Jossain vaiheessa keväällä Peetu ilmoitti, että tänä kesänä hän aikoo pukeutua ainoastaan leikkipukuihin/shortsihaalareihin/lyhytlahkeisiin jumpsuiteihin. Millä nimellä nyt kukin tuota haalariversiota haluaakaan kutsua. Syitä moiseen päätökseen oli muutama:

– lahkeellisessa asussa on helpompi pitää “lyhyitä helmoja” ja näyttää silti sivistyneeltä, kuin minihameessa
– haalarimallissa saa samalla mekon pukeutumismukavuuden (ei tarvitse miettiä yläosien ja alaosien matsausta) ja shortsien helppouden
– leikkipuku on söpömpi ja hauskempi kuin vastaava mekko
– neuletakin ja sukkisten avulla potentiaalinen helleasu muuntuu helposti viileämpäänkin keliin sopivaksi

Ennestään Peetun garderobista löytyykin yksi noin vuosi sitten Weekdaystä hankittu leikkipuku, joka on ollut erittäin suosittu luottovaate. Tänä keväänä kokoelma on karttunut kahdella kaunokaisella. Keltaisen kukka-jumpsuitin toi Minttu tuliaisiksi Lontoosta ja farkkukankainen söpöliini on peräisin viimeisimmästä Forever21-paketista.

Molempien leikkipukujen istuvuutta parantaa kuminauhasmokkirypytys selässä. Farkkukankaisen shortsihaalarin henkseleissä on säädettävä nappikiinnitys ja keltaisessa rintsikoista tuttu säätöhommeli.

Minttua vähän kanssa kiinnostaisi testata jotain tuontyyppistä asua. Tai löytyyhän omasta varastosta melkein jo kai vintageksi luokiteltava asiallinen bleiseri-shortsiasu… Jostain syystä sitä tulee kuitenkin käytettyä aika harvoin. Ehkä olen sittenkin niin mukavuudenhaluinen, että päädyn teknisesti helpompiin helmoihin.

Eli Karkin päivän asu ja samalla esittelyssä ensimmäinen ostos Lontoon reissulta. Karkki sai tuliaisiksi Primarkista 5 punnalla ostetun puuvillamekon (+ jotain muuta pientä… :)). Mekosta tuli heti suursuosikki – se ei tosiaankaan ole tänään päällä ensimmäistä kertaa…

Vaikka päivällä lämpötilat huitelevatkin mahtavissa hellelukemissa, aamulla on vielä sen verran kalsaa, että sukkikset eivät ole ollenkaan liioittelua. Mintun vanha, aikoinaan jostain Cheap Mondayn ystiksestä parilla eurolla mukaan napattu pikkuisen kimonohenkinen farkkutakki on päätynyt yhdeksi Karkin luottovaatteista. Toimii erinomaisesti myös kukkamekon parina.

• mekko, Primark
• farkkutakki, Cheap Monday
• sukkikset, Lindex
• espadrillokset, ostettu jostain reissusta…

Ruotsalainen farkkumerkki JC esitteli muutama päivä sitten ensi syksyn mallistonsa. Jotenkin juuri nyt, kun ikkunan takana helottaa upea auringonpaiste ja mittarilukemat näyttävät kesän ensimmäisiä hellelukemia, on pikkuriikkisiä motivoitumisongelmia syksyn trendeihin… Toisaalta – kesäalet alkavat ihan pian ja silloin on tietty hyvä olla pikkuisen takaraivossa, mitä tuleva sesonki tuo tullessaan. Silloin on helpompi tehdä hankintoja, jotka tuntuvat itsestäkin kivoilta paljon pidemmän ajan.

Yleisvaikutelma mallistosta on varsin positiivinen. Vaikka JC:n kohderyhmä taitaa olla lähinnä ns. nuoriso, on kokonaisilme varsin aikuinen. Siistit asukokonaisuudet, ylös asti napitetut paidat, hillityt saapikkaat, aikuismaiset neuletakki-yhdistelmät ja erittäin simppeli stailaus jää päällimmäiseksi mielikuvaksi näytöksestä. Mausteena on vähän inkkari- ja cowboy-folklorea.

Läpikuultavia sinfonkisia kauluspaitoja on ollut kaupoissa jo nyt keväällä. JC:n tummansininen versio aiheesta on mielestäni todella kivan näköinen. Tummansininen on aina jotenkin kunnollinen ja vähän siveä väri, mutta ohut materiaali antaa just ihanasti särmää klassiseen kauluspaitamalliin. Mikäli alesta ei löydy sopivaa sifonki-kauluspaitaa, on kyllä ihan pakko käydä hakemssa tuo tummansininen omaan garderobiin…

Brokeback Mountainista lähtenyt cowboy-ruutupaitojen suosio ei näköjään ota laantuakseen. Pikaisen paluun trendikartalle tekevät näköjään myös taas hiukan korkeammalle istahtava farkkujen vyötärölinja ja siveänsiististi housujen sisään tungettu paidanhelma. Mycket vuxet säger jag bara…

Aikuismainen linja jatkui johdonmukaisesti läpi koko näytöksen. Loppumetreillä sitä melkein unohti, että kyseessä on JC:n näytös… Kivasti leikattu rento jakku, läpikuultava toppi ja mustat kapeat housut – samoin kuin viereisen kuvan vadelmanpunainen toppi saisivat muuttaa meille vaikka heti. Sinänsä yllättävää, sillä en ole varmasti ostanut ainoatakaan vaatetta JC:stä sen jälkeen, kun Peetu kasvoi ulos koosta 132 cm. Olisi varmaan aika tarkistaa shoppailureitit?

No, nykyään Peetu on 175 cm ja korkojen kanssa vielä reilusti enemmän… JC:n näytöksessä neito vieraili tällaisessa asussa:

Aikas mahtavan ihana muuten tuo kesäillan valo Birger Jarlsgatanilla! Yksi ehdottomia pluspuolia näillä leveysasteilla asumisessa on maagisen valoisat illat ja yöt tähän aikaan vuodesta. Jotenkin sitä taas unohtaa ja antaa anteeksi sen järkyn pimeyden, kun saa palkinnoksi kokea jotain näin makeeta. (Kevättä rinnassa… kyllä, kyllä!! :DD)

• huulipuna, Mac, Russian Red

• mokkabiker, TopShop
• shortsit, H&M
• paita, tuliainen Bangkokista
• sukkikset, H&M
• nilkkurit, DinSko

Luvattu Lontoo-postaus on tulossa… Matkan jälkeen iski ikävä flussa, joka vei jaksut vähän kaikesta. Sitkeästi olin sitä mieltä, että sinnikäs aivastelu johtui pölystä etc. mutta nyt on tunnustettava, että kyllähän se joku harmistuttava vilustuminen oli… No, huomiseksi yritän saada jutun valmiiksi. En halunnut laittaa blogiin vain kasaa kuvia ilman linkkejä ja selostuksia. Eniten haluan itsekin lukea sellaisia juttuja, joista saa vähän tarkempia ideoita – mihin kannattaa mennä ja missä käydä, kun aikaa matkoilla on käytettävissä vain rajallisesti.

Tänään Tukholmassa on ollut tyypillinen kevät. Välillä aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja ilma on ihanan kesäisen lämmin. Sitten yhtäkkiä taivas vetää pilveen, kylmä tuuli puhaltaa ja sadekuuro piiskaa niskaan. Ei tosiaankaan mikään helppo keli pukeutumisen kannalta. Peetu ratkaisi asian käärityillä farkuilla ja vyötäröltä solmulle sitaissulla ’50 -henkisellä paidalla. Mokkaiset sandaalitkin pärjäävät, kun pohjaa on riittävästi ylittämään pikkulätäköt.

• paita (Karkin), H&M
• farkut, Cheap Monday
• sandaalit, TopShop
• vyö, H&M
• kello, Zadig & Voltaire

Viime lauantain shoppailureissulle lähtiessä Peetulla oli yksi päätavoite – löytää kivat pitkät helmat! Tuumasimme, että eihän tuo nyt voi olla kaksisen hankala juttu. Täyspitkiä mekkoja tuntuu roikkuvan jokaikisen ketjuputiikin tangot väärällään.

Homma osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Peetu ei ole mitenkään tajuttoman pitkä, mutta 172 senttisellekin oli lähes kaikki maksimekot auttamatta liian lyhyitä. Puolivillaiset jonnekin nilkkojen puoliväliin ulottuva helma ei nyt ollut se mitä oltiin hakemassa. Vasta visiitti Gina Tricotille antoi toivoa. Shoppailuiltapäivän ainoa riittävän pitkä mekko oli onneksi muutenkin just ihan täydellinen!

– mekko, Gina Tricot
– ruutupaita, 2nd Hand
– vyö, James
– laukku, TopShop
– tennarit, Converse

Tämä postaus on samalla testi ennen huomista Lontoon reissua, miten bloggaus sujuu iPadilla. Ihan näköjään mainiosti, eli varmaan tulee kirjoiteltua kuulumisia Hyde Parkin laidalta viikonlopun aikana. 🙂

Kungsträdgårdenissa vietettiin eilen japanilaishenkistä Kirsikankukanpäivää. Erehdyttävästi vaaleanpunaista kermavaahtoa muistuttavan kirsikankukkameren alla oli kaikenlaista kivaa aiheeseen sopivaa ohjelmaa: kimononäytös, haiku-runojen lausuntaa, origamia, kalligrafiaa, aikidoa, kyudoa ja epävireistä karaoke-laulantaa.

Jo keskiviikkona alkoi facebookissa näkyä kuulutuksia, että Kungsanin kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Mikä voisikaan olla tarkempi tärkeyden mittari kuin fb:n statuspäivitykset?! Ha ha!

Olen yrittänyt käydä Kungsanilla joka vuosi, kun kirsikankukat kukkivat. Fiilis on aivan mahtava – ja täysin mahdoton kertoa pelkkien kuvien avulla. Etenkin aurinkoisina päivinä, kuten eilen, tuntuu ihan siltä kuin puista lähtisi salaperäistä vaaleanpunaista valoa… Kukat kukkivat vain pari-kolme päivää maksimissaan. Jonain vuosina sade ja tuuli piiskaa herkät kukat maahan samana päivänä, kun ne aukeavat. Näin kävi esim. viime vuonna. Jotenkin kuitenkin ilmiön ohimenevyys vain lisää sen vetovoimaa ainakin omasta mielestäni.

Kirsikkakukanpäivän kunniaksi halusin asuuni kunnon tujauksen vaaleanpunaista. Peetun pinkki peace-paita oli onneksi jostain syystä päätynyt omaan paitapinooni. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli aika viileä ja kirpeä tuuli piti huolen siitä, että mitenkään liian kuuma kukkamereä ihastellesssa ei tosiaankaan tullut. Vaaleanpunainen pitkähihainen kauluspaita on vähintään ziljoona vuotta vanha ja yhä käytössä. Alunperin sain sen lahjaksi ystävältäni, joka piti sitä virhehankintana.

Kirsikkakukanpäivän asu:

• t-paita (Peetun), TopShop
• kauluspaita, Esprit
• shortsit, Vila
• rotsi, Acne
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond

Details… Kirsikankukkaoksa ja arskat by Tom Ford. 🙂 Kiiltävä nenä mallin oma.

En tiedä johtuiko Japani-aiheisesta ohjelmasta vai mistä, mutta koko Kungsträdgården tuntui kuhisevan japanilaisia. Meikäläisen kuvausinnostus näytti aikas alottelijamaiselta, kun ammattilaiset näyttivät, miten kirsikkapuiden kanssa poseerataan. Kukaan ei kuitenkaan innostunut kiipeämään puuhun. Sentään.

Tukholmassa on aika paljon kaikenlaisia manga/cosplay/(tjsp)-seuroja ja -yhdistyksiä. (Pyydän anteeksi vihkiytymättömyyttäni, mutta ymmärrän japanilaisista muoti-/lifestyle-elämäntyyleistä juuri riittävästi tajutakseni, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä kaikessa on kysymys.) Yhdistyksillä oli yhteinen “muotinäytös”, jossa esiteltiin erilaisia toinen toistaan hienompiin asuihin sonnustautuneita manga-hahmoja.

Kimonossa kirsikankukkien kunniaksi.

Haahuiltuamme vaikka miten pitkään vaaleanpunaisessa pumpulihöhhöpilvessä oltiin bf:n kanssa ihan hillittömän nälkäisiä. Jotenkin sitä ei voinut kuvitellakaan mitään muuta kuin sushia lounaaksi.

Tai no, bf otti kyllä Yakinikua.