Aina välillä sesonkien vaihteessa tulee nillitettyä, että “nääs, nääs, kun on niin vaikeeta, kun ei oikeen tiedä, että mikä on keli ja mikä on sesonki”. No, nyt kyllä tuntuu siltä, että mikään ei ole vaikeampaa kuin pukeutua sesongin (aka fiiliksen) mukaisesti ja silti pysyä lämpimänä. Sesonki on “kesä” mutta dress code “lopputalvi” tai “syksy”.
Tämä päivän asuni yritti tehdä kaikkensa, että se olisi ollut sekä kesäinen että pitänyt tyypin edes jotensakin lämpimänä.
Alunperin jostain H&M:n superalen loppurähinöistä ihan naurettavaan hintaan hankkimani musta kaulukseton ja vyötäröltä laskostettu vetoketjujakku oli pitkään yksi niitä erittäin harvoja asioita graderobissani, jotka vain roikkuu siellä, ilman että edes hintalappuja olisi irroitettu. Sitten keräsin kaiken rohkeuteni ja otin ja silitin koko komeuden. Sen jälkeen tuo on ollut päälläni toimistolla about kerran viikossa.
Mitä tästä opimme? Everybody deserves a second chance? Tai ehkä paremminkin, että “kandee edes silittää se, ennenkuin sumppaat kierrätyskekoon”. Vaatekaapistani taitaa löytyä pari muutakin vaatetta, joille voisi testata samaa strategiaa.

Virallisen kevättakin paikkaa havittelee iki-ikivanha Tommy Hilfigerin sailor-mallinen valkoinen puuvillatrenssi. Kiva (ja älyttömän hyvälaatuinen) takki oli noin kolmen vuoden visiitillä Karkin garderobissa, mutta tänä keväänä vaadin sen takaisin itselleni. Halusin jotain fiksumpaa ja vähän vähemmän boheemia lämpimämmän kelin päällysvaatetta, mutta suoraan sanottuna olo on ihan tyyliin Muumimamma goes Medicine. Ehkä mun vain pitäisi pidättäytyä siinä nahkatakissa.

Palkinnoksi kaikille niille, jotka ovat jaksaneet lukea tänne asti, voin kertoa todella hävettävän tarinan… ;D
Taisin jossain aikaisemmassa asupostauksessa jo kertoakin, että meidän osasto muutti väliaikaisiin tiloihin remontin tieltä tässä muutama päivä sitten. Itselläni on sellainen tapa – huono kaiketi useimpien mielestä – että näplään iPhonea koko matkan tunnelbana-asemalta toimistolle. Pitäähän sitä “kiertää tilukset”, eli tsekkaa Instagram, Twitter, Facebook, meilit ja blogi ennen toimistopäivän alkua.
Väliaikaiset toimistotilat sijaitsee hyvin lähellä omaa konttoriamme – ja ehkä se oli suurin syy siihen, että luottavaisin mielin marssin eteenpäin jotain tosi tärkeää hommaa puhelimella duunaten, kun yhtäkkiä havaitsin olevani pitkälläni asfalttikenturalla. Fyysisesti ei käynyt kuinkaan, kengät tosin vähän naarmuuntuivat, mutta itsetunnon kanssa on vähän niin ja näin. Yleisöä surkealle some-sukellukselleni oli kuitenkin ihan riittävästi. Naapurirakennusta miehittää mm. ruotsalainen verovirasto – eli jokunen muukin oli liikkeellä tuohon viralliseen töihinmenoaikaan. Pitäisi varmaan opetella katsomaan, mihin astuu – tai vaikka jättää se puhelin laukkuun kävelemisen ajaksi!

Huikean menestyspäivän asun osaset:

• musta jakku, H&M
• hame, H&M
• valkoinen takki, Tommy Hilfiger
• nauhakengät, Vagabond
• laukku, Kate Spade 

Siis anteeksi nyt vaan taas ihan kauheesti, mutta mikä helkutan takatalvi täällä oikein on? Siis vaikka aurinkokin välillä paistelee, lämpötila huitelee korkeintaan jossain nippanappa viidessätoista ja napajäätiköiltä puhaltava tuuli vie hiukset päästä. Ja tänään ei ole tosiaankaan tarvinnut turhaan kuluttaa aurinkolaseja. Ihme harmaankalsea sateenpiiskaus on jatkunut koko päivän. Eikä kyse ole tosiaankaan mistään positiivista energiaa antavasta kesäsateesta – vaan tuntuu aivan täysin siltä, että tämä blogipostauksen otsikko ei ollut mikään vitsi, kesä oikeasti päättyi juhannukseen.
No, vali-valit sikseen. Peetu laittaa juuri ruokaa, koko kämppä tuoksuu aivan taivaalliselta, ja Karkki ilmoitti olevansa myös matkalla koti-kotiin. Kiva ilta tulossa toisin sanoen. Lisäksi lämmittää muistot todella kivasta juhannuksesta, jonka sain viettää hyvien ystävien kanssa.

Oli aivan ensimmäinen kerta, kun vietin lähestulkoon virallisen svenne-juhannuksen. Yleensä kun olen päätynyt joko Suomeen tai keskikesän juhlaa on tullut vietettyä kotona isommalla tai pienemmällä Suomi-henkisellä porukalla.
Peetun mielestä ruotsalainen juhannus on ehdottomasti kaikkein paras suuri juhlapyhä – mukaanluettuna joulu ja uusi vuosi. Olen toki kuullut “virallisista” perinteistä, mutta nyt tosiaan pääsin itse osallistumaan perinteisiin.
Peruskaava menee suunnilleen niin, että puolilta päivin syödään juhannuslounas, sillejä, lohta, uusia perunoita, kermaviiliä ja ruohosipulihakkelusta. Sen jälkeen nostetaan salko pystyyn asiaankuuluvin menoin, leikkien, salon ympärillä tanssien etc. kisaillen. Tässä yhteydessä nautitaan myös juhannuskahvit. Kun “pienet sammakot” ja pussihyppelyt sun muut on hoidettu, mennään saunaan. Loppuillasta grillaillaan ja muutenkin perinteet muuttuvat suomalaista juhannusjuhlintaa muistuttaviksi.

Suomessakin on jonkinlainen juhannusseppeleperinne. Täällä kuitenkin vaikuttaisi, että tosi monien mielestä seppele kuuluu ehdottomasti juhannukseen. Menomatkalla Vaxholmiin jopa laivassa oli ohjelmassa kukkia ja sidontaa.

Mistä lyödään vetoa, että kysymyksessä on bloggariäiti? Voin kertoa, että reipas pikkupoika otti kuvia pitkäjänteisesti ja pitkään. Järkkärillä, joka ei varmasti ollut sieltä kevyemmästä päästä. Muistojen albumia varten tuskin moista höykyytystä olisi tarvinnut pitää?

Juhannussalon nostoon kutsuttiin “voimakkaita naisia”!

Resarö paviljongille oli kokoontunut aivan hillittömästi väkeä viettämään päiväjuhlaa. Ilmeisesti tapana on tehdä juuri näin – eli harvalla on ihan omaa juhannussalkoa – vaan yleensä kokoonnutaan tanssimaan ja leikkimään isommalla porukalla. Selkeästi tätäkin juhlaa oli järjestämässä vapaaehtoisten aktiivisten joukko. Mistään kaupallisesta häppeningistä ei ollut kysymys.

Pussihyppely oli viihdyttävää katseltavaa. Taidetiin melkein sopia, että ensi vuonna osallistutaan naisten sarjaan… Ainakin hyppelystrategiat tuli hiottua.

Ystävyys ja kesä.

Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, syvällisiä keskusteluja, hölmöille jutuille nauramista, musiikkia, yhdessä tekemistä, kynttilöitä, kannustusta ja hyväksyntää. Että yhdestä illasta ihanassa seurassa voikin saada niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.
Juhannusaaton asuni suunnittelin sillä perusteella, että se mahdollistaa kerrospukeutumisen viimeiseen asti. Ihan kaikkia villapaitoja ei tarvinnut onneksi kiskoa päälle – ja kukkahameestahan ei juhannuksena luovuta!

 

• t-paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• takki, Acne
• tennarit, Karhu
• laukku, Rebecca Minkoff

Jokaisen modernin naisen garderobista tulisi löytyä yksi veretseisauttava punainen mekko. Mikään muu vaate ei hengi samalla tavalla viehätysvoimaa, naisellisuutta, itsenäsyyttä ja omanarvontuntoa kuin se. Pikkumustalle toki kaikki kunnia joka paikkaan sopivana yleisvaatteena, mutta pikkupunainen – se on statement-klassikko, jolla on vähintään yhtä pitkä odotettavissa oleva elinikä kuin mustalla siskollaan.
Olin itseasiassa ajatellut, että toissalauantain kummitytön lakkiaisiin haluan ehdottomasti pukeutua kirkkaanpunaiseen mekkoon. Laitoin aika hillittömän rivin punaisia ja sen sukulaisia versioita aiheesta sekä Shopbopin sydänlistalle että Net-a-Porterin wish listille. Päätin, että hyvän mekon osuessa kohdalle, ostopäätös ei ole ensisijaisesti hintakysymys.

Voin kertoa, että kummastakaan suosikkinettikaupastani ei löytynyt yhtäkään punaista mekkoa, jota olisin halunnun vähääkään. Vanha tumman viininpunainen Diane von Furstenbergini palveli juhlissa oikein kivasti, enkä sitten ajatellut asiaa sen kummemmin.
Paitsi sitten, kun piti toimia makutuomarina Tinnin lauantaiselle häävieraspukeutumiselle.
Jostain rakkaan ja klassisen keski-eurooppalaisen tyylikkään BFF:ni garderobin perukoilta löytyi yhtäkkiä maailman täydellisin punainen mekko – kuulemma löytö joltain lukuisilta matkoilta.

Kauniisti ja todella vartaloa imartelevasti drapeerattu mekko on pääosin viskoosijerseytä ja lyckraa. Alkukesän iltoihin lämmikkeeksi valikoitui luonnonvalkoinen a-linjainen, shaalikauluksinen neulejakku. Asuun sopivasta laukusta käytiin kiivaita keskusteluja, mutta tietääkseni itse tapahtumaan päätyi myös tuo kaunis himmeästi kullanhohtoinen ja aavistuksen retro-henkinen clutch, joka oli oma suosikkini. (Stylisti-pisteitä keräilee tässä näin hän)

Seuraava missioni on ehdottomasti metsästää yhtä kaunis pikkupunainen kuin tuo Tinnin ihanasti drapeerattu mekko! Voin kertoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä sen paremmin Shopbopissa kuin Net-a-Porterissakaan ei ole tarjolla mitään, mikä olisi lähimainkaan yhtä ihanan ja vartaloa kauniisti muokkaavan oloinen. Tinni on kyllä malliesimerkki siitä, että aina joskus tosiaankin kannattaa vain yhtäkkiä päätyä sisään siihen matkoilla bongattuun suloiseen putiikkiin – eikä vain ottaa kuvaa näyteikkunasta blogia varten. Haha!

 

• mekko, Hoss
• neuletakki, Repeat
• sandaalit, Geox
• korut, Lapponia
• laukku, Ulla-äidin varastoista 60-luvulta

Sain kuin sainkin eilisen Maybellinen Baby Lips -huulivoiteen lanseeraustilaisuuden asuni ikuistettua. Oltiin jo tekemässä lähtöä juhlista – viimeisten joukossa, kuinkas muuten – kun kuulin Jonnan selostavan Iinalle, että “nyt mennään sit etsiin joku paikka, missä voi ottaa asukuvat”. Minä siihen heti, että “voisinkos mitenkään lyöttäytyä joukon jatkoksi?”. Iina totesi jo lukeneensakin täältä blogistani, että laskiskelin sen varaan, että saan jonkun ottamaan kuvia. Haha! Eli suurkiitokset asuni ikuistamisesta kuuluu rakkaalle blogibabylleni Moksulle!
On muuten aikas mahtavaa, kun asukuvia ottaa toinen bloggari. Ei tarvitse nolostella poseerauksiaan ja toinen kysyy ihan automaattisesti, että “otetaanks lähärit kans” ja mitkä yksityiskohdat kuvataan.

Eilen oli siis silkkikimonon neitsytmatka ja debyyttiesiintyminen. Kun kiskoin sen päälleni Tampereella aivan tolkuttomassa kiireessä, ensimmäinen fiilis oli, että näytän ihan siltä kuin olisin karannut ulos aamutakissa. Sitten tuumasin, että jollain tasolla se kai on vähän tarkoituskin, joten lievät buduaari-vibat vain kuuluvat asiaan.
Viihdyin asussani erinomaisen hyvin! Tykkään simppelin mustan shortsiasun ja kimonon luomasta ristiriidasta. Tosin en olisi mitenkään pahoillani, jos nuo Filippa K:n pellavashortsit olisivat edes aavistuksen vähemmän rypistyvää sorttia. Oh well.

Eilisiltainen häppening oli kerrassaan ihana kokonaisuudessaan. Paikka oli upea, ruoka herkullista, ohjelma monipuolista ja upeaa, ihanaa seuraa ja todella kiinnostava tuote lanseerattavana. Nyt on sellainen tilanne, että 20 min päästä tänne BFF:ni luokse pärähtää talo täyteen rakkaimpia ystäviäni tyttöiltaa viettämään. Keittiöstä tulee jo hiukan sellaisia viboja, että voisi se Tukholman au pair pikkuhiljaa lopettaa sen tietokoneen näpyttelyn ja saapua apujoukkoihin.
Eli tarkemmat tapahtumajutut ja alustavat tuotetestailutulokset ovat tulossa, mutta nyt kutsuu keittiöpalvelus ja sitten illanviettoa ystävien kanssa! (Kyllä lomailu on ihanaa!!)

 

• kimono, Kate Moss for TopShop
• toppi, H&M
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Lacoste
• laukku, Botkier
• kaulakoru, titiMadam (saatu blogin kautta)

Terkkuja Tampereelta!
Perjantai ja eilinen meni niin tiiviisti ensin kummitytön juhlia valmistellessa ja sitten itse juhlimisessa, että blogihommat (ja jopa Instagram!) on jäänyt ihan varjoon. Olen mm. silittänyt 7 metriä pöytäliinaa, roudannut yläkerran naapurilta lainaan pinon (jos toisenkin astioita), toiminut couscous-salaatin maun tarkistajana, pillittänyt onnesta, pillittänyt nostalgisuudessani, pillittänyt kaiken ihanuudesta, ommellut yllättäen irti paukahtaneita nappeja, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, pelastanut sateessa räjähtämispisteeseen päätyneen nutturakampauksen, ollut pakahtua onnesta, kun käytännöllisesti kaikki rakkaat ihmiseni ovat ympärilläni, päivitellyt tätimäisesti hujopeiksi venähtäneiden nuorten ihmisten metamorfoosia, kaatanut ziljoona lasia kuohuviiniä (en kaikkia itselleni!), pitänyt puheen, jossa punainen lanka ei hävinnyt kuin pari kertaa, syönyt enemmän herkkuja kuin jouluna, uutena vuonna ja juhannuksena yhteensä, iloinnut siitä, että olen saanut häärätä Tukholman au pairina järkkäämässä näin hienoja ja tunnelmaltaan mukavia juhlia yhdessä Karkin ja Peetun kanssa ja ollut kaiken aikaa hurjan ylpeä ja onnellinen upeasta lakin saaneesta kummityttärestäni!
Ja ihan ihan pikkuisen olen ollut nostalginen. Ajatellut sitä, miten vähän aikaa oikeastaan tuntuu olevan siitä, kun kummityttöni äidin kanssa poseerasimme lakit päässä, poski poskea vasten Rellun edessä…

Lapsistahan sen ajan kulun vain huomaa, itse emme ole muuttuneet yhtään. Ehe ehe… Piti tehdä replica meidän lakkiaispäivänä otetusta kuvasta, mutta täytyy sanoa, että vaikka muuten kaikki onkin ihan yks-yhteen, tuoreen ylioppilaan Master of the Universe -hymyä on kyllä äärimmäisen vaikea toisintaa milloinkaan tuon päivän jälkeen.

Odotellaan juhlakalua saapuvaksi koulun juhlista kukitettavaksi pihamaalle. Karkki ja Peetu poussaa äidinkin ex-koulun, Rellun, edessä. Taas tässäkin kohtaa piti vähän vetistellä… (Karkilla Filippa K:n mekko, H&M:n jakku ja Acnen nilkkurit, Peetulla Nelly.comista tilattu mekko, BLK DNM nahkarotsi ja Marc Jacobsin ballerinat)

Onnea, onnea rakas kummityttö!!! (Juhlamekko tilattu Asokselta)

Hunaja-soijamarinoitua tofua seesaminsiemenien kanssa, fetajuusto-pinaattipiirakkaa, paahdetuilla pinjansiemenillä, aurajuuston muruilla ja tuoreella ananaksella pimpattua raikasta vihersalaattia.

Kuvaushetkellä pöydästä puuttuu valitettavasti vielä kummilapsen isän itse tekemä jääkellarin lohi, aivan mielettömän herkulliset sitruunaiset kalapullat, oliiveilla höystetty sipulipiirakka ja kapriskastike. Allekirjoittanut kun luuli, että tässä tämä nyt jo alkaa olla.

Peetun taivaallista tsatsikia, appelsiinimarinoidut porkkanat ja yrttinen couscous-salaatti marinoitujen kesäkurpitsojen, munakoisojen, aurinkokuivattujen tomaattien ja papujen kanssa.

Sitruunahyytelökakku raparperipohjalla ja mansikoilla, ganache-kuorrutettu suklaakakku (to die for!).

Suklaamousse-viininmarjahyytelökakku, tummat ja vaaleat suklaapikkuleivät, appelsiinilastuset ja minttu-suklaamarenkeja.
Kaikki ruuat, niin suolaiset kuin makeatkin, oli itse alusta loppuun asti rakkaudella (ja pienellä määrällä hikeä sekä aivan satunnaisten ärräpäiden siivittämänä) valmistettu!

Niin – mainitsinko jo – että kummitäti täällä on aika reteenä kummilapsen huikeasta menestyksestä!

Peetun kanssa valmistaudutaan päivän juhlallisuuksiin.

Vielä kotona kun sovittelin tuota jo pari vuotta vanhaa Diane von Furstenbergin mekkoa, se tuntui poikkeuksellisen väljältä. Juhlapäiväksi oli tapahtunut jotain kummallista turpoamista, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään mukana olevista b-vaihtoehdoista. Sovin ainakin värin puolesta mainiosti ihanan juhlakodin sisustukseen tummassa violetinviininpunaisessa mekossani.

Puheen jälkeen. Lääketieteelliseen matkalla oleva tuore ylioppilas, kummitäti, äiti ja joukko haltijakummeja.
Nyt on tiedossa reilu viikko lomailua Tampereella, pieni visiitti Helsinkiin, retki Saarikyliin ja kauan odotettu akvarellikurssi. Blogi kuitenkin päivittyy säännöllisesti, yksi kiva kilpailu on tulossa ja varmaan laitan sen eiliselle lauantaille suunnitellun “viikon drinksu” -ohjeen ilmoille joskus tässä lähiaikoina. Ja hei – huomiselle on luvattu aurinkoa! Ei paha!

Suoraan Siperiasta tai vähintään Pohjoisnavalta puhaltava rivakka tuuli on pitänyt huolen siitä, että viime viikonlopun bikinikelit tuntuu aivan epätodelliselta unelta. No, onneksi ainakin toistaiseksi on selvitty kuitenkin ilman sitä joidenkin ennustusten uhkaamaa räntäsadetta. Hyvä puoli viileissä ilmoissa on kuitenkin se, että sain hyvän syyn laittaa päälleni Filippa K:n outletista löytämäni cappucinon ruskean puuvillaisen pooloneuleen ja vajaamittaiset liehulahkeet.
Yleensä en ikinä tee mitään hankintoja “väärälle” sesongille. Muutamien yritysten jälkeen tiedän hyvin, että kyllästymisen mahdollisuus lisääntyy potentiaalisesti ja ne harvat vaatteet, jotka on päätynyt kirppiskasaan hintalaput vielä kiinni roikkuen, on juuri näitä.
Viimeksi Stockholm Quality Outletissa törmäsin kuitenkin tarjoukseen, jota en voinut vastustaa. Viime syksyn mallisto oli kokonaisuudessaan poistomyynnissä ja lisäksi vielä joka kolmas vaate kilahti kaupan päälle. Hankin siis tämänpäiväisen asun neuleen ja housut sekä äänestyspäivän turkoosin mekon noin 10 % alkuperäisestä hinnasta – koko setti yhteensä 500,- kruunua! Alkuperäisten hintalappujen mukaan kaupasta ostettuna summaksi olisi tullut 4800,- kruunua. Hyvien diilien tekeminen tuntuu niin mukavalta! Karkki sattui paikalle, kun oltiin ottamassa kuvia. Hopen kevyttikkitakki ja nilkkurit oli kieltämättä paremmin säänmukainen valinta kuin Mintun paljaat nilkat.

• neulepaita, Filippa K
• housut, Filippa K
• kengät, Bronx
• korvikset, Isabel Marant pour H&M