Ollaan reippaasti yli syyskuun puolenvälin – ja edelleen vaan aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat keikkuvat kahdenkympin paremmalla puolella. Niin uskomatonta! (Vaikka tänään kyllä lehdessä luki, ettei tämä ole mitenkään poikkeuksellista…). Säätiedotusten mukaan huomenna lauantaina on vielä lämpimämpää. Pitäisi varmaan kaivaa taas bikinit esiin. Karkin kanssa tuossa juuri puhuttiin, että uimaan voisi ainakin mennä. Tuskin järvivesikään kovin kylmää on, kun yötkin on varsin lämpimiä.
Sunnuntaille on sitten luvattu jo selkeästi viileämpää, vain 13 astetta korkeimmillaan. Tosin aurinkoista edelleen, mikä tarkoittaa sitä, että tuulensuojaisessa paikassa tarkenee hyvin vielä jatkaa kesän viettoa. Sandaaleille ja paljaille säärille pitänee kuitenkin sanoa heipat. Tämän pidennetyn kesän jälkeen tunnen olevani täysin henkisesti valmis siihen. Kyllä nyt jo kaipaa nilkkureita, villahuiveja ja kunnon päällystakkia. En olisi uskonut, että ikinä sanon tätä ääneen, mutta on suorastaan ollut vähän ikävä kaikkia lämpöisiä neulepaitojani ja kerrospukeutumista.

Mutta tosiaan – tänään oli vielä ihan täysi kesälämpö päällä. Jopa musta jakku hikoilutti auringossa. Toimistolla on kuitenkin vuoden ympäri tasainen ac-ilmasto, joten kovin kevyillä vetimillä ei töissä pärjää, oli ulkona millainen helle hyvänsä.
Aivan ihanaa, että on viikonloppu – eikä mitään suunnitelmia! Olen kyllä tullut aika mummoksi, kun kahden peräkkäisen maailmalla liesutun viikonlopun jälkeen suorastaan hekumoin ajatuksella, että saan olla vain kotona. Jätin aivan tietoisesti kaikenlaiset suunnitelmat tekemättä. Nyt haluan vain duunata kotihommia, siivota, pyykätä ja ulkoilla. Parvekkeenkin voisi laittaa syyskuntoon – kyllä siellä varmasti vielä tulee viikonloppuisin istuttua, jos vain vähänkään iltapäivisin paistaa.
Ja tosiaan kesävaatteet voisi nyt lajitella kierrätykseen meneviin ja talvisäilöön laitettaviin. Samalla kun toisi syys- ja talvivaatteet ylös tuuletukseen, olisi taas järjestyksen tuntuta ilmassa. Ja olisipahan kerrankin valmistautunut, kun kelit viilenevät.

 

• paita, Rika
• hame, Lindex
• jakku, H&M
• sandaalit, Marni for H&M
• laukku, Kate Spade

Olen nyt viettänyt kaksi iltaa väsäten postausta parhaimmista Berliini-vinkeistäni. Aina sitä tällainen konkari-bloggaajakin hämmästyy, miten tuhottomasti aikaa menee, kun haluaa, että kaikki linkit ja muut tärkeät yksityiskohdat on kunnossa. Puhumattakaan oikeiden kuvien löytämisestä kaikkien ziljoonan matkakuvan keskeltä…
Berliini-juttu on siis tulossa, toivottavasti ehkä jo huomisiltana. Tämän illan iloksi on tarjolla Peetun toimisto-asu noin kolmen viikon takaa.

Ihanan mintunvihreän ja tummansinisen sävyisen sifonkimaisen kerrostetun huitulahameen tilasin alunperin itselleni Nelly.comin kesäalesta. Katselin toki jo kuvasta, että aikas lyhyeltähän se näyttää, mutta tuumasin, että malli on varmasti hurjan pitkä ja itselleni on kuitenkin tulossa isompi koko. Hamosen saavuttua totesin, että ei, en todellakaan, hyvällä tahdollakaan, voi sitä käyttää. Vaikka miten hilasin vyötäröä alemmaksi ja asensin läpinäkymättömiä sukkiksia jalkaani, näytin kuin olisin unohtanut pukea päälleni jotain olennaista. Kuten esimerkiksi sen hameen.
Peetu sen sijaan tykkää kulkea lyhyissä helmoissa – ja kyllähän se nuorelle koipeliinille hyvin sopiikin. Niinpä hame vaihtoi omistajaa molempien suureksi riemuksi.

Hameen kangas on ihanan kevyttä viskoosisifonkia ja se on kerrostettu nätisti. Tykkään myös kuosista ja erityisesti vesivärimäisistä sinisen ja mintunvihreän sävyistä. Helma olisi kuitenkin tarvinnut vähintään yhden kerroksen verran lisää pituutta, että olisin voinut edes kuvitella lähteväni ihmisten ilmoille alelöytöhameessani.

Tässä kuvassa pyydän saada kiinnittää huomion vasemman hihan kalvosimessa olevaan nimikirjailuun! Kysymyksessä on siis Peetun Tailor Storesta mittatilauksena tilaama kauluspaita. Pientä korvausta vastaan paitaansa voi myös saada nimikirjaimet – tosi kiva ja hauska tapa lisätä persoonallisuutta asuun. Ja lisäksi myös tosi ajankohtainen juttu – onhan catwalkillakin nähty mallien nimikirjaimilla koristeltuja asuja.

 

• paita, Tailor Store
• hame, Vero Moda
• tennarit, Converse

Olen päättänyt nauttia kesäisistä asuista niin kauan kuin näitä ihanan aurinkoisia ja yllättävän lempeän lämpimiä syyspäiviä riittää. Vaikka onhan se ihmisen pää hassusti niin rakennettu, että jotenkin esmes tänään tuntui hassulta kulkea kaupungilla turkoosissa mekossa ja paljain säärin, kun on kerta syksy. Ei ollut missään tapauksessa lainkaan viileä olo, mutta mieli tuntuu vain kääntyneen villaisempien ja peittävämpien asujen suuntaan. Puhumattakaan siitä, että lämpimänpehmeät syyssävyt olisivat ehkä alitajuisesti paremmin paikallaan.
Ehkä pikkuhiljaa on aika antaa periksi ja pakata kesäiset vetimet talvisäilöön seuraavaa sesonkikautta odottamaan.

Tänään kuitenkin mentiin näillä. Filippa K:n turkoosi mekko on ollut yksi tämän kesän luottovaatteistani. Tykkään kovasti sen väristä – joka on ehkä luonnossa vielä aavistuksen turkoosimpi kuin mitä kuvissa näyttää. Lisäksi se on napakasti joustavaa, urheiluvaatemaista materiaalia (viskoosinsukuista tenceliä), joka tuntuu tosi miellyttävältä iholla. Rento malli antaa kivasti anteeksi kesäiset grilliherkuttelut.
Kiiltonahkaiset teräväkärkiset lipokkaat eivät sen sijaan ole olleet ennustuksistani huolimatta mikään nappiostos. Nahka on toki oikein laadukasta ja mallikin mielestäni oikein kivan näköinen. Edellisestä suippokenkien valtakaudesta oli kuitenkin sen verran aikaa, että olin jo ehtinyt unohtaa, miten tuon mallisilla jalkineilla on pikkuisen hankala kävellä. Kärki tuntuu olevan aina tiellä. Asiaa ei myöskään mitenkään erityisesti auta se, että taisin haksahtaa hankkimaan kengät yhtä kokoa liian isoina. Oh well.

Tänä kesänä tuli tehtyä useampikin aurinkolasihankinta – ja niihin olen kaikkiin enemmän kuin tyytyväinen. Kokoelman viimeisin tulokas on Ray Banin klassikko-Aviatoreiden aavistuksen peilipintainen “flat metal” -versio. Kysymyksessä on siis muuten ihan normi Aviator, mutta kehys on “litteä” ja näyttää siksi normaalia leveämmältä.
En ehkä olisi enää toisia Aviatoreita tarvinnut, mutta kaipasin kovasti yksiä aurinkolaseja, joissa olisi hopeaan menevät metallisävyt. Kaikki muut arskani ovat joko mustia, ruskeita tai kullan sävyisiä. (seli, seli…) No, nyt on aurinkolasigarderobi aikas hyvällä mallilla ja klassikoiden käyttöikä on kuitenkin pitkä.

Muuten olen tänään miettinyt paljon karmaa. Miten sitä onkaan vaikea karistaa harteilta sitä nahkeaa, mieltä painavaa tunnetta, kun on tullut epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, vaikka itse asia olisikin ihan pikkujuttu. Haluaisin vain ajatella, että toisella on paha olla ja se sattui nyt purkautumaan niin, että se kohdistui minuun. Että on vain hyväksi maailmankaikkeuden energiatasapainoille, kun annan asian olla ja toivon, että purkaus antaa sen esittäjälle rauhan sieluun. Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä olenkin itse aiheuttanut jollekin pahaa mieltä ja nyt karman tasapainon vuoksi saan sitten vuorostani itse ryöpyn niskaani.
No, niin tai näin, toivon, että tämän tänään kokemani ukkoskuuron jälkeen energia voi taas virrata vapaasti ja kaikilla on ainakin vähän parempi olo. Ei sitä voi niinkään elämäänsä elää, että koko ajan harmistuisi pikkuasioista, taukoamatta pahastuisi ja näkisi vääryyksiä oikealla ja vasemmalla.

 

• mekko, Filippa K
• jakku, Monki
• kengät, minimarket
• aurinkolasit, Ray Ban

Kaikki siellä varmaan jo malttamattomana odottelee kuulumisia, että mitenkäs se paljon säädetty Uumajan reissu meni. Lyhyesti sanottuna: meni oikein mainiosti! Hiukan naurattaa, että hermoilin, mahtaako Peetun kamppeet mahtua vuokraamaani “liten lastbil”-kategorian autoon. Voin kertoa, että tavaratila oli hädin tuskin puolillaan, vaikka otimme mukaan myös yhden ylimääräisen piirongin.
Kahdeksan ja puoli tuntia meni menomatkaan. Laitoin kännykkään hälytyksen, että tajuan pitää parin tunnin välein pienen jalottelupaussin. Kai sitä olisi pidempäänkin voinut yhteen putkeen ajaa, mutta ajattelin, että otan varman päälle, kun en ollut aikaisemmin yhtä pitkää matkaa yksin tehnyt. Keli oli kuiva ja liikennettäkin varsin inhimillisesti. Muutamassa paikassa tietyöt hidastutti matkantekoa ja kerrytti jonoa, mutta muuten oli itseasiassa varsin mukava ajella.

Perillä Uumajassa onnistuin kääntymään kaupunkiin yhtä liittymää aikaisemmin kuin mitä olin kartan mukaan suunnitellut. Tajusin aika pian mokani, mutta tuumasin, että ei ole mitään järkeä kääntyä takaisin, koska olen jo kuitenkin ihan kulmilla. Vuokra-Mersu oli ihan mukava ajettava, automaatti vielä kaiken lisäksi, mutta navigaattoria siinä ei ollut.
Sen verran olin eksyksissä ja kysymysmerkkinä siitä, minne olen menossa, että päätin antaa Google Mapsin iPhone appsin navigaattorille mahdollisuuden. Aluksi ohjeistaminen sujui tosi hyvin ja kadunnimien perusteella tajusin olevani ihan lähellä. Sitten navi-rouva komensi kääntymään kiellettyyn ajosuuntaan (mitä en tietenkään tehnyt!), jonka jälkeen taisimme molemmat mennä vähän sekaisin, sillä seurasi mielenkiintoinen viisitoistaminuuttinen, jolloin navigaattori käski kääntymään täysin randomisti milloin oikelle, milloin vasemmalle.
Lopulta pysäytin auton, soitin Peetulle ja kerroin, missä olen. Sain ohjeen olla liikkumatta ja lopulta löysimme toisemme (tai siis Peetu löysi minut!).

Illan aikana saimme purettua Peetun tavarat, tiskattua sanomalehtipaperiin käärityt astiat ja laitettua suurimman osan paikoilleen. Karun oloinen solukämppä alkoi muuttua pikkuhiljaa kotoisamman näköiseksi. Ei siihen lopulta ihan hurjasti tarvita. Varsin ankea kylppärikin koki varsinaisen muodonmuutoksen, kun suihkuverho vaihtui puhtaaseen ja kauniiseen ja lattialle laitettiin sävyyn sopiva matto.
Sunnuntai-aamuna ilahdutimme Peetun naapureita aloittamalla poraushommat jo siinä kymmenen aikaan. Pyydän tässä erikseen anteeksi kaikilta, joiden sunnuntai-rauhaa häiritsimme. Valitettavasti ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska muuttoauto piti vielä ajaa takaisin Tukholmaan ja palauttaa ennen ilta-kymmentä. No, ihan älytöntä porauskonserttia ei nyt yhden peilin, taulun ja hyllyn takia tarvinnut pitää.

Ehdittiin tekemään vielä reipas kävelylenkki ennenkuin Mintun piti lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Tsekattiin yliopiston pääkampus ja erityisesti aivan ihanasti joen rannalla sijaitseva taiteellinen kampus, jossa myös Peetun koulu, Arkitekthögskolan, sijaitsee.
Koko Uumaja vaikuttaa tosi mukavalta, sievältä, hyvin hoidetulta ja leppoisalta kaupungilta. Kun melkein puolet asukkaista on opiskelijoita, voisin kuvitella, että tunnelma on yleensäkin aika rento ja nuorekas. Hyvin Peetu tuntuu näin parin viikon jälkeen viihtyvän. Saa nyt sitten nähdä, miten rankalta talven pimeys ja kylmyys tuntuu valoa ja lämpöä rakastavan tytön mielestä. Todennäköisesti kouluhommissa on niin paljon meininkiä, että moista tuskin ehtii edes havaita

 

• toppi, EDIT: kauniin ruskea neuletoppi on peräisin Asokselta, Asoksen omaa mallistoa, eikä Forever21:lta, niinkuin ensin ilmoitin!
• farkut, MTWTFSS
• tennarit, Vans
• kaulaketju, H&M

Heti inspiroiduin eilisestä postauksestani ja päätin oikein perjantain kunniaksi pitää hiukset auki ja jopa hiukan taivutella niitä. Olisi näköjään ihan terveellistä käydä läpi omia vanhoja kuviaan vähän useamminkin! Inspiroitumisen lisäksi sitä huomaa oman kaavoihin kangistumisensa.. 😀
Päivän suurin uutinen on kampauksesta huolimatta tietty se, että on syyskuun puoliväli (melkein) ja yhä tarkenee aivan mainiosti sääret paljaana ja sandaaleissa! Kieltämättä ilmassa on selkeä syksyn tuoksu ja monet näyttävät jo siirtyneen todella lämpimiin vetimiin. Bongasin aamulla työmatkalla peräti kaksi tyyppiä kevytuntsikassa. Itse olen sitä mieltä, että vaikka kevään ja kesän alkaminen katsotaankin kalenterista, syksyn tuloa määrittelee lämpömittari. Ja jos lukemat huitelee parissakympissä, päivällä auringossa reilusti ylikin, en näe mitään syytä luopua kesähenkisestä pukeutumisesta.

Hiukan erikoiselta tuntuu tällainen lyhyt toimistoviikko. Vaikka töitä on tullut tehtyä varmasti kahden normiviikon verran, on fiilis alkuviikon reissauksen vuoksi ihan, että mitä, nytkö jo on perjantai!? Ihan mukavaa silti ja tiedossa ei tälläkertaa olekaan mikään normaali ei-mitään-erityistä-ohjelmaa -viikonloppu, vaan huomenna lähden ajamaan Peetun muuttokuormaa Uumajaan.
Hiukan on suoraan sanottuna perhosia vatsassa. Miten me saadaan Karkin kanssa auto pakattua, mahtuuko kaikki? Miten jaksan ajaa yksin koko matkan edes-takaisin (en ole koskaan ajanut yhtä pitkästi yksin)? Miten löydän Uumajaan? Mitä Peetulle kuuluu? Onko lapsi muuttunut jo näin pian? Ja niin edelleen. Uskon, että kaikki menee hyvin, enkä stressaa ylimääräistä, mutta vähän kyllä jännitys nipistelee mahan pohjassa.

Perjantaisen toimistoasun yhteydessä onkin näköjään ensiesittelyssä hame, jonka hankin edulliseen hintaan Nelly.comin kesäalesta. Ihastuin hamosen kevyeen ja iisiin malliin sekä hiukan etnisen oloiseen musta-valkoiseen printtiin. Hiukan se on omaan silmääni lyhyt, mutta ajattelin silti, että vähän viileämmälläkin tuo voisi hyvin mennä paksujen mustien sukkiksien ja matalien OTK-saappaiden kanssa. Ehkä vielä paremminkin kuin kesästailauksessa paljaiden kinttujen kaverina.
Ja jos joku nyt ihmettelee raapaleisia sääriäni, niin voin kertoa, että meillä asuva kauhukakara-kissanpentu, Sailor Moon, kuvittelee olevansa yhä edelleen höyhenenkevyt pikkurääpäle ja kiipeilee housunpuntteja pitkin hoomanien kirkumisesta välittämättä. Farkkujen kanssa homma sujuu vielä ihan ookoo, mutta esmes ohuesta lörppötrikoosta valmistetuista jooga-housuista kynnet menee erittäin tehokkaasti läpi.

 

• toppi, minimarket
• jakku, H&M
• hame, Nelly Trend
• sandaalit, Lacoste

On tainnut tulla jo aika selväksi, että en ole mikään syksyihminen. En edes oikein tiedä, mikä siinä niin pahasti tökkii. Kai se on se pimeys ja jossain määrin myös kylmyyskin – mutta ennenkaikkea kammoksun sitä, että voi mennä viikkoja ilman pilkahdustakaan auringosta.
Syyspukeutuminen on kuitenkin kivaa. Tykkään neuleista ja syksyn väriskaalasta, kerrospukeutumisesta ja kesäkautta topakammista kengistä. Näin vuodenaikojen vaihteessa kaipaan kuitenkin aina hiukan inspiraatiota ja helposti ensimmäinen ajatus on, että mitä kaikkea uutta sitä nyt oikein taas tarvitseekaan garderobin täydennykseksi. Mielessäni olin jo listannut, että ainakin muutamat paidat, ruskeat bootsit ja uusi laukku ja mitä kaikkea vielä, pitäisi hankkia, että olo olisi riittävän ajankohtainen.
Ihana MouMou haastoi juuri oikeaan aikaan pohtimaan syyspukeutumista lähtökohtana oma vaatevarasto. Kävin läpi kaikki blogissa julkaisemani päivän asu -kuvat viime vuoden syys-, loka-, marras- ja joulukuulta ja huomasin, että enpä kuulkaa taida tarvita oikeastaan mitään varsinaisesti uutta (paitsi ehkä sen laukun…). Pukeudun ihan mielelläni tänä syksynä ihan tismalleen samoin kuin viime vuonnakin. Sen sijaan taidan alkaa tsempata tuon tukkani kanssa. Onhan se nyt vähän noloa, että hiukset ovat kertakaikkiaan aina ihan samalla lailla.. 😀

• Viime syksyn huippuhankinta, mustat Dr. Martens -nilkkurit tulee jälleen olemaan yksi pukeutumiseni rakkaimpia peruspalikoita. Pienen kesytyksen jälkeen niistä tuli niin hyvät jalkaan, että olen lähestulkoon kaivannut viileämpiä kelejä, että saisin taas käyttää niitä. T-paita ja jakku -kombo on se, mistä yritän vähän kouluttaa itseäni pois, mutta kyllähän sitä aina joskus voi vähän rentoilla, kunhan ei joka päivä!
• Beigeä ja valkoista syksyyn ja talveen – me likes! Acne Studion neulepaidan alla oleva Filippa K:n silkkipaita jatkaa sekin suosikkina. Hiukan laatikkomaisesti mitoitetuissa neuleissa aion viihtyä tämänkin pimeän kauden. En panisi yhtään pahakseni, vaikka löytäisin kauniin tummansinisen tai teräksenharmaan neuleen vanhaa kunnon patenttineuletta vielä lisäksi.
• Kauluspaitaa, neuletta, hametta ja pikkuisen korkoa, kyllä kiitos. Ripaus väriä asussa tekee myös hyvää sielulle. Jalassa H&M:n kevyet kiilanilkkurit, mutta melkein luulen, että tänä syksynä enemmän tulee käytettyä Acnen poninkarvaisia Pistoleita.
• Yksi garderobini kestotähtiä on ollut jo useamman vuoden ajan ziljoona vuotta sitten hankkimani Acnen biker. Enpä usko, että tilanne muuttuu myöskään nyt tänä syksynä. Sen sijaan himoitsen klassista kaksirivistä Burberryn trenssiä, mutta se voi tulla elämääni myös joskus muulloin. Ikuisuushankintojen kanssa kun ei ole niin kiire.

• Operaatio “toimiva toimistogarderobi” jatkuu. Olen hahmottelemassa laajempaa pukeutusmispalapeliteoriaa, jonka avulla kolmen viikon kiertävän asukokonaisuusvalikoiman ansiosta aina olisi töihin jotain kivaa päällepantavaa. H&M:n pliseerattu, tyylitellysti camo-kuosinen hame on  ollut aivan yltiökovalla käytöllä. Kapeiden hameideni seuraksi kaipaisin toisetkin heiluhelmat – mielellään jopa pohjepituisena.
• Koulupoika-look on aina vedonnut. Peetun 2nd hand -löytö, täysvillainen slipari, pysynee edelleen käytössä, Acnen farkutkin toimivat edelleen. Sen sijaan ihanat mustikansiniset Karhut alkaa mennä varpaan päältä puhki. Vielä niitä kehtaa käyttää, kun laittaa tummat sukat, mutta ei kyllä enää montaa kertaa. Piintyneenä tennarifanina pitänee hankkia jotkut korvaavat. Hiukan tekisi mieleni mustia Air Maxeja, mutta en ole vielä päättänyt…
• Prässihousut ja valkoiset kaulukset kuuluvat ilman muuta tämän(kin) syyskauden vakio-ohjelmaan. Melkein kaikki kauluspaitani ovat alunperin miesten osastolta, tänä syksynä aion hankkia pari ihan itselleni mitoitettua kauluspaitaa. Peetu teki tilauksen Tailor Storesta ja sai aivan älyttömän hyvää palvelua ja tosi kivoja paitoja. Kunhan nyt vain saan aikaiseksi aion täydentää omaa office-garderobiani samassa paikassa.
• Siinä se nahkarotsi taas on. Suosikki mikä suosikki. Sen sijaan pitkästä kynähameesta en oikein tiedä… Se on nyt ollut jäähyllä reilusti yli puoli vuotta ja ehkä annan sille vielä mahdollisuuden. Sen sijaan Sandin lyhythihainen pooloneule pääsee aivan varmasti tehokäyttöön – enkä panisi pahakseni, vaikka löytäisin vielä pari hyvän mallista versiota aiheesta syyspukeutumista piristämään.

Tiedän monen bloggarin harrastavan aina sesongin vaihtuessa tai viimeistään vuoden lopussa erilaisia “parhaat päivän asut” -kokoelmia. Itse en ole sellaista ikinä tehnyt, mutta nyt tuntuu, että ehkä kannattaisi. Muistui nimittäin mieleen näiden kahdeksan asun lisäksi monta kivaa vaatetta, joka on aivan hautautunut jonnekin kaapin perukoille ja puoliksi unohtunut. Nyt tuntuu siltä, että en välttämättä tarvitsisi oikeastaan mitään uutta, mutta jotain kivoja päivityksiä voi hankkia vanhaa varastoa täydentämään. Suosittelen lämpimästi ei-bloggajiakin selailemaan sillä silmällä vähän vanhempia valokuvia itsestään. Tiedä, mitä aarteita sitä kautta löytää takaisin käyttöön!
Suurkiitokset MouMoulle erittäin antoisasta ja hauskasta haasteesta! Seuraavaksi haastan mukaan syyspukeutumisinspiraatiota miettimään Rillan, Dahlian, Marjukan ja Veeran. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kurkistelemaan teidän suunnitelmianne!
PS. Viime vuoden asukuvia selatessa tajusin, että olin vielä syyskuun lopussa töissä paljain säärin ja sandaalit jalassa. Eli vielä on… jne! 😀