Onko hei hiukan kuuma tuolla ulkona?? Aivan mieletöntä, että voi oikeesti olla tällainen trooppinen helle!
Olen viettänyt tänään vapaapäivää – ajattelin viisaasti keväällä lomia suunnitellessani, että varsinaisen loman jälkeen on varmaan kiva aloittaa vähän lyhyemmillä viikoilla. Niinpä otin lomaa myös tämän ja vielä ensi perjantain. Nyt ei voi kyllä valittaa lomakeleistä – harvinaista ja ihanaa herkkua, että lämmintä riittää. Sen verran meinasi kyllä tällaisenkin aurinkoa ja kuumaa rakastavan lanttu kiehahtaa, että päätin tulla hetkeksi sisään jäähylle. Samalla laitan esittelyyn kesäaleista haalimiani löytöjä.
Ostokset voidaan jakaa kolmeen osastoon: pakkohankinnat, järkivalinnat ja what-was-I-thinking -ostokset.
Ensimmäisenä pakko-ostos:

Gotlannin reissulla oli sen verran hikiset oltavat sielläkin, että loppureissusta tajusin, ettei pakaasista löydy enää ainuttakaan käyttökelpoista toppia tai t-paitaa. Onneksi yhden putiikin alerekillä roikkui reilussa alessa Ann-Sofie Backin BACK-malliston t-paita “Back for good”, jota olen himoinnut jo täyshintaisenakin. Sikäli tämä ostos voisi mennä myös harkitut järkiostokset tai pitkäaikaiset himotuksen kohteet -osastoihin. Plussaa myös siitä, että löytö pelasti itseni ja maailman jälleen yhdeltä “I <3 Gotland” -kopiopaidalta.
Järkiostokset ovat itselleni aina niitä hankalimpia. Töihin pitäisi olla jotain sivistynyttä päällepantavaa, mutta glitteritoppien ja stilettikorkojen ostiskelu on niin paljon hauskempaa.

Henkan alesta ostin 100 % viskoosia olevan henkäyksen ohuen valkoisen, mustaruudukkoisen kauluspaidan. Tykkään!

Nellyn alesta puolestaan tuli hankittua Vero Modan beige, mustapallollinen peplum-toppi. Yksi yritys taas siihen, että käyttäisin hiukan harvemmin t-paitoja töissä…

Henkan alesta löytyi myös musta-valkoinen mekko. Valitettavasti tuo on kokonaan polyesteriä, mutta en voinut vastustaa supernapakkaa jersey-alaosaa ja armollisesti vyötärölinjaa hälventävää hiutulayläosaa. Uskon, että tälle tulee aika paljon käyttöä, vaikka en nyt polyesterihankinnasta mitenkään superylpeä olekaan.
Sitten ne mitä-ihmettä-mun-päässäni-oikein-liikkui -ostokset:

“Siistit” verkkahousut H&M:ltä. Kuvasta ei oikein näy, mutta noissa on sellainen graafinen pintastruktuuri, jonka on tarkoitus tehdä pöksyistä jotenkin sivistyneemmän näköiset. No, kyllähän mä kotona useimmiten vertseet jalassa heilun – eli sikäli nuo tuskin jäävät käyttämättä. Toivon vilpittömästi, että ajatuksenani ei ollut yrittää toteuttaa käytännössä sitä jo ziljoona vuotta sitten ohi mennyttä villitystä, missä harmaitten kolitsihousujen kanssa yhdistettiin korkkarit ja bleiseri…

 
Kissamekko. No niin. Se on maksi ja se on puuvillaa ja… siinä on kissa. I say no more.

Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän kunniaksi tässä vielä vähän muistoja Gotlannin reissulta.
Aika usein kuulee bloggarien valittavan, että kun ei oikein kehtaa pyytää ketään ottamaan asukuvia – paitsi tietty toista bloggaria, jolle palvelun voi korvata yleensä samoin tein. Itselläni on aivan sama juttu ja varsinkin, kun viimeisimmissä ihmissuhteissani miespuolinen henkilö on ollut vähintäänkin vastahakoinen/kärsivä/ei-neuvoja-tai-toiveita-kuunteleva tai muuten vain yleisesti ärsyyntynyt siitä ajasta, minkä blogin pitäminen vapaa-ajastani lohkaisee, en ole ollut mitenkään erityisen hanakka pyytämään apua ystäviltäni. Tai saatika neuvomaan, millaisen kuvan haluaisin.
Normaalisti ihmisille riittää lomamuistoja ikuistettaessa yksi kuva per kuvauskerta – mahdollisesti saatetaan ottaa jopa kaksi kuvaa. Ylläoleva ilta-asukuva on Tinnin ottama (kiitos kovasti hun!!) ja ohjeistin, että ota tosi monta niin ehkä yksi on hyvä. Löysin muistikortilta kolme kuvaa. Mutta toisaalta – mekko (Matthew Williamsonin Lindex -mallistosta) on toki täällä nähty ennenkin, joten miksi suotta keskittyä outfitiin, kun ikuistettavana on kaunis keskiaikainen Visby! Mekon sinisyys ja ilta-auringon kullankeltaisuus näkyy eniveis mainiosti. Ehkä onkin vain parempi, etten kovasti huutele ohjeita kuvausvaiheessa?
Maanantai-illan kevennykseksi pitää vielä kertoa yksi juttu, jonka ihan vakavissani luulin olevan urbaani legenda. Visbyssä on nimittäin ihan oikeasti ihmisiä, jotka juovat “drinkkiä”, jossa sekoitetaan rosé-viiniä ja Fantaa!!

Siis seriously!? En ole koskaan maistanut (enkä aio!), mutta pelkkä ajatuskin johtaa mielleyhtymät suoraan ikävään vatsatautiin… Vähän happoa sekoitettuna appelsiinilimsan ätläkkyyteen. Ei voi olla hyvää.
Mutta vuosikaudet on tosiaan Tukholmassa pyörinyt huhua, että kauhusekoitus on coolin menoporukan ykkösjuoma rantabileissä. Olenpa nähnyt jonkun täkäläisen juottolan tarjoavan sekoitusta myös liitutaululle rustatulla drinkkilistallaan. Vitsinä, luulin. Mutta ei, nyt on oikein kuvatodisteet, että jotkut oikeasti tilaavat ja juovat rosé-viini-Fanta -litkua.
Lisää “pics-or-it-did-not-happend” -osastoa:

 
Meidän viereiselle aurinkopetille pölähti kölliskelemään ei enempää eikä vähempää kuin kymmenen vähäpukeista vesipoolonpelaajanuorukaista rosé-viiniä ja Fantaa litkimään. I say no more .. 😀

Lomamoodi, mitenkähän sen kiteyttäisi? Tiedän, että edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on sen verran runsaasti lomapäiviä käytettävissä, että ne ikuisuusprojektiksi meillä muilla luokiteltavat kaapit tulevat ihan oikeasti siivottua. Meillä muilla fiiliksen löytämisen tulee tapahtua aikas sukkelaan, muuten ne arvokkaat vapaat valuvat joko tekemättömien töiden stressaamisen tai, mikä melkein vielä pahempaa, siihen kuuluisaan “ei mihinkään”.
Tiedän kokemuksesta, että kotona vietetty kahden viikon loma voi tuntua todella upealta, rentouttavalta ja energiaa antavalta vapaa-ajalta tai loputtomalta sunnuntailta, jolloin ei oikein saa mitään tehtyä, paitsi pingotettua siitä, että nyt pitäis rentoutua, koska kohta taas alkaa ne työt.
Paras keino maksimoida lomafiilis on mielestäni lähteä heti välittömästi töiden loppumisen jälkeen pois kotoa. Lyhytkin poikkeus normaalista riittää katkaisemaan liiallisen yhteyden arkiminään. Itselläni ei ole mitään “tsekkaan meilit lomallakin” tai “tietty työkännykkäni on aina mukana” -ongelmia. Kun olen lomalla, olen vapaalla – ja toisinpäin. Töiden jättäminen toimistolle ei siis ole mikään ongelma, mutta välillä pitää kyllä tsempata lomafiiliksen ylläpitämisessä silloin, kun ei ole reissussa eikä säätila anna toivottua taustatukea.

Kaikki on jostain syystä niin paljon helpompaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Pukeutuminenkin.
Tässä on yksi Gotlannin reissun ilta-asuistani. Meidän iltaohjelma tarkoitti lähinnä sitä, että käytiin illallisella ja mahdollisesti satunnaisilla drinksuilla, mutta varsinaista yöelämää vietettiin käytännössä hotellihuoneessa jalkapallon MM-kisoja vahdaten. (Tai Tinni vahtasi ja Minttu simahti, mutta teoriassa olin kuitenkin mukana…). Eli ilta-asu ei tällä(kään) kertaa tarkoita mitään bileasua vaan sitä hetkeä, jolloin raaskin luopua Filippa K:n farkkushortseista ja edes yritin näyttää vähän ihmismäisemmältä.

Heti ensimmäisenä iltana tajusin kyllä, että tännehän olisi tosibloggari raahannut puoli garderobiaan päivänasukuvattavaksi. Niin kauniita kadunpätkiä, ihania värisävyjä ja suloisia taustoja ei kyllä heti löydy edes täältä rakkailta kotikulmiltani Tukholmasta.
Mutta viime viikon Gotlannin reissun yksi ilta-asuistani koostui siis aika peruspalasista, jakusta, t-paidasta ja hameesta. Jakun olen ommellut itse (Burdan kaavoilla) ja se on 100 % pellavaa. Matkalaukun virkaa toimitti itselläni Peetun partio-rinkka. Olen ollut ko. rinkan kanssa menestyksellisesti melkein viikon reissulla Roomassa ja Etelä-Italiassa Reggiossa, joten tuumasin, että eiköhän sama kantoväline toimi mainiosti myös about saman pituisella kotimaan matkalla.
Ja toimihan se, ainoa ongelma oli se, että suurin osa kamppeista, ja erityisesti tuo pellavajakku, oli aivan tuhannen rypyssä kuljetuksen jälkeen. Luonnonkuitujen hyvä puoli on onneksi se, että ne oikenevat helposti, kun vaan joku muistaa ripustaa ne henkarille ja pitää hetken esmes kostessa kylppärissä, jossa joku on juuri käynyt suihkussa. Etenkin villa, silkki ja pellava suoristuvat ihan uskomattoman hienosti pienellä, luonnollis-ekologisella kosteuskäsittelyllä.

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• sandaalit, Clarks
• laukku, Filippa K
• aurinkolasit, Hugo Boss

Taitaa aikas monella olla sama juttu, ainakin fb-päivitysten perusteella; loman lähestymistä mittaavassa aamukammassa ei ole enää kuin yksi piikki jäljellä. Huominen vielä toimistolla ja sitten on edessä kaksi viikkoa kesälaitumia. Sääriippuvaisena odottelen tulevaa hiukan sekavin tuntein. Esimerkiksi tänään aamulla oli ihanan aurinkoista ja suht. lämmintä, päivällä, kun pakenin toimistolta hammaslääkäriin kidutettavaksi, sateista ja suorastaan kylmää ja nyt illalla on oikeastaan aikas leutoa.
Sillä kun nyt vaan on ihan älyttömästi väliä, millaiset säät loman ajalle osuu. Haluan läpsytellä menemään Havainaksissani, haluan loikoilla bikineissä auringossa ilman, että iho on kananlihalla, haluan istua t-paitasilteen vielä pimeän tulon jälkeenkin, haluan käydä uimassa järvessä ja meressä ja antaa kesätuulen kuivata hiukset. Haluan, että myös tuntuu kesältä. Se ei nyt hitsi vieköön riitä, että kalenterin mukaan on kesä-niminen ajanjakso.

Toki saan aikani kulumaan, vaikka säät jatkuisivat tällaisina säännöllisen epävakaisina. Kaikkea kivaakin on ohjelmassa, joten tuskin edelleenkään tarvitsee turvautua siihen varasuunnitelman varasuunnitelmaan: kaappien siivoukseen kesäloman sadepäivänä. Vaikka toisaalta – juuri siivotut kaapit on kyllä ihanat ja vaivansa väärti.
Tämän päivän asu noudattelee samaa “sesonki kesä, dress code syksy” -linjaa kuin melkein kaikki tämän alkukesän muutkin asut. Valkoiset housut, käärityt puntit ja paljaat nilkat yrittävät tuoda vähän kesäistä kepeyttä kokonaisuuteen, mutta muuten mennään ihan harmaa-musta, t-paita & jakku (+ takki, jota ei kyllä onneksi paljoa tarvinnut) yhdistelmällä. Kyllä kai sitä vielä jonain päivänä kykenee ihmisten ilmoille ihan paljain säärin. Sitä odotellessa…

 

• jakku, Monki
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• t-paita, Madonnan Sticky & Sweet Tour -keikkapaita
• kengät, Vagabond
• takki, Tommy Hilfiger
• aurinkolasit, Ray Ban

Olen aivan varma, että tämä kesä on yksi niistä, joista puhuessa vuodenajat menee sekaisin. Juttuja kerrotaan viitaten ajanjaksoon “silloin keväällä”, vaikka oikeasti on kesä-heinäkuun vaihde. Parhaimmillaankin tuntuu nimittäin juuri siltä – ihan kuin olisi kiva kevätsää – eikä todellakaan mikään kesä.
Tiedän olevani täysin patologinen säistä paasaaja. Yritän nyt kuitenkin kaikkeni, etten keskittyisi ihan liikaa valittamaan kesäkelien puuttumisesta. Välillä kuitenkin paistaa vähän aurinkokin ja silloin tällöin on melkein lämmintä. Ihan niinkuin viime lauantaina.

Viime lauantain pääasiallisin valopilkku ei kuitenkaan ollut väliaikaisesti sateeton ja melkein lämmin ilma vaan ihanat aamiaistreffit hurmaavan Tyyliä metsästämässä Veeran kanssa! Veera oli viikonloppulomalla Tukholmassa murunsa kanssa ja me vietettiin höpötellen koko lauantai-aamupäivä.
Olipas muuten oikein mukavaa, kun oli toinen bloggari – ja ammattivalokuvaaja – kameran takana! Tuli aika tsäpäkästi otettua kuvat ja kaupanpäälle sain vielä blondin käsityskyvylle ja muistille sopeutetun vartin mittaisen kuvauskoulun.
Suurkiitokset näistä Nytorgetin maisemissa napatuista asukuvista kuuluu siis Veeralle! Kiitti!!

 

 

• t-paita, Acne
• hame, H&M
• farkkutakki (Peetun – kiitos lainasta!!), Levis
• laukku, Rebecca Minkoff
• sandaalit, Moheda
• aurinkolasit, Ray Ban

Kesäinen seilori-henkinen asu toimii hyvin vähän viileämmälläkin kelillä. Oikeasti Peetun asussa ainoa hiukan meriaiheinen yksityiskohta on raidalliset sukat – muuten yleisfiilis muodostuu värisävyistä, sinisen ja punaisen yhdistelmästä ja asiallisen jakun tuomasta ryhdikkyydestä.
Kivasti miehustasta brodeerattuun Primarkin mekkoon liittyy aika hauska juttu. Peetu on talven ja kevään aikana käynyt parikin kertaa Lontoossa pitkän viikonlopun mittaisella reissulla. Kummankin matkan jälkeen neidon ennestäänkin varsin muhkea mekkovarasto on lisääntynyt muutamalla uudella yksilöllä. Kesän alussa Peetu, Karkki ja tyttöjen kaveri Dun viettivät viikon verran Berliinissä. Berliinin Primarkissa Dun sovitti päällensä Peetun mielestä aivan ihanaa mekkoa. Se jäi sitten kuitenkin ostamatta, mutta kotona Peetu huomasi, että hänellähän on jo se kyseinen mekko!
Itse en ihan tajua tuon tyyppistä shoppailua, vaikka myönnän kyllä, että ihan kaikki hankinnat eivät minullakaan pääty ennalta ajattelemaani tehokäyttöön. Toisaalta Peetulla on nyt ollut tämä vuosi säännöllisiä tuloja ja edessä niukat opiskelijavuodet. Eiköhän niille mekkovuorille vielä tule ihan riittävästi käyttöä.

Mistään ihan kesähelteistä täällä ei voida vieläkään valitettavasti puhua. Peetu on sissi ja väittää tarkenevansa mainiosti ilman sukkiksia. Itselläni olo on ennemminkin sellainen toukokuinen – auringossa ja tuulettomassa paikassa on välillä ihan lämmin, muuten kyllä tekee mieli vetää huivia tiukemmin kaulan ympärille. Viikonlopuksi on onneksi luvattu vähän aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Saisikohan sitä pitkästä aikaa syyn kaivaa bikinit esiin? Pidetään peukkuja!

 

• mekko, Primark
• jakku (Mintun), H&M
• sukat, Primark
• kengät, minimarket
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• aurinkolasit, Ray Ban (Wayfarer, uudet!)