Tänään on ollut maanantai. Ihan tiedoksi vaan, jos joltain on sattunut menemään ohi. Tuo viikonpäivistä onnettomuusaltein muistutti kyllä tällä puolen ruutua olemassaolostaan heti aamusta.

Onnistuin nimittäin ruiskaisemaan käsienpesusaippuat suoraan päälleni noin about ensi töikseni. En tiedä käykö kenelläkään muulle koskaan niin, mutta jostain syystä meidän saippuapumpun suulle kuivahtaa helposti joku pieni kökkö. Ja sitten jos siitä on ihan noin vaan ottavinaan vähän saippuaa, se saattaa lentää mihin sattuu. Etenkin, jos on maanantai.

Pääsin kuitenkin lähtemään kotoa paidan vaihdon jälkeen ihan ajoissa. Parinkymmenen metrin spurtti onnistui mukavasti, enkä taittanut nilkkaani, pudottanut kotiavaimiani (joita en ollut kerinnyt vielä laittaa laukkuun…), kahvikin pysyi termosmukissa ja ehdin kuin ehdinkin Tvärbanaan. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kunnes paikalle marssi lipputarkastaja ja tajusin, että matkakorttini on sen viikonloppuna käytössä olleen citylaukun sivutaskussa. Noooo, ei muuta kuin seuraavalla asemalla pois ja takas kotiin korttia hakemaan. Tässä vaiheessa tuumasin, että hoppuilun voi unohtaa. Ei se enää mitään auta.

Viimeinen virallinen maanantairiemastus oli, kun töitten jälkeen kävin Pumpissa ja tajusin pukuhuoneessa, että sukkahousuissani on takareidessä kahden peukalon levyinen silmäpako. Aaaargh!

Päätin kuitenkin suhtautua kaikkeen positiivisesti. Vaikka väkisin. Sainpahan syyn laittaa senkin tyhmän paidan pyykkiin ja vaihtaa päälle keväisen kukkapaidan. Lipputarkastus olisi voinut olla tulematta ja silloin olisin huomannut kortin puuttumisen vasta ensimmäisen vaihdon kohdalla, mikä olisi tietänyt vähintäänkin puolta pidempää viivästystä. Silmäpako oli sen verran ylhäällä, että se ei vahingossakaan näkynyt hameen alta (olo ei tosin ollut kovin huoliteltu…) ja se ääliö kundi, joka rupesi keräilemään painoja takaisin telineisiin kesken BodyPump-tunnin olisi todella voinut pudottaa sen 5 kg:n painon suoraan päähäni. 15 cm päässä kolahdus aiheutti vain lieviä rytmihäiriöitä…

Kotiin päästyäni palkitsin itseni sammiollisella jäätelöä!

• paita, H&M
• hame, H&M
• neuletakki, H&M
• kengät, Vagabond

PS. Piti vielä kertoa, että eilen illalla aika myöhään pakastimeen tunkemani kaalisopat eivät toki olleet vielä jäätyneet mukavaan kuljetuskuntoon. Minkä tietysti huomasin vasta töissä… Onneksi oli treenikassiin pakatun lounaslootan ympärillä muovikassi. Ainoa, joka koki pienen kaalisoppakylvyn oli pitkähihainen trikoopaita, jota käytän vain balancessa. Pyykkin se olisi pitänyt laittaa muutenkin.

Ei mulla muuta. Paitsi, että ihanaa, että huomenna on tiistai!

Ompelin kukalliset salihousut – niistä tuli ihanat!

Tänään hilluin salihousuissani ensin toimistolla ja justiinsa ihan kohta rakkaan ystävän kanssa tyttöjen iltaa viettämässä. On jo niiiin kova kiire, että en ehdi valitettavasti tarkempia selostuksia kirjoittamaan, miten toimistoasu muuntautui ulkoilukelpoiseksi, mutta kuvat puhukoot nyt puolestaan!

Ihastelijoille ja kauhistelijoille tiedoksi: blogiin on tulossa Super Easy -ohjeet salihousuille. Sen tutorialin avulla onnistuu kädetönkin! Mutta nyt – ihanaa perjantaita!

• salihousut, Mintun ompelimosta
• jakku, H&M
• vihreä huivi, Peetun Kambodjasta lähettämä
• t-paita, H&M
• toppi (juhlaversio), Uniqlo
• pitsitoppi, Mintun ompelimosta
• nauhakengät, Palmroth
• nilkkurit, Ril’s
• laukku, Michael Kors

Onhan tässä tullut useampi kuukausi rutistua, kun on niin kamalan karsean vaikeeta saada otettua asukuvia, kun aina on niin pimeää. Eikä valo riitä millään. Eikä salamavaloa voi käyttää. Ja mitä vielä? No, nyt aurinko on tehnyt hartaasti odotetun paluun ja vielä vähän pidemmäksikin venähtäneen työpäivän päätteeksi paistelee mojovasti ikkunoista sisään. Luulisi bloggarin olevan onnellinen?

Ja ilman muuta onkin. Onnellinen siis. Auringonpaisteesta ja valosta ylipäätään. Aamulla töihin mennessäkin saa ihan aurinkolasit kaivaa esiin – ja poskipäitä lämmittää kuin olisi lomalla. Merkillistä, miten arkiset, rutiininomaiset asiat saavat eri merkityksen ja tunnelman, kun ne kuorruttaa lämpöasteilla ja ripottelee päälle reippaasti auringonsäteitä. Ihana, kevytkenkäinen vapauden fiilis vilahtaa pään sisällä ja jättää jälkeensä kuplivan olon ihan tavallisena torstaina. Taidan olla pikkasen lämpö- ja aurinkoriippuvainen – tai ainakin kärsinyt pahasta puutostilasta.

Kaikkia ongelmia suloinen ja kaivattu aurinko ei nyt sitten kuitenkaan näköjään ratkaise. Skarpissa auringonvalossa kylpevä residenssi ei oikein tarjoa edullisia olosuhteita asukuvien ottamiselle. Mutta toivoakseni näistä kuvista välittyy kuitenkin ilo sekä auringosta että siitä, että Lindexin Missoni-malliston ihanien perhoshousujen vetskari nousee jälleen ylös asti.

• neuletakki, H&M
• housut, Lindex / Missoni
• kengät, Vagabond
• kaulapussi, Acne

Tässä se nyt tulee – täydellisten “poskikiharoiden” saavuttamisen salaisuus! Tänään töissä yksi kollega kysyi, millä taivuttelen hiukseni, että saan ne lainehtimaan pehmeästi juuri poskipäiden kohdalta kasvoihin päin. Olin ihan, että TÄH?? Blogini lukijat ovat varmasti huomattavasti kyseistä työkaveria paremmin perillä Mintun lähestulkoon olemattomista hiustenlaittorutiineista. Olin toki imarreltu, että kampaustani (tai paremminkin “kampaustani”) kehuttiin. Oli kyllä ihan pakko käydä vessan peilistä tarkistamassa, että mistä on kysymys – vai oliko kollegan kommentti suorastaan ironinen.

Ei, en yleensä suhtaudu kehuihin epäilevästi tai vähättelevästi – päinvastoin – olen jo aikapäiviä sitten opetellut sanomaan rehellisen ilahtuneen kiitoksen, kun joku kehuu asuani, laukkuani, hiuksiani, koruani… etc. Tänään oli kuitenkin vähän eri tilanne. Let me explain. Elikkä aamulla olin laittanut kellon soimaan tavalliseen tapaan ihan hyvissä ajoin. Jostain syystä olin nukkunut viime yön aika huonosti ja ensimmäinen 10 minuutin torkku läjähti ilman miettimistä. Kissa kuitenkin heräsi sen verran, että siirtyi sängyn jalkopäästä mahani päälle kerälle kehräämään. Juu, ihan helppoa nousta sängystä ylös, kun ei muutenkaan huvita ja vielä kissa siinä lämpimänä keränä toimii ekstra-painona.

Noin 45 min (jeppp…) sen jälkeen, kun ensimmäinen herätys pärähti ilmoille, sain vihdoin itseni ylös peiton alta. Tuskin tarvitsee sanoa, että tuossa vaiheessa alkoi olla jo pikkasen kiire? Käytettävissä olevaan aikaan nähden käytin kohtuuttoman pitkän ajan peilin edessä pohtien, pitääkö hiukset pestä vai ei. Sinänsä aika hassua, sillä yksi harvoista lapsillenikin opettamista elämänohjeista on, että jos pitää kysyä “pitäisköhän hiukset pestä” silloin yleensä pitää. Noniin, oli siis ihan järkky kiire ja hiukset piti pestä, oli miten oli.

Suihku, hiustenpesu, hampaidenpesu, rasvaus, pukeutuminen, berocca, kahvinkeitto, meikkaus – ja menoks. En katsonut aikaa, moni on varmasti nopeampi. Kissakin tuli jossain välissä ruokittua etc. Mutta hiusten laittaminen jäi tasan siihen pesemiseen. En edes ehtinyt kampaa tai harjaa näyttää kuontalolleni. Siinä suurin – ja ainoa – syy siihen, miksi suhtauduin työkaverin kehuihin aavistuksen epäillen. Hiukseni olivat siis jopa omassa mittakaavassani poikkeuksellisen luonnontilassa. Ja ne kehutut laineet/kiharat kasvojen ympärillä? No ne tulee siitä, että pidän hiuksia korvan takana. Haha!

• neule, Arelalizza (saatu)
• toppi (alla), H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Tänään vähintään puoli muotiblogosfääriä on ollut juhlimassa Aussie Blog Awardseja. Go 4 it vol. 2 -blogikin oli ehdolla peräti kahdessa kategoriassa, Aussome & Unique ja Readers’ Choice. Alunperin ajatuksenani oli tehdä pikku matka Helsinkiin ja osallistua juhlallisuuksiin, mutta sitten tuli kaikenlaista hässäkkää siihen yhteen juttuun, jota elämäksikin kutsutaan, ja oli pakko peruuttaa gaalasuunnitelmat. Ei nyt sillä, että olisin kuvitellut pokkailevani pokaaleja läjäpäin, mutta olisihan se ollut mahtava olla livenä todistamassa, kun tunnustuksia jaetaan ja tietty tavata kaikkia ihania tyyppejä. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on väkeä, jotka antoivat äänensä Aussie-kisassa tälle hengentuotteelleni. Suurkiitos siitä! Ja siitä, että haluatte käydä lukemassa juttujani ja katselemassa kuviani – se on kuitenkin kaikkia maailman palkintoja tärkeämpi asia itselleni!

Ihan oikeaan osoitteeseen tuntuivat palkinnot menneen. Erityisen iloinen olen Veeran saamasta “Naked truth” -erityispalkinnosta. You go GIRL!!

Tänä henkilökohtaisena ei-gaala-päivänä ilahdutin itseäni laittamalla päälle synttärilahjaksi saadun By Malene Birgerin huivin. Miten jokin yksi asuste voikin olla niin ihana, että tuntuu, ettei sen kanssa voi olla olemassakaan sellaisia asioita kuin bad hair day tai muuten vaan bad day? Muuten asu oli aivan basic-Minttua farkkuineen, teepaitoineen ja jakkuineen. Pikkuisen tuuletuksen aihetta on kyllä täälläkin, sillä sitkeän mutta epäortodoksisen kaalisoppakuurin lopputuloksena Acnen farkut eivät ole enää tappokireät! Ei varmaankaan näy kuvissa, mutta fiilis on loistava!

• t-paita, Primark
• jakku, H&M
• farkut, Acne
• huivi, By Malene Birger
• nilkkurit, Ril’s

Tiedättekö sen tunteen, kun laittaa uudet kengät jalkaan ja ne tuntuvat välittömästi ihanilta ja jalat näyttävät ihan eri tavalla aikaisempaa virtaviivaisemmilta ja kauniilta? Ja joka kerta, kun silmät osuvat omiin, uusissa kengissä majaileviin jalkoihin, alkaa hymyilyttää?

Juuri siltä minusta on tuntunut tänään! Virnuilin koko matkan töihin aamulla, koska kaikki vaan tuntui niin paljon tavallista upeammalta. Eikä siihen tarvittu kuin lähestulkoon spontaanihankitut tossut. Tuskin enää tarvitsee sanoakaan, mutta: uudet Karhut ovat aivan täydellisen ihanat! Fiilis on vähemmän “säädelty” kuin kunnon funktionaalisissa urheilukengissä, mutta ehdottomasti pehmoisempi kuin esmes Converseissa. Rrrrakastan ensimmäisen käyttökerran jälkeen uusia tossujani entistä palavammin!

Yhdistin Karhut hameen kanssa – niinkuin olin ajatellutkin – mutta koska kyseessä oli kuitenkin ihan normi toimistopäivä skarppasin kokonaisuutta aavistuksen valkoisen (tosin aika rennon) kauluspaidan avulla. Pikaisen peiliinvilkaisun jälkeen tuumasin, että outfit kaipaa vielä jotain särmää, joten kaivoin vanhan vetoketjulla kiinnitettävän nahkanauharannekorun koruläjäni uumenista. Korviin ripustin isot rinkulat – ihanaa, että niitä voi taas käyttää ilman välitöntä fashion suicide -efektiä!

• paita, Forever21
• hame (Peetun), Mintun ompelimosta
• tossut, Karhu Originals