Category: Oma elämä

Minulla on ollut viha-rakkaussuhde piilareihin siitä lähtien, kun iskin ensimmäiset kertakäyttölinssit silmääni joskus 90-luvun alussa. Siksi olinkin aivan innoissani, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja CibaVisionin piilarikampikseen ja kokeilemaan vähän uudenlaisia linssejä.

Juttu on nimittäin niin, että näköni ei ole mitenkään erityisen huono. Ensimmäiset silmälasini olivat vahvuuksiltaan – 0,5 (vasen) ja – 0,75 (oikea) ja käytin niitä oikeastaan vain töissä. Työskentelin tuohon aikaan ompelijana (ensin yrittäjänä ja sitten Tampereen Työväen Teatterissa) ja sain hillittömän päänsäryn, jos yritin tehdä hommia ilman laseja.

Piilarit 3

Vähitellen näköni huononi ja vaikka en laseja edelleenkään käyttänyt ihan koko aikaa, tuntui siltä, että miinuksien huidellessa yhden ja 1,25 korvilla, tarvitsen urheilua ja elämää varten piilarit. Alusta asti oli selvää, että kertakäyttölinssit on ainoa vaihtoehto. Sain ihkaensimäiseksi testattavaksi jotkut “kestolinssit” (ei niitä kyllä kuukausilinsseiksi siihen aikaan kutsuttu…), vaikka sanoin, että silmäni on superherkät ja superkuivat. Optikon mielestä kertakäyttölinssit on ekakertalaiselle liian vaikeat käyttää, koska ovat niin ohuet ja lörpöt. Kahden päivän jälkeen marssin takaisin optikolle ja sanoin, että en voi tunkea paksuja lainapeitteitä silmiini. Kertakäyttölinssit tuntuivat noin ziljoona kertaa paremmalta aivan samantien.

Muistan erittäin hyvin, kun olin ensimmäisen kerran aerobicissä piilarit päässä. Vakitunnilla hävetti ja ujostutti, kun tajusin, että ihmiset ovat aina nähneet mut yhtä selvästi, kun nyt näin itseni! :DD

Piilarit 2

Olen aikoinani aloittanut nimenomaan Dailies-merkkisillä piilolaseilla. Tosin ne on ollut jotain vanhempaa lajiketta kuin nyt testiin saadut. En muista, mitä merkkiä olen nyt viimeksi käyttänyt, enkä myöskään löytänyt yhtään pakettia. Linssipurnukoissa itsessään ei lue, mitä merkkiä ne ovat mutta kotelo on Dailiesiä harmaampi (esittäneen jotain hopean tapaista). Dailies Aqua Comfort Plus -linssit on by far mukavimmat, mitä olen ikinä silmiini laittanut.

Vahvuus linsseissä on tällä hetkellä – 1,50 molemmissa. Oikeasti vasen silmä näkee edelleen pikkuisen paremmin kuin oikea, mutta vähäistä hajataittoa korjataan vahvemmalla linssillä. Ja onhan se tällaiselle järjestyksen ihmeelle suuri helpotus, kun ei tarvitse pitää lukua eri vahvuisista linsseistä.

Piilarit 1

Käytän piilareita nykyään epäsäännöllisen säännöllisesti. Varsinaisten silmälasien käytön olen lopettanut käytännössä kokonaan. Töissä istun pääasiassa noin sadan tuuman näytön edessä ja jos ei nyt tule työterveyshoitajan suosittelemia terminaalilaseja hankittua, en juuri laseja kaipaakaan. Testasin tosin ihan huvikseni, miltä nuo Dailies Aqua Comfort Plussat tuntuvat tietokonehommissa. Aikaisemmin piilarit ovat olleet täysi mahdottomuus, sillä kaikenmaailman kosteutustipoista huolimatta tuntuu aina siltä, että linssit kuivuvat ikuisiksi ajoiksi kiinni silmäparkoihin. Suureksi hämmästyksekseni testilinssit toimivat töissä ihan mukiinmenevästi. Noudatin CibaVisionin ystävällisen Sofien ohjeita ja asensin näytön niin, että se osuu noin 20 % alaviistoon. Näin räpyttelemättömyydestä kärsivä alue on silmissä mahdollisimman pieni.

Tosiaan suhteeni piilolaseihin on ollut kaikkea muuta kuin rauhanomaisen symbioottinen. Välillä tuntuu, että linssien tunkeminen aamu-unisiin silmiin on silkkaa tuloksetonta kidutusta. Ja että autoa ajaessa lämppärin puhina kuivaa linssit läpinäkymättömäksi kalvoksi juuri silloin, kun liikenteessä tapahtuu jotain skarppausta vaativaa. Toisaalta mikään ei korvaa piilareitten antamaa vapautta lumilautaillessa, surffatessa, aurinkolaseja valitessa… Yhden hässäkkäjutun voi lukea täältä, Go 4 it vol. 2 -blogin alkuvaiheilta… 😀

Lontoo on i-ha-na kaupunki!

Eilinen chillailitiin keskustassa. Ohjelmassa oli lähinnä shoppailua ja hyvää, hyvää ruokaa. Tai no, Primark-visiitti oli kyllä kaikkea muuta kuin chill… Ha ha!

20110521-122102.jpg

20110521-122318.jpg

20110521-122305.jpg

Ilta sujui leppoisasti peribrittiläisessä pubitunnelmassa. Luxemburgissa asuva hyvä ystäväni on ihan sattumalta tänä viikonloppuna myös täällä Lontoossa. Sovimme treffit Irkkupubiin Carnaby Streetille – ja siinähän sitä hujahti loppuilta kuulumisia päivitellessä.

Nyt ollaan suuntaamassa Notting Hilliin, Portobello Roadin markkinahulinaa tsekkailemaan. Bf vetää tuossa sen näköisenä kenkiä jalkaan, että parasta sulkea iPad ja lopettaa pikaraportti tähän. 🙂

Kungsträdgårdenissa vietettiin eilen japanilaishenkistä Kirsikankukanpäivää. Erehdyttävästi vaaleanpunaista kermavaahtoa muistuttavan kirsikankukkameren alla oli kaikenlaista kivaa aiheeseen sopivaa ohjelmaa: kimononäytös, haiku-runojen lausuntaa, origamia, kalligrafiaa, aikidoa, kyudoa ja epävireistä karaoke-laulantaa.

Kirsikkakukanpäivä 8

Jo keskiviikkona alkoi facebookissa näkyä kuulutuksia, että Kungsanin kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Mikä voisikaan olla tarkempi tärkeyden mittari kuin fb:n statuspäivitykset?! Ha ha!

Olen yrittänyt käydä Kungsanilla joka vuosi, kun kirsikankukat kukkivat. Fiilis on aivan mahtava – ja täysin mahdoton kertoa pelkkien kuvien avulla. Etenkin aurinkoisina päivinä, kuten eilen, tuntuu ihan siltä kuin puista lähtisi salaperäistä vaaleanpunaista valoa… Kukat kukkivat vain pari-kolme päivää maksimissaan. Jonain vuosina sade ja tuuli piiskaa herkät kukat maahan samana päivänä, kun ne aukeavat. Näin kävi esim. viime vuonna. Jotenkin kuitenkin ilmiön ohimenevyys vain lisää sen vetovoimaa ainakin omasta mielestäni.

Kirsikkakukanpäivä 7

Kirsikkakukanpäivän kunniaksi halusin asuuni kunnon tujauksen vaaleanpunaista. Peetun pinkki peace-paita oli onneksi jostain syystä päätynyt omaan paitapinooni. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli aika viileä ja kirpeä tuuli piti huolen siitä, että mitenkään liian kuuma kukkamereä ihastellesssa ei tosiaankaan tullut. Vaaleanpunainen pitkähihainen kauluspaita on vähintään ziljoona vuotta vanha ja yhä käytössä. Alunperin sain sen lahjaksi ystävältäni, joka piti sitä virhehankintana.

Kirsikkakukanpäivä 6

Kirsikkakukanpäivän asu:

  • t-paita (Peetun), TopShop
  • kauluspaita, Esprit
  • shortsit, Vila
  • rotsi, Acne
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
  • kengät, Vagabond

Kirsikkakukanpäivä 5

Details… Kirsikankukkaoksa ja arskat by Tom Ford. 🙂 Kiiltävä nenä mallin oma.

Kirsikkakukanpäivä 4

En tiedä johtuiko Japani-aiheisesta ohjelmasta vai mistä, mutta koko Kungsträdgården tuntui kuhisevan japanilaisia. Meikäläisen kuvausinnostus näytti aikas alottelijamaiselta, kun ammattilaiset näyttivät, miten kirsikkapuiden kanssa poseerataan. Kukaan ei kuitenkaan innostunut kiipeämään puuhun. Sentään.

Kirsikkakukanpäivä 3

Tukholmassa on aika paljon kaikenlaisia manga/cosplay/(tjsp)-seuroja ja -yhdistyksiä. (Pyydän anteeksi vihkiytymättömyyttäni, mutta ymmärrän japanilaisista muoti-/lifestyle-elämäntyyleistä juuri riittävästi tajutakseni, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä kaikessa on kysymys.) Yhdistyksillä oli yhteinen “muotinäytös”, jossa esiteltiin erilaisia toinen toistaan hienompiin asuihin sonnustautuneita manga-hahmoja.

Kirsikkakukanpäivä 2

Kimonossa kirsikankukkien kunniaksi.

Haahuiltuamme vaikka miten pitkään vaaleanpunaisessa pumpulihöhhöpilvessä oltiin bf:n kanssa ihan hillittömän nälkäisiä. Jotenkin sitä ei voinut kuvitellakaan mitään muuta kuin sushia lounaaksi.

Kirsikkakukanpäivä 1

Tai no, bf otti kyllä Yakinikua.

Vieläkö muistatte, kun Jaakko pistäytyi kuvausryhmänsä kanssa viime syksynä kyläilemässä?

Jaakko-ja-maailmanvalloittajat-4-520x348

No, tänään olisi sitten itse ohjelman aika tulla kaiken kansan pällisteltäväksi…

Itse sain DVD:n ihmeteltäväkseni jo about kuukausi sitten. Täytyy kyllä sanoa, että pikkuisen kummallista katsella ja etenkin kuunnella omia juttuja. Ja nähdä oma kotinsa telkkarissa. Omaan korvaan särähtää kaikenmaailman sössötykset ja takeltelut ihan erityisesti. Ja oman mediaharjaantumattomuutensa havaitsee hyvin siitäkin, että ei tosiaankaan tullut mieleen kääntää massiivista nojatuolia oikeaan asentoon – tai korjata suklaalevyä pois tiskipöydältä, vaikka näillä pienillä jutuilla olisi saanut paljon edustavampia kuvia.

Siitä huolimatta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tukholma näyttää juuri niin kivalta ja aurinkoiselta kaupungilta mitä se onkin ja sähläilyni selittää myös sillä, että kuvausryhmän leppoisan tunnelman ansiosta onnistuin lähestulkoon unohtamaan, että ollaan tekemässä ohjelmaa valtakunnantelkkariin.

Jaakko-ja-maailmanvalloittajat-3-2-520x646

Asuksi kuvauksiin halusin valita jotain, mikä tuntuu mukavalta ja helpolta päällä. Koko kuvaushomma oli ihan riittävän jänskittävä, etten tosiaankaan halunnut pukeutua asuun, mitä pitäisi nykiä paikoilleen koko ajan.

  • paita, Robert&Blad (ihana 50-lukuhenkinen SOOT -paita)
  • hame, Mintun ompelimosta
  • rotsi, Acne
  • nilkkurit, DonDonna
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
  • arskat, Karl Lagerfeld

Toivottavasti tykkäätte ohjelmasta!!

Blogikompikseni Aha haastoi kertomaan 7 asiaa  itsestäni. Koska erityisesti ei ollut määrätty millaisia asioita itsestä tulisi kertoa, päätin ihan itse, mitkä seitsemän asiaa pääsee postaukseen.  Pikkuisen koitin miettiä sellaisia asioita, joita kaikki eivät ehkä jo tiedä – tai joita on kyselty kommenttiboksissa useasti.

1. Tampere


Tampere

Tampere on kotikaupunkini edelleen, vaikka kohta 11 vuotta on tullut vietettyä Tukholmassa. Niinkuin eräskin bloggari totesi: “tytön voi ottaa Tampereelta, mutta ei Tamperetta tytöstä”.

2. Olen harrast… rakastanut lumilautailua jo noin ziljoona vuotta. Ensimmäistä kertaa olin lauta jalassa Himoksella kevättalvella -95, eikös siitä ole jo lähelle se ziljoona?. Tänä talvena lumella laudan päällä vietetyt päivät ovat olleet aika vähissä – sen sijaan meressä tuli leikittyä perusteellisesti lautaleikkejä  joululoman Costa Rica -reissulla.

3. Sunshine kisu


Sunshine

Meillä on hieno, yhä edelleen melkein kahden vuoden iästään huolimatta melkoisen pikkuinen kisu, jonka nimi on Sunshine. Hienosta – ja erityisen tarkkaan valitusta – nimestä huolimatta tyttöjengin karvaisimman jäsenen kutsumanimeksi on kuitenkin vakiintunut käytännöllisesti “kissa”.

4. Olen työskennellyt aikoinaan likilegendaarisessa Omo-Infossa. Voin kertoa, että noin ziljoona soittajaa kysyi, olenko se blondi siitä mainoksesta (en ole).  Muistona noista ajoista löytyy täältä blogistakin liuta tahranpoistovinkkejä ja ohjeita tekstiilien hoitoon. (Besserwisser? moi?? ;D)

5. Karkki ja Peetu
Peetu ja Karkki

Niin säännöllisesti saan blogin kommenttiboksiin kysymyksen “kuka on Peetu”, “kuka on Karkki”, että kai tämäkin on laskettava ei-niin-yleisesti-tunnettuun-tietoon…. Sekä Karkki (kuvassa oikealla) että Peetu (velmuilee Karkin takavasemmalla) ovat molemmat tyttäriäni. Karkki täytti viime perjantaina 21 v. mitä juhlittiin Peetun tekemän, ehkä maailman mahtavimman synttärikakun voimin.

6. Rakastan old school muistikirjoja, päiväkirjoja ja kalentereita. Kun lähes koko työ- ja privaattielämä on online, on ihan mahtavaa ottaa kynä käteen ja kirjoittaa oikeasti käsin päiväkirjaa. Ja jotenkin vaan on niin ihana suunnitella matkoja, juhlia, kesälomareissuja, ompeluprojekteja, tulevaa viikkoa… etc. ilman, että pitää menettää hermonsa jonkun kuvankäsittelyohjeman kanssa tai polttaa puolipäivää päivitysten hakemiseen.

7. Indiedays Lookbook
Indiedays Lookbook Minttu

Indiedaysin mahtavan inspiroiva Lookbook aukesi alkuviikosta. Omille sivuilleni ajattelin koota kaikkein kivoimmat asuni ja onnistuneimmat kuvat omista asuistani. Niitä voi sitten itsekin katsella sieltä bad-outfit-päivänä ja todeta, että sentään joskus osuu…

Ja BTW päivänasukuvia alkaa putoilla blogiin heti, kun valon määrä riittää myös työpäivän jälkeen ilman salamavaloa otettuihin kuviin. I promise!

Peetun kaveri Dun (joka BTW on vilahdellut täällä blogissa many times..) on ottanut ehkä hienoimman tatskan ikinä!!

Reidunn tatska

Facebookissa Dunin vanhemmat totesivat vain lakonisesti “ja, hon fyllde precis 18”.  🙂

Me likes big time!

Old stuff