Ai että olikin ihanat päivälliset eilen! Ja kävi niin hyvä tuuri, että Camilla oli kuin olikin tehnyt suussasulavaa limegraavattua lohtansa. Pienen kiemurtelun jälkeen (ei mulla oo mitään reseptiä…) sain puristettua myös ohjeet lohen valmistusta varten.

Pääsiäistunnelmaa! Camillan uudet upeat tapetit ovat kuin tehty pääsiäismäiseen fiilikseen.

Camillan hieno, mahtavan seurallinen kisuliini, Solbrit, ymmärsi arvostaa pääsiäiskoristeluja. 🙂

Camillan limegraavattu lohi

Ainekset:

noin 1,6 kg tuoretta lohta

1 dl suolaa

1 dl sokeria

1/2 dl vaaleaa rommia

1/2 dl vastapuristettua limen mehua

2 rkl valkopippuria (kokonaisena)

Taputtele suola sokeri ja valkopippuri lohen päälle. Laita lohipalat lihapuolet vastakkain tiiviiseen muovipussiin. Kaada nesteet mukaan pussiin ja laita käärö jääkaappiin valmistumaan. Graavaus on valmis noin kahdessa vuorokaudessa. Muista käännellä pussia noin 8 tunnin välein. EDIT: unohdin mainita, että ennenkuin lohi on valmista leikattavaksi tarjolle pitää palaset pyyhkiä huolellisesti. Eli kaikki pippurit, suolat ja sokerit pois ja vasta sitten herkullisia seitinohuita siivuja leikkaamaan!

Helppo kastike limegraavatulle lohelle

Ainekset:

Creme fraiche (sopivasti, riippuu syöjien määrästä…)

valkosipulia 1 – 2 kynttä

mustapippuria

suolaa maun mukaa

yhden limen mehu

Kaikki ainekset sekoitetaan ja maku tarkistetaan!

Omnomnomnomnom!! 🙂

Pidettiin yllä vähän pääsiäisperinteitä ja maalattiin oikein munia! En edes muista, milloin viimeksi. Hauskaa oli, mutta voin kertoa, että vesiliukoiset tussit ei ehkä sittenkään ole fiksuin väline tuohon puuhaan… Ehdin jo saada mekkoonikin vihertävänkukertavia sormenjälkiä, ennenkuin tajusin, miten tussit suttaa. Haha!

Kalapainotteinen pääsiäisbuffét. Nyt kyllä täytyy tästä lähteä pienelle juoksulenkille sulattelemaan illallista… 🙂

Limegraavattu lohi sopii myös erittäin hyvin uusien perunoitten kaveriksi – kannattaa testata!

Oletteko menneet jo moneen jujuun?

Mun päiväni alkoi heti aamukahvin ja lehdenlukemisen jälkeen datailuhommilla. Suosikkiblogien päivityksiä tsekkaillessa törmäsin ihanan Moksun blogissa juttuun uudesta Indiedayskampiksesta. Yhteistyöhön mukaan valitut bloggarit pääsisivät kuulemma juontamaan tapahtumia ja kaikkea muutakin kivaa. Ehdin jo harmitella, että miksei mua valittu mukaan ja näin itseni pirtsakkana jossain urheilu- tai hyväntekeväisyystapahtumassa apujuontajana… Haha! Toivottavasti en nyt pilaa kenenkään iloa kertomalla, että Moksumaisen huolellisesti mietityksi aprillipilaksihan tämä osottautui! Vaikka ihan hyvin voisin kyllä nähdä reippaan ja iloisen pupujussi-Moksun jossain pääsiäisen lastentapahtumassa iloisena hyppimässä. 😀

Päivän lehdestä en bongannut yhtään selkeää aprillipilaa, mutta uutinen IKEAn lanseeraamista farkuista on myös oivaltava ja hauska.

Tiedotteen mukaan farkut on vähän niinkuin mäntypuiset Ikea-kalusteet – parantuvat vain vanhetessaan ja tulevat paremman näköisiksi! Ja koska farkut toimitetaan litteässä paketissa ilman asennusohjeita, voidaan hinta pitää niinkin alhaisena kuin 99,- kruunua! LOL! Suomen Ikean sivuilta tuota uutista ei löytynyt… eli ehkä ne lanseerataan ensin vaan täällä Ruotsissa. 😀

Itse en ole mitään piloja keksinyt, enkä aio keksiäkään, koska olen ihan surkea tuollaisessa. Hauskoja ja ei-loukkaavia piloja on silti kiva bongailla näin aprillipäivänä. Toivotaan, että tässä illan mittaan vielä jotain osuu kohdalle. 🙂

Tämä viikko oli varmaan treenien puolesta niin stereotyyppinen “normiviikko” kuin vain voi olla. Ehdin treenata kolme kertaa, mikä tuntuu aika vähältä, mutta on kuitenkin paljon enemmän kuin ei yhtään. Suunnitelmat olivat taas paljon massiivisemmat, mutta sen jälkeen, kun sekä tiistain Body Pump että torstain Zumba piti peruuttaa työjuttujen takia, tiesin, että ei tästäkään nyt mitään huipputreeniviikkoa tullut. En anna sen kuitenkaan haitata vaan tuumaan, että parempihan se on että suurista suunnitelmista tulee yli puolet toteutettua. Paljon vähemmän tulisi treenattua, jos jo lähtökohtaisesti suunnittelisi vain vähän – ja sitten niistäkin jäisi kolmasosa toteuttamatta… 🙂

TREENIT VKO 12

Maanantai, SATS Boxing, 75 min

• Tällä kertaa ohjaaja pysyi aikataulussa ja tunti oli todella 75 min. Meillä oli Peetun kanssa tunnin jälkeen niin hillitön nälkä, että päätettiin hipsiä himaan syömään ja sovittiin, että  “venytellään kotona”. Haha! Ehkä joskus olen onnistunut venyttelemään kotona muutakin kuin lenkin jälkeiset pikavenytykset, mutta en ikinä koskaan mitään perusteellisempia kuvioita. Eikä niin tapahtunut tälläkään kertaa, mikä kostautui tiistaina. Paikat olivat todella jäykkänä ja selkäkin jotenkin kipeämmän oloinen, vaikka tavallisesti se ei juuri jaksa reagoida mitenkään boxingiin.

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Oltiin pitkästä aikaa jumpassa niin, että Karkkikin oli mukana. Tai siis Karkki ja Peetu treenaa kyllä yhdessä – ja me Peetun kanssa, mutta kolmistaan ollaan oltu viimeksi SATSissa joskus joulun aikoihin. Energy on Karkin lempparijumppa (spinningin lisäksi) ja menin tunnille ihan odottavaisin mielin, vaikken oikein tiennyt, mitä on tulossa. Ja olihan meillä ihan mielettömän kivaa… Tai ainakin ne ensimmäiset parikytminuuttia, joista vielä muistan jotain kunnollla. Sen jälkeen muistan lähinnä keskittyneeni haukkomaan happea ja pysymään pois jaloista. Aivan hillittömän nastaa!! Tietää ainakin tehneensä jotain! 😀

Lauantai, Tracy Andersonin “sääritreeni” 20 min ja kahvakuula 30 min

• Päätin testata saamani treenivinkit ihan käytännössä. En nyt oikein tiedä liikkeiden erityissopivuudesta juuri säärien treenaamiseen. Tai ainakin omien säärieni ongelma on lähinnä se, että pohkeet ovat vähän liiankin lihaksikkaat (johtuu perintötekijöistä eniten ja ihan vähän treenaamisesta!) enkä mielelläni haluaisi niihin enää yhtään enempää lihaksia. Hyppelystä tuli kuitenkin ihan kiva hengästys ja hiki. Sen jälkeen kahvakuulailu tuntui oikeastaan kivemmalta kuin ihan kylmiltään aloitettuna. Siinä videossa, jonka mukaan tuon 30 min kahvakuulatreenin teen, on kyllä muutaman minuutin lämmittely, mutta ei siinä oikeastaan ehdi varsinaisesti lämmetä.

Ensi viikolle on suunnitelmissa maanantai-tradition boxingin lisäksi enemmänkin Energyä Karkin ja Peetun kanssa. Kivaa! Lenkillekin haluaisin päästä. Jotenkin vain pitäisi saada tuo selän tilanne stabiloitua ensin. Viime viikolla ja varsinkin nyt viikonloppuna, on ollut ihan uskomattoman hieno kevätkeli, yhtäkuin täydelliset juoksuolosuhteet. Siitä huolimatta en oikeastaan edes kyennyt tosissani ajattelemaan, että uskaltautuisin oikeasti taas juoksemaan… Sen verran ikävästi tuo selkä on taas koko viime viikon vihoitellut. Ehkä sitä ensi viikolla olis jo aika saada aikaiseksi varata käynti fysioterapeutille. Taisin mennä lupaamaan sen itselleni siitäkin huolimatta, että inhoa yli kaiken lääkärissä käyntiä! ;D

Ollaan juuri pinkaisemassa Peetun kanssa kaupungille vähän tsiigailemaan kangaskauppojen tarjontaa. Pitäisi nimittäin alkaa pikkuhiljaa toteuttaa unelmien ylioppilasmekkoa.

Ruotsalaisten perinteitten mukaan tytöt pukeutuvat lakkiaisissa valkoiseen. Peetun suunnitelmissa on lähes kokovalkoinen mekko, jossa on vähän harmaata ja lyyran taivaansinistä. Ruotsalaisten ylppäriperinteet ovat aika paljon samanlaiset kuin Suomessakin, mutta erojakin on. Lisää juttua ruotsalaisten lakkiaisperinteistä voi lukea täältä: Lakkiaiset ruotsalaiseen tapaan.

Peetun lakki on mielestäni tosi hieno! Kaikki nuo kultanauhat ja kirjailut saa itse valita. Peetu halusi kauniin nahkalippaisen lakin, jonka lyyra on kullattu ja kivi aito Swarovski-kristalli. Hintaero muovilippaiseen ja muovilyyraiseen versioon ei kuitenkaan ollut suurensuuri.

Mekkoinspiraation lähteenä on Miu Miun kevät/kesä 2008 -malliston kauniit mekot.

Minttu saa kunnian toteuttaa unelmien ylppärimekon. Ihan yhtä lyhyt kuin esikuvanssa luomuksesta tuskin tulee, mutta samaa henkeä tavoitellaan. Kaulukset jäänevät myös pois, vaikka olisivatkin just nyt tosi kuumintahottia.

Toivotaan nyt vaan, että oikeanlainen kangas löytyy ilman suurempaa tuskaa…

Indiedaysin synttärijuhlakuvia on tainnut olla täällä blogosfäärissä esittelyssä jo aika massiivinen määrä. Toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet ihan totaalisesti… 😀 Löysin muistikortilta niin kivoja kuvia, että oli ihan pakko laittaa niitä tänne vielä.

 Malenami ja Veera olivat olleet juhlia edeltävänä päivänä Reebokin treeni-häppeningissä. Molemmat kehuskelivat saaneensa lihaksensa todella tehokkaasti kipeäksi treenin ansiosta. Minttu tietty kiinnostui välittömästi ja ystävälliset bloggarikollegat näyttivät, mitä liikkeitä kannattaa tehdä, jos haluaa kunnon muokkausjumppaa. Onnistuuhan tuo näköjään loistavasti stiletoillakin… vaikka Reebokin tossut saattaisivat olla vähän ergonomisemmat. Haha!

 Moksu oli häikäisevän tyylikäs yhteistyökumppaneiden duunaamassa meikissä ja kampauksessa! Puhumattakaan tuosta IvanaHelsingin mekosta. Kuvittelin, että olin maalannut itsellenikin aika vahvan meikin, mutta aikas harmaalta näytän upean hehkuvan MouMoun vierellä…

 Illan esiintyjä… Aika trendikkään mintunvihreä bassokitara – eikä vaan? (Vaikka tuskin sitä on ainakaan pelkästään värin perusteella valittu. :D)

 Paaaaljon fäshion-väkeä juhlimassa.

 Screenille heijastettiin kuvakollaaseja kaikista Indiedays-bloggareista. Tuntui tosi hassulta ja hienolta nähdä omia kuviansa isolla kankaalla kaiken kansan pällisteltävänä. 🙂

 Tarjoilut olivat riittävät ja maistuvat. Harmi juttu, että niistä hienoista cocktail-paloista ei tullut otettua yhtään kuvaa. Varsinkin cocktail-lusikoilla tarjoiltu poromousse oli aivan tajuttoman hyvää. Herkut taisivat vaan kadota niin nopeasti parempii suihin, että kamera ei ehtinyt mukaan.

 Hmmm… Täytyypäs nyt vielä palata asiaan ja tarkistaa, kuka oli tämä nuori taiteilija, jonka hienoja tauluja oli esillä juhlissa. Muutamasta kuvasta tuli ihan mieleen, että jos haluaisin jonkun ison tatuoinnin, se voisi hyvinkin olla jotain tämän kaltaista.

 Tässä taitaa olla vihoviimeinen Mintusta illan aikana otettu kuva. Ja hyvä niin! Ihana Sofia on tietty kuvauksellinen pikkutunneille asti. 🙂

On joka kerta aivan yhtä fantastinen ihanaa käydä Tampereella. Rakastan kävellä pitkin poikin katuja mieli samalla kertaa nostalgisen onnellisena ja lämpimällä tavalla haikeana. Keskustasta, Pyynikiltä, Tammelasta, Amurista, Hämeenpuistosta… etc on täysin mahdotonta löytää yhtäkään kolkkaa, joka ei olisi täynnä muistoja.

Tällä kertaa visiittini ainoaan oikeaan kotikaupunkiini oli lievästi sanottuna pikainen. Muutamia kunnon Tampere-klassikoita ehdin kuitenkin mahduttaa tähänkin reissuun.

Lauantai-iltana tapasin vanhoja rakkaita ystäviäni likilegendaarisessa ravintola Tillikassa. Ja jos itse ravintola nauttii jonkinlaisesta kulttimaineesta on Tillikan pyttipannu aivan tyylipuhdas klassikko! Mikään ei voita pyttärin ravitsevaa ja ihmistä elvyttävää voimaa – etenkin, jos edellisenä iltana on tullut vähän juhlittua! 🙂

Tänään herättiin aivan uskomattoman hienoon, aurinkoiseen sunnuntaihin. Aurinko paistoi puhtaan siniseltä taivaalta ja lämpöäkin oli melkein 10 astetta. Ei muuta kuin saunakamat kassiin ja nokka kohti Rauhaniemeä.

Onnellinen ja seesteinen olo, mikä seuraa sauna-avantokomboa on ihan uskomattoman mahtava!! Sitä en vain tajua, että miten ne sadat ihmiset uskaltavat edelleen hillua jäällä. Eikö jäiden pitäisi olla ihan hengenvaarallisen arvaamattomassa kunnossa tähän aikaan keväästä?

Saunomisen jälkeen maistui herkullinen “brunssi” kahvila Aamuruskossa. 🙂

Vaikka olenkin sellainen nyyhky, että voin fiilistellä jotain kadunkulmaa vain siksi, että se tuo mieleen jonkun muka merkittävän tapahtuman tai keskustelun, tärkeintä on kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Tänä viikonloppuna onnistuin törmäämään sattumalta vanhaan luokkakaveriin, jumppatuttuun GoGolta ja entiseen naapuriin. Siitä jos mistä tulee aito kotikaupunki-olo!

No Tukholma on hieno kaupunki ja viihdyn siellä erinomaisesti. Enkä oikeastaan haikaile Tampereelle pysyvästi, vaikka siellä onkin aina ihana käydä. Onneksi välimatka on lyhyt ja matkustaminen helppoa. Toista se olisi, jos olisi muuttanut jonnekin Singaporeen. Nyt on ohjelmassa leipäjuusto- ja karjalanpiirakkaostokset, sitten onkin aika suunnata nokka kotia kohti. 🙂