Tein viikonloppuna jotain todella uskomatonta. Jotain, minkä ansiosta ansaitsisin vähintäänkin kunnon aplodit. Jotain, mikä on normaalisti loppumattoman pitkän todo-listani hyljeksityimpiä ja vähiten ruksattuja ikuisesti pysyviä kohtia. Tähän vähän jännitysrummutusta… Siivosin vaatekaappini – JEE!

Tietenkään lopputuloksesta ei tullut täydellinen. Siihen tarvittaisiin vähintään ihku walk-in-closet ja puolet Schutermannin varastosta, mutta kun ei se lauantain jättipotti osunut tänne Mintun osoitteeseen (ei voinu edes osallistua lottoamalla netissä, kun ei ole suomalaista kännykkänumeroa, eikä kotipaikka Suomessa – vähän huonoo!). Piti siis mennä vanhalla liian pienellä vaatekaapilla ja ihan sillä, mitä siellä garderobissa oli jo valmiiksi. Ja lopputuloksesta tuli oikein riemullinen olo. Mukavan järjestyksen ja myös henkisesti selkeämmän fiiliksen lisäksi toimitus oli palkitsevaa siinäkin mielessä, että pinojen kätköistä löytyi joitakin vanhoja rakkaita helmiä.

Niinkuin esimerkiksi aivan mielettömän ihana kashmirneulepaita, jota aikoinaan käytin niin paljon, että pelkäsin kuluttavani kyynärpäät puhki! Paita on peräisin Arelalizzalta ja taitaa olla ihan ihka ensimmäinen lahja, mitä olen koskaan blogin kautta saanut. Ei nyt niin, että niitä tänne Mintun residenssiin mitenkään poskettomasti saapuisi nykyäänkään.

Kashmir nyppyyntyy melko helposti käytössä – etenkin niistä kohdista, jotka hieroontuvat liikkuessa. Se on ihan normaalia ja johtuu kashmir-kuidun luonteesta. Nyppyjen poistamiseen ei siitä huolimatta ikinäkoskaanmilloinkaan pidä käyttää mitään nypynpoistajaleikkureita. Leikkurin terä pätkii muutenkin herkät kashmir-kuidut ja oikeasti vain pahentaa tulevaa nyppyyntymistä. Yleensä nimittäin tuo ominaisuus laantuu käytön myötä, kun irtokuidut on lähtenyt pois.

Leikkurien käyttö on sikälikin ihan turhaa sillä laadukkaasta kashmirista nypyt lähtevät helposti jopa vanhalla kunnon tarrarullalla, jos ei ole päästänyt tilannetta kovin pahaksi.

Tässä nyt siis päivän asu, jonka tähtenä on vaatekaappisiivouksen tuloksena jälleen käyttöön löytynyt vanha rakas neulepaita. Halusin vähän vauhtia lämpimänruskean neuleen ja valkoisen kauluspaidan muodostamaan asiallisuuteen ja koska ruskea ja turkoosi sopii mielestäni mainiosti yhteen, oli korvisten valinta aika itsestään selvä. Tänään oli myös jumppapäivä, joten vaihtokengät toimistolle kulkivat mukana kätsysti samassa kassissa.

• neule, Arelalizza (saatu)
• kauluspaita, Hope
• farkut, Acne
• korvikset, Anna Dello Russo for H&M
• kengät, DinSko

Kivaa tammikuista pakkaskeliä ollut tänäänkin superkauniin viikonlopun jälkeen. Jotenkin tuo auringon näkeminen saa taas uskomaan, että kyllä se kevätkin vielä tulee. En tiedä oliko se se – vai mikä – mutta tänään oli ihan pakko laittaa päälle ikivanha kukallinen sifonkipaitani, jota oikeasti käytän yleensä vain kesällä. Ihan hyvin se mielestäni taipui kivaksi kuurankukka-asuksi mustan jakun ja hailakan vihreän hamosen kanssa.

Loppuviikoksi onkin luvattu ihan messevää pakkaskeliä. Se asettaa vähän haasteita toimistopukeutumiselle. Oikeasti olisi kaikkein parasta, jos olisi kunnon pilkkihaalari, jonka alle voisi pukea kevyet ja mukavat office-vetimet. Vaikka pitkä talvitakkini onkin lämmin, aina kun on kunnolla kylmä, pitää melkein valita, että paleleeko työmatkoilla vai hikoileeko toimistolla. Inhoan kumpaakin, mutta tunnun kestävän paremmin kylmää, joten hameella ja sukkiksilla mennään, vaikka olis millaset pakkaset.

• hame, Twenty8Twelve
• sifonkipaita, Next
• toppi (alla), Uniqlo
• jakku, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Otsikko on tribuutti yhdelle lemppariblogeistani. Ja ehkä samalla metaforinen viittaus siihen, että näiden päivänasuhommien kanssa olisi ihan oikeasti välillä katsottava täysin konkreettisesti (= vastakohta metaforiselle) peiliin. Sain eiliseen asupostaukseen kommentin, jonka ensin sivuutin kepeällä vastakommentilla, mutta sitten huomasin herääväni keskellä yötä, hikoillen, ja manaten, että näin ei voi jatkua!

Kommentti on – kuten sanottu – oikein ystävällismielinen ja kivaan sävyyn kirjoitettu (kiitos Sr!). Se toimi kuitenkin aikamoisena herättäjänä… Siis en t o d e l l a k a a n haluaa näyttää suomalaiselta muusikolta pukeutuessani! Tukholmalainen toimistodresscode eroaa joiltakin pieniltä, mutta ratkaisevilta, osilta suomalaisesta office-pukeutumisesta. Selkeitä eroavaisuuksia on äärimmäisen vaikea kuvailla, koska ne ovat sen verran hienovaraisia. Sen sijaan voin sanoa, että suomalaiselta muusikolta näyttäminen on tyylikästä korkeintaan silloin, kun oikeasti on suomalainen muusikko, jos tuskin silloinkaan.

Tänään yritin siis tulkita tavoittelemaani office casual with a rock’n’roll twist -teemaa vähän tyylikkäämmin. Perjantain normaalia lyhyempi toimistopäivä ja pikainen aw työkavereitten kanssa sujui siis kokomustassa kombossa, jossa vaihtelua toi eri materiaalien muodostamat kontrastit. Tykkään tosi paljon tuosta epäsymmetrisestä jättitimangein koristellusta neuletakista, vaikka se kyllä vähän kutittaakin, jos alla on vain lyhythihainen teeppari…

• neuletakki, MTWTFSS
• t-paita, Primark
• hame, Mintun ompelimosta
• mokkasaappaat, Diane von Furstenberg

Joskus on sellainen päivä, että sitä toivoisi, että olisi vain bad hair day. Heti aamulla peilistä katsoo joku mänttinaamainen kummitus ja silloin tietää, että kohdalla on täydellinen bad face day. Kanssaeläjiä voi yrittää harhauttaa lisäämällä asuun jonkin katseita keräävän yksityiskohdan.

Tänään oli juuri sellainen päivä. Tuumasin, että huikentelevaiset käärmekorvikset vievät kaiken huomion ja itse voin mörköillä kaikessa rauhassa.

Muuten mentiin tutulla office casual -tyylillä. Mustat farkut ja  printtiteeppari saivat hiukan ryhtiä mustasta rennosta jersey-jakusta.

• jakku, frk
• t-paita, Peetulta lainassa
• korvikset, Anna Dello Russo for H&M
• farkut, H&M
• bootsit, Vagabond

Olen aina ajatellut, että sitten jonain päivänä omistan täydellisen vaatevaraston. Sellaisen, joka on juuri sopivan täynnä harkittuja, kauniita, kestäviä, laadukkaita ja itseni näköisiä vaatteita. Useimmat vaatteista olisi helposti yhdisteltävissä toistensa kanssa, joten muutaman ihanan asusteen ja katseenkiinnittäjän avulla yhdistelmien määrä olisi loputon. Jokaiseen tilaisuuteen olisi aina helposti löydettävissä kiva asu.

Tässä viimeaikoina, talvi-alehankintoja suunnitellessani, olen alkanut epäillä, että jahtaan sateenkaaren päätä. Ehkä garderobi ei koskaan ole täysin valmis. Ehkä on vain hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka jotkut pukeutumispalapelin peruspilarit olisivatkin kohdallaan, on pukeutusmiskriisitön elämä täysin mahdoton ajatus.

Juteltiin eilen illalla aiheesta Karkin kanssa ja sisäistin yhden itsestäänselvyyden. Suunnittelin siis tätä samaista postausta, mutta kirjoitettuna siihen tyyliin, että mitä vaatteita täydellisestä garderobista pitäisi löytyä. En ollut mitenkään yllättynyt, että parikymppisen opiskelijan ja aikuisen toimistorotan ajatukset eroavat aika tavalla, mutta tietenkin myös muu elämäntilanne vaikuttaa todella paljon.

Itse olin esimerkiksi neljä vuotta päätoiminen yrittäjä, freelancer. Tuolloin “täydellinen garderobi” koostui mukavista, pehmeäksi käytetyistä verkkareista, huppareista, villasukista ja mahdollisimman cooleista (ruotsalaisten suunnittelijoiden tekemistä) fashion-vetimistä. Ns. tavallisiksi vaatteiksi riitti farkut, t-paita ja neuletakki – niille oli käyttöä lähinnä, kun kotitoimistopäivänä oli aivan pakko poistua neljän seinän sisältä.

Reilu pari vuotta sitten valitsin pois yrittäjyyden riemut ja palasin takaisin kunnialliseen office-duuniin. Kyllä kotivertseille on edelleenkin käyttöä – ja joskus saa kiskoa yllensä jotain fashion-spesiaalia, mutta pikkuisen hämmentyneenä olen yrittänyt selvittää, mitä ihmettä garderobista pitää löytyä, että aamuinen toimitopukeutumiskaaos vähän helpottaisi.

Eli kai siihen on sopeuduttava, että vaatevarasto ei koskaan ole täysin valmis – ja toisaalta ehkä hyvä niin. En kuitenkaan halua luopua  siitä ajatuksesta, että saisin karsittua kaapeista kaiken turhan pois niin, että jäljelle jäisi vain ne vaatteet, joista todella pidän ja joita käytän. Sitten voisi alkaa selkeämmältä pohjalta miettiä, mitä ja millaisia peruspilareita garderobi kaipaa ja millaisilla yksityiskohdilla sitä milloinkin haluaisi maustaa.

Siitä tuleenkin aivan varmasti juttua tännekin. Haiskahtaa sen verran merkittävältä projektilta!

Voin tunnustaa ihan heti näin alkuun, että olen neuletakkien suurkuluttaja. Ja kyllähän se täälläkin on kieltämättä näkynyt. Välillä – tai oikeastaan aika usein – tulee sellainen olo, että olisi kiva näyttää vähän huolitellummalta ja siistimmältä töissä. Ja etenkin, jos välillä haluaa rentoilla alaosan kanssa, pitäisi skarppiutta löytyä yläosastosta, jotta kauhun (lue: jotenkin korrektin toimistopukeutumisen) tasapaino pysyy balanssissa.

Monet jakut vaan ovat auttamatta niin kovin kankeita pitää päällä sellaisena työpäivänä, kun ohjelmassa on lähinnä tietokoneen ruudun tölläystä ja paikallaan istumista. Liikkuvaiset palaveri- ja seminaaripäivät ovat erikseen, mutta tavallisena suolakaivospäivänä on joustavat ja mukavat jersey-jakut erinomainen vaihtoehto.

Itselläni on pari kompromissi-kategoriaan sopivaa versiota aiheesta. Tänään yhdistin tummiin farkkuihin ja tennareihin (jep!) Karkilta saamani harmaan jersey-jakun. Valkoisen t-paidan ja statement-korvisten kanssa lopputuloksena oli siisti mutta rento konttorirotta-asu, jossa viihdyin oikein hyvin!

• jakku, H&M
• t-paita, H&M
• farkut, Acne
• tennarit, Converse
• korvikset, Marni for H&M