Kaikki varmaan jo ihan malttamattomana odottaa tietoa siitä, mitä me Karkin kanssa oikein löydettiin sieltä Acnen Sample Salesta. Oltiin reippaana jo ennen tuntia ennen ystiksen alkua oven takana kolkuttelemassa. Matkalla ehdin kyllä ajatella jo moneen kertaan, että onko tässä nyt mitään järkeä, mutta perille päästyä huomattiin, että jonoa oli ehtinyt kertyä jo ihan kiitettävästi. Odotus palkittiin ja tyylikkäisiin pytoninvihreisiin silkkiliehuhousuihin, vyötärömittaiseen mustaan bikeriin ja pilotti-silmälaseihin sonnustautunut napakka blondi alkoi päästää jonoa sisään jo reilu parikymmentä minuuttia etuajassa.

Melko pikkuisessa putiikkitilassa säilyi yllättävän asiallinen meininki, vaikka hetkeksikään ei kyllä voinut irrottaa otettaan asioista, jotka ehkä kuvitteli haluavansa. Sen verran haukkana shoppailuväki sentään oli.

Kasasin käsivarsilleni hillittömän vuoren kampetta, mutta aika pian hoksasin, että about kaikki on mallikokoa (sampleissa ei useinkaan ole mitään lappuja – niinkuin ei näissäkään), mikä Acnen tapauksessa tarkoittaa vähintään size 00 tai 000 kokoluokkaa. Jopa Karkin mallintöitä tekevä kaverikin joutui toteamaan useimmat mekot liian pieniksi – eli eipä meillä normaalimmilla ollut mitään jakoa. Farkkuja olisi ollut vaikka mitä malleja, kokoja ja pesuja, mutta niihin en jaksanut ryhtyä.

Kenkiä, laukkuja, huiveja, hattuja, aurinkolaseja ja muita asusteita oli aika paljon, mutta hintataso oli sen verran korkea, että mitenkään ei voinut heittäytyä ihan hurvittelemaan, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Pikkuisen – tai oikeastaan aika tosi paljon – jäi harmittamaan, että järkevyys-Minttu isku taas kaiken hurlumhein keskellä. Löysin nimittäin juuri omaa kokoani olevat tajuttoman makeat hopeiset Pistol-nilkkurit (siis sellaiset “oikean hopeiset” eikä tummat “gun metal”, joita nyt on myynnissä) ja jätin ne sitten fiksuuspuuskassani ostamatta!! FAIL!

Okei. Ehkä hopeiset nilkkurit eivät ole maailman järkevin ostos, eikä 1500 ,- kruunun hinta mikään ihan ilmainen ainakaan Mintun budjetissa. Mutta silti!

Muutama kiva (ja paljon järkevämpi!) ostos tehtiin kuitenkin.

Karkki onnistui kalastamaan Mintulle ihanan hiekkameleeratun paksun pehmoisenraskaan puuvillaneuleen. Olin jo melkein luopunut toivosta, kun törmäsin ihanaan lapsukaiseeni, joka hihkui “äiti, äiti – mä aattelin, että sä tykkäisit tästä!”. Ja sehän olikin rakkautta heti ensi silmäyksellä ja sovituksella. Nyt vaan iski sellainen absurdi himo, että pitäisi saada valkoiset farkut neuleen kaveriksi…

Karkilla kävi tosi tsägä – sillä tyttö on käynyt sovittelemassa tätä nimenomaista neulepaitaa Acnella juuri samaisessa kauniin pehmeässä korallin sävyssä ainakin ziljoona kertaa. Muutaman kerran on jo kuulemma ollut aikeissa kiikuttaa sen kassalle, mutta pihiys on iskenyt. Nyt sitten Sample Sale pelasti tilanteen noin 70 % normaalihintaa huokeammalla summalla.

Jeee! Karkin kauhuksi hankin itselleni vielä kunnon kesäturisti-ironia teepparin! Sunshine Factory Nevada Sweden – voiko olla hienompaa!?

Lauantain aamupäivän osoite: Torsgatan 53. I say no more.

Kevyet nilkkaremmisandaalit ovat juuri nyt todella ajankohtaiset. Siis sellaiset, jossa varpaiden yli menee mieluiten yksi simppeli nauha ja nilkkaa kiertää lenksu. Korkokin saisi mieluiten olla kapea – ja koko komeus ehdottomasti ilman platformia, mutta trendikkäin olisi ihanihan ohut pohja.

Tein tutkimustyötä oman sandaalihankintani pohjalle – ja keräsin siinä samalla hienoimmat mallit tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Mukaan valikoitui sekä vähän arkisempia malleja, tukevalla korolla ja juoksunkestävällä lestillä että juhlavampia bilesantsuja.

1. Miss Sixtyn sandaalit on aivan ihanan kepeät muodoltaan. Varpaiden yli menevä hommeli ei ole “trendioppaiden” mukaan se kaikkein kuumin malli (pitäisi olla suora), mutta kokemuksesta tiedän, että tuollainen kaareva on mukavampi käytössä. Vähän ihmetyttää kantapään takana oleva glitterikoristelu, mutta kyllä sen kanssa varmaan oppisi elämään.
2. Unisan punaiset mokkasantsut houkuttelevat upealla värillään. Ihastuin myös hillittömästi nilkkaremmin mokkanahkalla päällystettyyn solkeen. Yksityiskohdilla on väliä! Lisäksi nuo voisivat olla livenä just kivan käyttökorkeat…
3. Filippa K:n mustat puoliplatformit ovat suorastaan melko rouheat matsatakseen varsinaiseen trendivillitykseen. Toisaalta vähän paksumman pohjan ja leveämmän koron antamaa mukavuutta ei pitä aliarvostaa. Kuka haluaa jaksaa kävellä kesäyönä kotiin kengät jalassa?
4. Vagabondin tukevakorkoiset remmikengät ovat myös sieltä järkevimmästä päästä. Ohut pohja tuo kuitekin aika paljon keveyttä peliin.. Ja miten nuo minusta henkivät jotain nostalgista vintage-vibaa?? Kivat ovat, arkisuudestaan huolimatta.

5.  Kaikkein palavimmin taisin mennä rakastumaan Steve Maddenin mustiin sandaaleihin. Aivan täydellinen siro, minimalistinen malli, kapea linjakas korko ja simppelit remmit. Pikkuisen täytyy nyt kyllä miettiä, sillä garderobini ei kaipaa enää yksiäkään “näillä vain seisoskellaan” -korkuisia kenkiä…

6.  Näköjään haikailen myös kesähäihin – tai vastaaviin tilaisuuksiin! Badgley Mischikan glitterikorkoiset sandaalit kaipaavat seurakseen samppanjakuplia, naurua ja smokkiin puettuja herrasmiehiä. Käyttökenkien hankintakriteerit ei ihan täyty tällä meiningillä. Haha!

7.  Harkitsen vakavasti mukavuusalueelta poistumista. Sugarfree Shoesin keltaiset remmikengät säteilevät ihanaa aurinkoista mutta räväkkää asennetta. Keltainen on ollut muutenkin tällä sesongilla poikkeuksellisen lähellä sydäntäni ja niiden katselemisestakin tulee iloiseksi. Jo pelkästään se!

8.  Yllättäen French Connectionilta löytyi elegantit, ilmavat ja linjakkaat nilkkaremmisandaalit. Ihastuin erityisesti tuohon kaksivärisyyteen. Samaa mallia on näköjään vähän räväkämmällä nude-lizard -väriyhdistelmällä. Ei hassumpi sekään, mutta ihan niin villille linjalle en taida lähteä.

Kaikki kengät ovat Brandoksen valikoimista, josta myös kuvat ovat peräisin. Juttu ei ole kaupallinen yhteistyö – eikä muutenkaan sponsoroitu. Bloggari on vain sekä mukavuudenhaluinen että realistinen tietäessään, että jos jotain tulee tilattua, se tehdään melko varmasti juuri Brandokselta. Siksi tämän kollaasin vaihtoehdot ovat peräisin juuri sieltä.

Superassistentin (ja random.orgin…) suosiollisella avustuksella titiMadam-arvonnan voittajat ovat nyt vihdoin selvillä!

Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin kiittää kaikkia osallistujia! Oli taas niin ihana ja ilahduttava lukea vastauksianne. Kuvauspaikkaa koskeva kakkoskysymys oli tietenkin siinä mielessä leikkimielinen, että kaikki vastaukset olivat oikeita. Tosin ikuisesti sydämeltään tamperelaista bloggaria ilahdutti kovasti, että niin moni tunnisti Telakan terassin!

Vaikka voitto olisikin tällä kertaa mennyt ohi, ei ole syytä isoon harmitteluun, sillä alekoodi Go4it2013 on voimassa titiMAdamin nettikaupassa 12.5. asti. Koodilla saa tilauksensa ilman postituskuluja ja loppusummasta vähennetään 20 %.

Itse ajattelin tilata Camillalle synttärilahjaksi kisukorut vihreinä (Camilla ei puhu suomea, joten uskallan paljastaa yllätyksen täällä). Kyseinen kissanomistajaystäväni oli suorastaan vihreänä kateudesta, kun näki mustat kattikorvikseni, joten veikkaisin, että saaja ilahtuu saadessaan samanlaiset omassa lempivärissään.

Kolme onnekasta voittajaa ovat:

Elina:
Valinta oli vaikea, mutta ehkä tää (jää)karhu (valkoisena tietysti!) symbolois mun vaihtarilukukautta, vaikken jääkarhua ole nähnytkään 😉

Yksisarvinen taitaa viettää iltaa Tampereen telakalla!

Satugee:
Yhden valitseminen on kovin, kovin hankalaa. Mäyris- ja kissakorut ovat aina ihania, koska sellaisia pöyrii ihan aitoinakin kotona. Ja hevoset, kukapa niistä voisi olla pitämättä. Mutta koska kilpailussa pitää valita yksi niin se olkoon sitten häkistään karannut musta lintu.

Kuvauspaikkana lokille näyttää toimineen lentokone.

Merja:
Suosikkini on merihevoskorvakorut

Yksisarvinen on kuvattu Tampereella Telakan terassilla.
Kaunista kevättä kaikille!

Mahtavat onnittelut kaikille kolmelle voittajalle!!

Onnettaren suosikeille on laitettu sähköpostilla tieto voitosta. Mikäli viikon kulutta en ole kuullut jostakusta mitään, arvon uuden voittajan.

Pidättyväinen ja nirso shoppailija tässä päivää!

Menin omassa mittakaavassani aikas kreisiin ostosmoodiin Filippa K:n varastotyhjennysmyynnissä, mutta ei voinut mitään – niin hyviä diilejä oli tyrkyllä. Esimerkiksi kaikki housut mallista, materiaalista ja tyylistä riippumatta maksoivat vaivaiset 100 kruunua, eli noin 10 – 11 euroa! Muutenkaan eivät hinnat juuri päätä huimanneet, vaikkeivat nyt ihan kirppishinnoissa olleetkaan.

Ensimmäinen “new in” -juttu ei tosin ole Filippa K:lta vaan Forever21:lta.

Karkki tilasi kivan mustavalkoisen viskoosimekon Forever21:lta noin viikko sitten. Samassa paketissa tuli paljon muutakin (nelisen toppia, yksi toinen mekko ja leikkipuku… muistaakseni. Ainakin.) ja pääosin kaikki oli neidon mielestä tosi jees hankintoja. Mutta mekko vaan oli auttamattoman iso. Hetken sitä tsuumailtuamme totesimme, että ei siitä oikein pienentämällä tule kalua, sivutaskut ja vyötärönauhakuja olisivat tehneet muuten simppelin mekon pienentämisestä kohtuuttoman ison urakan. Koska muuta palautettavaa paketissa ei ollut, sai tämäkin armon – ja Minttu itselleen uuden mekon. Jee!

Ja sitten niihin Filippa K -hankintoihin!

Veriappelsiininoranssi pellava/puuvillaneule (60/40) on kivan lyhyt ja vähän laatikkomainen muodoltaan. Materiaali on aivan ihanan tuntuista ja 3/4-pituiset hihat just tähän aikaan vuodesta erittäin passelit. Vähän vaikuttaa siltä, että neuleen pintaan tulee aika helposti jälkiä, karkaavia kuituja, venyneitä lenksuja ja sen sellaista. Varmaan tuo on juuri siksi päätynyt poistomyyntiin. No, eiköhän se aikansa palvele siistinä toimistoneuleena ja sitten sen voi siirtää kivaksi kotipaidaksi.

Hihaton silkkiviskoosipaita (54/46) on ihan täydellinen jakkujen ja neuleiden alle puettava toimistovaate. Materiaali on aika läpinäkyvää – ja aloin miettiä, että sopivasti asustettuja se sopisi varmasti vähän epävirallisempaan edustuskäyttöönkin… Tykkään kovasti mallia pienempi olevista kauluksista.

Farkkushortsit. Hienot. Perus.

Filippa K -filosofiaa: brändiä ei tarvitse julistaa – vähemmälläkin selviää, mistä on kyse. Bonuksena ihana istuvuus (vähän ovat kyllä isot, mutta eihän se farkkushortseissa haittaa?), täydellinen sinisen sävy ja pesu, sekä reipas pläjäys juostavan mukavuuden takaavaa elastaania.

Mustat paperbag-shortsit. Malli on sen verran huoliteltu, että ajattelin noiden sopivan office-asuksi. Pituus on myös sitä luokkaa, että edellisen trendiaallon aikana olisin varmaan mennyt töihin saman pituisessa hameessa. Materiaali asetaatti/modaali -sekoitusta (viskoosin kaltaisia kuituja molemmat) – eli lievästä rypistymishalukkuudesta huolimatta ihan ookoo.

Lohenpunaiset viskoosilökärit. Väriä oli ihan tajuttoman vaikea saada onnistumaan kunnolla kuvissa. Oikea sävy on ehkä parhaimmillaan jossain tuossa polven kohdalla. Lahkeensuun halkiot, sivutaskut, huolitellut laskokset ja pukuhousujen malliset takataskut lieventävät pyjamavaikutteita. Mutta taidan kyllä tarvita pellavanvaalean bf-bleiserin lökäpöksyjen kaveriksi.

Oranssinpunaiset farkut. Aika kreisi väri – enkä ole ollenkaan varma, onko se yhtään tyyliseni… Älyttömän mukavat nuo ovat kuitenkin päällä, ja jotenkin kummasti ilostuttaa ja piristää tuollainen huikea, häpeilemättömän räiskyvä oranssi!

Sitten – sokerina pohjalla… KARVAISET NILKKURIT!!!

Eikö olekin i-ha-nat!? I’m so in lööööv!!

Ja on kyllä ihan pakko vielä kertoa, että kenkälaatikon hintalapussa noiden hinta oli 2700,- kruunua. Arvatkaa, mitä minä maksoin!? No, 300,- kruunua!! Kolmesataa kruunua!! Ihan uskomaton löytö – eikö!

No niin – siinä ne nyt olivat. Taidan mennä tästä silittelemään ja rapsuttelemaan uusia kenkiäni…

Aksenttilaukkuangsti on ratkaistu! Mietin pitkään tilaisinko Cambridge Satchelin tai ehkä vieläkin mielummin Rebecca Minkoffin Mini MAC Bagin Shopbopista. Sitten kuitenkin päädyin pyörimään Tukholman Marc by Marc Jacobs putiikkiin ja lompakossa poltteli äiskältä synttärilahjaa varten saadut rahat. Ihan liian usein tuollaiset lahjaksi saadut “osta jotain kivaa itsellesi” -rahat päätyvät johonkin järkevään, asialliseen ja muka tärkeämpään. Tällä kertaa päätin, että hankin jotain kivaa ja huikentelevaista…

Sen verran olen kuitenkin järkevyyteni vanki, että melkein jalkoja heikotti, kun poistuin Marc by Marc Jacobsilta uuden neonkeltaisen laukun omistajana!

Mutta onhan tuo vaan niin hieno!! Mallin nimi on Classic Q Percy ja se on juuri täydellisen kokoinen ajattelemaani city-käyttöön. Se nielee sisäänsä tärkeimmät: lompakon, puhelimen, huulikiillon, nenäliinapaketin, Lakrisal-pötkön ja aurinkolasikotelon. Muuta ei oikeastaan tarvitsekaan?

Mustavalkoinen vuori suorastaan kehoittaa yhdistämään laukun juuri mustavalkoisiin asuihin. Toisaalta hoksasin, että laukku sopii ihan täydellisesti myös tänä sesonkina garderobiini vähän kuin varkain ujuttautuneen tummansinisen kanssa. Ja tuskin maltan odottaa, että voin matsata huikaisevan aksenttilaukun myös kesän valkoisten, pellavanvaaleiden ja army-vihreiden sävyjen kanssa!

Oikeasti tuon värin nimi on Citron, mutta luonnossa se on kyllä niin lähellä neonkeltaista kuin vain voi. Muutaman kerran olemme jo ehtineet ulkoilla yhdessä ja on suorastaan huvittavaa, miten ihmisten silmät kiinnittyvät laukkuun. Eipä kai turhaan kirkas keltainen ole luonnossakin se kaikkein varoittavin hälytysväri. Varokaa – tämä nainen voi olla myrkyllinen! Haha!