Miten sitä määrittelisi itsensä muutamalla osuvalla lauseella? Niin, että samanaikaisesti kuullostaisi kivalta ja mukavalta ihmiseltä, mielellään älykkäältä ja hauskalta myöskin ja viihdyttävältä ja nokkelalta? Miten sitä kiteyttäisi näkemyksensä ja ajatuksensa blogin pitämisestä – ja siinä sivussa itsestään, joihinkin tarkkaan valittuihin, mutta silti nonchalantin huolettomilta vaikuttaviin sanoihin? Siis toisin sanoen pukisi sanoiksi sen, minkä pukeutumisella voi ilmaista esimerkiksi yhdistämällä Acnen prätkärotsin valkoiseen randomiin t-paitaan, mustiin prässihousuihin, kangaskassiin ja Louboutinin stilettoihin?

Olen ensimmäinen myöntämään, että profiilikuvaukseni Indiedaysin bloggari-sivustolla on kipeästi päivittämisen tarpeessa. (Ja tuota bannerikuvaa katsellessa vasta tajusinkin, että kylläpäs sitä olikin aika kuikelo vielä vähän aikaa sitten!! Haha!) Enkä tosiaankaan ihmettele, että officeltakin jo kysellään kainosti, että mites olis, jos säkin Minttu voisit pikkusen päivittää tota sun profiilia…

Itseäni etsiskellessä päädyin Pinterestiin, kuinkas muuten, ja inspiroiduin jälleen kerran tästä:

Alunperin bongasin tuon jonkun kaverin facebook-sivulta ja sittemmin tosiaan Pinterestistä.

Kun tästä itsensä kuvailemisesta ei nyt tunnu tulevan yhtään mitään, taidan alkaa suunnitella printtitaulua tuosta kuvasta sen sijaan… Kaikenlaisia tauluhässäköitä täältä meiltä puuttuukin – ainakin, jos keräämääni inspiraatiokansioon katsoo.

Aika mielenkiintoista muuten huomata, että “HOME” -sisustusinpiraatiokansioon on kertynyt toiseksi eniten kuvia. Siis enemmän kuin ihania kisuja, lomahaaveita tai hiusinspiraatioita. Tarkoittaako tämä sitä, että sisälläni asuu salaa joku tyyppi, joka on kiinnostunut sisustuksesta?? Ei ihme, että tämä profiilikuvauksen kirjoittaminen on haasteellista…

Käytiin tänään illalla Karkin ja Peetun kanssa kääntymässä Beyond Retron Åsögatanin putiikissa järkkäämässä tatuointi-illassa.

En oikeastaan pidä itseäni kovin konservatiivisena tai vanhanaikaisena, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että olin aikasmoisen ihmeissäni, kun tajusin, että uutta tatskaa hinkuavia asiakkaita löytyi ihan jonoksi asti. Siis eikö tatuoinnin pitäisi olla jotain merkityksellistä ja spesiaalia? Jotenkin tuntuu tosi kummalliselta, että pärähdetään johonkin putiikkiin tyypillisiin ilmaista-kaljaa -bileisiin ja sitten puoliksi (toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan…) ex tempore päätetään käydä hakkauttamassa se ankkuri ranteen sisäpuolelle…

Osa tatuointiasiakkaista oli varmasti sellaisia, jotka olivat jo muutenkin päättäneet hankkia jonkun pienemmän kuvan. Mitään massiivisia virityksiä illan aikana ei toteutettu. Ja monet varmasti tunsivat entuudestaan Stockholm Classic Tattoo -firman, joka  oli illan yhteistyössä Beyond Retron kanssa järjestänyt.

Hengailin jonkin aikaa tatuointipisteellä kameran kanssa (kyllä, kysyin luvan!) ja samalla kuulin, miten illan varauslista täyttyi vauhdilla. Aika uskomatonta, että suosio oli niin hillitöntä. Vain puolisen tuntia ovien aukaisun jälkeen varauslista oli käytännöllisesti katsoen täynnä.

Eihän nyt nykyään pitäisi edes tatuointiliikkeessä vierailemisen olevan mitenkään erityistä. Siis ymmärtäisin tuon innostuksen vaatekaupassa kaiken kansan silmien alla tapahtuvaan tatuointiin siinä tapauksessa, jos kaikki tatuointimestat olisivat niin epämääräisiä, että niihin ei “tavallinen” kuvanhankkija kehtaisi mennä.

No, meidän porukka päätti jättää ottamatta ne otsaan suunnitellut ankkuritatuoinnit ja keskityimme vain nauttimaan fiiliksestä ja tsekkailemaan tarjontaa. Kovin usein ei enää nykyään tule Beyond Retrossa poikettua. Sen jälkeen kun Peetu aloitti duunit Americanassa, ei ole paljoa muihin vintage-putiikkeihin ollut tarvetta.

Sitten viime käynnin oli Beyond Retron re-make mallisto kehittynyt ihan mahtavasti. Dun bongasi re-make -tangosta ihanan hihattoman edestä solmittavan ruskean silkkitopin. Samalla periaatteella toteutettuja toinen toistaan hienompia silkkipaitoja oli pilvin pimein. Melkein päädyin hankkimaan yhden psykedeelisen pastelli-hattivatti-version aiheesta, mutta näin jälkeenpäin voin vain huokaista helpotuksesta, että se oli liian kapea.

Karkki ja Eric tsuumailivat lähinnä, josko tangoissa roikkuisi kivan näköisiä pikkutakkeja/jakkuja. Beyond Retron valikoima on aika mielettömän suuri, mikä johtaa helposti siihen, että lopulta sitä ei vaan jaksa alkaa käydä järjestelmällisesti kaikkia tankoja läpi. Seassa kun on kuitenkin niin uskomaton määrä kampetta, mistä kukaan ei maksaisi kirppiksellä senttiäkään. Esimerkiksi yhdet päältäpäin katsoen aivan totaalisen tavalliset, selkeästi hyvin kovassa käytössä olleet, perusteellisesti nyppyyntyneet tummansiniset college-housut maksoivat melkein 30 euroa. Merkki oli toki Levi’s – mutta silti…

Camo-kuosivillitys – tai ehkä paremminkin -himo, ei ota laantuakseen. Beyond Retrossa oli varsin säällinen valikoima riittävän autenttisen oloista maastokuosi-kampetta, jakkuja ja housuja nyt ainakin. Onnistuin jälleen kerran välttämään houkutuksen. En ole edelleenkään ollenkaan varma, että kykenisin näyttämään muuta kuin aika hassulta tai pahimmillaan tosi pateettiselta camo-vetimissä.

Kauniit, hyvät ja mielellään laadukkaat konjakin väriset bootsit ovat syksyn/talven hankintalistan kärjessä. Iskin silmäni Fryen klassisiin saappaisiin ja hetken jopa hiplailin niitä sillä silmällä. Onneksi koko oli kuitenkin ihan selkeästi liian pieni. En ole ihan vakuuttunut, kuinka järkevänä olisin pitänyt itseäni huomenna, jos olisin tuhlannut yli 100 euroa aika pahan näköiseksi potkittuihin saappaisiin – oli Fryet tai ei. Toisaalta paksu hyvä nahka on kyllä aika helppo restauroida siistin näköiseksi… No, mutta pienet ne olivat joka tapauksessa!

Peetu on lähdössä nyt ensi tiistaina melkein vuoden kestävälle Aasia-Australia -turneelle. Matkavarustukset ovat jo – jossei nyt sentään vielä pakattu – niin kuitenkin pitkälle funtsittu. Teoriassa reissulla voisi olla kovastikin käyttöä tosi siisteille pinkeille mokkanahkashortseille. Mutta reppumatkailijan kantokapasiteetin huomioon ottaen todellakin vain teoriassa – ja sen hoksasi Peetu ihan itsekin, ilman, että Dunin tai kenenkään muunkaan tarvitsi alkaa viritellä “järjen ääni” -puheitaan.

Kokonaisuudessaan siis oikein hauska ilta! Pelkkiä hyviä ostoksia, eikä yhtään harkitsematonta tatuointia. Karkki ja Peetu tosin tyrmäsivät yksiäänisesti Mintun suunnitteleman seuraavan tatuoinnin, joka käsittäisi tyttöjen nimet ja syntymäajat. Kun ei niitä hakattu silloin heti, niin miksi sitten nyt jälkeenpäin – väittivät. Voi olla, että olen eri mieltä ja vielä menen ja hankin sen tatuoinnin. Vaan voihan se olla, että tuo jää tekemättä. Vastahan sitä olen lähemmäs kymmenen vuotta suunnitellut..

Joskus on sellainen olo, että tekisi mieli vain liihotella ympäriinsä vaaleansinisessä hiutupilvessä.

Eilinen huonojen uutisten päivä jatkui vielä illallakin, kun poimin postilaatikosta taloyhtiön kirjeen, jossa kerrottiin melkoisen tuntuvasta vuokran korotuksesta. Ja että korotus astuu voimaan takautuvasti viime toukokuun alusta alkaen. Onneksi ei ollut mitään ylimääräisiä lomamatkasäästöjä ehtinyt kertyä. Kyllä ottaisi päähän iskeä ne vuokraan….

Kaikesta päähänpotkimisesta suivaantuneena pingoin harrastamaan shoppailuterapiaa. Kun saavuin kotiin yhtä neuletakkia, jakkua ja statement-kaularorua rikkaampana (köyhempänä?) oli jo niin pimeää, etten saanut uutukaisia kuvattua. Viimeistään viikonloppuna sitten.

Rasittava blues-olo on vaivannut vielä tänäänkin. Onneksi illaksi on kivaa ohjelmaa. Beyond Retro on järkännyt tatuointi-häppeningin Åsögatanin putiikkiin ja ollaan menossa sinne vähän Karkin ja Peetun kanssa kurkistelemaan.

Kaikkein mieluiten pakenisin harmaansateista syksyä ja liihottelisin Beyond Retron kutsuille vaaleansinisessä hattaramekossa.

Ja näyttäisin tietysti muutenkin yhtä ihanalta ja keveältä kuin Zooey Deschanel Emmy Awardsien punaisella matolla.

Kuva: Style.com

Ajatukset vaikuttavat tunteisiin, tunteet vaikuttavat uskomuksiin, uskomukset valintoihin ja valinnat siihen millaista elämää elämme. Tunteisiin tai uskomuksiin voi olla hankala vaikuttaa, mutta ajatukset voi valita.

Kukaan tai mikään ei voi määrätä tai määritellä, mitä ja miten pitäisi ajatella. Kuka tahansa voi valita itse omat ajatuksensa.

Positiivisen ajattelun voimasta on puhuttu varmaan pidempään kuin tupakoinnin vaarallisuudesta. Sanotaan, että ajattelemalla postiivisia asioita sitä jotenkin huomaamattaan vetää puoleensa lisää positiivisuutta ja positiivisia tapahtumia. Että asiat vaan alkavat lutviutua, vapaa parkkipaikka löytyy, kampaajalla on peruutusaika ja bussi ei karkaakaan nenän edestä.

Miksi kirjoitan tästä juuri tänään? No siksi, että olen aika perusteellisen think positive -tsemppauksen tarpeessa. Kuulin juuri hetki sitten, että yksi aivan hillittömän mahtava projekti, jonka vetäjänä minun piti aloittaa nyt kuun vaihteessa, ei toteudukaan. Voin kertoa, että ottaa aivan tajuttomasti päähän! Tykkään ihan ookoo duunistani – ei siinä mitään – mutta olen tehnyt samaa jo parisen vuotta ja suoraan sanottuna olisin jo hyvinkin valmis tekemään jotain muuta. Etenkin, kun tuo projekti olisi ollut niin kiinnostava! 

Onneksi uskon vahvasti siihen, että kaikella, mikä tapahtuu, on joku merkitys – mikään ei ole sattumaa. Ja että yhden oven sulkeutuminen tarkoittaa vain sitä, että nyt on aikaa huomata, mitkä kaikki muut ovet ovat avoinna.

Tiedän olevani välillä raivostuttavankin positiivinen. Ajattelen, että kohtaamani ihmiset ovat hyviä, heidän tarkoitusperänsä ja motiivinsa samoin. Oikeastaan vain ne harvat pessimistit, jotka olen elämäni varrella kohdannut, ovat olleet hankalia. Pessimisti imee helposti kaiken energian ympäriltään. (Vaikka siinäkin vaiheessa on tärkeä muistaa, että omat ajatuksensa voi edelleen valita!). Kannattaa lisäksi olla tarkkana, sillä yksikään pessimisti ei ole koskaan kutsunut itseään pessimistiksi. Eipä tietenkään! Pessimisti on omasta mielestään aina realisti.

No niin. Blogin kirjoittaminen rauhoitti – niinkuin aina. Kiitos, että kuuntelit! Kyllä tämä tästä taas… 🙂

Hiphei – viikon treenikatsaus is back!

Tällä viikolla löyhästi laatimani liikuntasuunnitelma piti aika hyvin – eli sekä lihaskunto- että venyttelytyyppistä treeniä mahtui ohjelmaan ja lisäksi pari mukavaa juoksulla höystettyä  kävelylenkkiä. Olo on oikein energinen ja selänkin kanssa tuli pärjättyä ihan ookoo. Ainoa ongelma on se, että illat alkavat olla jo sen verran pimeitä, että on ihan pakko keksiä vähän valoisammilla reiteillä kulkeva lenkkipolku. Olen niin onneton nössö, että pimeässä metsässä pinkominen ei oikein jaksa huvittaa. Suosikkilenkkini jää nyt toistaiseksi vain viikonloppujen iloksi.

TREENIT VKO 38

• Maanantai – BodyBalance 55 min
• Tiistai – Crosstrainer 20 min + BodyPump 55 min
• Torstai – Lenkki 1 h 30 min
• Sunnuntai – Lenkki 1 h

Ensi viikolle on suunnitelmissa oikeastaan aika samaa settiä. Olen varannut SATSista jumpat melkein kaikille arki-illoille. Tosin yleensä aina joku suunnitelluista tunneista jää toteutumatta, kun jotain (lue: elämä) tulee väliin. Toisaalta toimistopäivän jälkeen olisi ihaninta painua hetkeksi raikkaaseen ulkoilmaan. Mutta toisaalta sitten taas tiedän, että tuskin saisin raahattua itseäni kovinkaan usein salille/jumppaan, jos en mene sinne suoraan töistä. Pikkuisen kaipaan sitä fiilistä, että jumppaan oli oikein kova hinku ja halu – enkä olisi mistään hinnasta jättänyt yhtään tuntia väliin. Ihan samaa flowta ei ole ollut enää vuosikausiin, mutta ehkä se sieltä vielä heräilee, kun vaan jaksaa käydä ahkerasti tunneilla.

Kuva täältä.

Halusin joskus aikoinaan ballerinaksi. Tai ainakin tanssia klassista balettia. Kaikki se kivikovan harjoittelun ja eteerisen keveän illuusion ristiriita kiehtoi jo 11-vuotiasta Minttua. Balettiharrastuksesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska Mintun äiti olis sitä mieltä, että Mintun – köh – ruumiinrakenne ei ollut aivan ballerinalle sopiva. Myöhemmin Karkki ja Peetu laitettiin tietty satubalettiin heti, kun vaaditut kolme vuotta oli täynnä. Kyllä he saivat lopettaa harrastuksen heti (ainakin melkein…), kun halusivat – ja selvisivät ilmeisesti äidin toteutumattomien haaveiden täyttämisestä ilmeisesti niin vaurioitta kuin nyt ylipäätään lapsuudesta voi selvitä.

Vaikka ballerina-haaveet tuli kuopattua jo aikoinaan, lajin estetiikka puhuttelee edelleen vahvasti. Ihanan ja lahjakkaan valokuvaajakaverini facebook-seinältä bongasin linkin Ballerina Project -blogiin.

Juuri nyt tekisi mieli vain uppoutua kuvien maailmaan… ja kenties tilata jotain omalle seinälle. 

Kaikki kuvat: Ballerina Project