Muistatteko vielä niitä ihkuja ysärin lenkkareita, joissa syttyi sivuihin pienet valot kävellessä? Rodarte on tehnyt valokorot hiukan aikuisempaan makuun…

Aika huikeat – vai mitä?

Loistava (kirjaimellisesti – ha ha!) ratkaisu, jos pelkää, että oma valovoima tanssilattialla ei riitä. 🙂

Lisää kuvia ja video: fashioning technology

Phoebe Philo on selkeästi yksi aikamme merkittävimmistä suunnittelijoista. Hän ei ehkä ole taiteellisesti yllättävin tai mitenkään erityisen kokeellinen eikä sikäli päädy helposti muotibloggareitten fanitettavien listoille. Jos kuitenkin pitäydytään käyttömuodissa, vallitsevien suurten trendien luomisessa, siinä mitä meillä oikeasti on päällämme – ei ole helppoa löytää montaakaan suunnittelijaa, joiden vaikutus olisi yhtä merkittävä. Ihan noin niinkuin esimerkiksi: Phoebe Philo oli Chloén pääsuunnittelija 2000-luvun alussa, jolloin hän lanseerasi keveän tyttömäisen tyylin baby doll -leikkauksineen ja pitsisine yksityiskohtineen, it-laukut (you remember Paddington!?) sekä suloisen farkkutyylin sievine toppeineen. Übersuositun trendin laineet loiskuvat edelleen kaiken maailman asoksilla.

Juuri päättyneillä Pariisin muotiviikoilla Phoebe Philo esitteli toisen Celinelle suunnittelemansa malliston. Vaikuttaa siltä, että muotitoimittajat kautta linjan ovat polvillaan ihastuksesta. Ja mikä ettei – ehkä trendipyörän on tarkoituskin pyörähtää askeleen aikuisempaan, pelkistetympään, kestävämpään ja sofistikoituneempaan siluettiin. Mulle ainakin sopii!

Celinen kevät 2010 oli Phoebe Philon ensimmäinen mallisto tauon jälkeen.

Puhtaita linjoja, selkeitä kokonaisuuksia, rauhoittavaa minimalismia – me likes! Myös hameenhelmat ovat pitenemään päin, mutta siihen en taida vielä olla henkisesti valmis, koska intuitiivisesti valkkasin suosikkini malliston lyhyimpien hamosten joukosta. Valkoisen, mustan, beigen ja khaki-vihreän harmonia tuntuu rauhoittavalta. Tsekkaa koko Celinen kevätmallisto täältä.

Syksyn mallisto jatkaa loogisesti hyvin samoilla linjoilla.

Värimaailma on mustempi ja housujen puntit ovat kaventuneet ja lyhentyneet – muuten vain päällysvaatteiden määrästä voi päätellä, että kysymyksessä on uusi syysmallisto. Jotenkin tykkään mielettömästi siitä ajatuksesta, että suunnittelija ei sesonki toisensa jälkeen julista uuden malliston esittelyllä vanhempaa luomustaan aikansa eläneeksi vaan uutuudet istahtavat saumattomasti yhteen edellisen kauden hankintojen kanssa. Tsekkaa koko Celinen syysmallisto täältä.

Niin… Harvoin tulee nähtyä mallistoa, jonka ihan jokaikinen vaate iskee täysillä. Niitä ei vain ja ainoastaan himoa itselleen vaan myös voisi kuvitella toimivan täydellisesti omassa elämässä. Mikäli postauksen alussa heittämäni arvio Phoebe Philon merkityksellisyydestä pitää paikkansa, ei varmasti mene kovinkaan kauaa, kun simppeleitä ja minimalistisia vetimiä aitoon Celine-henkeen roikkuu jokatoisen ketjun tangoilla.

Rodeon Daniel Björk on kirjoittanut mielenkiintoisen kolumnin aiheesta. Mitä tapahtuu pelkistetylle puhdaslinjaiselle muodille, kun se kohtaa halpisvalmistajat?

Näppärä mikrotukeni onki aamuisen puukenkäpostauksen googlen välimuistista – eli here we go again!

Kaikkien fäshion-puukenkien äiti on tietysti Chanelin SS 2010 -popot. Zäpäkkä tolppakorko, mehevä platformi ja rokut country-niitit antavat juuri sen oikean ilmeen. En viitsi edes lähteä arvailemaan, mitä moiset kaunokaiset kustantaisivat. Onneksi nilkkansa voi nyrjäyttää hippasen edullisemmillakin versioilla.

TopShopille on tulossa useampikin varsin chanelmainen tulkinta puukkareista. Remmiversio on hiukan esikuvaansa sandaalimaisempi, mutta tuollainen hiukan ilmavampi versio voisi kyllä olla miellyttävämpi etenkin lämpöisillä keleillä. Tuota kuvan mallia on saatavilla TopShopin verkkokaupastakin.

Zaran valikoimaa en ole käynyt vähään aikaan bongailemassa. Carolinen blogin mukaan tummanruskeita, oikeaoppisilla messinkisillä pallukkaniiteillä somistettuja klopoja olisi juuri nyt putiikeissa. Pitäisi kyllä käydä sovittelemassa, miltä nuo tuntuvat jalkaan, vaikka ihan vielä niitä ei pääsisikään ulkoiluttamaan.

Hiukan järkevämpi ja kansanperinteisempi vaihtoehto löytyisi Swedish Hasbeensiltä. Selkeästi ehdottomasti käveltävin valinta. Jotenkin vain järkevyys ja käytännöllisyys on niin kovin harvoin valintakriteerieni ykkösenä.

Pieni lisäys vielä aikaisempaan. Tänään kolahti postiluukusta uusin Elle. Ja mitä ihanaa sieltä löytyikään!

Yhdestä Ellen kollaasista bongasin aikas herkulliset Miu Miun puukenkäsandaalit. Ihan ilmaiset nuokaan eivät ole, mutta 350 euroa ei kuullosta ihan mahdottomalta, sillä käsittääkseni nuo Zaratkin kustantavat lähemmäs 200 euroa…

Mitä mieltä olet, onko puukengät kuuminta hottia vai jätätkö väliin?

(aika veikeästi hyppivät ja pomppivat fontit sun muut tuossa pelastetussa tekstissä… HTML-koodi on niin täynnä kaikkea ihme härpäkettä, että en tohdi alkaa sorkkia. Nyt mennään näillä, mitä on – hope you enjoy!)

Pradan ensi syksy lupaa hyvää! Eikä vain siksi, että syysnäytöksessä esitelty aikuinen, kaunis siluetti hellii rokkisoturiestetiikkaan kyllästyneitä silmiä ja sieluja – vaan myös siitä syystä, että Pradan asema muodin suunnannäyttäjänä tuntuu olevan horjumaton. Mitä Miuccia Prada on päättänyt esitellä catwalkilla, vaikuttaa vuorenvarmasti tuleviin trendeihin laajemmaltikin.

Pradan syksyn 2010 mallisto on kokonaisuudessaan nautinnollinen. Fiilikseltään se ei ehkä ole ihan niin uutta luova kuin jotkut aikaisemmat, mutta itse tykkään malliston perinteisestä pradamaisuudesta kovasti.

Ihanat naiselliset mekot, joissa katse kiinnittyy röyhelöiseen rinnukseen ja hoikkaan, tasapainoiseen uumaan, on ehkä kauneinta, mitä catwalkilla on pitkään aikaan nähty. A-linjainen hame ei ehkä ole itselleni se omin malli, mutta kieltämättä se on monille juuri se pukevin leikkaus, jonka avulla voi saada aikaiseksi illuusion vyötäröstä. Vaikka sitä ei omasta takaa niin kovasti olisikaan. Pallean paljastava kurkistusaukko mustassa mekossa näyttää sekin yllättävän käyttökelpoiselta. Varsinaisissa napapaitavirityksissä Minttua ei tulla ikinä (enää) näkemään!

Kauniisti leikatut takit ovat mielestäni Pradan syysmalliston parasta antia. Kevyesti vintage-henkiset päällysvaatteet, kaksirivisinä, kellohelmaisina, kevyesti vartaloa myötäilevinä ja suloisin pallukkanapein kiinnitettynä toimivat täydellisesti.

Kaksi ehdotonta näytöksen suosikki-lookia:

Laatikkomainen kiiltäväpintainen takki, äijämäinen karheanoloinen patenttineule ja lakattu polvimittainen heiluhame – me likes! Pradalle tyypillinen painokuosi miellyttää silmää, samoin kapea silhuetti. Ja vajaamittaiset puntit ovat ihan must.

Aika mielenkiintoista, että Prada aloitti spektaakkelimaisia kenkiä – ja etenkin mielikuvituksellisia korkoja suosivan trendin jo monta sesonkia sitten. Nyt, kun monet muut suunnittelijat kilvan koittavat keksiä mitä kummallisempia kenkävirityksiä mallistojen mausteeksi, palaa Miuccia Prada juurilleen ja esittelee kauniita, käyttökelpoisia ja naisellisia jalkineita.

60-luvun alun huikeat kissalasit ja mehiläispesäkampaukset breikkaavat varmasti jo tulevana keväänä. Voisiko joku hiustaituri väsätä ohjeet, miten tuollainen pannalla somistettu muhkea viritys toteutetaan kotikonstein? Haluaisin testata, mutta omat nutturantekotaitoni rajoittuvat siihen kuuluisaan yhdellä hiuslenksulla toteutettuun söhryhommelliin… 😀

Pradasta kun puhutaan, laukkuja ei vain voi sivuuttaa. Jotta koko postaus ei menisi ihan ylistämiseksi niin täytyy sanoa, että vaikka varsinkin tuo vasemmalla oleva käsilaukku on ihan kiva, en kuitenkaan ole aivan vakuuttunut. Olen vasta päässyt pitkähihnaisten laukkujen makuun ja jotenkin nämä lyhytsankaiset vaan eivät oikein aiheuta ilon väristyksiä. Keskimmäinen nailonlaukku näyttää ihan meikkipussilta ja nauhasta virkattu laukku on ehkä ihan hauska, mutta ehkei sitten kuitenkaan.

Pientä kummastusta herätti myös kapeat rusettinauhat vyötäröllä. Kengissä samainen rusetti on mielestäni kaunis, mutta vyötäröllä jotenkin vähän liiankin tyttömäinen ja söötti. Juhlapuvussa tuo toimii oikeastaan ihan ookoo, mutta paksun palmikkoneuleen päällä tulee liiaksi lahjapakettifiilikset.

Kaikki kuvat: style.com

Joskus sitä päätyy keekoilemaan kansainvälisille blogisivustoille ihan sattumalta. Tanskalaisesta Anywho-blogista löytyi hauska kuva, josta voi bongata Mintun (äärimmäisen tiukin ilmein… ha ha!) ja Auroran kamera kädessä Diana Orvingin näytöksessä Bernsissä helmikuun alussa. Jenni taisi tuossa näytöksessä istua eri puolella salia eikä siksi ole  kuvassa mukana.

Kuka tunnistaa? Kuka tunnistaa!?

Kannattaa käydä Anywho-blogissa tsekkaamassa Diana Orvingin näytöskuvat! Upeat, hyvin dianaorvingmaiset printit ja drapeeratut asut ovat mielestäni ihan parhautta ja näkyvät Anywhon laadukkaissa kuvissa hyvin. Lokosreikähommelit eivät oikein kolahtaneet Mintulle, mutta muistaakseni Aurora tykkäsi kyllä.

Enkä muuten lupaa, että nämä Tukholman muotiviikkojutut loppuisivat tähän! 😀

Eilen perjantaina tänne Tukholmaan luvattiin lauantai-aamuksi tämän talven pahinta lumimyräkkää myöhästyneine raitiovaunuineen etc. Jossain vaiheessa eilisiltaa, kun täkäläisessä mittakaavassa massiiviset lumikinokset alkoivat ihan oikeasti muistuttaa jotakin, mitä joskus ennenvanhaan Tampereella kutsuttiin “valleiksi”, päätin, että en todellakaan aio lähteä jonottamaan H&M:n Sonia Rykiel kamppeita aamuvarhaisella. En, vaikka mikä olisi. Vaikka yhteistyö Sonia Rykielin kanssa on mielestäni ehdottomasti kiinnostavin sitten Viktor&Rolfin. En siltikään, vaikka etukäteiskatsastuksessa mallistossa on ihan oikeasti käyttökelpoisia vetimiä, potentiaalisia pitkäaikaisen rakkauden kohteita.

Tuumasin, että elämän kevät ei voi olla yhdestä raitaneuleesta kiinni….

Vasta kello 13.49 avasin H&M:n webshopin sivut (luettuani sitä ennen muutamastakin blogi-feedistä, että sivut on nurin ja tilaaminen ei onnistu…) ihan vaan kurkistaakseni, onko yhtikäsmitään jäljellä. Kas kummaa – suurinta osaa mallistoa vaikutti olevan ihan mainiosti jäljellä. Ainoastaan raitapaita, jota alunperin himoitsin aika kovasti, oli loppuunmyyty.

Lopulta ostoskoriin päätyi:

Sandaalit ovat ihan käsittämättömän mahtavan hienot! Voin kertoa, että ne tulevat näkymään päivän asu -kuvissa vielä Ril’sin mokkanilkkureitakin useammin – ja se on jo tosi paljon! Raitaneuleen klikkasin ostoskoriin aika ex-tempore, kun tosiaan tuo ykkösvaihtoehto oli yksi niistä harvoista lppuunmyydyistä jutuista. Nyt tässä muutaman tunnin asiaa pohdittuani olen kyllä sitä mieltä, että ehkä tuo tilaamani raitaneule ei ole ihan niin Sonia Rykiel, mutta oikeasti tykkään siitä paljon enemmän! Hah!

Tässä myös samalla vastaus sille anonyymille, joka jossain blogissa (sorry en kyllä muista missä! :D) valitti, että bloggarit ostelee vaan jotain juttuja, koska siinä on tietyn suunnittelijan nimi. Ja tietty – juuri niinhän se on!! Jos voi valita keskinkertaisen p-tä suunnittelua ja keskinkertaisen surkeaa laatua markettihintaan tai erinomaisen laadukasta suunnittelua, hyväksyttävissä olevaa työn jälkeä erittäin mukavaan henkkamaukkahintaan, niin mihinköhän päätyisin? Nääs nääs… Väännänkö rautalangasta? Suunnittelijan nimi painaa, kyllä, ja merkitsee kyllä, myös suunnittelijalle itselleen, koska muuten hän ei olisi antanut nimeään näillekään tuotteille. Halvalla ei saa hyvää. Ikinä. Mutta joskus samalla rahalla voi markettikauneuden sijaan saada jotain muuta.

Parempaa suunnittelua, viimeistellympiä kokonaisuuksia ja hämmästyttävän usein myös laadukkaampia materiaaleja ja hillittömästi parempaa työn jälkeä… Häivähdys oikeasta luksuksesta on vähän niinkuin se, että minä – tai sinä – voin tuoksua Chanel 5:lta. Se oli lempparihajuveteni jo lukion viimeisellä luokalla. Silti askel siitä siihen, että ihan oikeasti pukeutuisin Chaneliin, on pitkä.