen mekkoon arkkitehtuurisen leikkauksen.
Tänä vuonna Linnan juhlissa oli useampikin oikein hieno valkoinen juhlapuku, mutta ihastuin eniten Anne-Mari Pahkalan Sofia Vikmanille suunnittelemaan mekkoon. Yleisilme on yhtäaikaa keveä ja vahva. Liehukkeinen leikkaus yhdistettynä näyttäviin olkatoppauksiin tuo itselleni mieleen 80-luvun kulttileffan Mad Max Beyond Thunderdome – vaikka on todennäköisempää, että linnanneito kohtaa voimanaisen -lookiin on haettu inspiraatiota Game of Thronesin visuaalisesta maailmasta.
Kampaus tukee kokonaisuutta mainiosti ja tykkään siitä, että Vikman on päättänyt pärjätä ilman iltalaukkua. Korvakoruja vieroksuin aluksi – ehkä vähän vähemmän massiiviset olisivat olleet ilmavammat olkatoppausten kanssa. Mutta kuka sitä nyt pikkuasioista alkaa nillittää.

Olen ollut aina heikkona olkapäät paljaaksi jättävään venepääntiehen. (Sekin muuten 80-luvun lopun suosikkimalleja!)
Mert Otsamon Nasima Razmyarille suunnittelema samettinen iltapuku todistaa, että a) musta ei välttämättä ole tylsä ja pitkästyttävän turvallinen valinta ja b) sitä voi olla supertrendikäs (sametti! hihat! pääntie!) ilman, että puvun tarvitsee kirkua sitä.
Erityisesti ihastuin tässä juuri leikkaukseen ja materiaalivalintoihin. Metallinhohtoiset vartaloa korostavat luikurat antavat paitsi mert-otsamomaisen fiiliksen, myös naisellista eleganssia kokonaisuuteen.
Tykkään kovasti myös siitä, että Nasima Razmyar on jättänyt korut minimiin. Sametti antaa helposti tukkoisen vaikutelman, mutta näin yleisilme kevenee ja kokonaisuus hengittää.
Li Andersson

Ai että, oli melkein mahdottomuus löytää Tauko designin Li Anderssonille suunnittelemasta puvusta yhtään järkevää kokovartalokuvaa!
Parasta asussa mielestäni on tasapainoinen malli – ei se että se on valmistettu vanhoista lakanoista, mikä joidenkin medioiden mielestä vaikuttaa olevan se tärkein juttu. Olkapään laskokset toistuvat elegantisti leveässä vyötärökaitaleessa. Väljähkö yläosa ja a-linjaisesti levenevä hameosa ovat visuaalisesti tasapainossa.
Yksinään mekko saattaisi olla jopa aavistuksen arkinen Itsenäisyyspäivävastaanoton kaltaiseen tilaisuuteen. Veistoksellinen stailaus värikkäine koruineen ja sileine kampauksineen tekee kokonaisuudesta kuitenkin ihan hitin.
Tiina Laisi-Puheloinen

Kiinnitin huomioni Tiina Laisi-Puheloisen huikean oranssiin pukuun jo kättelyitä seuratessani. Pistin nimen muistiin, koska epäilin, että saattaisin joutua etsiskelemään kuvaa asusta. Ja näinhän siinä sitten kävikin, että en löytänyt yhtään kuvaa varsinaisesta juhlasta. Siksi en nyt tohdi sanoa mitään kokonaisuudesta tai stailauksesta, koska nämä kuvat on otettu selkeästi eri yhteydessä.
Sen sijaan mekko on mielestäni lähestulkoon täysi kymppi. Tai no, se olisi vieläkin elegantimpi ilman “hauskoja” aukkoja hihoissa, mutta ne eivät onneksi live-tilanteessa näkyneet lainkaan. Muuten kaikki, väri, materiaaliyhdistelmät ja leikkaus tekevät puvusta kertakaikkiaan todella tyylikkään.
Oli tosi yllätys, kun luin kuka tuon on suunnitellut. En ollut ollenkaan tietoinen, että lähinnä missinä ja mallina muistamani Janina Fry on nykyään kunnostautunut designerina.
Jaana Pelkonen

Taidan olla pikkuisen rakastunut Jaana Pelkoseen! Todella mahtava pukuvalinta ja ihana kokonaisuus.
Upea hopeinen paljettipuku on Teemu Muurimäen suunnittelema. Tulee pikkuisen mieleen Pär Engshedenin Kruunuprinsessa Victorialle vuoden 2011 Nobel gaalaan suunnittelema tummansininen paljettipuku. Tuosta Victorian puvusta tykkäsin myös todella paljon.
Jaana Pelkosen stailaus on sekin mielestäni onnistunut oikein hyvin. Periaatteessa Linnan juhlien kaltaisen tilaisuuden etikettiin kuuluu kiinni olevat hiukset, mutta sitä tuskin kukaan erityisesti muistaa ja kuka välittää, kun kokonaisuus on näin onnistunut. Laineilevat kiharat tuovat sopivasti pehmeyttä ja lämpöä niin, että fiilis on ennemminkin vanhojen Hollywood-leffojen tyylinen kuin kova ja futuristinen – mikä sekin olisi hyvin helposti voinut olla lopputulos.
Emma Kari

Sini-valkoinen on aina yksi Linnan juhlissa nähtävä värikombo. On luonnollisesti kiva idea toistaa Suomen lipun värejä Itsenäisyyspäivänä, mutta kovin harvoin lopputulos on onnistunut. Anne-Mari Pahkalan ja Caterina Montagning suunnittelema, merestä kerätystä roskamateriaalista toteutettu puku on kuitenkin raikas poikkeus.
Jäisestä merestä inspiraationsa saanut printtikuvio on näyttävä ja juhlava. Puvun leikkaus selkäpuolen liehukkeineen on todella onnistunut ja tilaisuuden tyyliin sopiva. Hiukan arveluttaa, että riiteleeköhän iltalaukun sininen sävy, mutta ehkä se on vain kuvasta johtuvaa harhaa.
Tapani mukaan en ala nimetä pukuja, jotka mielestäni olivat vähemmän onnistuneita. Sen sijaan ihmetyttää, että niin monet olivat valinneet laahuksellisen mekon. Onhan se tietty näyttävä valinta, mutta näinköhän pärjäsivät virityksensä kanssa juhlien tungoksessa. Laaduntarkkailijasilmäni ei tänä vuonna bongannut juurikaan epäonnistuneita ompeluprojekteja, mitä nyt joku loimottava sauma siellä ja viertävä helma täällä. Pukeutumisen yleisilme oli kuitenkin kokonaisuudessaan poikkeuksellisen huoliteltu.
Tapaus nännigateen sanoisin sen verran, että en ollenkaan tajua, milloin alusvaatteet tulivat pakollisiksi. Itse olen kasvanut kultaisella 80-luvulla, jolloin pienirintaisen piti melkein puolustella sitä, miksi valitsi käyttää rintsikoita. Liivittömyys oli ihan standardi.
Se, että Jonna Järnefeldt ja hänen upea vaalean kultainen pukunsa ei päätynyt listalleni, johtuu omaan silmääni ristiriitaisesta stailauksesta. Hansikkaat olivat mielestäni liian krouvit ja raskaat – mikä olisi saattanut toki olla kiintoisa kontrasti puvun valuvaan kultaisuuteen, mutta kun siihen lisättiin vielä disney-prinsessa -tyylinen pussukkalaukku – oli vaikutelma meluisa ja sekava.
UGH, olen puhunut! 😀
Kuvista kiitos: Iltalehti, Iltasanomat, Hesari ja Aamulehti.

Kasarihenkistä musta-kultaa, sinistä kauluspaitaraitaa (ja raitaa muutenkin), hopeavallankumous ja fashion-väen uusin pakko-saada-laukku. Nuo taisivat jäädä päällimmäisenä mieleen Tukholman muotiviikon vieraiden asukokonaisuuksia skannatessani.
Totuushan on se, että monesti catwalkin ulkopuolella näkee vähintään yhtä inspiroivia lookeja kuin itse näytöksissäkin. Poimin pari-kolme mielestäni vahvinta trendiä muutaman otoksen kuvakavalkadiin. Mintun garderobin päivitykseen tulee inspiraatiota ainakin seuraavista havainnoista:

• Kultaiset yksityiskohdat mustassa asussa (raidat, napit, aplikaatiot) näyttää taas muutaman sesongin jälkeen tosi kivasti elegantilta, mutta silti vähän edgyltä.
• Sinivalkoinen kauluspaitaraita uudella twistillä piristää konservatiivisen asun. Hakusessa joku mielenkiintoinen leikkaus toteutettuna klassisesta puuvillabatistista.
• Raidat t-paidoissa ja muutenkin <3
• Sisustustrendienkin uusvanha lempparimetalli, hopea, on raikas ja ihana (& tosi IN) vaihtoehto punaisemmille metalleille. Taisin saada varsinaisen tartunnan hopeakuumeesta muotiviikon aikana.
• Sametti toimii, mutta on vasta hiipimässä suosikkilistoille.
• Gucci on uusi Saint Laurent (eli fashion-väen viimeisin laukkumerkki-innostus)
• Käärmekuosit kengissä – hauska ja helppo tapa lisätä vähän särmää muuten simppeliin asuun. Toimii lisäksi klassisesti “kaiken kanssa”.

Kauniin aurinkoiset (mutta jäätävän kylmän tuulen viilentämät) kevätpäivät on saanut ainakin täällä aiheutettua ihan älyttömän kesän kaipuun. Asiaa ei ole mitenkään helpottanut kaikkialta eetteristä silmien eteen ryöpsähtäneet asukuvat Coachellasta.
Minilyhyet farkkushortsit, boheemin huoleton huitulapaita, pyöreät aurinkolasit ja tuulentuivertamat hiukset on paras kesäunivormu vuodesta toiseen. Siihen kun vielä lisää päivettyneet kintut ja muutaman pisaman nenän päällä, niin look on enemmän kuin täydellinen.

Hapsunahkatakki! Pakko saada valkoinen hapsunahkatakki! Mieluiten mokkanahkainen tosin. 🙂

Vanhojen merkkien revival jatkuu. Ensin tuli Calvin Kleinin logo-paidat ja nyt näköjään brandi-paariassa pari vuosikymmentä viettänyt Tommy Hilfiger on hiipimässä aidoksi hipsterimerkiksi. Omat vanhat Calvin Kleinit olin valitettavasti ehtinyt hävittää, mutta Hilfigereitä taitaa vielä garderobin perukoilta löytyä. Haha!

Rennon huoleton kesälook tuntuu ja näyttää hyvältä. Ja erityisesti silloin, kun on tyytyväinen omaan olemukseensa.
Arvontamuistutuksien jankuttaminen tuntuu välillä tylsältä, mutta olen suoraan sanottuna aika hämmästynyt, miten harva on osallistunut arvontaan, jossa voi voittaa 20 minuutin elämäntaparemonttiaiheiset puhelinkonsultaatiot sekä Personal Trainer Piia Korisevan, että psykologi Mikael Saarisen kanssa!! Osallistumisaikaa on vielä koko tämän torstain ajan – eli nyt kiireellä vastauksia jättämään! Arvonta löytyy siis täältä.
Kuvat: Vogue.com & Elle.se