Tällä kertaa “Viikon drinksu” ei olekaan klassikko – vaan simppeli, superraikas itsekehitelty kesädrinkki. Alunperin Peetu bongasi ohjeen jostain lukuisista seuraamistaan amerikkalaisista ruokablogeista, mutta varsinaisesti tämä meidän versio on sovellus alkuperäisestä. Enemmän raikkaiden makujen ystäviä kun ollaan, ei sokerisiirapin lisääminen tuntunut enää tarpeelliselta.
Nimikin sai uuden muodon sovelluksen myötä. “Crazy Summer” on hurjan raikas ja kesäinen janonsammuttaja. Suositeltavinta on käyttää aika isoa lasia, että blandiksia mahtuu reilusti mukaan.

CRAZY SUMMER á la PEETU
ainekset:

• Bombay Saphire Gin
• Veriappelsiinituoremehu
• Sprite
• reilusti jäitä
• koristeluun sitruuna

valmistus:
Valitse aika isot lasit juomaa varten ja täytä ne jäillä. Kaada päälle 4 cl giniä per drinkki. Lisää lasiin veriappelsiinituoremehua (verigreippimehu toimii myös!) ja Spritea, molempia yhtä paljon. Laita pari kolme söpöä sitruunasektoria lillumaan juoman päälle koristeeksi.

 
Virkistävä ja raikas Crazy Summer on tosi nopea valmistaa myös isommalle porukalle. Aivan loistava iisi drinksu toisin sanoen tarjota vaikkapa piknikillä grillin kuumentumista odotellessa tai miksei koko kotikatsomolle futismatsin puoliajalla.
Siitä puheenollen, nyt äkkiä vähän ripsiväriä ripsiin ja suunta ystävän luokse illan futismaratonia seuraamaan (ja ehkä myös vähän grillailemaan…). Olisi varmaan korkea aika valita suosikkijoukkue… Taidan kyllä kaiken uhallakin päätyä jälleen Italian kannattajajoukkoihin. 🙂

Tämän viikon “Viikon drinksu” on Sex and the Cityn singnature-cocktail Cosmopolitan.
Kaikki super-trendiherkät siellä ruudun toisella puolella jo varmasti huokailee: “Cosmopolitan – SOOO last season”. Tavallaan olen samaa mieltä; SATC-hypetys ja drinkki-kiinnostus muuttuivat trendikkäiksi about yhtäaikaa ja se antoi Carrien, Samanthan, Charlotten ja Mirandan suosikkijuomalle ihan oman boostinsa. Trendiheilurin armoton aaltoliike jatkuu mieltymyksistämme huolimatta – ja siitä syystä juuri tällä hetkellä saattaa tuntua hankalalta tilata Cosmopolitania coolissa drinksu-baarissa. Tuskin sitä niiden drinkkilistoilta löytyisikään.
Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tässä on kyseessä aivan päivänselvä tuleva klassikkojuoma. Jos imagosyistä halutaan cocktail-baarissa tilata jotain muuta – fine – mikään ei kuitenkaan estä meitä ilahduttamasta itseämme ja vieraitamme raikkaalla, elegantilla ja tyylikkään näköisellä Cosmopolitanilla!

Korjattakoon tässä samalla sekin harhausko, että Cosmopolitan olisi jokin moderni (tai peräti SATC:ia varten kehitetty) drinkki, sillä näin ei todellakaan ole. Ensimmäiset samaa nimeä ja perusrakennetta kantavat juomat on todistettavasti valmistettu viimeistään 30-luvulla. Silloin tosin kirkkaana toimi gin ja marjana vadelma.
Ihan virallisesti-virallisesti Cosmopolitan kai pitäisi nykyään tehdä citrus-vodkasta (70-luvulta peräisin oleva versio) ja käsittääkseni äänet sitruuna- ja limemehun käyttäjien kesken menee aika tasan. Tässä ollaan taas siinä “karjalanpaisti”-tilanteessa – eli perinne on niin monen omaisuutta, että ihan oikeasti oikeaa versiota ei ole mahdollista nimetä.
Tässä on siis ohje Peetun versioon klassisesta Cosmopolitanista ja väitän sen olevan kyllä lähimpänä niitä 70-luvun amerikkalaisissa gay-klubeissa tarjoiltuja drinksuja, joihin SATC:kin samaistuu.

KLASSINEN COSMOPOLITAN á la PEETU
Ainekset (1 drinkki, normikokoiseen sheikkeriin mahtuu yleensä kaksi):

• 3 cl Vodkaa (voi käyttää sitruunavodkaa, mutta muuten joku aika neutraali vaihtoehto, kuten Absolut, on mielestäni paras)
• 1 cl triple seciä – ehdottomasti mieluiten Cointreau-likööriä
• 3 cl karpalomehua
• 1 cl limemehua

Valmistus:
Laita sheikkeri melkein täyteen jäätä. Purista limetin mehu. Lisää muut juoman osaset ja sekoita rauhallisesti. Juomaa ei siis tarvitse vispata hulluna vaan riittää, että ainekset viilentyvät ja sekoittuvat keskenään. Sekoitusta ei ole mitään syytä pitkittää liian kanssa, mutta on ihan positiivista, jos jäistä ehtii sulaa hieman vettä tasapainottamaan makua.

Tarjoilu:
Cosmopolitan tarjoillaan cocktail-lasista. Aina. Mitä fancympi lasi, sitä paremmin se sopii Cosmopolitaniin! Ei tämä drinkki suotta tule San Franciscon ihanimmista gay-klubeista!
Baareissa Cosmopolitan-parkaa näkee koristeltuna vaikka millä härpäkkeillä ja pahimmassa tapauksessa jopa cocktail-kirsikoilla. Kuitenkin oikeastaan ainoat hyväksyttävät koristeet ovat joko ihanihan ohut limelohkon pikkuinen sektori, joka laitetaan uimaan lasiin. Visuaalisesti vähän vähemmän kiinnostava, mutta drinkkiopillisesti oikeampi vaihtoehto (ainakin perinteisesti) on vetää kuorimaveitsellä sitruunan kuoresta pieni suikale, puristaa siitä kevyesti aromaattiset öljyt juoman pinnalle ja sitten pudottaa kuoren pala lasiin makua tuomaan.

 
Tavallisimmat virheet on käyttää liian makeaa mehua ja liian paljon. Se voi olla ihan kiva drinkki jonkun mielestä, mutta se ei ole Cosmopolitan! Sen sijaan suosittelen lämpimästi testaamaan Suomi-variaatioita – esmes Cosmopolitan puolukkamehulla voisi kai hyvinkin olla “Hesalainen”. Vai?
Mutta tosiaan tiedän, että Cosmopolitan on tällä hetkellä vähän trendi-drinksu-jäähyllä, mutta sanokaa mun sanoneen, parin vuoden päästä se on taas kuuminta hottia. Ja sitten klassikko. Niin niille hyville yleensä käy.
Kivaa drinkkilauantaita kaikille! Minä lähden nyt hyvien ystävieni luokse grillaamaan!

 
Tämän viikon “Viikon Drinksu” on elegantti britti-rouvien suosikki, aurinkoiseen hellepäivään sopiva Pimm’s Fizz. Tai tämä on hiukan siitä varsinaisesta klassikosta varioitu versio. Perinteisesti Pimm’s Fizzissä on jotain sprite-tyyppistä limpparia ja mintun lehtiä. Me tykätään enemmän pikkuisen stydimmän makuisesta Ginger Alesta juomassa – ja joku unohti ne mintut kauppaan. Mutta hyvin tämäkin maistuu ja raikastaa hurjan kuumana hellepäivänä!

 
PIMM’S FIZZ
Ainekset yhteen drinksuun:

• 4 cl Pimm’s likööriä
• 8 cl Ginger Alea
• kurkun siivuja
• sitruunan siivuja
• reilusti jäitä

 
Tee näin:

• täytä sopivan kokoinen lasi jäillä
• siivuta sitruuna
• siivuta kurkkua
• laita vihannekset lasiin
• kaada päälle Pimm’s
• lisää reipas loraur Ginger Alea

 

 
Nautitaan kauniina aurinkoisena päivänä hyvässä naisseurassa mieluiten kukkahattu päässä!

 
Cheers!

Lauantai-drinksut, miten olisi? Tein tuossa juurikin sellaisen päätöksen, että kesän ajan lauantai-blogipostaus on omistettu “viikon driksulle”. Saa nyt nähdä, miten kauan meillä (me = Peetu täällä on se johtava drinksu-mestari) ideoita riittää, mutta eikös lauantait ole mukavia just tämän tyylisille postauksille? Ja niinkuin aina, tässä on se kuuluisa omalehmäojassa -tilanne ja haluan siis Peetun kultivoimat drinkkivinkit myös itselleni tänne sähköiseen muistilistaan.
Aloitetaan klassikoilla. Gin & Tonic, tuttavallisesti vain GT, on ehkä maailmanhistorian paras drinkki. Se on toinen niistä asioista elämässä, jotka silloinkin, kun ovat tosi huonoja, ovat oikeastaan erittäin jees. (ja se toinen on tietenkin pizza – vai mitä oikein ajattelitte?)

Gin & Tonicin voi tilata lähestulkoon missä tahansa kuppilassa, jolla vain on A-oikeudet, ja lopputulos on aina vähintäänkin siedettävä. Toisaalta GT on myös tyylillisesti ookoo missä tahansa baarissa tai yökerhossa, milloin vain. GT on drinkkien Chanel 2.55 – ehkä pienen piirun verran konservatiivinen, mutta aina kuitenkin ookoo ja klassisen tyylikäs. Eli, jos olet mestassa, jossa et tiedä, mitä tilaisit, etkä halua tehdä tilaamisesta numeroa, GT on varma vaihtoehto.
On kuitenkin suuri ero GT:llä ja GT:llä. Tässä ohjeet maailmankaikkeuden parhaimpaan Gin & Toniciin.

KLASSINEN GIN & TONIC
ainekset:

• Giniä, mieluiten Bombay Sapphire (4 cl per drinkki)
• Tonicia (Schweppesin Indian Tonic on paras)
• sitruuna
• jäitä

 

Drinkki rakennetaan puolipitkään lasiin. Ensimmäiseksi laitetaan jäät, joita saa olla lasin täydeltä. Jäiden päälle kaadetaan gin. Itse käytän mielelläni viinamittaa, koska kun lasi on jo täynnä jäitä, on tosi vaikea arvioida alkoholin määrää. Oikeat mittasuhteen vaikuttaa paljon lopulliseen makuelämykseen ja siksi suosittelen, että kaikkien aloittelevien koti-baarimikkojen kantsii hankkia 2cl ja 4cl mitat. Tuo meidän on Ikeasta.

Tämä on ehkä monien mielestä too much, mutta itse tykkään tosi paljon, jos GT:ssä on hiukan (max. 1 cl) tuoreena puristettua sitruunan mehua. Lisätään heti alkoholin jälkeen, jolloin myös alkoholin hapettuminen pysähtyy.

Seuraavaksi lasiin kaadetaan tonic. Oikea mittasuhde on 1 desi tonicia per 4 cl giniä. Jos tonicia on enemmän (niinkuin helposti kotiolosuhteissa drinksuja väsätessä on tilanne) tulee makuelämyksestä aikas makea – vaikkei tonic niin hurjan makeaa olekaan.

 
Oikeaoppisesti GT kuuluu koristella ohuella sitruunan siivulla. Ja se tosiaan kuuluu laittaa lasiin, ei mänttijuntisti lasin reunaan.
Mutta tosiaan, vaikka kaiken hifistelyn tekisi väärin, GT on aina mukavan raikas ja klassisen tyylikäs drinkki missä tahansa tilattavaksi!

Kokkikoulusta terveisiä! Päätin pitkästä aikaa tarttua ruualaittohommiin ihan itse, kun virallinen keittiövastaavamme Peetu huiteli jossain maailmalla. Tosi vähän on tullut laitettua mitään voileipää tai pikamunakasta monimutkaisempaa sen jälkeen, kun tyttö palasi Australiasta kotiin viime kesänä. Osittain syynä on ollut se, että Peetu on lähes poikkeuksetta aina ihan mielellään kauhan varressa ja niin varakokkia ei juuri tarvita. Lisäksi taisin kyllä kuluttaa aika loppuun ne muutamat haltsaamani reseptit viime vuoden aikana.
Ajattelin, että innostus (kyllä – ehdin jopa oikein hiukan innostua ruuanlaitosta!) palaisi, kun hankin aivan tuoreeltaan Safkaa-keitto kirjan kakkososan Safkaa maanantaista sunnuntaihin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin tuntuu, että siinä missä ykkösosa oli tällaiselle harjaantumattomalle noviisillekin oikein helposti lähestyttävä ja löysin heti useammankin reseptin, jonka testaaminen tuntui houkuttelevalta, kakkosossa on ohjeita, joiden ainesosien hankintakin tuntuu hankalalta ajatukselta – saatika sitten itse valmistus. Olisi varmaan pitänyt hankkia keittokirja ruotsinkielisenä, niin olisi ollut helpompi mennä kauppaan raaka-ainemetsälle.

No, mutta Peetu oli siis poissa ja me Karkin kanssa kahdestaan kotosalla. Päätin testata Safkaa 2 -kirjan helpoimmalta vaikuttavaa ohjetta, Peruna-tomaattivuoka Provencale. Uuniruoat on yleensä aika helppoja, tykkäämme tomaatista ja perunasta, kala-allergikko Peetu ei ollut paikalla ja muutenkin tunsin olevani valmis tarttumaan pitkästä aikaa keittiöveitseen.

PERUNA-TOMAATTIVUOKA PROVENCALE (ohje kirjasta: Safkaa maanantaista perjantaihin, sovellukset kokkikoululaisen omat)
Ainekset: (neljälle sanoo kirja, kahdelle ja puolelle sanoo Minttu)

• 3 isoa perunaa (meillä oli sellaisia kuusivuotiaan tytön nyrkin kokoisia, laitoin viisi)
• 3 isoa kiinteää tomaattia (meillä oli tavallisen kokoisia, laitoin kuusi, olisi voinut olla yksi enemmänkin)
• 3 valkosipulinkynttä (meidän valkosipulissa oli aivan järjettömän isot kynnet, laitoin kaksi, mutta vähempikin olisi riittänyt, vaikkei olla mitään valkosipulikammoisia)
• 2 timjaminoksaa (kaupan timjamipuska oli niin heiveröinen, että riivin menemään varmaan ainakin kuusi “oksaa”)
• 1/2 dl laadukasta oliiviöljyä (en mitannut, näin retee musta on tullut!!)
• 12 aitoa Välimeren anjovisfilettä (laitoin tuon koko pienen lasipurkillisen, joka näkyy kuvassa. En laskenut montako ruipeloa purkissa oli. Valmistusvaiheessa vaikutti, että kalaa on liian vähän, mutta kyllä se ihan tarpeeksi maistui)
• suolaa
• mustapippuria

Valmistus:
Kuori ja leikkaa perunat (ei tarvitse keittää!) ohuiksi siivuiksi, samoin tomaatit. Hienonna valkosipulinkynnet ja timjamit (itse kyllä vain riivin ne pienet timjamilehdet pois varresta, enkä mitenkään erityisesti “hienontanut”). Voitele uunivuoka ruokalusikallisella oliiviöljyä ja ripottele kolmannes valkosipulista vuoan pohjalle. Laita perunansiivut ja tomaatit kerroksittain vuokaan niin, että joka kerroksen väliin tulee muutama anjovis, vähän suolaa ja pippuria sekä loraus oliiviöljyä.
Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa 40-45 min, kunnes perunat ovat pehmeitä.

 
Valmistus oli siis helppoa ja suht nopeaa jopa allekirjoittaneelle ja lopputulos palkitsi vaivan. Aika monet uuniruuat tuntuu jotenkin syksyisiltä ja talvisilta. Peruna-tomaattivuoka on sen sijaan hyvin kevyt ja kesäinen. Tykkäsin kovasti valkosipulisesta raikkaudesta, yrttisestä mausta, tomaatin ja perunan mehevästä liitosta, jota kivan suolainen anjovis sopivasti syventää. Karkkikin äityi oikein kehumaan, että hyvää on!
Voisin hyvin kuvitella, että tämä sopisi myös kivaksi lisukkeeksi esim kesän mutkattomien juhlien buffet-pöytään tai varsinkin valoisien öiden maukkaaksi yöpalaksi eikä vain kevyeksi illalliseksi, kuten meillä. Ihan hurjan suurta annosta kirjan ohjeilla ei tosin tule, mutta tämä vaikuttaa reseptiltä, jossa varsin huoletta voi suurentaa raaka-ainemääriä.
Ehkä tästä menestyksestä rohkaistuneena yritän seuraavaksi selvittää, mitä ne kaikki vaikeita asioita (kuten karitsaa) sisältävät reseptit oikein yrittävät tarkoittaa.

Mojito on yksi herkullisimmista, raikkaimmista ja helpoimmista drinkeistä, mitä on. Otsikosta poiketen, voisin jopa väittää, että kyseessä on koko kesän paras drinkki. Mojito toimii loistavasti aperitiivina ja sitä on myös helppo varioida sopimaan esim. cocktail-palojen kanssa nautittavaksi.
Tässä on kolme erinomaisen hyväksi havaittua versiota Mojitosta. Kaikki muunnokset eivät syntyneet ihan suunnitelmallisesti, mutta joskus sattuma auttaa löytämään kivoja uusia vaihtoehtoja!

PEETUN PARAS PERUS-MOJITO
Alunperin Mojito oli vain Peetun bravuuri ja tämä ohje on varmaan lähimpänä sitä perinteistä. Tämä valmistetaan mielellään aika pitkänä ja runsaiden jäiden kera, jolloin lopputulos ei ole ihan niin tymäkkä ja juoma pysyy viileänä pitkään.
Ainekset (yhtä drinkkiä varten):

• 4 cl Bacardia tai muuta vaaleaa rommia
• 2 tl sokeria (mieluiten tummaa)
• 1 1/2 – 2 limeä lohkoina
• pikku kourallinen mintunlehtiä
• jääpaloja
• Sprite tai muu makea kirkas sitruunalimppari

Laita sokeri, hyvin pestyt limelohkot ja mintunlehdet pitkähköön lasiin. Muusaa puukapustalla tai vastaavalla niin, että limeistä irtoaa mehua ja mintunlehdet rikkoontuvat. Mittaa päälle rommi, täytä lasi jäillä ja kaada päälle sen verran Spriteä kuin mitä lasiin mahtuu. Tarjoile pillin kanssa ja laita mielellään myös pitkä lusikka, jolla limeistä voi tökkiä vielä lisää mehua juomaan.

MINTUN PALMA JAFFA -MOJITO
Tarkoitus oli kyllä tarjoilla tyttöillallisten aperitiivina ihan tavallinen Mojito – vähän lyhyempänä ja aavistuksen makempana versiona vain. Kävi sitten kuitenkin niin, että arvoisa allekirjoittanut unohti ostaa limpparit. Niin tyypillistä. Illallisten pitopaikka oli myös sen verran landella, että ihan tuosta vain ei olisi Sprite-ostoksille pyrähdetty. Onneksi illan emännän kaapista löytyi lastenjuhlista yli jäänyt iso pullo Hartwallin sitruunaista Palma Jaffaa. Testauksen jälkeen totesimme, että tästähän tuli oikein hyvää.
Valmistus muuten kuten edellä, mutta sokeria en näihin laittanut kuin ihan muodollisen vajaan puoli teelusikallista per lasi. Pieneen lasiin riittää myöskin puolikas lime drinkkiä kohti eikä minttuakaan tarvitse olla kuin 5 – 6 reilun kokoista lehteä per lasi. Tarkoitus kun on, että sekaan mahtuu vähän sitä nestettäkin.

 
SAARIKYLIEN MARJA-MOJITO
Tarina on tässä melkein sama, paitsi tällä kertaa kukaan ei unohtanut ostaa mitään. Korkeintaan unohdettiin, että eihän kulinaristiperheen mökkipakastimen vähäistä tilaa todellakan tuhlata jääpaloihin. No, suunnilleen jääpaloja vastaava määrä kokonaisena pakastettuja mansikoita lasiin ja uusi Mojito-versio oli syntynyt! Paitsi että meillä ei tälläkään kertaa ollut Spritea – eikä nyt mitään muutakaan limsaa. Eli kuplat ovat peräisin sitruunan makuisesta kivennäisvedestä!
Marja-Mojitoihin laitoin reilut pari teelusikallista sokeria, sillä sekä marjat että juoma olivat sokeroimattomat. Limeä on näissäkin vain puolikas per drinkki. Mansikat lisäsin samassa vaiheessa kuin jäät, eli muusauksen jälkeen. Näin mansikoista tuli vain mieto makuvivahde juomaan. Tosin en kyllä tiedä, voiko tätä versiota enää kuitenkaan Mojitoksi kutsua – mutta hyvää se oli siitä huolimatta!
Kivaa vappua kaikille! Cin Cin!