Torstaina 15.11. pamahtaa kauppoihin H&M:n ehkä yksi odotetuimpia yhteistyömallistoja – Maison Martin Margiela with H&M. Poikkeuksellisesti kysymyksessä ei ole täysin erillinen mallisto – vaan myyntiin tulevat jutut ovat MMM:n klassisia malleja vuosikymmenien ajalta. Re-make -mallisto on saanut aikaiseksi kuhinaa fäshion-piireissä. Monet ovat hihkuneet äänen käheäksi innostuksesta, kun yhteistyö tuo monet statemet-asut normaali-ihmisen budjetin ulottuville. Lähes yhtä monet ovat jaksaneet olla shokkaantuneita intellektuellina tunnetun muotitalon antautumisesta junttimaiselle kaupallisuudelle.

Keskelle räikeää bling-bling -säihkyvää ja vulgaarien logojen valtaamaa kasaria ilmestynyt avantgardi, kantaaottava Maison Martin Margiela nousi tiedostavan ja älykköinä itseään pitävän joukon suosioon. Vain valkoiset tikit kertoivat asiaan vihkiytyneille vaatteiden alkuperän. Olennainen osa salaperäistä myyttiä on pääsuunnittelija Martin Margiela, joka ei koskaan esiintynyt julkisuudessa – hänestä ei tiettävästi ole ainuttakaan kuvaa edes. Nyt jo lukuisia sesonkeja muotitalon ohjaksissa on ollut muut suunnittelijat, mutta tyypillistä on, että Margielan poistumisesta ei tiedottettu aikoinaan mitenkään.

Ymmärrän tavallaan “salaseuralaisten” pettymyksen. Nyt jokainen pikkubloggarikin tietää, mikä on Maison Martin Margiela – ainakin noin päällisin puolin – ja mitäs kivaa siinä nyt sitten enää on, kun ei voida olla kunnolla eksklusiivisia. Riskinä on, että joku erehtyy luulemaan – hui kauhistus – aitoa MMM-vaatetta H&M-yhteistyömalliston tuotokseksi! Toisaalta tuntuu, että tämä on saattanut olla jopa yksi peruste, miksi he ovat tähän yhteistyöhön lähteneet. Muodin kapinallinen on kaupallistanut oman arkistonsa helmet ja demokratisoinut sekä designin että sen takana olevat ajatukset. Se, jos mikä, on kapinallista!

Torstaiksi on siis luvassa teräviä kyynärpäitä ja vilkkaasti napsuvia hiirikäsiä. Pientä alustavaa valintaa kannattaa tehdä jo etukäteen, että tietää mihin kannattaa osoittaa suurimmat ponnistelut. Mintun top-MMM-valinnat:

Sock sweater, AW 1991/1992

Tailored mannequin jacket, SS 1997

Candy clutch, SS 2012

Rhinestone necklace, SS 2004

Oversized pea coat, AW 2000/2001

Silk scarves top & apron SS 1992

Fusion of two dresses, AW 1993/1994

Näiden lisäksi on muutama muukin juttu, jonka kotiuttaisin enemmän kuin mielelläni. Esmes makuupussilta näyttävän toppatakin, coolin hopeanhohtoisen iltapuvun, makeat pleksikorkoiset nilkkurit ja jakun, johon voisi tehdä pesän. No, yleensä ei varsinaisesti tarvitse painiskella runsauden pulan kanssa – vaan shoppailtua tulee lähinnä niitä juttuja, joihin onnistuu näppinsä iskemään.

Kuvat: H&M

Nahkavaatteiden huikean suosion siivellä myös kaikki nahkamaisen vaikutelman antavat, vahapintaiset vetimet ovat vahvassa nousussa. Olen skannaillut syksyn tarjontaa vähän sillä silmällä. Tavoitteena on ollut löytää nahkamaiseksi vahatut mustat farkut, jotka taipuisivat oikein yhdisteltynä pienempään juhlatyyppiseen häppeningiin ja esmes jakun ja valkoisen kauluspaidan kanssa myös toimistolle.

Joitakin ihan kivan näköisiä vahafarkkuja on osunut haaviin (mm. nämä Habitualin klassisen oloiset versiot aiheesta), mutta tilaaminen arveluttaa kuitenkin jonkin verran. Farkkujen ostaminen on muutenkin yksi maailmanhistorian haastavimpia tehtäviä ja sovittamatta hyvin istuvien löytäminen tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kun vielä lisäksi olen erittäin huono palauttelemaan nettiostoksiani, ei tunnu kovin järkevältä päätökseltä laittaa tilausta menemään.

TopShopin sivuilla törmäsin krokopainettuihin housuihin jo muutama viikko sitten. Housut ovat vähän vähemmän ihastuttavasti materiaaliltaan polyuretaania, mutta ainakin kuvien perusteella ulkonäkö vastaa hyvin vahattuja farkkuja.

Ensimmäinen reaktioni oli, että onpas kamalat. Sitten kävi niin, niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Oikeastaan aika hirveät krokohousut jäivät kummittelemaan takaraivoon. Huomasin rakentelevani päässäni erilaisia asukokonaisuuksia niiden ympärille (esmes mustan sifonkipaidan, korkojen, statemet-korvisten ja reteen laukun kanssa olisin valmis reilun viikon päässä häämöttäviin bileisiin…) ja yhtäkkiä housut alkoivat vaikuttaa hyvältä hankinnalta. Punttien vetoketjutkin näyttävät nykyään freesiltä silmääni – eikä ollenkaan rasittavan krimskramssulta, kuten aluksi.

Nyt olen onnistunut kehittämään pakkomiellettä lähentelevän ihastuksen TopShopin krokopainettuihin housuihin. En oikein osaa päättää toivonko vai enkö toivo, että niitä löytyy putiikista. Ilman sovittamista en noitakaan lähde tilaamaan. Jos niitä ei ole putiikissa, säästyn potentiaaliselta virhehankinnalta, mutta himotus jää vaivaamaan. Jos taas housuja löytyy, joko ne näyttää just niin kauhealta kuin polyuretaanihousut yleensäkin ja ymmärrän jättää ne muiden “löydettäväksi” tai sitten ne ovat niin hienot, että en voi muuta kuin kotiuttaa housut…

Keskiviikon stailaussession unelma-outfit jäi kummittelemaan mieleeni. Kuinkas muuten. Parin viikon päästä olisi tosiaan yhdet tosi tärkeät juhlatkin, joihin olisi kiva olla jotain säällistä päällepantavaa.

Oikeastaan piti viettää koko perjantai-ilta kaikessa rauhassa Hunger Gamesin kirjasarjan kolmososassa, mutta syystä joka on itsellenikin mysteeri, päädyin tutkailemaan nettikauppojen tarjontaa. (No siis tiedättehän: katson vain äkkiä, onko Peetu online Skypessä ja pikapikaa, josko meileihini olisi vastattu. Kun molemmat antavat vesiperän, kurkkaan vielä “äkkiä” tilanteen facebookissa. Ja onko blogiin tullut komentteja. Blogissa hoksaan eilisen postaukseni ja muistan ne juhlat ja kuinka hieno se DvF:n lurex-mekko olisikaan sinne. Ja sim-sa-la-BIM olemme päätyneet selaamaan shopbop.comin tarjontaa…)

Ja kuinka ollakaan Shopbop.comista löytyi koko unelma-asuni…

Kullansävyinen lurex-mekko näyttää mielestäni näissä kuvissa hyvin paljon juuri siltä, miltä se oikeastikin näyttää. Siis että tuo metallinkiilto on aika hillittyä ja eleganttia – eikä sellaista päällekäyvää agressiivista kimallusta. Nyt vaikuttaisi suorastaan siltä, että tuon taivaallisen hienon Fosette Wrap Dress -mekon saisi jenkeistä tilaamalla ihan selkeästi halvemmalla kuin NK:lta… Onneksi Shopbop toimittaa aina niin nopeasti, että ehdin vielä laskea budjettiani muutamaan kertaan ennen 16.11. olevia suuria juhlallisuuksia. Josko sieltä nyt kuitenkin löytyisi lokonen tuolle (takuuvarmasti vuosikausien käyttöön päätyvälle) mekolle löytyisi.

Ja hei, pakko sanoa tämä, vaikka kuullostaisinkin pikkuisen omahyväiseltä: mun mielestäni tuo mekko näyttää paljon paremmalta sellaisen normaaliruokinnassa olleen naisen päällä kuin kuvan mallikuikelon. Kaikki muut maailman vaateasiat näyttävät varmasti paremmalta kuikelon päällä, mutta tuo DvF:n kietaisumekko vaatii vähän Mad Men -kurveja sisäänsä – on mun mielipiteeni!

Shopbopista löytyi myös ne jumalaiset mokkanilkkurit, jotka Jonas Hallberg stailasi ylleni lurex-mekon kanssa. Ciara Booties -nilkkurit on niin kauniit, että saadakseni nuo voisin myydä vaikka… ööh… nyt kun olen lukenut kaikki Hunger Games -kirjat putkeen, ei tule mieleen kuin erittäin dramaattisia ja aiheeseen epäsopivia kielikuvia, joten taidan tyytyä sanomaan, että olispa mahtavan nastaa stailata DvF:n hieno lurex-mekko upeiden mokkanilkkureitten kanssa myös IRL.

Ehkä siirryn tästä laskeskelemaan, mitä tuo lysti kustantaisi tullien ja rahtien kanssa… Kokoja onneksi näyttäisi olevan vielä sesongin tässä vaiheessa ihan hyvin tarjolla.

Huomasin muuten btw, että shopbopissa on myynnissä myös se nahkahame, jota sovitin ja n-a-p:stä löytyy mekko, joka oli yksi vaihtoehdoistani (tosin mustana). Kauniita kaikki nekin, mutta Diane von Furstenbergin kietaisumekoista ei ole tullut himoittuja klassikkoja syyttä suotta – leikkaus on aivan omaa luokkaansa. Tämä tiedoksi kaikille täti-henkisiä vaatteita kammoksuville, mutta aikuiselle naiselle sopivia leikkauksia haikaileville ystävättärilleni!

Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä! Tai no, jos totta puhutaan – ei ihan vähän vaan aika reipas kuvapläjäys tässä on tulossa, vaikka karsin julkaistavat kuvat kolmeen kertaan. Oli niin älyttömän hauska ja antoisa ilta, että olisin halunnut jakaa jokaisen sekunnin teidän kanssanne. Toivottavasti kaikki nauru ja innostus välittyy kuvista teillekin.

Täytyy tunnustaa, että olin kyllä aikas jännässä ennenkuin tapasimme superstylistiksi itseään tituleeraavan Jonas Hallbergin.  En oikeastaan pelännyt, että hän olisi ollut ilkeä tai diivaileva. Tuskin tuossa duunissa pääsee kovin pitkälle, jos itse kuvittelee olevansa se suurin stara. Mutta onhan se nyt vaan aika hillitöntä ajatella, että vain muutama päivä sitten herra on stailannut Demi Moorea ja Uma Thurmania – ja nyt sitten Minttua ja Karkkia. Aika OMG -tilanne!

Ensin istuskeltiin tovi NK:n Rosenrummetissa Veuve Clicquota siemaillen ja juteltiin meidän toiveista ja ajatuksista pukeutumiseen ja kokonaisoutfitteihin liittyen. Jonaksen mielestä oli tosi hauskaa, että Karkki oli meistä se konservatiivinen matalia korkoja, helmikorvakoruja ja klassisia jakkupukuja rakastava tyyppi, kun taas Minttu oli enemmän hurlumhei. 🙂

Jonaksella taisi olla ajatuksena, että Karkki löytäisi sisältään sen vähän edgymmän pukeutujan. Klassisia leikkauksia ja hyvää kestävää laatua, mutta ripaus asennetta ja särmää – eikä Karkki vastustellut, päinvastoin. Kaikkein uskaliaimmat ideat neito tyrmäsi varsin eleettömästi toista kulmakarvaa kohottamalla, mutta tiedän, että sille I wish I was a rich girl -listalle tuli pari muutakin juttua sen Mulberryn Del Reyn lisäksi.

Jos Karkille tarjoiltiin vähän enemmän särmää, oli Mintun tarkoitus kai löytää se sensuelli nainen sisältään (haha!). Sain soviteltavakseni ison kasan kauniisti leikattuja mekkoja, yhden ihanan pehmeää nahkaa olevan hameen ja pari paria huikean korkeita (mutta sikakauniita ja jalassa älyttömän hyvän tuntuisia) kenkiä.

Henkarit ojossa puolijuoksua kohti sovituskoppia!

Taisin pikkuisen rakastua tähän Diane von Furstenbergin kietaisumekkoon, joka on rouheaa pitsiä päältä, vuoritettuna melko mattamustalla silkillä. Mekon solmiamisnauhat ovat leveät ja materiaali pehmeää kiiltävää silkkisatiinia. Mutta ehkä tuo dekoltee on sitten kuitenkin pikkuisen avonainen – vai? Kengät ovat nekin Dian von Furstenbergin. Tosi ihanan näköiset, mutta sen verran isot (oikeaa kokoa ei löytynyt), että onneksi niitä ei sentään tarvinnut alkaa himoita.

Aika harvoin (lue: ei koskaan) sitä on saanut niin hyvää palvelua ja hellää huolenpitoa kuin eilen. Jonas halusi ehdottomasti solmia itse nauhat, asetella helman poimut ja nykiä hihat kohdalleen, ennenkuin astuin ulos sovituskopista.

Joulupukille (tahi vaihtoehtoisesti lottovoittohaltijattarille) haluaisin nyt kertoa, että toivoisin kovasti tämän alla olevan asun:

Sirot ihanat kauniit Diane von Furstenbergin mokkanilkkurit. Niin elegantit ja hyvät jalkaan, että ei mitään rajaa!

Ja sitten tämä kaunis kaunis kietaisumekko (Diane von Furstenberg sekin – taisin löytää sisäisen aikuiseni… Haha!) himmeänkultaista lureksia. En olisi ikimaailmassa edes kokeillut tuota mekkoa päälleni – se ei suoraan sanottuna näyttänyt henkarissa yhtään miltään. Ja väitän kuitenkin, että minun kokemuksellani yleensä osaan tulkita myös henkarissa roikkuvan vaatteen potentiaalin. Lisäksi tuo kimallus vaikutti kaupan lamppujen alla tosi hyökkäävältä, mutta päälle puettuna se muuttui lempeäksi hohteeksi.

Niin että kuule joulupukki. Mulla olis parin viikon päästä yhdet juhlat ja tarttisin jotain kivaa päällepantavaa sinne, että jos lupaan olla tosi kiltti myös lopun vuotta, varmaan voisin saada lahjani jo vähän näin etukäteen??

Vähän samoilla linjoilla taisi ajatella Karkkikin, kun sai päällensä tämän Marc by Marc Jacobsin bikerin.

Karkillekin on siis olemassa biker-takki, joka sopisi hänen tyyliinsä. Täydellinen istuvuus olkapäillä, unelmanpehmeä nahka, mattakiiltävät metalliosat ja aavistuksen muotoon leikattu malli. Istuu Karkille aivan täydellisesti! (Näkeehän sen myös tuosta ilmeestä!)

Acnella Karkki testaili toista bikeria. Ihan mielettömän hieno sekin, mutta paksumpi nahka, rouheammat metalliosat ja särmikkäämpi leikkaus teki sen, että vaikka takki olikin ehkä rokumpi, se ei ollut ollenkaan niin Karkin oloinen. Hyvä tietää sekin.

Acnella Karkki sovitteli vielä tosi herkullisia nilkkureita.

Parin tunnin session jälkeen oltiin Karkin kanssa aivan puhki. Oli ollut tosi kiva ja intensiivinen iltapäivä. Saatiin paljon hyviä ideoita (joista keskeisin taisi kylläkin liittyä finanssipuoleen) ja roppakaupalla inspiraatiota. Lisäksi oli tosi mukava havaita, että Jonas Hallbergin kaltainen stara voi olla niin lämmin ja ihana ihminen. Tuntui ihan oikeasti siltä, että hän välitti tosissaan siitä, miltä meistä Karkin kanssa tuntuu. Ja että hän vilpittömästi halusi antaa meille vinkkejä ja inspiraatiota sen – varsin lyhyen ajan puitteissa, mitä meillä nyt kuitenkin oli käytettävissä.

Olen unohtanut ihan totaalisesti esitellä ihanat Hunterini, jotka tuli tässä taannoin hankittua kovan kohun saattelemana. Brandoksen toimitus oli jälleen supernopeaa – paketti saapui lähipostiin noin kolmessa päivässä.

Klassiset mustat kumpparit ovat niin lähellä täydellistä kuin vain voi! Koko 39 on kieltämättä pikkuisen väljä – 38 olisi voinut olla ihan passelit nekin – toisaalta näihin mahtuu nyt ihanasti paksumpikin villasukka sisälle. Vähän jänskitti, että onkohan saappaan varsi urheilulliseen pohkeeseeni liian piukea, mutta aivan mainiostihan nuo sopivat. Mitään toppahousuja varren sisään tosin on turha haaveilla tunkevansa, mutta eipä sellaiselle taitaisi olla tarvetta muutenkaan.

Viikonloppu oli sään puolesta fantastisen aurinkoinen ja pikkupakkanen piti tiet ja polut kuivana. Vielä eivät Hunterit ole siis päässeet neitsytmatkalleen. Tälle viikolle on luvassa lämpimämpää (loppuviikoksi lähemmäs + 10 astetta!) ja reilusti sadetta – eli kumisaapaskeliä parhaimmillaan.

Onhan ne vaan hienot! Ja nyt voin vetää yhden asian yli siltä listalta, jonka tavoitteena on täyttää garderobini laadukkailla, ajan kulumista ja trendivaihteluita kestävillä klassikoilla.

Kuvailtiin pari viikkoa sitten Karkin ja Ericin uudet hienot talvitakit. Maisema oli tuolloin aika paljon syksyisempi, mutta toisaalta nyt jos koskaan on käyttöä hyvälle, lämpimälle villakangastakille.

Karkin tumman viininpunaisen/violetin sävyisen talvitakin jujuna on solmittava vyö ja erinomaisesti kaulaa ja poskia suojaava pystykaulus. Avattuna kaulus laskeutuu nätisti “tavallisiksi” kauluksiksi.

Ericin tummansinen kipparitakki on muotoa ja mittasuhteita myöten klassikko. Pituus on juuri loistava, koska se peittää juuri sopivasti alle puetun pikkutakin, jollaista Eric käyttää joka päivä töissä.

 Karkin asu:

• takki, Tiger of Sweden
• housut, Cheap Monday
• saappaat, Ecco

Ericin asu:

• takki, Tommy Hilfiger
• farkut, Levi’s
• kengät, Marc McNair
• huivi, Tommy Hilfiger

 Sekä Karkin että Ericin hienot villakangastakit on tämän syksyn mallistoa. Kyllä nyt kelpaa talven tulla!