Brothers & Sisters esitteli syksyn mallistojaan catwalk-näytösessä muutama päivä sitten. Aika harvoin tulee oikeasti pistydyttyä Sistersin putiikeissa, mutta ensi sesongille näyttäisi olevan tulossa kaikenlaista kivaa. Varsinaisesti en erityisesti tykkää nyt niin hotista army-tyylistä. Siksi näytöksen yleisilme ei ollut täysin mieleeni. Kuitenkin, kun kuorii pois military-stailauksen ja unohtaa kaikkein ilmeisimmät camo-vetimet, löytyy mallistosta monia asuja, jotka sopisivat täydentämään maskuliinis-feminiinistä peruskaupunkilaista garderobia.

Jostain syystä Brothersin miesten mallistot miellyttävät silmää melkein enemmän kuin Sistersin naisten mallistot. Koulupoikamainen pikkutakki ja tukholmalaiskundien pakollinen asuste – rennosti kaulan ympärille huitaistu huivi – toimii aina vaan… 🙂

Suoralinjainen pitkähkö villakangastakki on ihan supertyylikäs. Samoin paljaat sääret ja sirot nilkkurit!

Koulupoika-look. I say no more! ;D

Simppeli nude mekko – käytössä yhtä monipuolinen kuin jo melkein perusunivormuksi muuttunut “tunika”, mutta on jotenkin kiinnostavampi.

Okei, suikka on mun mielestäni kyllä aika kamala… Enkä nyt tiedä tuosta takistakaan, mutta yleisilme, kapea siluetti ja mustan yhdistäminen khaki-vihreään näyttää raikkaalta.

Tästä asusta voisin sanoa melkein samat sanat kuin edellisestä. Lisäksi military-tunnuslevyt kaulassa ovat jotenkin niin 2003, että en tiedä mitä sanoisin, mutta paidan ylöspäin levenevä kaksirivinapitus flirttailee armeijatyylin kanssa ihan kivalla tavalla.

En tiedä mikä tuo ihme läpyskä sinänsä kivan neuletakin rinnuksessa on, mutta muuten tämä on yksi näytöksen suosikki-outfitejani. Erityisesti tykkään mittasuhteista, käärityistä punteista yhdistettynä rutattuihin sukkiin ja siisteihin korkoihin.

Army-tyylin parasta antia noin yleensä on mielestäni kivat takkimekkomaiset arkimekot. Kuvan kokonaisuus kaipailisi ehkä vyötä tai jotain, mutta siinä on kyllä ihan potentiaalia. Vaikka kivointa kokonaisuudessa on kyllä ehkä yhdistelmä ohuet sukkikset + rutatut army-vihreät sukat + sirot platformnilkkurit.

Näitä syksyjuttuja nyt tulee, vaikka kesäkuu on vasta juuri alkanut. Lindex esitteli syysmallistojaan hetki sitten ja monenlaista budjettiystävällistä kivaa tuli taas nähtyä! Alusasuosastolla oli vaikka mitä ihanaa – ja burleski-vaikutteet ovat selkeästi saapuneet myös Lindexille, mikä on aivan mainiota meille, jotka emme nyt mitenkään ehdi/jaksa/pysty/osaa harrastaa sitä ihan oikeaa ja aitoa vintagea…

Rip off or not?

Jostain syystä jumituin söpöihin linturinkulakorviksiin. Tuntuu siltä, että tuollaiset on “pakko saada”, vaikken yhtään edes keksi, minkä kanssa niitä käyttäisin…

Taisin jo H&M:n kohdalla mainita, että näitä lentäjäntakkeja on tosiaan tulossa täyslaidallinen syksyllä… 🙂 Ei tämä Lindexinkään versio ole ollenkaan hassumpi. Kauluksen vetskari varsinkin on persoonallinen ja kiva.

Kävin tsekkaamassa DinSkon syksyn mallistoa. Osa “syys”kengistä tulee tosin kauppoihin jo kesällä, joten ihan liian kauaa ei tarvitse kärvistellä… Olin iloisesti yllättynyt kahdestakin syystä. Ensinnäkin aidon nahkan osuus on lisääntynyt selvästi, mutta ilman, että hinnat silti olisivat kivunneet taivaisiin. Toiseksi mukana on monia klassisia malleja, joiden odotettavissa oleva käyttöikä on varmasti pidempi kuin hassunhauskojen trendiviritysten.

Muutamia suosikkeja ja inhokkeja/ihmetyksen aiheita H&M:n syksyn mallistosta!

En oikein edes tiedä tarkalleen, mikä tässä mekossa viehättää… Väritys on vähemmän oranssi ja enemmän nude, mitä kuva antaa ymmärtää. Ehkä juuri häpeilemätön alusvaatemaisuus sekä materiaalivalinnoissa että leikkauksessa tekee kokonaisuudesta aikas makoisan.

Hakaneulat olisi Mintun mielestä voinut jättää pois, mutta muuten isoin kivin koristeltu simppeli tunika saa täydet pointsit. Ihan elävästi tulee mieleen parin sesongin takainen Miu Miu…

Todella kiva pikkumusta ei pääse oikeuksiinsa kuvassa – valitettavasti. Kysymyksessä ei ole perinteinen paljettimekko vaan noin 50 sentin kolikon kokoiset pyörylät ovat kivasti himmeänhohtoista nahkaa. Jäljitelmää tosin muistaakseni, mutta kuitenkin.

Karvakauluksisia lentäjäntakkeja vilahtelee jo niin monella valmistajalla, että vakava yliannostuksen vaara vaanii ennenkuin sesonki on edes alkanut. No eniveis H&M:n ei ihan täysin aitoa lammasta oleva versio on kieltämättä erittäin hyvän mallinen ja takin ruskea sävy sekä messinkiset painonapit ovat just eikä melkein.

Sinapinsävyinen epämääräinen keltainen – tuo jokasyksyinen paluumuuttaja – kuuluu harvoihin inhokkiväreihini. Mekon malli on silti ihan jees ja H&M:n tuntien kyseistä kolttua tulee varmasti kauppoihin muunkin värisenä.

Kravattikuosikangas on tavallaan aika hauska, mutta voi mieletön tuota röyhelöviritystä rinnuksilla! 🙂

Jonkinmoista ihmetystä aiheuttaa kirjoneuleiset villahousut. I mean villahousut. Ja kapea ruskea nahkavyö vielä vyötäröllä…

Nämä kiilapohjaiset kaunokaiset ovat tietääkseni jo kaupoissa. Sandaalivalikoimistani uupuu reilut ruskeat kävelykelpoiset versiot. Taidanpa piipahtaa ostoksilla ennenkuin nuo pääsevät loppumaan!

Sain yhden aikas ison jutun hoidettua kunnialla kotiin, joten ihan pakkohan sitä oli vähän juhlia. Päätin heittäytyä oikein hurjaksi ja pistäydyin sekä NK:lla että Filippa K:n Second Handissä. Täytyy kyllä tunnustaa, että tarkoitus oli hemmotella itseä vain ja ainoastaan visuaalisilla ja ei ostotapahtumaan johtavilla inspiraatiohetkillä, mutta tietäähän sen, miten siinä käy. Kun sitä törmää siihen juttuun, mitä ilman ei pysty elämään (vaikka hetki sitten se oli ihan helppoa, kun ei tiennyt kyseisen tuotteen olevan olemassakaan…), ei siinä paljoa järkipuheet auta.

Olen jo pitempään etsinyt “keskikokoista” hyvää nahkalaukkua, tukevalla pitkällä hihnalla. Oikeastaan oli ajatuksissa hankkia kivasti kulunut keskiruskea satulalaukku, mutta kun törmäsin Filippa K:n 2:nd hand putiikissa tuohon lähes käyttämättömään mustaan pikkumessengeriin, en voinut muuta kuin kiikuttaa sen kassalle.

Totaalisen täydellinen heräteostos hyökkäsi kimppuun NK:n M.A.C:in osastolla. Kynämallinen nude-sävyinen kynä, joka käy mm. peitepuikoksi (elämäni ihka ensimmäinen “peitepuikko”! Jee! ;D) ja mikä parasta – sitä voi käyttää koostumuksensa ansiosta myös ihan kajalin/eye-liner-kynän tapaan. Olen aina vierastanut puhtaanvalkoisella tehtyjä “silmää kirkastavia” kajaleita – hei haloo, kaikki näkee, että silmissä on kajalia! Vaalea nude rajauskynä tekee juuri sen, mitä haluaakin – peittää, korostaa ja kirkastaa. Ihan huomaamatta.

KappAhl ei varsinaisesti ole niitä kauppoja/ketjuja, johon suuntaisin… hmh… ylipäätään juuri koskaan. Ehkä juuri siksi olin erityisen yllättynyt pressiviikon esittelyssä, että syksyn mallistossa oli ihan oikeasti tosi kivoja vetimiä vaikka kuinka paljon!

Ehkä KappAhlin vintage stories -konseptin innoittamana on valmistukseen otettu pari päällystakkimallia jokaiselta vuosikymmeneltä alkaen 50-luvulta ja päättyen 80-luvun tyyleihin. Tykkään kovasti tämän linjan “niskalapusta”, jossa on aito mainoskuva KappAhlin alkuajoilta.

Tyylitelty kukonaskelkuvioinen malli on kuulemma 60-luvun ja 70-luvun vaihteesta ja nimeltään “Twiggy”. Yhteensä näitä vintage-henkisiä talvitakkeja tulee 6 erilaista (2 mallia 60-luvulta, 70-luvulta ja 80-luvulta kultakin) ja vaikkei kysymyksessä ole varsinaisesti mikään “limited edition” ei malleja kuulemma tehdä kuin murto-osa KappAhlin tavallisiin mallistoihin verrattuna.

Suosikkitakkini ehdottomasti! 50-luvun leikkaus, muhkea shaalikaulus ja ryhdikkään oloinen villahuopa tuntuvat ihan täydellisiltä!

Päällystakkien lisäksi onnistuin tykästymään perusteellisesti muutamaan muuhunkin vetimeen. Esimerkiksi tuo periaatteessa ihan perus neliskanttinen neuletakki on vaan jotenkin niin paljon hauskempi, kun sitä voi vähän ryppyillä etuosan nirunarujen avulla mielensä mukaan…

En kyllä vielä vähän aikaa sitten voinut mitenkään uskoa, että postaisin tänne kuvan intianpuuvillaisesta paidasta ilman “ei näin” (ja mielellään pari huutomerkkiä!) -mainintaa. Siis intianpuuvilla – tuo halpisketjujen lahja työtätekevälle kansanosalle, jolla ei ole aikaa/varaa silittää/silityttää paitojaan. Kammotus, jonka (suomalaiset) turistit ovat pienten lasten äitien ohella omineet univormumateriaalikseen on nyt sitten päätynyt tänne merkinnällä “paita on tulossa kauppoihin jo kesäkuussa, väri on kivempi (savi/kitti) kuin kuvassa – got to have!”

Ja tästäkin tykkään yllättävän paljon! Tarkoituksena oli siis kuvata tuota mekkoa – ei vyötä tai neuletakkia, vaikka varmaan nekin on jonkun mielestä tosi kauniita… Mutta siis tuo mekko on ihanaa ohuenohutta puuvillaa, hihaton toppimainen yläosa ja kiva vetskari pääntiellä. Oivaltavasti rynkytetty (kamoon, KappAhl ei kuitenkaan ole mikään Fifth Avenue Shoe Repair…) helma näyttää niin paljon paremmalta tuon kuvassa olevan “nuken” päällä kuin henkarissa, joten saatte tyytyä tuollaiseen neuletakilla verhoiltuun versioon.