Tänä kesänä pukeutuminen on ollut varsinainen pähkinä. Toisaalta sitä niin kovasti haluaisi käyttää kaikkia ihania keveitä hepeniä, mutta jonkinlaisessa kuosissa edelleen oleva itsesuojeluvaisto pakottaa päälle kylmettymiskuolemalta säästäviä lämpökerroksia. En muista kesää, milloin olisin käyttänyt näin vähän hameita tai shortseja. Sukkahousut tuntuu jo ajatuksena ihan luovuttamiselta ja siksi niitä ei ole tullut kiskottua jalkaan, vaikka silloin olisikin helpompi käyttää myös helmoja.

Käytännössä tämä on siis tarkoittanut sitä, että päälläni on tosi usein housut. Miten outoa! Ja koska kuitenkin olen halunnut olla edes hiukan kesäinen, olen jumittanut Filippa K:n oransseissa farkuissa. Onpahan edes aurinkoinen ja lämmin väri, vaikka säätila ei niin usein sellaista puolta olekaan itsestään näyttänyt.
Huomasin muuten vasta tätä blogijuttua väsätessäni, että tästähän tuli varsinainen Filippa K -univormu. Kenkiä lukuunottamatta kaikki on peräisin kyseiseltä merkiltä – tosin kaikki eri vuosilta. Paita on jo varmaan kuusi, seitsemän vuotta vanha, farkut kolmisen vuotta ja neuletakki on ostettu viime syksynä.

• paita, Filippa K
• housut, Filippa K
• neule, Filippa K
• sandaalit, Charles Joudan

En ole missään tapauksessa unohtanut vuoden alussa tekemääni shoppailupäätöstä; tälle vuodelle on sallittu maksimissaan 15 muotiostosta. Piste.
Kuten jo etukäteen arvelinkin, prosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ja jopa nirsona shoppailijana, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani tajusin, että se ei taida olla ihan koko totuus. Varsinaisia hankintoja harkitsen kyllä tarkkaan enkä kykene omistamaan monia lähes samanlaisia kenkiä/takkeja/laukkuja tai edes housuja tai hameita. Kauluspaitoja, neuletakkeja ja teeppareita löytyy toki useampi melko samantyylinen vaatekaapistani, koska käytännöllisesti asun niissä.
Sitten toisaalta olen äärimmäisen huono tekemään heräteostoksia. Esimerkiksi matkoilta en yleensä osta mitään muotiostokseksi laskettavaa (paikallisia ruokia kylläkin!). Tosin vihaan vilpittömästi kaupoissa kiertelyä, mikä sekin tietty vaikuttaa asiaan.
On kuitenkin yksi asia, minkä olen täysin unohtanut ja se on sisäinen Sulo Vilenini. Hyviä diilejä, kertakaikkisen mahtavia tarjouksia, mallikappalelöytöjä ja muita once-in-a-lifetime -tilaisuuksia on kovin vaikea väistellä näköjään.
Ihan kaikkea en sentään itselleni haali kun kerta halvalla saa, mutta sitten viimeisimmän, vuoden kahdeksannen ostoksen, kassan kautta kotiin on päätynyt: harmaa-valkoraitainen t-paita (Primarkista Berliinistä, vaikka piti vain shoppailla pikkuhousuja, sukkia ja muuta tarvekategoriaan menevää), musta Adidas Originals -verkkatakki (Adidas Outlet on meidän melkein naapurissa ja Peetu huomasi ohi kulkiessaan, että siellä on nyt kaikesta – 50 %), metallisia 3D-kynsikoristeita Sephoran alesta (no just niin… älä kysy miksi!) ja mustat culottes-housut Lindexin alesta (Peetu havaitsi työmatkalla, että housuissani on persuuksissa saumassa reikä. Oli ihan pakko mennä ostamaan ehjä alaosa, koska olin menossa illalla suoraan töistä tapaamaan ystävääni – eikä toimistollakaan niin kiva ole olla ratkenneissa pöksyissä!). Kaikki uudet ostokset tulevat saamaan arvoisensa “New in” -postauksen, kunhan tässä nyt ehdin toipua tästä hurjasta shopping spreestä!
Kaiken tämän jälkeen vuoden viidestätoista ostoksesta on enää kolme (!!) käyttämättä. H&M:n Balmain -yhteistyöhön on ihan täysin pakko jättää ainakin yksi, mieluiten kaksi vapaakorttia. Nyt onkin siis harvinaisen paha paikka, kun näköjään monen kuukauden kyttäämisen jälkeen Addun nettikauppaan on vihdoin saapunut himoitsemiani tennareita.

Valkoiset Adidas Original Superstar -tossut olisivat ihan täydellinen lisä kenkävalikoimaani. Klassiset, monikäyttöiset, tyylikkään sporttiset ja hyvät jalkaan. Tiedän, että tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun jauhan näistä samoista tennareista, mutta nuo on ollut niin perusteellisesti loppuunmyyty joka paikasta, että homma on ollut vähän jäissä. Peetun Lontoossa asuva ystävä oli jahdannut mustaraitaisia Superstareja kuukausitolkulla ennenkuin oli jostain saanut käsiinsä oikean kokoisen parin. Berliinissä meidät Karkin kanssa naurettiin ulos yhdestä sportti-putiikista, kun kävimme kyselemässä mahdollista varastotilannetta. Emme kuulemma olleet sen(kään) päivän ensimmäiset kyselijät, vaikka oli vasta aamupäivä.
Mutta nyt niitä saisi ja luulenpa, että tässä on seuraava ostokseni, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että vuoden ostoksista on enää kaksi käyttämättä. Pitää varmaan kaivaa ompelukone esille, jos tulee ihan armoton tarve saada jotain uutta vaatetta myöhemmin syksyllä. Ei mikään huono vaihtoehto sekään…

Ja nyt, kun ostopäätös on jo oikeastaan tehty, pitäisi vielä päättää, että haluanko personoida tossuni. Olen sen verran luova, että en keksinyt mitään hauskempaa tekstiä kuin oman nimeni, mutta olisihan se aika söpöä, kun olisi nimikoidut tennarit. Vai olisiko? Ehkä klassikkotennareitten tuhriminen millään ylimääräisellä on täysin no-no? Nääs, nääs – mitenkä tuonkin nyt sitten päättäisi! 😀
Kuvat: Adidas

Hei nyt siis oikeesti. Tiedän, että on kesä – sen näkee, kun katsoo kalenterista. Tiedän myös, että on väsyttävää ja todella turhanaikaista valittaa säästä, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Nyt on kuitenkin mielestäni poikkeustilanne. Ei voi mitenkään pitää paikkansa, että heinäkuu alkaa jo olla lopuillaan ja yhä on sellainen tilanne, että saa olla ilonen, jos elohopea on kivunnut edes siedettäviin lämpölukemiin.
Okei, olihan ne tasan kolme hellepäivää, jolloin vielä pimeän tultuakin tarkeni paitahihasillaan – ja sen lisäksi ne pari kolme, jolloin päivällä auringossa selvisi ilman takkia. Mutta nyt taas. Aivan huolimatta siitä sataako vai paistaa, varpaat ovat kohmeessa, jos erehtyy liikkeelle paljain säärin. Kuten minä eilen.

Pitää nyt kuitenkin laittaa tämä suosikkimekko myös vähän kesäisemmin stailattuna tänne blogiin, kun edellisillä kerroilla se on ollut vain sukkisten kanssa ja vähän puetumpana settinä. Tosin auringonpaisteesta huolimatta tuli eilisessä viimassa hiukan ikävä sukkahousuja – mutta joku raja nyt sentään! Ihana ohut By Malene Birgerin villahuivini pelastaa onneksi pahimmalta kohmeentumiselta.

Olette ehkä jo huomanneetkin, että Indiedays on tekemässä lukijatutkimusta eri blogeihin liittyen. Kyselyssä tiedustellaan mm. suhtautumista blogimainontaan ja miten se vaikuttaa lukukokemukseen. Tutkimus pompsahtaa esiin ehkä ärsyttävänkin usein kaikissa Indiedays ja Inspiration blogeissa, mutta hirmu vaikea sitä on mitenkään muuten saada tietää ihan oikeasti, mitä siellä ruudun takana ajatellaan. Usein kun sitä palautetta annetaan spontaanisti vasta, kun oikein ärsyttää.
Kaikenlaisiin tutkimuksiin ja kyselyihin vastaaminen voi tuntua tosi turhalta, vaikka niinkuin nyt tässäkin tapauksessa, tavoitteena on tehdä lukukokemuksesta mahdollisimman mukava. Olisin ihan superhyperonnellinen, jos mahdollisimman moni teistä lukijoistani jaksaisi vastata kyselyyn juuri Go 4 it vol. 2 -blogi mielessään. Vastaaminen on täysin anonyymiä, mutta me bloggarit saamme omia blogejamme koskevat tulokset tiedoksi.

Halukkaat voivat jättää myös yhteystietonsa lukijatutkimuksen lopussa. Vastaamalla kyselyyn voi osallistua arvontaan, jossa on palkintoina kolme 100 euron arvoista lahjakorttia (käsittääkseni Stockmannille) sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Yhteystiedot käsitellään erillään vastauksista ja niitä käytetään ainoastaan arvonnan yhteydessä.
Olisi ihan älyttömän mielenkiintoista saada kurkistaa edes pikkuisen sinne ruudun toiselle puolelle – ketä siellä on ja mistä tykkäätte. Toivon siis tosi kovasti, että innostutte vastaamaan lukijatutkimuksen muutamiin kysymyksiin. Kyselyyn pääsee tästä linkistä ja siinä on vain muutamia kysymyksiä, joihin vastaamiseen ei paria minuuttia kauempaa mene!

 

• mekko, COS
• huivi, By Malene Birger
• sandaalit, Clark’s

Meikäläinen on tässä viettänyt ihan lunkia Berliinin reissusta toipumiseen omistettua päivää. Vinkkipostaus on tekeillä ja ajattelin jakaa sen tällä kertaa  kahteen eri postaukseen. Nyt on niin paljon sisäpiirin tietoa, että ruokailuihin keskittyvät ja must-see -vinkit ei mitenkään mahdu yhteen juttuun.
Samalla, kun Minttu on keskittynyt matkalaukun ja kameran muistikortin purkamiseen, on Peetu palannut reilun viikon vapaitten jälkeen takaisin sorvin ääreen.

Sinivalkoinen perushame – Mintun mukaan “mosaiikkihame” – on tosi maanantai-aamujen pelastaja. Kapea ja napakka hame on juuri sen verran joustava, että siinä on mukava olla, mutta yleisilme on silti skarppi ja fiksu. Valkoinen t-paita on ihan klassikko, mutta pinkit Hasbeensit tuovat kokonaisuuteen rentoa peetumaista twistiä.
Nyt mun täytyy alkaa selvittää, että miksi ja kuka on tagannut minut facebookissa kiertävään alatyyliseen linkkiin. Jos joku facebook-kaverini sellaisen saa tai näkee, niin se en TODELLAKAAN ole minä, joka sitä levittää!! (Vaikka en usko, että kukaan sitä oikeasti luulisikaan…)

• t-paita, H&M
• hame, H&M
• kengät, Swedish Hasbeens

Ihana MouMou-Iina heitti hauskalla haasteella. Tuntui, että aikaisemmin blogeissa kiersi kaikenlaisia haasteita ihan yhtenään, jopa melkein kyllästymiseen asti. Nykyisin niihin ei törmää enää niin usein – tai sitten minä ja blogini vain olemme jääneet haasterinkien ulkopuolelle…
Edellisestä haasteesta on sen verran aikaa, että nyt tuntuukin oikein hauskalta vastailla kysymyksiin! Haastan tässä samantien Iinan tavoin kolme bloggaria mukaan. Tervetuloa Lady of the Mess -blogin Lady, Sara S. -blogin Sara ja Mami Go Go -blogin Minttu paljastamaan salaisuuksianne!

Ihan ensimmäisenä pitää tunnustaa, että nyt tässä esittelyssä oleva asu on eiliseltä, eikä suinkaan tältä päivältä. Outfit piti laittaa eetteriin jo eilen, mutta siinä blogihommia tehdessäni jämähdin ensin lukemaan juttuja kruunuprinsessa Victorian syntymäpäiväjuhlista ja sitten selailemaan muita Vickan-kuvia. Lopulta oli pakko siirtää asukuvat tälle päivälle ja blogata ihanasta Victoriasta eilen.
Mutta nyt siis eilisen asun ohessa vastailut Iinan heittämään haasteeseen.
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Tuntuu, että olen blogannut jo niin kauan, että kaikki mahdollinen on tullut kerrottua täällä blogissa! Mutta Riminin reissumme innoittamana paljastan ystävyytemme alkutaipaleen Tinnin kanssa.
Tinni tuli meidän luokalle alakoulun viidennellä, kun hän ja perheensä muuttivat Hämeenlinnasta Tampereelle. Opettajamme laittoi “ulkoilutusohjelman” meille tytöille niin, että luokan tulokkaalla olisi aina joku kaveri myös koulun jälkeen. 11-vuotiaan vakaumuksella inhosimme tällaista pakottamista ja muistan, että olimme Tinnille aika kurjia, kun ensimmäisen kerran mentiin iltapäivällä Pyynikille kävelylle. Onneksi tajusin hyvin nopeasti, että eihän se Tinnin vika ole, että meidät on pakotettu hänen kanssaan leikkimään ja että tuo uusi tyttöhän on nokkela, fiksu, hyväsydäminen ja hauska. On myös onni, että Tinni ei suhtautunut niin vakavasti alkuaikojen härnäykseen (11-vuotiaat tytöt voivat kyllä olla aika kauheita!) ja halusi kaikesta huolimatta olla ystäväni!
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
Kyllä on. Ei niin, että muokkaisin ajatuksiani, tyyliäni tai kirjoitustapaani lukijoiden kommenttien ja mielipiteiden mukaan, mutta välitän silti paljon siitä, mitä he ajattelevat blogistani. Toivon, että ihmiset tykkäävät jutuistani, saavat inspiraatiota ja viihtyvät. Olen valinnut kirjoittaa julkista blogia – ja siitä syystä sillä on suuri merkitys, mitä lukijat ajattelevat. En esimerkiksi haluaisi sellaista tilannetta, että blogillani olisi aivan järkyn paljon lukijoita, mutta suurin osa kävisi täällä, koska rakastaisivat inhota juttujani. Olen onnellinen siitä, että blogissani on mukava tunnelma ja selkeästi aivan ihanat lukijat!
3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?
No, periaatteessa ei mitenkään. Tosin en kirjoita “päiväkirjablogia” vaan hyvän mielen lifestyle-blogia. En tilitä täällä jokaikistä vastoinkäymistä ja sanaharkkaa, joita kohtaan elämässäni. Välillä tulee tietty avauduttua, jos on suurempia kysymyksiä tai pohdinnanaiheita edessä, mutta muuten pyrin keskittymään jutuissani aina siihen pilven kultareunukseen. Uskon, että se on itsellenikin hyväksi. Silti en ole sitä mieltä, että bloggariminäni eroasi jotenkin reaaliminästäni – en vain tee tiliä ihan jokaikisestä asiastani blogissa. Tai ehkä sittenkin olen vielä kovempi sähläämään oikeassa elämässä kuin blogissa? Haha!

4. Mikä saa sinut nauramaan?
Hassuttelu, tilannekomiikka, ihanat kisut Sunshine ja Sailor Moon, parhaat lapsukaiset Karkki ja Peetu, hysteriakohtaukset, yliväsymys, yleinen pöljäily, hyvät elokuvat, jalkapohjien kutittaminen, nasevat kommentit, hölmöt kissavideot, iloiset sattumukset, yllättävät onnistumiset ja varmaan vielä monet muutkin asiat, jotka eivät tule nyt tässä mieleen. Nauran paljon. 😀
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Luovuus on minulle oman jutun tekemistä ja siihen uskomista muiden mielipiteistä välittämättä. Luovuus on paljon muuta kuin taito soittaa, piirtää tai tehdä jotain “virallisesti” luovaa – se on oman sisäisen äänen kuuntelemista ja siihen uskomista. Luovuus on myös leikkiä ja mielikuvitusta, asioiden tekemistä eri tavalla.

6. Ketä läheistäsi ihailet?
Ihailen monia läheisiäni. Kaikki ystäväni ovat omalla tavallaan menestyneitä, luovia, herkkiä ja upeita ihmisiä, jotka ovat selvinneet elämässä vastaan tulleista tosi vaikeistakin asioista elämänilonsa ja uskonsa ihmisiin säilyttäen.
Kaikkein eniten ihailen kuitenkin tyttäriäni Karkkia ja Peetua. Fiksuja, lahjakkaita, älykkäitä, suvaitsevaisia ja lämpimiä upeita nuoria naisia, joilla on koko elämä edessä. On ihan uskomaton kunnia, että juuri minulla on ilo ja onni saada olla heidän äitinsä! Miten paljon olenkaan heidän ansiosta oppinut – ja niin paljon opin edelleen.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Olen aika kova haaveksija ja taivaanrannanmaalari. Välillä ärsyttää, että saan niin vähän aikaiseksi. Iso osa suunnitelmista – isoista ja pienistä – jää roikkumaan ikiajoiksi todo-listalle. Mutta toisaalta, yritän hyväksyä myös tämän puolen itsestäni ja todeta, että mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa… Haha!
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tätä pitäisi tietty ensisijaisesti kysyä niiltä “muilta”. Kuvittelisin kuitenkin, että iloisuuteni, positiivisuuteni ja aina-valmis-seikkailuun -asenteeni on valttejani.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?
No sen kun tietäisi… Haha! Isoäiti – tai mielummin mummu – toivottavasti ainakin! Työuralla on tällä hetkellä tavoitteena hyvin voiminen, mutta jotenkin tuntuu, että tässä ei ole vielä kaikki, mitä minulla on annettavana.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
En usko. Loppu on loppu – eikä siinä ole mitään onnellista. Uskon onnelliseen matkaan, onnelliseen liikkeeseen ja onnelliseen kehittymiseen – uskon jopa onnelliseen muutokseen. Mutta onnellisiin loppuihin en usko.

• t-paita, Primark
• housut, Mintun ompelimosta
• jakku, Mintun ompelimosta
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Marni for H&M

Spämmätään nyt blogissa päivän asukuvilla, kun on oikein kuvaaja ja kuvattava käytettävissä säännöllisesti.
Peetun maanantaisessa toimistoasussa yhdistyy rennonrouheat farkkushortsit ja suloisen tyttömäinen helmikauluksellinen peplum-toppi. Shortsit ovat sen verran kulutetut, että ne vaativat parikseen jotain asiallista ja siistiä toimiakseen töissä. Tosin Peetun duunissa on varsin vapaamuotoinen dress code, mutta pitää sitä nyt kuitenkin hiukan kiinnittää huomiota pukeutumiseensa.

Sen verran on ollut raikkaat kesäkelit, että nauhakengät on ihan järkevä vaihtoehto. Joinain kesinä ei voi kuvitellakaan mitään sandaaleja umpinaisempia jalkineita kuin korkeintaan urheillessa. Tänä vuonna sellaista ongelmaa ei tosiaankaan ole ollut.
Ohuet nilkkasukat näyttävät tosi kivoilta ja trendikkäiltä – vaikka itselleni ei kyllä olisi tullut mieleen edes testata sitä vaihtoehtoa. Jotenkin nailonsukat ovat olleet aina sellainen piilossa käytettävä asia. Peetun kilometrikoivet myös kestävät hyvin nilkkasukkien pituutta optisesti katkaisevan vaikutuksen. Me persjalkaiset saamme kyllä miettiä toisenkin kerran ennenkuin kopioimme tyylin käyttöön.

En olekaan tainnut muistaa kertoa, että olen lähdössä loppuviikosta Berliiniin Karkkia moikkaamaan! Niin mahtavan kivaa!! Tykkään valtavasti Berliinistä ja ihana nähdä lapsukaisen hoodsit siellä. Eli Berliini-juttuja tulossa blogiin – ja vinkkejäkin saa antaa, vaikka tällä kertaa ohjelmasta vastaa pääasiassa Karkki ja haluan nimenomaan nähdä ja kokea kaikki hänen suosikkipaikkansa siellä.

 

• paita, Forever21
• shortsit, Cheap Monday (tuunattu farkuista)
• kengät, Vagabond (Mintun)