Alennusmyyntien kaaos ja tungos, sikinsokin lojuvat vaatteet, puuttelliset merkinnät (oliks tää nyt oikeesti 50 % vai vaan 30 % alessa??) ja yleinen tunne siitä, että aleen päätyneet vetimet ovat tehneet sen ihan hyvällä syyllä. Siinä päällimmäiset syyt, miksi tämän(kään) sesongin alet eivät juurikaan ole jaksaneet houkutella. Tämä on tosin erittäin voimakkaassa ristiriidassa sen kanssa, että mielestäni about mitään ei yksinkertaiseti kannata ostaa täydellä hinnalla. Täyden hinnan maksajat kun joutuvat lompakkonsa kanssa takuumieheksi, että liike saa myynnistä haluamansa katteen.

Hmmm…  Ei ihme, että Minttu on niin surkea shoppailija. Kuka tahansa epäonnistuisi tuolla asenteella.. Haha!

Huomenna aion kerätä rohkeuteni ja tehdä täsmäiskun alennusmyynteihin. Olen hahmotellut kestäväni kolme, maksimissaan neljä, liikettä. Pääkohteeni on COS. COSin läheltä Biblioteksgatanilta löytyy ziljoona kivaa putiikkia, mutta ajattelin pistäytyä Urban Outfittersillä, Marc Jacobsilla ja ehkä Karen Millerillä (yritän tulla sinuiksi sisäisen aikuiseni kanssa… :P).

Olen ensisijaisesti erittäin kipeästi kivojen, toimivien ja hyvältä tuntuvien työvaatteiden tarpeessa. Urban Outfittersin nettialesta silmiin osui kiva raidallinen neulemekko. Ja kyllä, olen oikeasti sitä mieltä, että tuo on kiva neulemekko. Ei se ole mekon vika, jos malli näyttää retardilta. Ja sit hei noi ruskeat nilkkurit… En kyllä tarvisi enää yhtään paria kävelemättömän korkeita nilkkureita (paitsi, että en omista yksiäkään ruskeita…), mutta ruskeiden talvikenkien lukumäärä on ollut tasan zero sen jälkeen, kun luovutin hienot DonDonna -bootsini Karkille. Pitääpi käydä tsekkaamassa. 🙂

Marc Jacobsin putiikki on niin kivasti Biblioteksgatanin kulman takana, että siellä tulee pistäydyttyä melkein jokaisella harvakseltaan kalenteriin osuvalla shoppailukierroksella. Indiedaysin synttäreitä juhlitaan tänä vuonna edellisistä kerroista poiketen vasta maaliskuun puolella. Olen jo melkein varma, minkä mekon haluan juhliin laittaa, mutta en kertakaikkiaan omista siihen sopivaa laukkua. Shopbopissa on tuo pikkuinen lintunen-laukku alennuksessa. Huomenna on kyllä ihan pakko tsekata Norrmalmstorgetin Marc by Marc Jacobsin putiinkin ale-tilanne.

COS on siis huomisen täsmä-ale-shoppailu-iskun pääkohde. Siellä on onneksi melko vaikea eksyä päätavoitteesta – eli työvaatteiden hankinnasta. Lupaan, että mihinkään alennusmyynnissä oleviin paljettimekkoihin ei edes vilkaista! Eniten toivoisin löytäväni kivan mekon, ehkä jopa kaksi, jotka voisi vaan vetää päälle työaamuisin, kun on kiire ja hoppu ja hiuksetkin piti pestä ja missä ne mun avaimetkin on..

Niinettä kai tässä pitäis alkaa hipsiä nukkumaan, että jaksaa huomenna olla hyvä kansalainen ja ystävällinen kanssaeläjilleen tällä talvisella metsästysreissulla. 🙂

Ikuinen kimallusharakkakin kaipaa välillä lepoa paljeteista ja glitteristä näköjään. Ei kyllä olisi uskonut, mutta kun laiskanpulskeasti pöyhin nettikauppojen mekkotarjontaa, en oikein saanut enää minkäänlaista ispiraatiota kiiltävistä helmin, paljetein, lurexefektein tai ihan vaan kristallein koristeltuihin juhlavetimiin.

Kokemuksesta tiedän, että kimalluskyllästys on erittäin nopeasti ohimenevää sorttia, mutta juuri nyt houkuttelevin asu uuden vuoden vastaanottoa juhlistamaan on mattapintainen, mielenkiintoisesti leikattu, eteerisen epämääräinen väriltään ja helppo pitää päällä.

Yllättäen (tai siis “yllättäen”) Acnelta löytyi just eikä melkein juuri sellainen mekko! Acne Mallory on tarpeeksi graafinen ollakseen kiinnostava. Rrakastan tuota myrskypilvensinistä sävyä – pisteitä tulee myös on sitä tullut syötyä pikkasen belgialaista suklaata -armollisesta mallista.

Mintun uuden vuoden suunnitelmat ovat vielä sen verran levällään, että enpä taida kuitenkaan ihan vielä hilpaista mekko-ostoksille. Ehtiihän sitä huomennakin, jos iskee viimehetken inspiraatio. Voi kuitenkin olla, että päädymme Vesan kanssa lojumaan sohvalla vuosikertasampanjan kanssa ja ihastelemaan ikkunasta naapurien ampumia raketteja… Ei hullumpi suunnitelma sekään.

Joka vuosi tähän aikaan alkaa sähköpostiini tupsahdella kysymyksiä, miten kaupat ovat Tukholmassa auki vuodenvaihteeseen osuvien pyhien aikana. Eikä mikään ihme, sillä pyhäpäivät pidentävät viikonloppua kummasti (paitsi ei kyllä nyt uutena vuotena…) ja alennusmyynnit ovat muhkeimmillaan.

Ihan kaikkialla alet eivät ala vielä joulun välipäivinä. Esimerkiksi monien kiihkeästi odottama NK:n ale alkaa vasta loppiasena. Designer-vetimiä alehinnoilla saa kuitenkin jo ainakin Nathalie Schutermanilta ja kyllä PUBinkin valikoima kannattaa tsekata.

Aukioloajat uuden vuoden aikaan:

Uuden vuoden aattona 31.1. useimmat putiikit sulkevat ovensa normaalia aikaisemmin.  Koko Tukholma tuntuu siirtyvän kotiin valmistautumaan iltaa varten viimeistään siinä klo 15.00 aikaan. Keskustan kauppakeskukset ovat auki kuitenkin klo 16.00 asti ja tavaratalot, kuten NK ja Åhléns klo 17.00.

Uuden vuoden päivänä oikeastaan kaikki paikat ovat kokonaan kiinni. Vain ruokakaupat ja jotkut ravintolat pitävät oviaan auki sunnuntaina 1.1.

Loppiaisena aukioloajat ovat suppeammat kuin normaalisti, mutta ihan yksittäisiä pikkuputiikkeja lukuunottamatta kaikki paikat ovat auki.

Torstaina 5.1. on jo suomalaisen korvaan hassulta tuntuva “loppiaisaatto”. Useimmat kaupat sulkevat tuolloin ovensa sunnuntai-aukioloaikojen mukaan – eli noin kuuden/seitsemän aikoihin illalla. 

Loppiaisena – eli perjantaina 6.1. on useimmat paikat auki sunnuntai-aukioloaikojen mukaan, mutta yllättävän monet pienet putiikit ja esim. NK:n tavaratalo on suljettu.

Loppiaisen jälkeen lauantaina ja sunnuntaina on ihan normaalit aukioloajat jälleen!

Eihän tuo ulkona riehuva myrsky nyt varsinaisesti keväiseltä tunnu, mutta toisaalta ei kyllä kymmenen lämpöastetta ole mitkään talvisetkaan lukemat. Syytetään nyt sitten vaikka näitä maailmankirjat sekaisin -tyyppisiä kelejä siitä, että en ole oikein saanut makua Henkan kevät-Versace -mallistoon.

Mekot ja muut sellaiset, jotka aiheutti vakavia gravingseja syssymmällä, jättää tällä kertaa lähinnä laimeanhaalean fiiliksen. Tai ehkä se vaan on niin, että pää on jo asennettu kovasti odotettuun Marni-yhteistyöasentoon ja Versacen kakkosmallisto tuntuu jotenkin vanhan lämmittelyltä.

Kevät-Versacet tulevat myyntiin 19.tammikuuta ja ovat saatavilla vain H&M:n verkkokaupassa. Hetken mallistokuvia ees-taas selailtuani löysin kyllä muutamia suosikkeja, jotka saattavat hyvinkin klikkautua kotiin, kun se aika koittaa…

Pinkki trikootoppi on oikeastaan kivasti basic. Herkullinen väri toimii ruskettuneella iholla ja harakka diggaa selän kultanappikoristetta. Pikkupikkushortsit ovat aivan pudottavan suloiset! Ihan tyypillisesti vaate, jonka saatan hankkia vain siksi, kun se on niin ihastuttava. Käytännössä suloisuusshortsien käyttöönpääsyfrekvenssi jäisi varmasti lähemmäs nollaa. Ehkä, jos ne kehystäisi koristeeksi seinälle??

Kun sommittelin sandaaleja, korviksia ja bikineitä samaan kuvaan, tajusin, että siinähän on ihan täydellinen kesä-outfit. Lisää vain valkopokaiset Wayfarerit… Ihan aikuisten oikeesti nuo bikinit näyttävät oikein hyvän mallisilta ja yksi söpöilykuosi sopii mainiosti bikinikokoelmaan. Jos hinta on kohillaan, niin luulenpa, että kaupat tuli!

Eivais! Nyt ei ole kysymys joululahjomisesta millään muotoa. 🙂

Vaikka laulussa lauletaan, että joulu on juhlista suloisin, suunnitellaan meillä jo intopiukassa ihan muita juhlia. Varmaan jotkut muutkin abiturientit ovat saattaneet henkäistä ajatuksen lakkiaismekkonsa suuntaan, mutta täälläpä tehdään jo hankintoja…

Peetun mekosta on tulossa Miu Miu SS 2008 -sesongin tyylinen, pääväriltään valkoinen (kuuluu ruotsalaiseen perinteeseen), raidat teräksenharmaa ja sireeninlila (esteettilinjalaisten lakin lyyrassa on sireeninlila kivi). Suunnitelmat on siis tehty, mutta toteutukseen ei olla vielä ryhdytty. Sen sijaan Peetu on sekä haravoinut verkkoa että IRL-putiikkeja täydellisten kenkien toivossa.

Ja nyt nappasi! Teinien luottonettiputiikista Forever21:sta löytyi ilahduttavan makeansuloiset keltaiset klompsusandaalit.

Ehkä vähän hullunkurinen ajankohta tehdä hankintoja kesäkuussa juhlittavia lakkiaisia varten. Mutta toisaalta, kun ne oikeat sattuvat eteen, pitää napata kiinni. Lisäksi Peetun ostoskoriin vilahti suloiset lintusukat (“kun ne linnut on niin suloisia”) ja hilpeät kahvikuppisukat (“ei voi vastustaa”).

Viaton kysymys, josko haluaisin tilata jotain samassa paketissa, samoilla postikuluilla, johti ankaraan alennusosaston tonkimiseen. Pari järkevän oloista toimistovaatetta piti sitten ihan väkisin tunkea mukaan. 🙂

Paita toiminee neuleiden ja neuletakkien alla, vaikka näyttääkin aika helposti rypistyvältä. On se sentään 100 % puuvillaa. Housujen mahdollisesta sopivuudesta ei ole aavistustakaan, mutta malli vaikuttaa kivalta. Eikä ale-hintakaan ole paha: 14 euroa.

Joskus aikoinaan olin töissä Lelutavaratalo Ihme ja Kummassa. Inspiroiduin työpaikalla niin perusteellisesti, että kaapit alkoivat pikkuhiljaa pursuilla leluja, pelejä ja kaikenlaista muuta krääsää, mikä tuntui aivan tuikitarpeelliselta. Jossain vaiheessa sain kyllä kotiväeltä tiukan kehoituksen lopettaa lelujen hamstraamisen – tai odottaa ainakin siihen asti, että saan omia lapsia…

Sittemmin niin Monopolit kuin Afrikan tähdetkin on ehditty pelata hiirenkorville ja sekä lempeän vaalean beige “vanha nalle” että pinkki karamellipurkan tuoksuinen “harjanalle” on rakastettu nukkavieruiksi. Ja ne kaikki muut myös.

Peetu on kokenut saman ilmiön Americana-urallaan. Vaikka vaatteet on kieltämättä pikkuisen järkevämpi investointikohde kuin kasapäin leluja… Tässä osa uusimmista löydöistä:

Wranglerin farkkupaita on juuri sopivasti ihanan pehmeäksi kulunut ja mittasuhteiltaan täydellinen. Pendletonin kauluspaita on ohutta hienoa villaa. Vilukissan mukavuusvaate talveksi – vaatii tosin pitkähihaisen aluspaidan allensa, villa kun saa herkän ihon helposti kutisemaan.

Kaunis musta villakankainen mekko oli ostohetkellä lähes käyttämätön. Valkoisen kauluspaidan kanssa siitä syntyy täydellinen fröken-look! Mustavalkoinen college-neulepaita on ollut tosi kovassa käytössä heti hankintahetkestä alkaen. Sporttinen punainen vekkihame on syyspukeutumisen hauska väripilkku.

Ehkä hienoin kaikista on kuitenkin tikkikankainen lentäjäpusakka.

Peetu kertoi, että yhtenä päivänä joku oli ostanut laivaston tummansinisen villakangastakin. Taskusta oli löytynyt amerikkalainen kuitti kehitykseen jätetyistä valokuvista. Vuodelta 1961!! Peetun takin taskuista ei löytynyt valitettavasti mitään jännää, mutta kävi kyllä mielessä, että minkäköhänlainen ihminen oli (on?)  Cris Spanbauer, jonka nimilappu koristaa takin rintamusta edelleen.

Työnteko inspiroivassa ympäristössä voi olla vaarallista – ainakin kukkarolle!