Ihan kuin tänään olisi ollut ensimmäinen kevätpäivä! Aurinkoista ja sikäli ihanaa on ollut kyllä jo eilen ja toissapäivänäkin, mutta tänään ei edes tuullut kunnolla. Räystäät tippuivat, kenkien alla rohisi hiekoitussora ja tuoksui aivan keväälle! Aamulla töihin mennessä saattoi jo nähdä ensimmäiset auringonsäteet ja toimistolta lähtiessäkään ei ollut umpipimeää. Aivan mielettömän ihanaa!
Tosin läksin tänään töistä vähän aikaisemmin. Sailor Moon -kisu leikattiin viikko sitten lauantaina ja tänään piti ehtiä ennen kuutta eläinlääkäriin ottamaan tikit pois. Pikkuneiti karvanassu oli niin reipas, että koko toimenpiteeseen meni noin 30 sekuntia. Nyt voi hänkin ottaa kevään vastaan iloisena ja hyvillä mielin – eikä poikaystäväasioita tuskissaan mouruten.

Kyllä se vaan on joka vuosi aivan yhtä ihanaa – ja suoraan sanottuna ihan yhtä suuri ihme – miten valtavasti aurinko ja valo piristää ja ilostuttaa mieltä! Tuntuu, että nyt on taas selvitty yhdestä pimeästä jaksosta ja elämä voittaa.
Siksi en jaksanut edes kovin harmitella sitä, että tämä tämänpäiväinen, aurinkoiseksi ja rennon tyylikkääksi suunnittelemani asu ei sitten osoittautunutkaan niin hitiksi. Ajattelin, että lyhyt oranssinpunainen pellavaneule, pitkä valkoinen kauluspaita ja monokrominen musta alaosa muodostaisivat hauskan blokki-värivaikutelman. Teoriassa ihan hyvä, mutta viimeistään kuvista näin itsekin, että mittasuhteet ovat valitettavasti vähän keturallaan.
Neule olisi saanut olla aavistuksen pidempi ja/tai kauluspaita lyhyempi. Tosin se olisi ollut samalla myös konservatiivisempi perusvaihtoehto ja tässä nyt yritin olla wild and crazy ja vähän leikitellä pituuksilla. Ei olisi kannattanut. No, aina oppii – jos ei muuta kuin sen, että peiliin voi luoda kriittisen silmäyksen silloinkin, kun on mielestään keksinyt aivan pistämättömän asuidean.. Haha!

 

• neule, Filippa K
• kauluspaita, Cheap Monday
• hame, H&M
• kengät, Acne

Nyt on Tukholman muotiviikot tältä kertaa takana. Tuntuu melkein hassulta olla kotona jo nyt, koska yleensä viimeinen ilta on mennyt, noh, varsin myöhäiseen. Nyt oli kuitenkin niin, että päätösbileet eivät alkaneetkaan samantien viimeisen näytöksen jälkeen, vaan olisi pitänyt hillua jossain tunti ennen Peronin sponssaamia After Show Partyja. Niiden jälkeen olisi sitten voinut jatkaa suoraan Bernsiin viralliseen Fashion Week Closing Bar -häppeningiin, mutta nyt ei vaan kyennyt. Osittain tietty johtui myös siitä, että kukaan varsinaisista muotiviikkokavereistanikaan ei halunnut lähteä riekkumaan. Olisihan siellä aina tuttuja, mutta näiden kolmen päivän jälkeen alkoi jopa Mintun yltiösosiaalisuusakku näyttää tyhjentymisen merkkejä.
Oikeastaan kivakin tällainen rauhallinen muotiviikkopäätös. Olen täällä käynyt ihan fiiliksissä läpi kaikkia niitä noin ziljoonaa kuvaa, jotka olen näpsinyt. Makustellut kaikkea näkemääni ja kokemaani. Suurin osa näytöksistä otetuista kuvista on kyllä aika surkeita – valaistusolosuhteet kun ovat salissa aina varsin haasteelliset. Siitä huolimatta matskua on kertynyt sen verran, että raporttipostauksia on aivan varmasti tulossa!

Tämän päivän asuni oli kokomusta aitoon, stereotyyppiseen fäshion-henkeen matsaten. Asuvalinnan taustalla oli ajatus siitä, että halusin laittaa päälleni luottonahkavekkarini ja toisaalta vihdoinkin ulkoiluttaa minimarketin ystiksestä hankkimaani kietaisutoppia. Yleensä pidän nahkavekkarin kanssa joko nauhakenkiä tai tennareita, mutta tänään yhdistin siihen rakkaat ponipistolini.
Mietin hetken, että kietaisutopin alle olisi toki voinut pukea jotain väriä, mutta kun olin jo viettänyt kaksi edellistä muotiviikkopäivää printtipaidoissa, tuntui musta sitten kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta.

Hiukan jännitti, että kuinka pahaksi koko alkuviikon vaivannut räntä-/vesisade tänään äityy. En mitenkään halunnut pilata kenkiäni (.. vieläkin harmittaa, että turhamaisuuksissani menin uittamaan yhdet ihanat mokkabootsit muotiviikon räntäloskassa. Eihän ne siitä enää oikein henkiin herännyt, vaikka miten yritin elvyttää). Onneksi säätiedotus piti paikkansa, eikä tänään tullut taivaalta aamupäivän kevyttä tihkua lukuunottamatta mitään kosteaa.
Lisäksi tämän päivän ohjelmassa pisin siirtyminen Bernsistä oli noin 50 metrin päähän Bukowskille, missä oli supermielenkiintoinen Fashion Talks -tapahtuma (siitä lisää myöhemmin!) ja Swedish Fashion Talentsin tämän vuoden ehdokkaiden näyttely. Eli ponit edustivat kelvokkaasti ja säilyivät hengissä.

 

• kietaisupaita, minimarket
• toppi, H&M
• hame, TopShop
• kengät, Acne

Aavistuksen oli jo hämärää, kun otettiin Karkin kanssa näitä kuvia. Kyllä tuosta nyt kuitenkin juuri ja juuri erottaa paidan superihanan haalean vaaleanpinkin sävyn. Tavallaan se on hiukan naivi ja hassu, mutta jotenkin tykkään siitä kuitenkin aivan mielettömästi. Vaaleanpunainen on myös hurjan lempeä talvenkalpealle iholle.
Tänään on siis toinen muotiviikkopäivä, joka alkoi jo aamulla yhdeksältä Hunkydoryn Hotel Diplomatissa tarjoaman aamiaisen ja AW15 -malliston esittelyn merkeissä. Päivän ohjelman odotetuimpia hetkiä ovat mm. ikisuosikkini AltewaiSaomen, J.Lindebergin ja Cheap Mondayn näytökset, sekä tietty By The NO -esittely.

Jalassa on ensimmäistä kertaa tänä talvena nyt jo hiukan elämää nähneet Diane von Furstenbergin mokkasaappaat. Täällä oli niin pitkään niin lämpimät ja jopa kuivatkin kelit, että kunnon talvisaappaille ei ole ollut käyttöä. Melkein olin jo unohtanut, että omistan moiset. No, kyllähän tässä vielä talvea on jäljellä, joten eiköhän niillekin vielä riitä käyttöpäiviä.


 

• paita, Black Book
• kauluspaita, Cheap Monday
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Ensimmäisen muotiviikkopäivän asu ja valtoimenaan liehuvat hiukset. Nyt, kun oikein jaksoin föönata tukan ja vääntää latvat vähän taipuisiksi, tuntuukin taas siltä, että en tosiaankaan leikkaa mitään long bobia. Vaikka siis olinkin jo päättänyt, että leikkaan.
Tänne on luvattu illaksi räntä- ja vesisadetta, joten halusin laittaa säitä kestävät Martensit jalkaan. Muutenkin maanantain ohjelmassa on aika paljon ramppaamista eri näytöspaikkojen välillä, joten siksikään mitkään stiletot eivät tule kysymykseen niin muotiviikoilla kuin ollaankin. Vielä en ole niin VIP, että kulkisin taksilla kaikki välimatkat. Haha! Ja tsäänssit, että sellainen päivä joskus tulisi, on aikas olematon.

Tämän päivän ohjelmassa on mm. Whyred, Ida Sjöstedt, Filippa K ja yleensä aina superkiinnostava tuntemattomampien suunnittelijoiden Swedish Fashion Talents (ennen “Rookies”) -näytös. Viimeinen näytös alkaa kahdeksalta – eli pääsen kotiin purkamaan päivän kuvasaldoa vasta joskus kymmen aikoihin. Kaksitoistatuntisen päivän jälkeen voi takki olla aika tyhjä, mutta yritän silti saada jotain kivaa esille tänne blogiinkin.


 

• t-paita, BACK
• jakku, Isabel Marant pour H&M
• farkut, MTWTFSS
• kengät, Dr. Martens

Kuinka monta maanantaita on sallittua sisällyttää yhteen viikkoon? Toisaalta eihän tänään ole vasta kuin tiistai, mutta silti tuntuu kuin olisin rämpinyt läpi jo ainakin kolme maanantaita. Hiukan tahmeaa on ollut meininki toisin sanoen. Mitään ei tunnu ehtivän ja yöllä ei meinaa tulla uni. Vali, vali… No ei vaiskaan – kai se on ihan reilua, että välillä maantai-fiiliksiä on oikein yllin kyllin – toisinaan kun sitä pääsee kuin se kuuluisa koira veräjästä. Eli voin ottaa ehkä toisen valin takaisin.
Silloin, kun meininki noin ylipäätään hiukan takkuaa, ei ole mitään syytä kiusata itseään kokeellisella pukeutumisella. Rakkaat luottovaatteet antavat hyvää taustatukea, kun olo on muuten aavistuksen epävakaa.

Nahkavekkari pääsi välittömästi hankinnan jälkeen luottovaatekastin peruspilariksi. H&M:n Marni-malliston neuletakki on ollut kestosuosikki jo vaikka miten pitkään. Yhdessä ne muodostaa naisellis-sporttisen yleisilmeen, joka auttoi tsemppaamaan tämän tiistai-maanantain läpi.
Ihan kaikki ilmassa roikkuneet haasteet ja takaiskut eivät ole kuitenkaan realisoituneet. Eilen, kun olin tekemässä blogipostausta, tietokoneeni alkoi yhtäkkiä temppuilla. Ensin iPhoto ja muut kuvankäsittelyohjelmat lakkasivat toimimasta, avoimena olevat kansiot sulkeutuivat itsestään ja lopuksi koko näyttö tuli täyteen pikkuruisia, liikkuvia pisteitä. Ihan kuin joku olisi kaatanut näytön päälle kasan pientä konfettia, joka väheni ja lisääntyi hiiren liikkeiden ja skrollauksen mukaan.
Kerran aikaisemmin tietokoneeni on crashannut kesken bloggaamisen. Silloin tuumasin, että laitteen käynnistäminen uudelleen on aina hyvä keino korjata pikkuongelmat. Vaan konepa ei suostunut käynnistymään – ei enää ikinä – vaikka silloisen työpaikkani tietokonegurut yrittivät sitä tekohengittää. Nyt ajattelin olla viisaampi ja iskin ensimmäisenä irtokovalevyn kiinni tietsaan ja sain kuin sainkin tehtyä back-upin. Samalla kirjoittelin eilistä postausta konfettinäytön vilkkuessa silmissä..

Täytyy kyllä sanoa, että sekä kirjoittaminen, mutta varsinkin kuvien käsittely, oli aika mielenkiintoista puuhaa näyttökuvan hajotessa ja muuttuessa koko ajan. Nukkumaan mennessä oli aavistuksen merisairas olo. Haha!
Sammutin tietokoneen eilen illalla hyvässä järjestyksessä – ensin kaikki ohjelmat ja sittten itse laitteen. Toivoin kai, että hyvät yöunet auttaisi myös Maciä korjaamaan matkan varrella tulleita pikkukolhuja.
Ja tiedättekö mitä!? Tänään, kun nyt illalla avasin koneen, se toimii aivan loistavasti, jopa nopeasti, eikä näytön kuvassa ole mitään vikaa!! Jei!! Tästä hyvästä pitäisi kyllä varmaan vähentää yksi maanantai niistä imaginäärisistä kolmesta, jotka olen muka tässä kahden päivän aikana elänyt. Aika isolta ja rasittavalta harmistukselta tuli säästyttyä, jos tietokoneen ongelmat olivatkin vain ohimeneviä. Vielä en oikein uskalla täysin luottaa hyvään tuuriini.

 

• neuletakki, Marni for H&M
• hame, TopShop
• kengät, Vagabond

Jotenkin uskomatonta, että taas on perjantai. Epätodellinen olo johtuu varmasti osittain siitä, että lähdin jo maanantaina lounaan jälkeen toimistolta työreissulle Saksaan ja palasin takaisin sorvin ääreen vasta torstaina puolen päivän jälkeen. Kun ottaa huomioon, että meillä tehdään perjantaisin vain noin kuuden tunnin työpäivä, en ole ollut yhteensä laskettunakaan kuin vähän reilun toimistopäivän verran oikeasti toimistolla.
Hurjasti on kuitenkin viikon aikana tapahtunut ja kaksi intensiivistä koulutuspäivää yhden meidän Saksan tehtaittemme yhteydessä oli kyllä äärimmäisen inspiroiva ja opettavainen kokemus. Jostain syystä koulutuksessa oleminen ei tunnu samalla tavalla työltä kuin, no, se tavallinen työ. Vaikka siis kysymyksessä olisikin aika välittömästi omaan työhön sovelletavissa olevasta teknisestä trainingistä – eikä mistään ihanasta “löydä-itsesi-parempana-työntekijänä” -inspiraatio”koulutuksesta”.

Varsinaisten koulutuspäivien lisäksi olen oppinut monta asiaa itsestäni ja selviytymiskyvystäni. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ei ehkä ole kovinkaan suuri asia, että onnistuin ajamaan vuokra-autolla, saksaa puhuvan navigaattorin opastamana (ensimmäinen kerta evö, kun tapaan navigaattorin), pitkin iltaruuhkaisia autobahneja noin parin sadan kilometrin päähän Münchenin lentokentästä olevaan, keskellä ei-mitään sijaitsevaan hotelliini. Ja sitten toista reittiä tehtaaltamme takaisin lentokentälle, iltapäiväruuhkassa, tankkaamaan auton (siis miten näissä moderneissa autoissa on niin vaikea saada edes bensaluukkua auki!) ja löytämään palautuspaikan lentokentältä. Varsinkin paluumatka kaikenlisäksi vielä pikkukiireessä.
Aikoinaan ajoin tosi paljon autoa. Laskin joskus huvikseni, että saatoin ajaa 100 km päivässä monta kertaa viikossa vain kodin, työpaikan ja omien sekä lasten harrastusten väliä suhatessani. Eli en todellakaan ole mikään noviisi ratissa. Jossain vaiheessa pakollisia kuljettajakilometrejä kertyi päivässä/viikossa niin paljon, että ajattelin inhoavani autolla ajamista.

Nykyään autolla ajaminen on mielestäni superhauskaa. Mutta niin kai se on, että jotkut asiat on kivoja, kun itse saa päättää, milloin niitä tekee, mutta tylsää, kun on pakko.
Asiasta ziljoonanteen… eli tämän päivän asuun. Ahlénsilta hankittu kynähame on tehnyt paluun tehokäyttöön ja taas kuiviksi sulaneet jalkakäytävät sopivat hyvin vähän korkeammillekin nilkkureille.

 

• neule, Acne
• kauluspaita, Filippa K
• hame, frkn
• nilkkurit, H&M